Meidät tapaa jatkossa täältä!

FACEBOOK/Kennel Frisian Gem: https://www.facebook.com/pages/Kennel-Frisian-Gem/377477478981949?ref=hl

FRISIAN GEM BLOGI: http://frisiangem2.blogspot.fi/

Uusin tulokkaamme, Vonne (Frisian Gem Chris Chevonne)
Kuvassa 31.12.2013 (6½ kk)

KOTISIVUT: http://www.frisiangem.net/

Stabyhounpentue syntynyt

Muske synnytti 10 pentua 11.7.2012!

Lisätietoa uudessa blogissa ja kotisivuillamme, joita päivitämme säännöllisesti.

Our D-litter - combination Muske & Aiko- is born 11.7.2012!

MORE: OUR NEW BLOG
AND
HOMEPAGES!

Kuulumisiamme voit seurata jatkossa tästä Blogista!

Your are welcome to our New Blogg!

PENTUESUUNNITELMAT VUODELLE 2012 PÄIVITETTY KOTISIVUILLEMME!

PUPPY PLANS 2012!

More information about coming litters:

Kennel Frisian Gem

Muske on todettu ultraäänitutkimuksella kantavaksi, joten odotamme stabyhoun-pentuetta syntyväksi noin 14.7.2012! Lisätietoa kotisivuiltamme. Musken tiineyden edistymistä voi seurata myös uudesta blogistamme!

Kooikerhondje litter on Autumn 2012!

Ettalle jälleen näyttelysijoitus - She did it again!

Etta

Etta taitaa olla aikoimoinen tyttö ikäisekseen, sillä lauantaina Savitaipaleella sai Etta jo toisen sertinsä ja oli tällä kertaa myös VSP! Paljon onnea Ettalle ja Liisalle, huikea tahti tällä kaksikolla:)) ROP kooikeriksi valittiin Callitris Hidalgo Herminia. Lopuksi Koda valittiin hienosti myös RYP-2:ksi! Onnea Kodalle ja Sannalle, hienoa saada kooiker ryhmäkehään ja vielä näin voitokkaasti!

Olen lukenut paljon Salme Mujusen (FM, pedagogi, Vuolasvirta-palkittu kasvattaja, toko- ja agility-ylituomari) artikkeleita ja pitänyt niistä. Erikoisesti olen pitänyt hänen tavastaan kirjoittaa/ilmaista asia, jossa näkyy myös vahva asiantuntijuus. Muutama päivä sitten sain kasvattajapostin kautta tietää kasvattajille ja pennun omistajille suunnatusta uutuuskirjasta "Pennun polku puolivuotiaaksi", joka tulee todellakin tarpeeseen niin kasvattajille kuin tuleville pennun omistajillekin. Mikäli joku on kiinnostunut tai posti ei ole kaikkia tavoittanut, lisätietoa löytyy täältä. Itse tilasin jo yhden kappaleen tutustumista varten ja luulenpa, että Antjen ja Musken tulevat pennun ostajat saavat jatkossa pentukansion lisäksi oman pentukirjan pennun mukana, tai mieluimmin hieman ennen pennun lähtemistä uuteen kotiinsa. Koiranpidossa ja -kasvatuksessa ei voi koskaan olla kyllin oppinut, sen on kokemus ainakin itselleni osoittanut moneen kertaan! Jatkuvasti saa uutta kokemustietoa niin oman kokemuksen kautta kuin muilta koiranomistajilta ja kasvattajilta. Edellä mainittu pentukirja perustuu sekä teoriaan että käytäntöön. Niin..., ja nyt on sitten uusi kamera hankittu. Tästä ihmeestä lisää kuvien kera, kunhan olen päässyt uuden kameran kanssa sinuiksi.

Etta did it again! Yesterday, on the Group Show of Savitaipale/Finland, she got her second CC and this time she was BOS, 13 kooikers were entried. Well done as her age, indeed! I´m very happy for Liisa and Etta! Etta´s judgement: Beautiful young female. Excellent propotions and very good balance of body. Friendly expression. Excellent coat and colour. Symmetring colour markings of the body. Strong neck. Excellent position and lenght of upper arm. Topline strong and short. Excellent tailset and excellent position of tail in the movement. Nice presentation. JUN ERI1, SA, PN1, VSP, sert (judge Damic Vucic, Croatia).

Etta CC, BOB, RC-JUN!!!

Frisian Gem Bastens Beatrix "Etta" Porvoo 10.9.2011

Eilen saapui iloinen viesti Liisalta, Ettan (n. 10½ kk) sijoituttua todella hienosti junioriluokassa Porvoon kaikkien rotujen näyttelyssä saaden ensimmäisen sertinsä ollen myös rotunsa paras! Tämä oli varmasti hieno hetki Ettan omistajalle Liisa Kotisalolle. Sydämelliset onnittelut mukavalle parivaljakolle, Liisalle ja Ettalle myös täältä Lopen suunnalta!!!

Yesterday Etta (Frisian Gem Bastens Beatrix, 10½ months), the doughter of Antje and Elton, was BOB and RC-JUN on Porvoo Show /Finland. Big congrulations with hugs to just a nice couble, Etta and her owner Liisa Kotisalo (Kennel Milfeddyg)! On Dutch National Show in Leeuwarden Etta got Excellent and she was the best junior. Etta´s grand father and Antje´s father Kelmi (Milfeddyg Innemand Elaika) was BOB + BOB veteran in Leeuwarden. Well done Liisa and Kelmi, again! And that was not enough...; congratulations to Henna and Shanti (Callitris Girello Erminia) for Silver Medal of ParAgility World Cup in Holland!!!

Matkakuulumisia

Beautiful view from our hotel (Akkrum)

Etta is clever girl:))

Suunnilleen viikko sitten palasimme Hollannista, mutta vasta nyt pääsin kirjoittamaan, koska työt odottivat Suomessa tekijäänsä. Itse asiassa yritin kerran aikaisemminkin bloggailla, jolloin kokeilin Bloggerin tarjoamaa päivitettyä versiota. Tallennus ei kuitenkaan onnistunut mahdollisesti siksi, että järjestelmä yritti muuttaa koko blogin sisällön parin vuoden ajalta uuteen kuosiin. Harmitti, kun en ehtinyt tallentaa alkuperäistä tekstiäni ennen systeemin tilttaamista. Sen jälkeen on ollut ongelmia tämän vanhankin käyttöliittymän kanssa. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että koko blogi tulee vaihtaa jossain vaiheessa uuteen, sillä tähän blogiin sisään kirjautuessa uusi ikkuna ilmestyy automaattisesti näkyville, josta pitää vaihtaa takaisin vanhaan käyttöliittymään?

