Rakas ystävä on poissa

Kissmo 29.7.2010

In Memoriam: Great dog person Kissmo is gone. Muutama viikko on vierähtänyt siitä, kun tänne viimeksi kirjoitin. Syynä on se, että menetimme meille hyvin rakkaan Kissmon aivan yllättäen Loppiaisen jälkeisenä päivänä 7.1.2011. Tapahtuman käsittely on ollut vaikeaa, koska kaikki tapahtui niin nopeasti eikä siihen sen vuoksi voinut mitenkään varautua. Loppiaista edeltävänä päivänä, keskiviikkona 5.1., Kissmo käyttäytyi ja näytti olevan silmin nähden aivan kuten aina ennenkin, iloinen ja touhukas kaveri. Ruoka maistui hyvin ja se hotkittiin tavalliseen tapaan, ja lenkkeilyt sujuivat myös reippaasti, kuten aina. Tekipä Kissmo vielä perhepiirissä tunnetuksi tulleen "pyllytemppunsakin" ilahtuessaan ja riehaantuessaan suuresti läheisen ihmisen tullessa vierailulle. Toisin sanoen, Kissmolla oli eteisessä tapana tehdä kuperkeikka tai kuperkeikkoja, jonka jälkeen se kellahti selälleen rapsutettavaksi. Mutta tämä erikoistemppu esiteltiin siis vain perheenjäsenille. Loppiaisaamuna eli torstaina Kissmo jätti ensimmäisen kerran ruokansa syömättä. Tätä ei ollut tapahtunut koko Kissmon elinaikana. Pian alkoivat pahoinvointikohtaukset, ja lopulta ei vesikään pysynyt enää sisällä. Koska oli Loppiaispyhä, soitin päivystävälle eläinlääkärille kysyäkseni mm. kuinka kauan uskallan odotella ilman vaaraa koiran elimistön kuivumisesta. Arveltiin kyseessä olevan ärhäkkä vatsatauti ja kehoitettiin kaikesta huolimatta tarjomaan vettä, vaikka ruiskulla. Seuraavana päivänä neuvottiin menemään Kissmon kanssa eläinlääkärille, mikäli tilanne jatkuu samanlaisena. Illan kuluessa kehitystä parempaan ei tapahtunut. Kun pahointivointikohtausta seurasi hetkellinen tajuttomuus, veimme Kissmon nopeasti keskellä yötä Vantaalla sijaitsevaan eläinsairaala Aistiin, joka päivystää 24 tuntia vuorokaudessa (sis. myös sairaalaosaston ja tehohoitoyksikön). Helsingin pieneläinklinikalle ei enää oteta ulkokuntalaisia ilman lääkärin lähetettä. Kissmosta otettiin ensimmäinen verikoe, jonka perusteella todettiin anemia. Tässä vaiheessa ei vielä ollut varmuutta siitä oliko kyseessä primäärinen anemia (yksilön immuunijärjestelmä pettää ilman tunnettua laukaisevaa tekjää) vai sekundaarinen anemia (syynä esim. kasvain, tulehdus tmv.). Tämä verisairaus voi ymmärtääkseni ilmetä myös hitaasti kehittyvänä muotona tai päinvastaisesti hyvin nopeasti kehittyvänä tautina (kuten ilmeisesti Kissmon tapauksessa). Ennuste on vaihteleva ja se saattaa olla huono, mikäli tauti on osa jotain muuta autoimmuunisairautta ja/tai perussairautta. Tässä yhteydessä on todettava, että tietoni anemioista perustuu ainoastaan Kissmon sairastumisesta saatuun kokemustietoon ja joihinkin verkkojulkaisuihin (lähdekritiikki?!), joten puhun siis vain omasta kokemuksesta. Eläinsairaalassa Kissmolle aloitettiin nopeasti suonensisäinen nestehoito ja tarpeellinen lääkitys ja hoito. Aamulla olisimme viisaampia. Kissmo jäi hyvin reippaasti (vaikkakin hyvin voipuneena) eläinlääkärin hoitoon kuin tietäen, että häntä täytyy nyt hoitaa intensiivisessti. Sovimme, että meille soitetaan, kun Kissmon voi hakea kotiin ja/tai tilanne on tarkentunut. Olimme kotona klo 5 aamulla, ja klo 8-9 aikoihin saimme puhelun eläinsairaalasta. Kissmosta oli otettu röntgen ja uusi verikoe, jotka paljastivat karun todellisuuden. Löydökset ja oireet viittasivat immuunivälitteiseen hemolyyttiseen anemiaan, joka lyhyesti ja yksinkertaistaen tarkoitti Kissmon(kin) kohdalla sitä, että elimistö ei enää pystynyt tuottamaan lainkaan punasoluja. Kissmo oli hyvin vakavasti sairas ja ennuste oli huono Kissmon saamasta hoidosta huolimatta. Käytännössä kaikki vitaalitoiminnot olivat romahtaneet, eikä elinaikaa ollut paljon jäljellä. Taudin rajuudesta kertoo se, että sydämestä kuului selkeitä sivuääniä (muistaakseni punasolujen tehtävänä on kuljettaa happea keuhkoista kudoksiin), hematokriitti (hkr) oli enää 8.5% (koirilla normaalisti 37-55%), valkosoluarvot nousseet, munuaisarvot koholla, bilirubiiniarvo voimakkaasti koholla ollen 112, normaaliarvo 2-10 (arvo nousee mm. anemioissa ja maksan sairauksissa) ym., ym. - tarkempi erittely ei tässä liene tarpeen. Immuunivälitteistä hemolyyttistä anemiaa (IMHA) on kaikilla roduilla, myös esim. kissoilla, ja syystä tai toisesta se on nartuilla yleisempää. Jotkut koirat/kotieläimet paranevat taudista kokonaan (ja/tai joutuvat syömään mm. kortisonia koko elinikänsä), joidenkin kohdalla tauti saattaa uusiutua (menehtyvät mahdollisesti myöhemmin tai sitten ei) ja jotkut koirat menehtyvät nopeasti hoidosta huolimatta (hoitona esim. kortisoni, solusalpaajat), kuten Kissmolle kävi. Äärimmäisenä hoitona voidaan käyttää verensiirtoa, mutta esim. Kissmon tapauksessa tähän ei voitu ryhtyä koiran erittäin heikon kunnon vuoksi (menehtyminen esim. veritulppaan hoidon aikana todennäköistä), eikä siitä olisi ollut joka tapauksessa enää Kissmolle apua, ainoastaan turhaa kärsimystä.

