Ruotsin matkakertomus ja vähän muutakin

Antje ja "Ruotsin koti"


Antje lähdössä 5 km:n merkitylle metsäreitille


Ruotsissa mustikat olivat vielä parhaimmillaan!

Antje taukopaikalla

Palasimme tänä aamuna Antjen kanssa Ruotsissa, jossa olimme tapaamassa komeaa ja erittäin hyväluonteista kooikerpoikaa, Eltonia (Dizzy Digger´s Elton). Elton on kotoisin Saksasta ja on kennel Moonhavenin omistuksessa. Matka alkoi periaatteesa jo maanantaina vauhdikkaissa merkeissä, jolloin progutestin arvot olivat kivunneet jo yllättävän korkealle siihen nähden, että mikään muu ei viitannut h-hetken lähestymiseen Antjen habituksessa ja käyttäytymisessä. Myöskään ei tarkkanenäinen Kissmo ollut uumoillut vielä mitään mihin olisi pitänut puuttua, enkä itsekään osannut odottaa näin pikaista juoksujen etenemistä. Antjella on aina ollut hyvin pitkä ja "selväpiirteinen" periodi, mutta tällä kertaa näytti olevan toisin, koska menossa oli vasta juoksujen 10 päivä (käytännössä 9. pvä). Edellisellä kerralla tämä maaginen lukema 9. juoksupäivänä näytti 2.1. Muutama tunti maanantaista lähtien menetettiin jo siinä, että progutesti otetaan ko. eläinklinikalla nykyisin iltapäivällä, ja tulokset saadaan n. klo 16 (tämäkin tuli minulle uutena tietona). Finjalta otettiin aikoinaan testi jo heti aamulla klo 8 aikoihin, jolloin tulokset sai kuulla jo puolen päivän tienoilla. Eihän tällä ottamisajankohdalla (ilta- tai aamupäivä) sinänsä ole väliä, mutta meidän tuli saada kiireesti vaihdettua laivamatka mieluiten jo samalle illalle, viimeistään seuraavalle päivälle. Matkatavarat oli pakattu jo valmiiksi, varmuuden vuoksi, joten nopeaan lähtöön olin varautunut. Suureksi yllätyksekseni sekä Viking Line´n että Silja Line´n laivamatkat oli kaikki loppuunmyyty - ei mitään toivoa, vaikka kerroin syyn olevan "force major" ja vastaanottavani vaikka kansipaikan, jos auto saadaan mukaan. Siljalta olisi löytynyt maanantai-illalle yksi C-hytti, mutta ei autopaikkaa, Vikingiltä ei löytynyt yhtään hyttiä eikä autopaikkaa. Yritin anella ja pyytää eikö edes yksi auto mahdu mukaan, mutta ei; säännöt ovat tiukat turvallisuussyistä eikä autoa saataisi edes mahtumaan laivaan. Sain kuitenkin varattua Vikingiltä seuraavaksi aamuksi (tiistai) lähdön autolle ja vapaana olevalla LUX-hytillä. Tiistain aamuvuorosta löytyi myös C-hyttejä (kaikki A- ja B-hytit varattuja), mutta tässä vaiheessa - ja konkurssissa en oikein enää nähnyt itseäni ja Antjea kyyhöttämässä kaksistaan autokannen alapuolella, pimeässä hytissä keskellä päivää, aamuvarheisesta iltaan asti. Ajattelin, että ehkä Antjekin saa paremmin rentouduttua, kun on pitkä matka vielä edessä. Niinpä me sitten lähdimme tiistai-aamuna pimeässä n. klo puoli 5 ajamaan Antjen kanssa kohti Turkua. Laivamatka isossa luksushytissä meni mukavasti kuin hotellissa konsanaan. Pöydällä oli shamppanjapullo ja kaksi lasia odottamassa (ei tosin tullut käytettyä), huoneessa televisio ymv., ja laivan isosta ikkunasta upeat näkymät suoraan merelle. Parasta oli se, että hytti sijaitsi rauhallisessa 9. kerroksessa, josta oli lyhyt matka ulos. Tosin Antje ei taaskaan tehnyt tarpeitaan koko matkan aikana kansilaatikkoon, joten päivällä tapahtuvat matkat saavat meidän osaltamme jäädä. Illalla matkustaminen ei ole koiralle lainkaan yhtä epäinhimillistä, koska periaatteessa koira nukkuu yönsä laivallakin. Illan jo hämärtyessä olimme Tukholmasta, josta matka jatkui Antjen nopean satamaulkoilutuksen jälkeen 400 km autolla pääosin pilkkopimeässä, valtavaa rekka-armeijaa enemmän tai vähemmän ohitettaessa. Matkalla ehdin ihmetellä kaikenlaista, mm. ruotsalaisten suomalaisia huomattavasti kehittyneempää autoilukulttuuria. Moottoritiellä E4 nopeusrajoitus oli pääosin 110 km, ja autoilijat ajoivat jouhevasti keskimäärin 120 km:n vauhtia (paitsi minä, jolla oli olivinaan hyvä syy). Ohitukset tehtiin tyylillä vilkkua käyttäen, jono eteni tasaisesti ja kanssamatkustajat huomioitiin. Ei siis niin kuten Suomessa vaikkapa 3-tiellä esim. välillä Nurmijärvi-Helsinki tai Turun väylällä välillä Espoo-Helsinki (kokemusta molemmista aamuruuhkassa!), jossa ilman 140 km:n tuntivauhtia jää armottomasti muiden jalkoihin, autot pamahtavat äkkiä ilman vilkun vilkkua eteen kovassa vauhdissa, tehdään uskomattoman uhkarohkeita ohituksia, ajetaan ohituskaistalla aivan edellä ajavan puskurissa kiinni em. nopeudella (??) jne. Joten mielestäni tässä maaottelussa Ruotsi vie kirkkaasti voiton kuten todennäköisesti muutkin maat, joissa on pidempi autoilukulttuuri. Välillä tuli mieleen tietenkin sekin, onko tässä kaikessa "koirailussa" mitään järkeä. Yritin ajatella kaikenlaista maan ja taivaan välillä, jotta olisin pysynyt hereillä (aamuherätys oli jo klo 3; pelkäsin myöhästyväni Turun laivalta). Ajaessani muistelin mm. haikeasti aikaa ennen koiraelämää, jolloin kävimme joka kevät Alpeilla laskettelemassa vuodesta toiseen tai teimme mielenkiintoisia kaupunkimatkoja, tapailin useammin ystäviä (muitakin kuin koiraystäviä) ja ehdin harrastaa paljon erinaisiä asioita. No, nuo nyt ovat ajatuksia pimeältä, yksinäiseltä ja pitkältä ajomatkalta:))