Matka oli kaikin puolin onnistunut, vaikka pieniltä yllätyksiltä emme välttyneetkään. Ehdottoman selväksi kävi, että Hollantiin tulee matkustaa autolla, lukuun ottamatta ehkä Amsterdamia tai jotain muuta isoa kaupunkia. Kauniissa, mutta pienessä Akkrumin kaupungissa ei ollut omaa taksia eikä julkinen liikennekään toiminut kesäaikana. Kotiin lähtiessä tämä aiheutti pientä sydämentykytystä, sillä etukäteen toisesta kaupungista tilattu taksi hotellille ja sieltä lentokentälle ei saapunutkaan. Apuun herätettiin hotellin johtaja, joka vei meidät omalla autollaan Heerenveeniin, josta jatkoimme junalle Amsterdamiin.

Näyttely oli tietenkin matkan kohokohta, mutta kuten ennenkin, aivan liian vähän aikaa jäi käytännössä kaikkeen. Jos lähti johonkin, jäi jotain näkemättä ja kokematta. Hollannissa on käytäntö, että kaikkien näytteilleasettajien tulee saapua näyttelypaikalle klo 9-9.15. Mikäli myöhästyy, on näyttely sillä kertaa ohi. Varmaa tietoa siitä, mikä rotu arvostellaan missäkin järjestyksessä, ei myöskään voida antaa. Koirat saavat poistua paikalta klo 15, joten kehän laidalla on vain odotettava omaa vuoroaan kärsivällisesti, jotta ei menetä sitä lopullisesti. Kooikereita Leeuwardenissa oli yllättävän vähän, mutta stabeja sitäkin enemmän. Em. syystä oli hieman hankalaa siirtyä esim. kooikerkehältä stabykehälle, ja koiriin tutustuminen kuin myös suunnitellut seurusteluhetket jäivät siksi odotettua vähäisemmiksi. Etta esiintyi todella hienosti molempina päivinä. Torstaina, Liisan esittämänä, Etta sai ERI:n ja oli paras juniori. Perjantaina oli toinen tuomari ja toiset kujeet, ja vaikka Etta esiintyi edelleen kuin vanha tekijä hyvin reippaasti, ei perjantai ollut Ettan ja minun päivä. Hollannissa tuomareilla on myös mahdollista sijoittaa esim. oma kasvatti palkintosijoille. Liisan piti kiireisenä Hollannissa toisaalla samaan aikaan järjestetyt agilitykisat, joten hurmaava Etta yöpyi meidän kanssamme torstain ja perjantain välisen yön, jotta ehtisimme ajoissa perjantaiaamuna näyttelyyn. Niin..., Etta on tosiaan aivan mahtavaluonteinen kooikertyttö, joka on kaikkialla ja kaikkien kanssa luontevasti kaveri ja rentoakin rennompi pikku veitikka. Yhtään ei tullut ikävä omaa "mammaa" missään vaiheessa, ja kaikkialla Etta käyttäytyi täysin moitteettomasti. Ei haukkunut tai tehnyt mitään muutakaan "kooikerimaista" meidän seurassamme, vaikka joutui pitkän näyttelypäivän jälkeen yllättäen vieraiden ihmisten kanssa vieraaseen paikkaan. Hotellissa Etta rentoutui matkan rasituksista täysin siemauksin näytettyään ensin muutaman osaamansa tempun:)) Tulimme siihen tulokseen, että tällä tytöllä täytyy olla hyvä hermorakenne, sillä niin luottavaisesti, mutta uteliaasti se suhtautui kaikkeen uuteen, oli sitten kysymyksessä tuntematon paikka, ihmiset, koirat, ohi kulkeva kissa tai maatiloilla asustavat kotieläimet. Eläimiin (mm. vuohiin) Etta pääsi tutustumaan lähemmin torstai-iltana, jolloin teimme n. 5 km:n lenkin Ettan kanssa. Jos saan tämän päivityksen onnistumaan, laitan ehkä vielä muutaman matkakuvan myöhemmin.

Näyttelyssä oli erittäin mukavaa tavata suomalaisia ja ulkomalaisia kooikereita ja stabeja ja drentsejä, koirien omistajia ja kasvattajia sekä luoda uusia kontakteja. Samoin oli mielenkiintoista seurata koirien arvostelua etenkin stabyjen osalta, koska Leeuwardenissa oli tämä aito friisiläinen rotu varsin hyvin edustettuna. Tulokset on varmaan jo tähän mennessä jokainen löytänyt näyttelyn järjestäjän sivuilta:))

Matkakuumetta ja syksyistä ulkoilua

Ilmassa on jo syksyä, joka näkyy pikkuhiljaa jo luonnossakin. Kesä tosiaan tuntuu loppuneen kuin seinään töiden alettua. Eipä tuo nyt hirveästi harmita, koska kesä oli loistava, ja syksyssäkin on omat mukavat, hämyisät puolensa ja ihanat värit. Ainoastaan se harmittaa, että töiden ja kurssien ymv. työasioiden vuoksi en ole aina päässyt treeneihin, kuten olen suunnitellut. Koirien kanssa ulkoilemisesta en ole kuitenkaan tinkinyt. Jo keväällä päätin, että pitkän ja lumisen talven jälkeen alkaa koirien kunnon kohotus, johon onkin kuulunut paljon uimista ja metsässä liikkumista päivittäin pitkiäkin aikoja kerrallaan. Koirien kropasta kyllä huomaa, että jotain on saatu aikaan. Taka-ajatuksena tässä on tietenkin ollut myös neidin ja rouvan tulevat astutukset 2012 tienoilla; äidiksi tulo vaatii kuntoa! Lumen tultua hankin ehdottomasti lumikengät, sillä lumessa kahlaaminen on myös hyvää kuntoilua niin ihmisille kuin koirillekin. Kuvissa tietenkin Antje ja Muske. Musken kuva on otettu muutama viikko sitten Imppareiden kentällä. Tämän upean kuvan on ottanut Sari. Antjen kuvat eiliseltä metsälenkiltä. Antjelle on maistunut niin mustikat, puolukat kuin pienet ötökätkin, joita Antje eilen etsi lahonneesta puunrungosta silmät pullistellen:)) Antjen uusi herkku löytyi tänään palatessamme lenkiltä; pikku suuhun upposi hetkessä 6-7 pulleaa ruusunmarjaa.