Kissmo nukkui pois rauhallisesti sylissäni, ilman kipuja perjantaina 7.1. klo 11.15 sairastettuaan näkyvästi vain yhden vuorokauden! Kuten jo totesinkin, asia olisi ollut helpompi hyväksyä, jos koira olisi ollut pidempään sairas ja/tai hyvin iäkäs. Surutyö on kestänyt kauan eikä vain em. syystä. Kissmo oli ensimmäinen kooikerini ja koirapersoonana meille kaikille erityisen rakas. Suru on ollut sanoin kuvaamaton. Kissmo sai eläinsaaraalassa nopean dignoosin, asiantuntevaa hoitoa ja arvokkaan, inhimillisen kohtelun koira-asiakkaana. Myös meille omistajille jäi kaikesta huolimatta miellyttävä kuva tästä hoitopaikasta, jossa koiran pelastamiseksi tehtiin kaikki mahdollinen ja myös koiran omistaja(t) otettiin huomioon joka tilanteessa. Itse arvostan erikoisesti nopeaa diagnoosia, asiallista ja eri vaihtoehdot huomioon ottavaa informaatiota ja hienovaraista ja kunnioittavaa kohtelua alusta loppuun asti koskien niin koiraa kuin meitä ihmisiäkin. Tätä kirjoittaessani suru ei ole hävinnyt, mutta olen jo hyväksynyt tapahtuneen. Kissmo oli saavuttanut kunnioitettavan 10 vuoden iän ja saanut elää siihen asti terveenä ja elinvoimaisena. Koska mikään ei ole ikuista, tämä tapa poistua tästä maailmasta (ikäänkuin saappaat jalassa) ei liene koiran näkökulmasta tarkasteltuna niinkään huono. Omaa ikävääni helpottaakseni olen katsellut Kissmosta otettuja lukuisia valokuvia vuosien varrelta. Uskon, että Kissmo sai viettää vaiherikkaan ja onnellisen elämän. Meillä oli onni saada tuntea poikkeuksellisen viisas ja inhimillinen olento, kooiker Kissmo, joka opetti myös meille paljon asioita niin tunne- kuin käytännön tasolla. Asian todellisen luonteen ymmärtänee parhaiten vain koiran omistaja ja koiran kerrankin menettänyt koiran omistaja. Yllättävää on ollut myös todeta, kuinka myös Antje ja Muske selvästi ikävöivät Kissmoa usean päivän ajan. Etenkin Antje koki varmasti surua, sillä yhteisiä vuosia Kissmon kanssa oli enemmän. Tytöt olivat ikään kuin koko ajan odottavalla kannalla, mutta nyt ovat hekin tottuneet uuteen tilanteeseen ja näyttää siltä, että ovat entisestäänkin lähentyneet. Ainakin leikkivät paljon keskenään. Seuraava kirjoitus täällä on todennäköisesti väritykseltään iloisempi, sillä tänään ilahduin suuresti saatuani taas pentukuvia s-postin välityksellä. Pennut ovat kasvaneet nopeasti ja näyttävät jo ihan oikeilta kooikereilta:)) Mielelläni laittaisin joitakin ihania kuvia pennuista myös Blogiini, mutta siitä täytyy keskustella ensin omistajien kanssa.

