3.11.2010

Suursyömärit


Kuinkas tässä näin kävi?

Kaikki yhdessä (vas. pojat 1 ja 3, tyttö sekä pojat 2 ja 4)


Lähikuvassa vasemmalla tyttö ja pojat 3 ja 4
Pennut voivat sananmukaisesti paksusti ja Antje on kovilla, joskin suhtautuu pentujen imettämiseen kärsivällisesti ja äidillisen ymmärtäväisesti. Painoa on kukin pentu saanut lisää reippaasti, ja todennäköisesti ennen kuin edes 1. elinviikko lauantaina on tullut täyteen, pentujen paino on kaksinkertaistunut (+++). Pentuja on todella mukava seurata; vastasyntyneen koukistusrefleksi on jo kehittynyt ojennuspuolelle ja silloin tällöin voi jo havaita pikku häntien viuhuvan vilkkaasti. Ryömiminen tapahtuu yhä nopeammin ja määrätietoisemmin etenkin silloin, kun pikku nenät haistavat äidinmaidon tuoksun. Tänään tapahtui huvittava asia, joka sai Antjenkin hämilleen. Pennut jäivät tyytyväisinä nukkumaan lämpötyynyn päälle Antjen käydessä ruokailemassa. Palatessaan takaisin pentulaatikkoon Antje asteli hyvin varovaisesti pentulaatikon toiseen reunaan istumaan. Olisikohan toivonut saavansa hetken istua rauhassa ja sulatella ateriaa? Mutta ei, salamannopeasti pennut lähtivät suuntaamaan kuin pieni armeija Mamman luo. Antje ei ehtinyt edes makuulle, kun pennut jo roikkuivat nisillä voimakkain ottein. Tätä ei ole tapahtunut aikaisemmin (en ole ainakaan nähnyt), ja Antjenkin ilme oli paljonpuhuva:)) Toisaalta, myös Antje on heittäytynyt täysin synnyttäneen ja pentujaan hoitavan Mamman rooliin. Nimittäin kuvassa olevaa sydämin koristeltua karvapeittoa EI saa ottaa pois eikä varsinkaan vaihtaa toiseen! Olen kokeillut muutaman kerran, mutta toinen alusta mytätään heti mielenosoituksellisesti ryttyyn! Koska kuitenkin alusta täytyy vaihtaa kerran tai parikin kertaa vuorokaudessa, ei ole auttanut muu kuin äkkiä pestä karva-alusta, kuivata se sitten nopeasti kuivaksi kuivausrummussa ja asettaa takaisin paikoilleen. En käsitä mistä tämä voisi johtua? Onko alusta niin mukava vai mieltääkö Antje ko. alustan jotenkin liittyväksi pentuihin, koska se ilmestyi laatikkoon heti pentujen syntymän jälkeen? Joka tapauksessa, jotta asia ei menisi kovin monimutkaiseksi, pari muuta karva-alustaa on nyt hankittu entisten ei-karvaisten peittojen tilalle. Toivottavasti nyt sitten uudet värit miellyttävät, kun materiaali on sentään sama:))

2 kommenttia:

Tytti kirjoitti...

Ihana Antje ja ihania pieniä marsun poikasia! Täällä Jana-neiti jo kovasti odottelee, että leikkikaveri kotiutuisi tuohon ihan muutaman kilometrin päähän :)

Lotta kirjoitti...

No, voi <3. Kun maitobaari on auki niin siitä pitää nauttia täysin siemauksin ;), ja nuo marsut näyttää siltä että ovat kyllä nauttineet osansa :D.