Hollannin matka lähestyy huimaa vauhtia. Päänvaivaa on tuottanut hieman vaatetuksen miettiminen, koska mukaan lähtee vain reppu. Jotain siistimpääkin pitäisi olla mukana, mutta myös helteeseen sekä kylmään tuuleen ja sateeseen pitäisi varautua. Olen ollut kaksi kertaa Frieslandissa, ja siellä sää voi vaihtua nopeasti ääripäästä toiseen. Johtuneeko Golf-virrasta ja meren läheisyydestä - en tiedä, tuli vain tällainen ajatus mieleen. Tällaista säätä luvataan Leeuwardeniin ensi viikoksi. Lähdemme Tiina V-M:n kanssa matkalle keskiviikkoaamuna. Matkasta tulee varmasti todella mukava, ja mielenkiinnolla odotan tapaavani sekä uusia ja vanhoja tuttuja ja ystäviä että lukuisia kooikereita, stabeja (erikoisesti uroksia) ja myös Drentsejä, joihin kiinnostus on lisääntynyt tutustuttuani Kirsiin ja Pregoon. Onneksi kaikkien hollantilaisten rotujen kehät on sijoitettu joko vierekkäin tai hyvin lähelle toisiaan samaan halliin - hyvin organisoitu! Erikoisesti on mukava tavata Hollannissa Antjen tytär, Etta, joka pääsee ensimmäistä kertaa haistelemaan suuren maailman ilmapiiriä! Silmäteräni Muske ja Antje jäävät tällä kertaa kotiin isännän hyvään hoitoon (toki ruoka- ym. kirjallisilla ohjeilla varastettuna *heh-heh*). Olisi ollut mukavaa ottaa koirat mukaan, mutta tällä kertaa ei ollut mahdollista viikon (tai yli) lomaan, kun vasta 2½ kk:n lomalta palasin töihin. Kamera lähtee tietenkin matkalle mukaan, vaikka erikoisesti tällaisilla matkoilla kaipaisin kunnon zuumia! Uuden kameran ostosuunnitelmat ovat entisestään vahvistuneet, mutta vielä on "tutustumisvaihe" meneillään, eli pitää yrittää ymmärtää mitä tarvitsee ja ostaa (ei ole niin helppoa tällaisella tavalliselle harrastajalle!), jos kameraan sijoittaa suhteellisen ison summan rahaa. Jos joku ammattimaisempi kuvaaja sattuu tämän tekstin lukemaan, otan mieluusti hyviä neuvoja vastaan!

Napakymppi vai ei - Showings News

Prego and Muske with Sinikka Eloranta

Antje (Frisian Gem Angenietje Kies)

Antje

Antje
The first picture above is a little bit different show picture from last Sunday, because I wanted both Dutch breeds, Drent and Staby, to the same picture:)) Drentse Partridge Dog Arvid Fan´t Suydevelt "Prego" was BOB/CC on competition of Drents. Well done Kirsi and Prego!!! Among Stabys our Muske (Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn) got her second CC and she was BOS. The BOB staby was Sinisuven Allard " Tiikeri", again. Big congratulations to Sinikka (kennel Sinisuven), Meri and Tiikeri!!! Other pictures are about Antje with her very favorite toy - fur ball:))
We spent very nice showing day in Valkeakoski 14.8. with staby friends and our new friends, Drent Prego and his owner Kirsi Alanko. We´ll meet soon again in Leeuwarden!

Uusi lukukausi on alkanut ja samalla minulla alkoi tiivis työrupeama maanantaina. Harvinaisen Ihana kesä on siis virallisesti loppunut ja syksy saapunut. Vielä oli pakko ilmoittaa Muske yhteen näyttelyyn syksyllä, jotta ei jälleen pääsisi syntymään liian pitkää taukoa Musken kähitellen alkaa tottua kerta kerralta paremmin näyttelyttämiseen. Viime sunnuntaina Valkeakoskella Musken esiintyminen kehässä oli jo ihan sujuvaa. Suunnilleen vuosi sitten suunnittelin Antjen astutusta ja sen jälkeen syntyivät pennut, jotka pitivät kiireisenä pari kuukautta. Silloin Muske oli vasta vähän yli vuoden ikäinen enkä Antjen odotus- ja pentuaikana näyttelyissä käynyt Muskenkaan kanssa. Nuoren koiran näkökulmasta katsottuna pentuaika sattui ajankohtaan, jolloin olisin toivonut voivani viettää enemmän ns. laatuaikaa Musken kanssa, mutta pennut veivät paljon aikaa. Nyt sitten tätä laatuaikaa on vietetty Musken kanssa sitäkin enemmän. Koska Antjella on tällä hetkellä heikko turkki etenkin selässä, on ollut Antjen vuoro jäädä näyttelymatkoilta pois. Kun olen valmistellut Musken kanssa reissua johonkin, on Antje ollut aina sydäntäsärkevän innostuneesti ensimmäisenä eteisessä häntä heiluen. Epäreilua! Pienoisen huonon omantunnon saattelemana olenkin aina leikkinyt Antjen kanssa karvapallolla pihalla heti palattuamme Musken kanssa kotiin, ja sitähän Antje rakastaa aivan hulluna! Karvapallo oli myös Antjen pentujen suosikkilelu. Varmaan se on sitä myös seuraavalle Antjen pentueelle, kunhan pallo käy ensin pesukoneessa. Eilen meiltä jäivät Musken kanssa treenit väliin, sillä en millään raaskinut lähteä Musken kanssa treenikentälle ja jättää Antjea työpäivän jälkeen kotiin. Lähdimme siis treenien sijasta kaikki kolme parin tunnin metsälenkille koirien nauttiessa silmin nähden! Antje ahmi taas mahan täydeltä mustikoita ja vasta kypsyneitä puolukoita. Tämä ei ole mitenkään huono asia pentujen jälkeen (ja tulevaa pentuettakin ajatellen) luonnonmarjojen sisältämien vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineiden, proteeinien ja mm. siemenöljyn vuoksi. Innostuin Antjen "marjahimon" vuoksi paneutumaan luonnonmarjojen terveellisyyteen tarkemmin. Tänään teimme koirien kanssa saman lenkin kuin eilenkin, koska päivän töissä istumisen jälkeen itsekin suorastaan kaipasin liikuntaa ja raitista ilmaa. Mikäli Antjen turkki pysyy edes nykyisenlaisena tai tästä jälleen paranee (edelleen lähtee melko paljon karvaa), ilmoitan Antjen Spanieleiden erikoisnäyttelyyn Hyvinkäälle.