Pentuasiaa vielä ja vähän muutakin

Ihan aluksi on sanottava, että nämä ovat sitten viimeiset minun julkaisemani kuvat B-pentueesta tässä foorumissa. Tarkoitus ei siis ole herkutella vanhoilla pentukuvilla loputtomiin:)) Alimmaisesta kuvasta piti tulla sähköinen joulukortti, mutta monista yrityksistä huolimatta sitä siitä ei sitten tullutkaan, koska en saanut pikku viikareita ymmärtämään, että kaikille olisi (pedantin) kuvaajan mielestä eduksi roikkua vanhan kapioarkun reunalla yhtä aikaa:)) Tänä jouluna jäi siis nettikortti kaikessa kiireessä lähettämättä, joten tulkoon se nyt kuitenkin tässä jälkijulkaisuna onnellisten toivotusten saattelemana vuodelle 2011!. Vasemmalla näkyy osittain Bruno ja Etta, etualalla naurava kooikerpoika Benno ja veljensä Retu. Oikealla kurkistelee Terra (ent. Chili). Terra (ylin kuva) on kuulemani mukaan osoittautunut oikein pikku termiitiksi (positiivisessa mielessä!), toisin sanoen vauhdikkaaksi ja fiksuksi, terrakotanväriseksi (punaruskeaksi) kooikerpojaksi, joten tämä nimi on pojalle mitä parhain! Hyvä nimivalinta, Lotta! Loput pentuekuvat (eli ne "virallisemmat") olen saanut valikoiduksi ja ne ilmestyvät lähiaikoina kotisivuillani. Sitten muihin asioihin. Kennelliitosta tuli tänään ilmoitus, että pentueen rekisteröinti on valmistunut (näinkin pian, vaikka pentueen isä on ulkomaalainen!?), joten aivan pian reksiteritodistusten saavuttua postissa lähetän ne eteenpäin pentujen omistajille. Muutakin pentuasiaa on tullut jo esille, sillä olen saanut jo muutamia (4) tiedusteluja Musken mahdollisesta tulevasta pentueesta. Muske on vielä nuori koira, eikä asia ole aivan ajankohtainen. Ensin tulee tehdä pakolliset terveystarkastukset ja vasta sen jälkeen alamme pohtia asiaa tarkemmin. Joten loppuvuoden puolelle menee, ennenkuin Musken pentuesuunnitelmista voi jotain tarkempaa tietoa antaa. Lähitulevaisuudessa keskitymme Musken kanssa tokoilun uudelleen elvyttämiseen, joka on jäänyt vähemmälle tai oikeammin olemattomaksi Antjen "pentuvuodeajan" vuoksi. Keväämmällä käymme myös joissakin näyttelyissä. Pentueen jälkeen emän suuhygienia ei ole parhaimmillaan, joten tänään Antje oli hammashoidossa eli hampaiden ja ienrajojen perusteellisessa puhdistuksessa ja hampaiden kiillotuksessa Käpälämäessä. On sitten mukavampi näytellä tulevissa näyttelyissä purukalustoa tuomareillekin:))

KISSMO TÄNÄÄN 10 VUOTTA!

