Pennut 4 viikkoa

Pentujen 30. elinpäivä alkaa olla takana ja painoakin on tullut kullekin pennulle 1400-1800 g tuolloin mitattuna. Lauantaina pennut täyttivät virallisesti 4 viikkoa. Paljon on riittänyt puuhaa, mutta on ollut aivan ihanaa seurata pentujen kehittymistä. Eilen leikattiin jälleen kynnet sekä putsattiin silmät ja korvat, pestiin mahanalustat ja tassut (jotka olivatkin saaneet uuden painovärin sanomalehdistä!) sekä harjattiin turkkeja, ihan vain harjoituksen vuoksi. Vieraita on käynyt pantuja katsomassa ja tällä viikolla toivotamme tervetulleiksi uudet vierailijat. Kuvassa Heta ja tyttöpentu Beatrix. Toisessa kuvassa yksi pojista, ensimmäisenä maailmaan putkahtanut Berthus. Bertusta kutsuin alussa "Palapeliksi", koska sillä on palapelikuution muotoinen kuviointi takamuksen päällä. Tänään kiinnitin huomiota, että sillä on ainoastaan yksi pilkku kuonossa. Pilkuista puheen ollen, vielä ei yksikään pentu ole saanut pilkkuja turkkiinsa. Kaikilla pennuilla on tietenkin omintakeisia, hauskojakin ykstyiskohtia, tosin kuviointi ei ole enää niin "puhutteleva", koska pennut ovat saaneet paljon turkkia lisää. Esim. Bennon kaksi sydäntä eivät erotu enää niin selvästi, sillä Bennolla on aika paksulti karvaa (isän peruja?). Bennoa on sanottu kuviointinsa takia myös "Kampaviineriksi", lyhyemmin Kampikseksi. Vauhti on pojilla sekä myös tytöllä välillä melkoisen hurja, tosin syötyään ja riehuttuaan nukahtavat vielä melko pian. Pennuille on vähitellen lisätty kiinteän ruuan määrää, ja jokainen tyhjentää pikku kulhonsa hyvällä ruokahalulla. Beatrix käy syötyään vielä varmistamassa onko muilta jäänyt mitään tähteeksi:)) Toki pennut saavat vielä ravitsevaa äidinmaitoakin, mutta Antje ei selvästi ole enää kovin innostunut asiasta, onhan pennuilla jo kulmahampaatkin puhjenneet! Toivottavasti sää hieman lauhtuu, jotta pennut pääsevät tutustumaan jonkin ajan kuluttua myös Suomen talveen. Kuvia olen ottanut jonkin verran, yritän tällä viikolla saada joitakin niistä lisättyä Picasaan, jos vain pentu- ym. kiireiltäni ehdin.

Pennuilla kennelnimet

Kotisivuni on päivitetty nopeasti, kuten aina (kiitos Mari!!!), eli nimifriikeille ja muillekin tiedoksi, että nimet ja hieman lisätietoa asiasta löytyy täältä. Sivuilta löytyy myös linkki hollantilaiseen nimipankkiin. Kun hakukenttään laittaa nimen, saa tietoa nimen kantasanasta ja historiasta. Hollannin kielestä saa melko hyvin ainakin selkoa (joskaan ei täydellistä käännöstä)esim. Googlen kääntäjällä. Olen saanut postia monelta muultakin nimifriikiltä; hauska huomata, ettei ole ainoa "hurahtanut":)) Jatkossa pyrin laittamaan ainakin yksittäisiin kuviin pennun nimen. Pennun omistajat antavat luonnollisesti pennuille itse valitsemansa kutsumanimet, joista ne tulevaisuudessa tullaan tunnistamaan arjessa.