Valkeakosken näyttely ja Musken hyvä sijoitus oli siis yleisesti ottaen varsin positiivinen yllätys ellei suorastaan napakymppi? Kotimatkalla tietenkin pohdin oliko se sitä vai ei ja miksi sitä yleensä piti pohtia? Lopulta oivalsin syyn, ja se taisi olla lyhyessä ja ytimekkäässä arvostelussa: "Hyvä koira, jolla hyvä rakenne, liikkuminen ja esiintyminen". Siinäpä se...iukkaan ja yleisluontoiseen arvosteluun. Tästä kirjoitinkin jo viime kerralla enemmän Vesilahden näyttelyn yhteydessä.

Miellyttävä näyttelypäivä

Lähdimme ajamaan Musken kanssa aamulla varhain kohti Vesilahden ryhmänäyttelyä, jossa kaikki rodut ryhmästä 7 arvosteli Erja Nummi. Ajomatkalla muistelin jokin aika sitten lukemaani Erja Nummen artikkelia "Koiran rakenne ja liikunta - ulkonäöllä on väliä", joka on julkaistu Lounais-Suomen Kanakoiraharrastajat ry:n Avanssi-lehdessä v. 2007. Artikkelissa näkökulma painottuu koiran terveeseen, rodunomaiseen rakenteeseen ja liikuntaan kanakoirilla. Nämä ovat asioita, jotka korostuvat ensisijaisesti työkoirilla. Koiranäyttelyiden tarkoitus on palvella rodun jalostusta, jolloin kasvattajat saavat palautetta tekemästään työstä, ja koiran omistajalle näyttelyt antavat tietoa oman koiran rodunomaisuudesta. Näin siis artikkelissa, joten suurella mielenkiinnolla odotin Vesilahden näyttelyä. Muske ei tänäänkään ollut kehässä aivan omimmillaan ("juoksuhormonit"!!??), vaan haahuili vähän sinne tänne, liikkui kuitenkin suhteellisen hyvin, näytti hampaansa ja seisoi paikoillaan mittauksen ajan (Musken säkäkorkeus on 50 cm). Kehän ulkopuolella sensijaan tuli Musken toinen, iloisempi persoona ajoittain näkyville. Tuntui, että Muskella vaihtui mieliala useaan otteeseen tämänkin päivän aikana. Odotukseni tälle päivälle kuitenkin palkittiin. Sain erittäin asiantuntevaa tietoa Muskesta rodunomaisena tyyppinä. Tuomari oli selvästi asiansa osaava ja hän oli erittäin hyvin perehtynyt stabyhouniin rotuna, kuin tietenkin myös muihinkin kanakoiriin. Oli todella mielenkiintoista seurata tuomarin johdonmukaista työskentelyä kehässä kanakoirien parissa päivän ajan, samoin kuin tuomarin miellyttävää ja kohteliasta tapaa kohdata niin koirat kuin esittäjätkin. Jokaiselle koiransa esittäneelle tuomari kertoi seikkaperäisesti ja rakentavasti arvioinnin perustelut, eikä ainakaan minulle jäänyt mitään epäselvää. Tuli tunne, että sai juuri sitä mitä oli tullut koiranäyttelystä hakemaankin; asiantuntijan arvion oman koiran rodunomaisesta tyypistä ko. päivänä. Itselleni jäi erittäin miellyttävä kokemus tästä näyttelystä - tällaisia koiranäyttelyiden juuri tulisikin olla! Tässä Musken virallinen arviointi Vesilahden ryhmänäyttelystä:

"Sopivan kokoinen, mittasuhteiltaan oikea ja tyypiltään erinomainen. Kaunis nartun pää. Hyvä ylälinja, joskin hieman luisu lantio. Riittävä rungon tilavuus. Hyvä rintakehän pituus ja syvyys. Tasapainoisesti kulmautunut. Riittävä raajaluusto. Vapaat liikkeet. Vielä hieman pehmeä selkä liikkeessä. Lupaava koira, jonka tulisi esiintyä vapautuneemmin." AVO EH (rodunomainen lähestyttäessä, koko 50 cm).

Nummi, E. Koiran rakenne ja liikunta - ulkonäöllä on väliä. Avanssi 2007. Lounais-Suomen Kanakoiraharrastajat ry.: http://www.lounais-suomenkanakoiraharrastajat.com/avanssi/Avanssi_2007.pdf

Muske vauhdissa

Maanantaisin on Impivaaran Hallien kentällä ollut vapaamuotoista harjoittelua, eli jokainen on voinut treenata koiransa kanssa juuri sitä mitä haluaa. Treenien ja mukavan yhdessäolon lisäksi kivojen ihmisten ja koirien kanssa siihen on kuulunut myös mm. kynsien leikkaamista, perusteellista harjausta ym. vastaavaa sekä lopuksi nakki- ja pallokisa. Kuten kuvista näkyy, palloleikit ovat Muskesta aivan mahtavia! Oli aivan pakko laittaa tänne muutama liikekuva Muskesta, koska itse en ole tällaisia kuvia ikinä saanut! Valitettavasti jouduin pienentämään kuvia, jotta sivut lataantuisivat paremmin, kotisivuilla kuvien laatu tulee pääsemään oikeuksiinsa. Kamerakuume kunnon lisäobjektiivilla on siis taas iskenyt, saa nähdä mihin se johtaa...:)) Kiitos Sarille upeista kuvista!!!! Muuten viikkoon on kuulunut ukkosta, kaatosateita ja vierailuja ymv., jonka vuoksi torstai-treenit jäivät meiltä Musken kanssa väliin. Rikkoruohojen kitkeminen taitaa jäädä syksyyn, jolloin luonto hoitaa tämän asian (eikä nurmikko enää kasva!). Kesällä aika menee aivan liian nopeasti ja parin viikon päästä täytyy orientoitua taas työelämään. Onneksi on sentään yksi näyttelyreissu edellisenä päivänä ennen töiden alkua, jotta työhönmeno pitkän loman jälkeen ei iske kuin salama kirkkaalta taivaalta:))