Paljon onnea viisaalle ja lempeälle Kissmolle, joka tänään saavuttaa kunnioitettavan iän, 10 vuotta! Aika on mennyt nopeasti, ja muistan hyvin ajan, kun Kissmo tuli meille Hollannista. Pentueessa oli 8 urosta ja 1 narttu, joten oli melko oletettavaa, että saisimme yhden uroksen itsellemme. Kävimme kuitenkin ensin Hollannissa esittäytymässä ja pentuja katsomassa. Toisella matkalla hain sitten Kissmon kotiin. Lentokentällä jouduimme odottelemaan metko pitkään, joten levittelin naisten WC:n lattialle sanomalehtiä erään lentokenttävirkailijan katsoessa pitkään:)) Kissmo fiksuna poikana tekikin tarpeensa heti sanomalehdille, jolloin virkailijaltakin heltisi hyväntahtoinen hymy, "Clever puppy" lausahduksen kera. Nuorenpana poikana Kissmo matkusteli tottuneesti niin laivassa, autossa kuin lentokeneessakin. Kissmo on matkustanut mm. Amsterdamin WW-show´hun ja Wienin kautta Bratislavaan, josta

tuli Euroopan Voittaja-titteli. Kissmo rakastaa yhä edelleen matkustamista ja hotellielämää, aivan kuten Antjekin. Seuraavaksi Kissmo pääsee Ylläkselle, jonne lähdemme hiihtämään lopputalvesta, kevään jo todennäköisesti tultua etelään. Kissmosta on aina ollut helppo ottaa kuvia. Kun pojalle sanoo esim. "Otetaanpa valokuva", se asettuu heti istumaan ja aina samanlaiseen asentoon, kun alimmaisessa kuvassa, täysin liikkumatta ja kuono hieman ylväästi ylhäällä. Fiksu poika! Kuvat otin eilen iltahämärässä, jotta saisin kuviin hieman juhlatunnelmaa.

Kissmo on ikääntynyt fyysisestikin huomaamatta, sillä harmaantumista tai liikkeiden hidastumista ei Kissmossa juurikaan näy, ja poika on ollut kaikin puolin terve kaikki nämä vuodet. Kissmo viettää merkkipäiväänsä perhepiirissä nauttien huomiosta ja saamastaan hellyydestä yhdessä Musken ja Antjen kanssa.

Pennut muuttaneet uusiin koteihinsa - Puppies with their new owners

Retu (Berthus), Paula and Marko

Teija, Terra (Bouden) and Lotta

Bruno, Mari and Tommi

Benno and Marjaana

Liisa (kennel Milfeddyg) and Etta (Beatrix)

Tätä kirjoittaessa meillä on pentujen lähdettyä aavemaisen hiljaista, vaikka olinkin kerran vielä kuulevinani pentujen ääniä hiljaisessa talossa:)) Kerran havaihduin katsomaan kelloakin; mahtaako olla pentujen ruoka-aika? No, ihmekös tuo, sillä niin intensiivisesti olen viettänyt pentujen kanssa pari kuukautta! Olo on siis hieman haikea, mutta kuitenkin iloinen ja onnellinen, sillä minulla oli mahdollisuus luovuttaa pennut erittäin mukaville ihmisille ja koteihin! Toivon kaikille uusille kooikerin omistajille Paulalle ja Markolle Vantaalle, Lotalle Espooseen, Marille ja Tommille Espooseen, Marjaanalle Köyliöön ja Liisalle Lappeenrantaan perheineen paljon ONNEA UUDEN PERHEENJÄSENEN JOHDOSTA ja kaikkea hyvää jatkossa!