Pentumaailmassa tapahtuu

Jo kolme viikkoa tullut täyteen pentujen syntymästä, ja pennut kasvavat ja kehittyvät aivan silmissä! Tänään oli vuorossa jälleen kynsien leikkuu. Se muodostuu yhä mielenkiintoisemmaksi tapahtumaksi, sillä pennut eivät ole enää mitään liikkumattomia mössyköitä, vaan niillä näyttää olevan omakin mielipide asiasta:)) Pennut ovat saaneet ensimmäisen matokuurinsa, samoin Antje. Antje olisi siemaissut useamminkin annoksen lusikasta tarjottuna, suursyömäri kun on. Pennut ovat myös saaneet parin päivän aikana hippusen jauhelihaa, ja se syötiin hyvin ahneesti ja lisää hamuten kovalla tohinalla. Antje istui vieressä tarkkailemassa toimitusta yrittäen ehtiä väliin saadakseen tästäkin ateriasta oman osansa aina kuin mahdollista (ei kovin äidillistä?). Paljon muutakin on tapahtunut viikon aikana. Jokaiselta pennulta on kävely alkanut sujua, ja ne siirtyvät paikasta toiseen hyvinkin reippaasti ja uteliaasti. Pari päivää sitten pennut saivat nimittäin isomman sviitin pentulaatikon ympärille, kun aitasimme suurimman osan vierashuoneestamme. Pentulaatikosta poistettiin etuseinä ja turvakeiteet, joten sinne pääsee vielä nukkumaan ja mamman luo syömään. Kun pentulaatikkoon alkoi ilmestyä pieniä lätäköitä Antjen poissa ollessa, perustimme sviitin nurkkaan pennuille oman paperi-WC:n. Nostin ne paperille muutaman kerran heti herättyään, ja aika nopeasti näyttävät ymmärtäneen mistä on kysymys. Tosin tietenkin vahinkoja sattuu, ja Antje nuolee pentunsa vielä puhtaaksi säännöllisesti ja huolellisesti. Kuvia on entistä hankalampi ottaa, ja useimmat kuvat ovatkin olleet epämääräisiä möykkyjä, joissa näkyy tassuja, kuonoja, hampaita, korvia, häntiä ym. sikin sokin. Viikonlopun aikana yritän kuitenkin saada joitakin 3-viikkoiskuvia Picasaan. Pennut 1-2 viikkoa -sivulle lisäsin joitakin kuvia pari päivää sitten (niissä pennut ovat melkein 3 viikkoa). Kotisivuja on myös päivitetty. Seuraavaksi kotisivut päivittyvät pentujen nimien osalta, sillä olen saanut pitkän pohdinnan jälkeen viralliset nimet päätettyä. Terveisin, nimifriikki.

P.S. Muutama kuva tulikin lisättyä jo Picasaan. Kuvien laadun suhteen on parannettavaa; pitää taas perehtyä paremmin liikkuvan kohteen kuvaamiseen.

Illan aikana tapahtunutta

Hei, sanoitko jotakin?

Mitähän laatikon tuolla puolen mahtaa olla?

Aivan pakko oli palata tänään vielä tänne, sillä pentulaatikossa tapahtui kummia. Antaumuksellisen ruokailun jälkeen eivät kaikki kaverukset pötkähtäneetkään heti nukkumaan, kuten tavallisesti. Yksi pojista kiinnostui isosta karvapallosta ja alkoi leikkiä sen kanssa! Kun juttelin sille, se käänsi päänsä suoraan ääntä kohti. Toinen veijari pungersi itsensä ylös pentulaatikon ns. turvapilaria vasten ja nuuski innokkaasti uusia tuulia. Antjella oli muuten samanlainen iso karvapallo pikkupentuna, joka olikin sen mieluisin lelu, kunnes siirtyi aitoon jalkapalloon. Antjen karvapallo eli aikansa, ja löysin uuden samanlaisen Antjen pennuille. Muutaman päivän sisällä täytynee rakentaa pennuille isompi tila, jossa mahtuu leikkiä ja temmeltää. Viikon kuluessa saatan lisätä joitakin kuvia Picasaan "pennut 1-2 viikkoa" -osastolle.

Pennut täyttäneet 2 viikkoa - Puppies 2 weeks

Kovin on ollut kiireinen viikonloppu, joten viikoittainen kirjoittaminen ei ole ihan toteutunut suunnitellusti. Lisäksi viikonloppuna Soneralla oli pieni huoltokatkos, ja muutakin mukavaa touhua sattui mm. sunnuntaille. Pennut voivat hyvin ja ovat kasvaneet paljon. Ensimmäisenä ihmetteli maailmaa pienillä, kirkkailla silmillään tyttöpentu (kuva), pojat tulivat heti perässä 12 päivän ikäisinä. Pennut ovat saaneet pikku neniinsä (jotkut myös kuonoonsa) jo pikmenttiä, ja turkki on tuuhentunut. Sen sijaan muualla kropassa ei pilkkuja ole vielä havaittavissa. Pari päivää sitten leikkasin pentujen kynnet. Operaatio sujui hyvin, mutta siihen tarvittiin avuksi Tiimarista hankitut +3.5:n vahvuiset lasit. Niin olivat pikkuruiset, mutta pitkät ja terävät kynnet palleroilla. Jo useamman päivän aikana jokainen on noussut tai ainakin yrittänyt nousta jaloilleen, jotkut huojuvat tässä asennossa jo melko pitkäänkin ja yrittävät tähyillä pääsisikö pentulaatikon ulkopuolellekin tutustumaan. Pääasiassa pennut kuitenkin nukkuvat ja syövät, syövät ja nukuvat:)) Tämä on todella ainutkertaisen hienoa aikaa, ja joskus istuskelen pentulaatikon reunalla vain ihmetellen näitä suloisia luontokappaleita:)) Melko usein on kuitenkin kamera ollut vieressä siltä varalta, että sattuisi tulemaan sopiva kuvakulma. Olenkin laittanut muutamia kuvia pennuista Picasaan. Pennut ovat kuvissa 1-2 viikon ikäisiä.
Our B-litter, puppies of Antje & Elton, became 2 weeks last Saturday. You find some pictures also from here. On these photos puppies are 1 -2 weeks old.