Muske Tuomarinkartanossa

Yllä olevat kuvat Muskesta on ottanut Markka, ja Musken esittäjänä Imppareiden harjoituskentällä oli loistava handleri Liisa. Suuri kiitos molemmille näistä kuvista! Kotisivuille tulee lisää kuvia:))

Eilen Muske oli ensimmäisessä KV-näyttelyssään Tuomarinkartanossa (ja kolmannessa näyttelyssään kaiken kaikkiaan) avoimen luokan kovatasoisessa seurassa. Suomalaiset stabythan eivät kilpaile kilpailuluokassa ennen käyttökokeen hyväksyttyä suorittamista. Näin ollen avoimessa luokassa saattaa kilpailla yhtä lailla hyvin menestyneitä ja kokeneita koiria kuin vasta sellaiseksi pyrkiviä ikähaarukan ollessa eilenkin noin 2- 5 vuotta. Avoimeen luokkaan oli ilmoitettu 7 narttua, joista vain kaksi koiraa oli syntynyt vuonna 2009. Muske oli porukan nuorin täytettäyään n. kuukausi sitten kaksi vuotta, ja selvästikin tepasteli vielä liian suurissa saappaissa. Tai sitten omistajalle on tullut jonkinlainen "suuruuskompleksi", sillä parissa aikaisemmassa näyttelyssä Muske on saanut erittäin positiivisia ja lupaavia kommentteja mm. rakenteesta, luustosta, kulmauksista, liikkeistä ja päästä. Vanhaa fraasia siteeraten, kauneus on katsojan silmissä, ja tällä kertaa neiti näyttäytyi tuomarin silmissä "lyhytrunkoisena" ja em. piirteitä/ominaisuuksia olisi pitänyt olla joko lisää tai ne eivät miellyttäneet silmää. Stabyn väritys on varmaankin myös maku-asia. Rotumääritelmän mukaan stabyn tulee olla musta-, ruskea tai punavalkoinen (kaksi vm. harvinaisia värejä, punavalkoisuus käytännössä kadonnut). Pilkut ja roan ovat sallittuja eikä niiden määrää/sijaintia rungossa ole rajattu mitenkään mustaa päätä lukuunottamatta. Stabyn historiikissa mainitaan, että rotu on mahdollisesti saanut alkunsa myöhäiseltä keskiajalta, jolloin espanjalaiset valloittajat toivat Hollantiin spanieleita, joita risteytettiin muihin metsästysrotuihin. Joka tapauksessa eilinen näyttelykokemus osoitti, että Muske on vielä nuori koira kisaamaan etenkin KV-näyttelyissä, joissa joukossa on hyvin tasokkaita vanhempia konkareita. Staby on hitaasti kehittyvä rotu, joten tarvitaan aikaa ja lisää kokemusta sekä harjoitusta.

Kaiken kaikkiaan eilinen näyttely oli mukava kokemus jo siksikin, että Suomeen oli saapunut hollantilaisia stabyja omistajineen, joten oli "harvinaista herkkua" nähdä sekä kotimaisia että hollantilaisia tasokkaita stabyja näin paljon yhtä aikaa!

It was very nice to meet Dutch visitors showing in Finland! Results of International Show 24.6.2011 in Helsinki here. Pictures on this writeing: Muske (Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn) few days before showing day.

Global sorrow

Today was National Sorrow Flagging Day in Finland. The great sorrow of Norway is also Finnish sorrow and much more; it´s Global sorrow.

Sisko ja sen veljet

Frisian Gem Bastens Beatrix (Etta) 8½ months

Antjen pojista on jo tullutkin kuvia tänne laitettua, joten nyt on siskon vuoro. Liisan ottamassa hienossa kuvassa poseeraava kaunotar on siis Etta, ikää n. 8½ kuukautta. Etta on käynyt parissa pentunäyttelyssä hyvällä menestyksellä ja myös agility on lähtenyt hienosti käyntiin. Taitavasti tyttö menee jo pieniä, helppoja radan pätkiä ja luvan saatuaan lähtee kuin ammus matkaan. Ettastakin varmasti kuulemme vielä:))

Musken kanssa olemme edelleen treenanneet näyttely- um. asioita tälläkin viikolla. Muskesta otettiin eilen Imppareiden kentällä hienoja kuvia taitavan juniorhandlerin, Liisan (14 v.) esittämänä. Kuvat tulevatkin sopivaan aikaan, sillä aikomuksena on ollut jo jonkin aikaa päivittää kotisivujani. Sunnuntaina lähdemme Musken kanssa jälleen näyttelyyn. Sen jälkeen Muskella on vielä kaksi näyttelyä tämän kesän ohjelmassa, jonka jälkeen keskitymme vaihteeksi perusteellisemmin muihin harrastuksiin.

Bruno näyttelyssä

Bruno (Frisian Gem Bastens Bruno) 8 months

Bruno

Bruno

Antjen pojista Bruno aloitti vuorostaan näyttelyuransa tänään Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa, joka onkin oikein mukava näyttelypaikka ensikertalaiselle. Brunoa oli todella kiva nähdä pitkästä aikaa. Poika on kasvanut ja komistunut entisestään, ja mielenkiintoista on ollut nähdä niin Brunon kuin muidenkin pentujen osalta, miten tietyt ominaisuudet ovat periytyneet pennuille. Myös Bruno on saanut todennäköisesti isän perintönä upean turkin ja mahtavan iloisen ja avoimen luonteen: kaikki ihmiset ja koirat olivat Brunosta niii..n kivoja!! Pentuluokassa oli vain kaksi urospentua, jotka molemmat saivat kunniapalkinnon (KP:n). Lopuksi tuomari valitsi näistä hieman eri tyyppisistä pennuista Lokin (Harm v.d. Schoonheden) ROP-pennuksi. Oikein paljon onnea Lokille ja Tainalle! Brunon omistajat Mari ja Tommi ovat suunnitelleet Brunolle agilityuraa, mutta uskonpa tämän hienon päivän jälkeen myös jossain määrin näyttelykärpäsen puraisseen Brunon omistajia:)) Oli kiva tavata Bruno ja myöskin Brunon perhe - toivottavasti tapaamme näissä merkeissä pian uudelleen! Myös Benno on ilmoitettu elämänsä toiseen näyttelyyn lähiaikoina, jonne toivottavasti pääsen myös tätä ilopilleriä jälleen tapaamaan.