Antje jaksoi huolehtia pennuista ja imettää niitä loppuun asti äärimmäisen hyvin, vaikka pennut jo söivät säännöllisesti kiinteää ravintoa, Antje oli siirtynyt rasvattomampaan kuivamuonaan ja pentujen vieroittaminen aloitettu. Parin viimeisen viikon aikana Antje on myös leikkinyt pentujen kanssa joka ikisenä päivänä - näky on ollut suorastaan hellyyttävä! Etta, Retu ja Bruno matkustivat koteihinsa ennen Joulua, jonka jälkeen Antjen maitobaari oli suorastaan räjähtämäisillään! Terra ja Benno olivat kolmen sisaruksen lähdettyä melkein "tukehtua" maitoon, ja pötkähtivät syötyään "puolitajuttomina" nukkumaan. Maitoa tulee tai tulisi siis edelleen paljon(!), nähtäväksi jää alkaako maidontulo ehtymään itsestään vai täytyykö sille tehdä jotain. Pentujen lähtöön Antje on suhtautunut kuitenkin rauhallisesti ja nukkuu parhaillaan sikeästi Musken ja Kissmon kanssa olohuoneessa. Ilmeisesti se on saanut käytyä "suruprosessin" omalla persoonallisella tavallaan läpi (=jokaista pentua noutamaan tulleelle piti sanoa muutama "kova sana" evästykseksi, vaikka pennut luovuttikin sitten tyynesti) ja on nyt tyytyväinen saatuaan pennut lähetettyä kunnialla maailmalle.

Kotisivuille tulee lähiaikoina virallisempia kuvia pennuista, joskin ns. seisontakuvia oli mahdoton saada onnistumaan; pennut eivät vain pysyneet paikoillaan sekuntiakaan! Alan muokkaamaan kuvia nukuttuani ainakin yhdet pitkät yöunet:)) Mahdollisesti päivitän myös kuva-albumia, mikäli uusia kuvia löytyy riittävästi. Pennut ovat vieneet ainakin viimeisen viikon ajan kaiken huomioni, joten en ole oikein kameran kanssa ehtinyt puuhastella.

RAUHALLISTA JOULUA!

Hiljennymme Joulun viettoon kaiken hulinan keskellä. Iloisia kuulumisia pennuista ja vähän muustakin päivitetään näille sivuille kuin myös kotisivuille heti Joulun jälkeen, kun loput kaksi kaverusta ovat lähteneet uusiin koteihinsa ensi maanantaina, Tapaninpäivän jälkeen. Ensimmäistä jouluaan uusissa kodeissaan viettävät jo Etta, Retu ja Bruno. Kuvan luppakorvainen koira, joka seisoo kynttilää pidellen takkamme reunalla, on hankittu edesmenneen, rakkaan Inkan muistoksi. Koirapatsas on keramiikkataitelija Katriina Ruhan käsialaa.

Pennut kohta luovutusikäisiä!

Pennut täyttivät viikonvaihteessa peräti 6 viikkoa, jolloin ohjelmassa oli mm. 2. matokuuri. Ilokseni huomasin, että Canex oli jälleen ilmestynyt apteekin hyllylle, joten yksi kerta-annos riitti. Aikoinaan asuessamme Helsingissä kävin vuosi toisensa jälkeen koirien kanssa eläinlääkäriasema Käpälämäessä saaden aina erittäin asiantuntevaa ja hyvää hoitoa koirillemme. Olenpa ajanut sinne joskus vielä Nurmijärvelläkin asuessamme, vaikka kieltämättä matka oli aika pitkä. Jokin aika sitten Käpälämäen toinen klinikka perustettiin Nurmijärven Klaukkalaan, joten sinne suuntasimme eilen (tai oikeammin tätä keskiyöllä kirjoitettaessa toissapäivänä) pentujen kanssa pentutarkastukseen täältä Läyliäisistä. Toisin kuin oletin, ajomatka sujui mennen tullen hienosti; yhtään inahdusta ei kuulunut kevythäkistä, jossa pennut matkustivat, vaikka Antje-mamma oli jätetty kotiin. Myös varsinaisen lääkärintarkastuksen pennut ottivat rennosti ja mikrosirut sujahtivat kuin huomaamatta kullekin pennulle. Varmasti pentujen tyytyväiseen olotilaan oli osasyynä jo Helsingin ajoilta tutuksi tulleella Käpälämäen kodinomaisella ja kiireettömällä, mutta asiantuntevalla ilmapiirillä, joka sama ideologia näkyy myös Klaukkalan toimipisteessä. Tällaisessa paikassa luulisi koirienkin viihtyvän jo pelkästään siksi, että leppoisa mutta asioihin huolellisesti paneutuva työote vähentää omistajankin (mahdollista) stressiä. Pennut todettiin tarkastushetkellä terveiksi, ja jokainen pentu sai tästä oman todisuksen. Kuvassa EL Annina Pappila kuuntelee Ettan sydänääniä.