Viikko 1 - Week 1

Pennut täyttivät tänään kunnioitettavat 1 viikkoa! Paino on kaksinkertaistunut (muutamien kohdalla jopa enemmän!!), itse asiassa tämä tapahtui jo eilen. Antje huolehtii erittäin hyvin pennuistaan ja maitoa on riittänyt. Tänään tosin Antje halusi ensimmäisen kerran poistua kuumasta pentulaatikosta hetkeksi lattialle nukkumaan, mutta palasi hoitamaan velvollisuuksiaan heti ensimmäisen inahduksen kuultuaan. Kaikki kuvat on otettu tänään ns. satunnaisotoksina. Kooikerille tyypillinen punainen väri alkaa työntyä esille, korvat ovat kasvaneet (jopa niitä mustia haiveniakin aalkaa näkyä!) ja pennut ovat saanet jäntevyyttä eli bodya:)) Kamera on muutaman kerran tuottanut päänvaivaa. Välillä ei poista vanhoja kuvia ja toisinaan heittää kummallisia varjoja tai viivoja kuviin. Ehkä on aika uusia akku tai koko kamera, onhan se ollut aika kovassa käytössäkin viime vuosina.

Suursyömärit

Kuinkas tässä näin kävi?

Kaikki yhdessä (vas. pojat 1 ja 3, tyttö sekä pojat 2 ja 4)

Lähikuvassa vasemmalla tyttö ja pojat 3 ja 4

Pennut voivat sananmukaisesti paksusti ja Antje on kovilla, joskin suhtautuu pentujen imettämiseen kärsivällisesti ja äidillisen ymmärtäväisesti. Painoa on kukin pentu saanut lisää reippaasti, ja todennäköisesti ennen kuin edes 1. elinviikko lauantaina on tullut täyteen, pentujen paino on kaksinkertaistunut (+++). Pentuja on todella mukava seurata; vastasyntyneen koukistusrefleksi on jo kehittynyt ojennuspuolelle ja silloin tällöin voi jo havaita pikku häntien viuhuvan vilkkaasti. Ryömiminen tapahtuu yhä nopeammin ja määrätietoisemmin etenkin silloin, kun pikku nenät haistavat äidinmaidon tuoksun. Tänään tapahtui huvittava asia, joka sai Antjenkin hämilleen. Pennut jäivät tyytyväisinä nukkumaan lämpötyynyn päälle Antjen käydessä ruokailemassa. Palatessaan takaisin pentulaatikkoon Antje asteli hyvin varovaisesti pentulaatikon toiseen reunaan istumaan. Olisikohan toivonut saavansa hetken istua rauhassa ja sulatella ateriaa? Mutta ei, salamannopeasti pennut lähtivät suuntaamaan kuin pieni armeija Mamman luo. Antje ei ehtinyt edes makuulle, kun pennut jo roikkuivat nisillä voimakkain ottein. Tätä ei ole tapahtunut aikaisemmin (en ole ainakaan nähnyt), ja Antjenkin ilme oli paljonpuhuva:)) Toisaalta, myös Antje on heittäytynyt täysin synnyttäneen ja pentujaan hoitavan Mamman rooliin. Nimittäin kuvassa olevaa sydämin koristeltua karvapeittoa EI saa ottaa pois eikä varsinkaan vaihtaa toiseen! Olen kokeillut muutaman kerran, mutta toinen alusta mytätään heti mielenosoituksellisesti ryttyyn! Koska kuitenkin alusta täytyy vaihtaa kerran tai parikin kertaa vuorokaudessa, ei ole auttanut muu kuin äkkiä pestä karva-alusta, kuivata se sitten nopeasti kuivaksi kuivausrummussa ja asettaa takaisin paikoilleen. En käsitä mistä tämä voisi johtua? Onko alusta niin mukava vai mieltääkö Antje ko. alustan jotenkin liittyväksi pentuihin, koska se ilmestyi laatikkoon heti pentujen syntymän jälkeen? Joka tapauksessa, jotta asia ei menisi kovin monimutkaiseksi, pari muuta karva-alustaa on nyt hankittu entisten ei-karvaisten peittojen tilalle. Toivottavasti nyt sitten uudet värit miellyttävät, kun materiaali on sentään sama:))