Marjoja ja karhuja

Muske tapasi jälleen Hottiksen

Antje mustikoita poimimassa

Jälleen mieluisia vierailuja ja muuta kesäpuuhaa, kuten pyykinpesua/vaatehuoltoa, kaappien siivousta ja matonpesua. Muske oli aivan innoissaan tavatessaan taas eräänä päivänä Hottis-ponin ja perheen muun väen. Olisinpa saanut kuvan, kun Muske nuoli Hottiksen turpaa, mutta enpä ehtinyt saada silloin kameraaa esille. Vähemmän kivoja ovat olleet melko rajut ukkosmyrskyt. Marja-aika on parhaimmillaan, ja saimmekin Rekolan Maatilalta aivan suussa sulavia, luonnonmukaisesti tuotettuja mansikoita ja hunajaa. Antje on löytänyt ensimmäisenä mustikat, jotka etenkin sateen jälkeen ovat pulleita ja maukkaita. Metsämarjat ovat aina olleet Antjen suurta herkkua, ja tänä vuonna Muskekin tykkää niitä puskista syödä. Näytti aivan siltä, että Antje haistoi mustikoiden olemassaolon, koska lähti eräänä päivänä metsälenkillä määrätietoisesti ravaamaan mustikka-apajia kohti. Marja-aikana liikkuvat myös karhut, ja noin viikko sitten aivan meidän kotikulmilla ja tutusssa metsässä on useampi ihminen nähnyt karhun liikuskelevan. Aiheesta uutisoitiin myös paikallislehdessä. Hyhm..., hieman alkoi arveluttaa nämä meidän metsälenkit Musken ja Antjen kanssa. Tiedän, että pitäisi tekeytyä elottomaksi karhun kohdatessa, mutta mitenkähän se tapahtuisi kahden koiran kanssa? Täällä liikuskelavalla karhulla tosin ei ollut pentua, ainakaan mukanaan. Olen monesti miettinyt sitä, että lähistöllä on upeat, koskemattomat metsämaat, joissa liikkuu paljon mm. hirvieläimiä päätellen siitä, että Muske lähtee hyvin herkästi jonkin jäljen perään. Naapurin miehen kanssa jutellessa kuulin myös, että viime syksynä hirviporukka oli nähnyt samoissa maastoissa miehistä seitsemän metrin etäisyydellä seisoneen suden, joka kieli roikkuen oli heitä katsellut.

Metsälenkkimme siirtyvät ainakin toistaiseksi toisaalle, sillä ei kai sitä pidä tyhmänrohkeakaan olla...:)) Musken kanssa on lähiaikoina kuitenkin tarkoitus perehtyä mejän lisäksi metsästyksen salaisuuksiin hieman lähemmin, ohjattuna tietty. Kesään mahtuu vielä muutama mielenkiintoinen näyttely, joista ensi viikonloppuna on ensimmäinen. Toivottavasti ei tule tuomarimuutoksia, sillä olisi mukavaa, että rotumme arvostelisi rotuihimme hyvin perehtyneet tuomarit. Useimmiten näin toki onkin.

Superhelteisiä kesäpäiviä

Kuluneeseen viikkoon on mahtunut jälleen paljon kesätreenejä ja etenkin uimista, jopa niin, että Musken turkki näyttäisi saaneen tuntien vedessä virumisen seurauksena jo yliannoksen tätä herkkua. Onneksi punkeilta ollaan vältytty, vaikka jatkuvasti olen kuullut näitä otuksia olleen tänä kesänä koirissa paljon. Punkkipanta on siis toiminut koirillamme erittäin hyvin; kummallakin on ollut koko kesän aikana ainoastaan yksi punkki päässä heti punkkipannan laittamisen jälkeen, jolloin pannan n. kahden viikon varoaika ei ollut vielä mennyt umpeen. Punkit lähtivät kuitenkin tosi helposti hankkimani "punkkiavaimen" avulla. Tämän avaimen kokoisen vempaimen varsinaisen idean väitetään perustuvan siihen, että punkin saa helposti irti kokonaisena, jolloin se ei ehdi oksentaessaan päästää isäntäkohteeseensa myrkkyä. Kun avaimen idean tajuaa, on se minun mielestäni helpompi käyttää kuin pinsettimallinen punkinpoistaja. Punkkiavaimesta saa lisätietoa valmistajan omilta sivuilta: TICK KEY