Pennut viihtyvät päivä päivältä enemmän valveilla, joten joulukiireistä ei tarvitse näinä päivinä huolehtia, kun kiirettä riittää muutenkin. Ensimmäiset pennut muuttavat uusiin koteihinsa Joulun aaton aattona. Kaikille pennuille on tiedossa erittäin mukavat kodit ja uudet omistajat. Mikäli olette kiinnostuneita katselemaan kuvia keittiömme lattiasta, niitä ja vähän muitakin uusia kuvia löytyy nyt Picasa-albumista. Vielä on ottamatta pennuista kunnon potretit; toivottavasti ehdin tehdä sen ja monta muutakin asiaa vielä ennen joululomaa:))

Picture: female puppy Beatrix, call name Etta, is checking-up by veterian. More pictures (puppies 5-6 weeks) here.

Pennut 5 viikkoa

Frisian Gem Bastens Bouden

From left: Benno, Bruno, Beatrix, Berthus and Bouden

Aika on mennyt nopeasti pentujen hurjaa kasvuvauhtia seuratessa ja pentujen kanssa seurustellessa. Pikku pallerot eivät enää nukukaan kovin pitkiä aikoja, vaan vaativat toimintaa ja seuraa:)) Parhaimmillaan vielä kahden aikaan yöllä pennut leikkivät kovaäänisesti keskenään, kunnes taas klo 5-6 aamulla ensimmäiset ilmoittavat, että ruokaakin pitäisi saada:)) Pentujen maailmankuvaa on laajennettu päivä päivältä yhä enemmän. Lähes päivittäin pennut ovat ulkoilleet lyhyitä aikoja kerrallaan. Ne ovat saaneet myös liikkua muissa tiloissa ja tutustua perheen muihin koiriin. Olohuoneessa niillä on oma tila, josta ne pääsevät päivittäin yksi kerrallaan tai parittain jonkun syliin "telkkaria katsomaan" ja tutustumaan paikkoihin sekä Muskeen ja Kissmoon. Ennen kaikkea kulunutta paria viikkoa on leimannut lukuisat vierailut. Luonamme on käynyt tulevia pentujen omistajia, sukulaisia, tuttavia ja naapureita lähes päivittäin, joten paljon ovat pennut saaneet kokea erilaisia ihmiskontakteja. Ensi viikonloppuna on luvassa taas kolme mieluista vierailua. Antje on osoittautunut erinomaiseksi äidiksi, joka yhä edelleen hoivaa ja imettää pentujaan hellästi huolehtien, vaikka nämä ovat jo aika isoja jössiköitä terävine hampaineen ja syövät päivä päivältä enemmän ja hyvällä ruokahalulla lihaa, kalaa, kananmunaa, mössöksi liotettuja pentunappuloita viiliin, maustamattomaan jogurttiin, piimään, raejuustoon tmv. sekoitettuna. Pentujen ollessa isoimmissa tiloissa, kuten keittiössä, Antje on innostunut myös leikkimään pentujen kanssa. Toisaalta tämä voimakas hoivaamisvietti on johtanut siihen, että eteisessä Antje on toivottanut vieraat tervetulleiksi aluksi jokseenkin kovaäänisesti, mutta kuitenkin sallien vieraiden tutustua pentuihin pentuhuoneessa. Viime viikonloppuna pennut saivat tuliaisiksi todella mieluisan vempaimen, nimittäin pyäreän tasapainokykyä kehittävän laudan. Pennut ovat nopeasti oppineet miten lauta toimii, ja etenkin Beatrix, kutsumanimeltään Etta, tykkää näyttää pojille miten kunnon kooikertyttö kehittää lihaksia ja koordinaatiokykyä - aivan kuin tietäisi, että hänen oma tuleva omistajansa tämän laudan tänne toi vierailullaan:)) Tästä touhusta pitänee vielä saada otettua kuvia! Muutaman uuden kuvan olen lisännyt Picasaan (3-4 viikkoa), joista kuvista tosin viimeisimmät on otettu pentujen ollessa päivää vaille 5 viikkoa. Kiirettä on siis ollut ja kuvaaminenkin on jäänyt vähemmäksi, mutta yritän joka päivä nauttia näistä ihanista, ohikiitävistä ajoista täysin siemauksin.
Some pictures (puppies 3-4 weeks) here.