Lauantaina olimme sitten yli vuoden tauon jälkeen Musken kanssa Tuusulassa näyttelyssä. Olimme paikalla jo n. 9.30, joka oli siinä mielessä hyvä ajatus, että saimme leiriintymispaikan pienen koivikon juurelta, johon ei sentään ihan suoraan paistanut aurinko. Aluksi Muske oli hyvin innoissaan muista koirista ja ihmisistä haluten mennä jokaista vastaantulevaa tervehtimään, mutta näinhän ei näyttelyissä ole tapana toimia. Joten pian Muskellekin selvisi, että tämä ei olekaan sellainen mukava treenikenttä kuin esim. Imppareiden kenttä, jossa mm. viime maanantaina ensin treenattiin näyttelyjuttuja vähäsen, jonka jälkeen oli "yhteispallonhakua" n. 10 koiran kanssa sekä makkaranetsimisleikkiä. Kun näyttelypäivä ja etenkin tämä alue oli lisäksi mielettömän kuuma(!!!!), alkoi Muskeltakin hymy hyytyä neljän tunnin odottamisen jälkeen. Kun sitten vihdoin kehään päästiin, olimme varmaankin molemmat jo ihan uupuneita, vaikka vettä oli kulunut paljon. Tässä tuli myös Musken kokemattomuus ja minun "helleinho" esille. Voi olla tietenkin niinkin, että Muske on niitä koiria, joiden kanssa näyttelypaikalle kannattaa mennä säännön mukaisesti "viimeistään tuntia ennen", jotta mielenkiintoa riittäisi loppuun asti. Täytyypä jatkossa kokeilla eri variaatioita. Toisaalta, kuumuus oli kaikille sama, eli aikamoinen koettelemus tästä syystä etenkin koirille, mutta myös ihmisille. En tiedä mikä oli virallinen lämpötila Tuusulassa, mutta ainakin autoni lämpömittari näytti huimat 37.5 astetta käynnistäessäni sen pois lähtiessämme. Auton ilmastointi kävi niin ylikierroksilla, että en uskaltanut edes heti lähteä liikenteeseen, vaan odottelin auton viilentymistä kaikki ovet avoinna parikymmentä minuuttia. Sitten itse asiaan. Tuusulaan oli ilmoitettu vain kolme stabya, 1 uros ja 2 narttua. Tällä kertaa tuomari ei valinnut nuorten stabyjen joukosta lainkaan ROP-koiraa eikä siten erinomaisia laatuarvostelujaan tullut. Musken tulos oli EH, ja viralliseen arvioon sekä kokeneen ja arvostamani tuomarin kommentteihin vielä virallisen arvostelun jälkeen olen oikein tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa, mutta nyt taidan jättää joksikin ajaksi uintireissut väliin, jotta Musken turkki ei ihan vanuttuisi, sillä suunnitelmissa on Musken kanssa vielä muutama näyttely kesän aikana. Jonkin ajan kuluttua tapaan jälleen yhden Antjen pennuista, eli Brunon, joka lähtee ensimmäiseen näyttelyynsä. Tämä tapaaminen tulee olemaan jälleen yksi tämän kesän kohokohdista:)) Kuvassa arvatenkin Muske, jonka turkki ainakin tässä kuvassa näyttää lähinnä paksulta wetterhounin turkilta:))

Juhannuksen viettoa Rekolan maatilalla - Midsummer Day

Juhannusta vietimme Sirkan, Kalervon, Joonan, Marian ja Henrin luona Kangasalan Raikussa, Rekolan maatilalla. Meillä oli mahdollisuus nauttia perinteikkäästä, yhteisöllisestä Juhannuksesta keskellä kaunista luontoa lukuisten vieraiden ja mukavien ihmisten kanssa, jossa hienosti suunnitellut puitteet, ohjelma ja upea tarjoilu veivät mukanaan. Ohjelmaan kuului mm. niin yksin- kuin yhteisteislauluakin, runonlausuntaa, ajatuksia herättäviä puheita sekä monia ihania ja hauskoja perinneleikkejä- ja tansseja. Kaiken kruunasi myöhemmin illalla sytytetty kokko, joka roihahti kohti taivasta ensiyrittämällä. Ja tietenkin tanssijoita ja vieraita viihdytti perisuomalainen, elävä haitarimusiikki, joka ilman muuta kuuluu Juhannukseen. Kiitoksia Rekolan väelle vieraanvaraisuudesta ja ikimuistoisen juhlan järjestämisestä! Tämä oli ehdottomasti se oikea, aito ja lämminhenkinen Juhannusjuhla, josta riittää mukavia muistoja pitkään!

Kotimatkalla kävimme katsomassa mielenkiintoista nähtävyyttä, keskiajoilta peräisin olevaa Pälkäneen rauniokirkkoa eli Pyhän Mikaelin kirkkoa (rakennettu n. 1495-1505). Argeologisissa kaivauksissa kirkon alueelta on löydetty keskiaikaista, kuvissa näkyvää esineistöä. Kirkossa sijainneet Pyhää Lauria ja Pyhää Olavia esittävät puuveistokset ovat nykyisin Kansallismuseossa. Kirkossa on myös asehuone, jonne tuli jättää miekat ja keihäät, koska niitä ei saanut viedä Pyhään huoneeseen. Kirkko on kokenut monia vaiheita historiansa aikana. Nyt kirkkoa on alettu korjaamaan ja entisöimään vaihe vaiheelta. Kirkon suojelemiseksi ja varojen keräämiseksi sen korjausta varten on perustettu Pälkäneen Vanhankirkon Suojeluyhdistys ry. Perinteitä ja historiaa - voisiko sen mukavampaa Juhannusta enää viettää?

We spent very nice Midsummer Day with family and friends on the farm of Rekola, Kangasala. This communal event was full of fun, playing, happiness and good service in the middle of beautiful Finnish nature. A Midsummer Bonfire is absolutely part of Finnish Midsummer Day:)) Other pictures are from our visit to the Church of St Michael which is medieval Ruin Church (built about 1495-1505), situated in Pälkäne. On this year history and old traditions belong to our Midsummer Day - this was wonderful combination!

Juhannustyttö 2 vuotta - Midsummer Girl Muske 2 Years!

Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn 2 years!

Muske and her friend Terra 21.6.

Tänään on vuoden valoisin päivä, ja tänään myös meidän stabytyttömme Welmoed Muske täyttää peräti 2 vuotta! Paljon onnea Muskelle ja koko kennel Eenhoornleijn´in W-pentueelle!!! Muske on meidän todellinen Juhannustyttömme; iloinen, leikkisä, valoisa ja ystävällinen, aivan kuten Juhannus itsessään. Iän karttuminen ei ole poistanut Musken iloisuutta, vaikka toisaalta Muskessa on viimeisen vuoden tai puolen vuoden aikana tapahtunut paljon aikuistumista. Stabyn hyvät piirteet ovat entisestäänkin korostuneet murrosiän jäätyä taakse. Olen erittäin iloinen siitä, että minulla oli mahdollisuus tuoda Muske kaksi vuotta sitten Hollannista Suomeen!

Terra lähti tänään takaisin omaan kotiinsa. Voi sitä iloa ja riemua, kun Terra tapasi Lotan! Kaikesta huomasi, että tällä kaksikolla on erittäin hyvä ja toimiva suhde. Meille sensijaan tuli kertaheitolla hieman hiljaisempaa, ja taisi omilla koirillammekin olla hetken haikea mieli, koska olivat hieman ihmeissään Terran lähdettyä. Terra on oikein mukava, iloinen ja suorastaan riehakas poika. Mitään ongelmia ei kuitenkaan ollut laumaan sopeutumisessa, sillä Terra näyttäisi olevan myös älykäs, kuuliainen ja hyvähermoinen pakkaus, joka hetkessä omaksui vieraan paikan omakseen eikä turhia sressannut. Terra tuntui myös ottavan kaiken omasta lomastaan irti, myös nukkumapaikan suhteen. Oli pitkästä aikaa yllättävää (ja hellyyttävää) herätä yöllä, kun pieni karvainen pää tuhisi samalla tyynyllä:)) Hymm..., oikein kova ikävä tuli taas Kissmoa, kun tällaisen hieman alle 8-kuukautisen, ihanan urospennun kanssa peuhasi reilun viikon. Oli onnekas sattuma, että minulla oli lomaa ja saatoin ottaa Terran meille perheen ulkomaanmatkan ajaksi. Tätä kirjoittaessani meidän Antje ja Muske nukkuvat hyvin, hyvin sikeästi, miksiköhän? Tänä aamuna ehdin vielä ottaa pihalla pari valokuvaa Terrasta, ja suureksi yllätyksekseni sain ihan vahingossa otettua ns. kunnon seisontakuvankin. Lisäsin kuvat Albumiin muiden kesäkuvien alkuun.

It´s most brighest time of year in Finland, and on Friday we´ll spend Middsummer Day/Holiday. Today is also Muske´s Day when she became 2 years! We wish Happy Birthday to Muske and hole W-litter of kennel Eenhoornleijn! We use to think here that Midsummer Day and Midsummer Holiday is time of happyness, brightness and joyful. I´m very happy as getting Muske from Marjolein two years ago. Muske is born on Midsummer and she is like Midsummer; happy, friendly, bright and joyful! One of Antje´s son Terra has spent a week with us. In the morning he left back to home. What a lovely boy with nice character! He gave lot of fun to our Holiday. I´m sure Muske and Antje agree.

Kuvia - Pictures

Muutamia kesäkuvia on nyt lisätty Picasaan. Ehkäpä tämä albumi täydentyykin vielä, mikäli ehdin uudelleen kuviin paneutua. Kuvissa pääosin Muske, Antje ja vieraileva tähti Terra (omistaja Lotta Franck).

Some summer pictures added to our Picasa Album. The stars of pictures: Muske, Antje and her son Terra (owner Lotta Franck).

Kesäleikkejä

Frisian Gem Bastens Bouden "Terra"


Muske and Terra love playing


Terra loves svimming, too!


Tänään olin suunnitellut lähteväni koirien kanssa Klaukkalan Mustin ja Mirrin organisoimalle koirakävelylle, jonka tuotto meni hyvään tarkoitukseen avustajakoirille. Koska sääennusteiden mukaan tämä perjantai olisi viikon lämpimin ja aurinkoisin päivä ja ainoa sellainen, päätin kuitenkin lähteä uimaan Musken ja Terran kanssa. Päätös oli oikea, sillä jo uintiretken aikana taivaalle alkoi ilmestyä inhottavan mustia pilviä ja nyt tätä kirjoittaessani jo sataa kaatamalla. Terra osoittautui juuri sellaiseksi vesipedoksi kuin Lotan blogikirjoituksen ja kuvien perusteella osasin odottaakin! Vauhti oli yhtä raisu kuin Muskellakin, jopa niin, että Terra ehti hakemaan ensimmäisen heiton ensin!? Mukana oli kaksi uintilelua, mutta koska koirat eivät ajattele kuin ihmiset, Muske ja Terra ampaisivat aina saman saaliin perään. Niinpä järjestin koirille omat uintivuorot, jotta molemmat saisivat nauttia hakemisesta yhtä paljon. Ja kyllä ne nauttivatkin! Vastarannalla on pieni saareke, jossa on paljon lintuja. Terra oli kerran lähdössä kauemmaksi lintujen ääniä kohti, mutta hyvin opetettuna käänsi kurssin nopeasti takaisin kutsusta.

Turvallisuussyistä olen pitänyt koirilla uidessa kuitenkin valjaita, jotta on tarvittaessa mistä ottaa kiinni:)) Terralla on ollut myös valjaat meillä ollessa senkin takia, että on helpompi kuljettaa koiria "samasta vinkkelistä", kun kaikilla on samanlainen talutin.

Terra on todella toukukas olento, joka ei helposti väsy. Uinnin jälkeen se houkutteli vielä Musken raisuihin pihaleikkeihin, jotka näyttävät rajummilta kuin mitä ovat. Kovasti on Terra tykännyt uimisesta, metsäreissuista, leikeistä ja maalaiselämään tutustumisesta sekä tullut hyvin toimeen Musken ja Antjen kanssa. Eilen olimme Terran kanssa paikallisessa Harjun puutarhassa ostamassa kesäkukkia, ja Terra käyttäytyi sielläkin oikein hyvin. Aivan ihana pakkaus, jolla on sekä älyä ja tahtoa. Kaksi kertaa olen pysäyttänyt auton sen vuoksi, että olemme Terran kanssa keskustelleet istuvatko koirat auton takaosassa, takapenkillä vai etupenkillä (kahta viimeksimainittua vaihtoehtoa Terra on kesken matkan halunnut ketteränä hyppääjänä kokeilla). Pääsimme nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, että kaikki koirat istuvat takana. Vastaavasti nukkumapaikasta Terra on saanut päättää ensimmäisen yön kokeilun jälkeen. Terra päätti valita nukkumapaikakseen meidän sängyn, jota en voinut tältä harvinaiselta ja niii...n suloiselta vieraalta kieltää.

Toivottavasti olet Lotta pysynyt lupauksessasi aloittaa todellinen biitsiloma...? Ajattele, muutaman päivän päästä voit jo jättää rantaleijonat ja pääset omien pikku leijoniesi pariin :)) Laitan lisää kuvia viikonloppuna Picasaan, kuten lupasin. Otin tosi vauhdikkaita kuvia koirien leikeistä ja juoksemisesta pihalla, mutta nämä liikekuvat eivät onnistuneet ollenkaan, harmi! Mutta jotain onnistuneempia kesäkuvia näiden lisäksi on kyllä tulossa.