Perillä Åsenhögassa meitä odotti erittäin ystävällinen vastaanotto myöhäisestä saapumisajankohdastamme huolimatta, ja sulho kävi heti "tuumasta toimeen" hyvin innokkaasti. Astutus sujui mallikkaasti ja pariskunta viihtyi ns. toisissaan kiinni 40 minuuttia (ikuisuudelta tuntuva 40 min kylmässä/kosteassa maassa istuen ja koiria pidellen, lämpötila n. +8 astetta). Loppu onkin sitten "Korkeemman käres", kuten Väinö Linnan tuntematon sotilaskin on todennut. Ja niinhän se kai aina on elävässä elämässä. Katarina on hyvin kokenut näissä asioissa ja hän kertoikin nähneensä monenlaisia astutuksia ja monenlaisia lopputuloksia ja variaatioita ajankohdan ja nartun/uroksen suhteen progutestin kanssa ja ilman - jokainen tapaus on ollut yksilöllinen. Siispä matkan lopullinen tulos selviää vasta uä-tutkimuksen jälkeen muutaman viikon kuluttua. Katarinalle lankeaa suuri kiitos matkan onnistumisesta. Koska saavuimme Antjen ja minun majapaikkaan sen jo sulkeuduttua, Katarina oli käynyt hakemassa hotellin avaimen päivällä ja saattoi meidät sinne yöllä näyttäen huoneemme ja muut tilat. Tässä vaiheessa (n. klo 1 yöllä Ruotsin aikaa) olin aivan "jäässä" maassa istumisesta ja lopen väsynyt pitkästä matkasta sekä kaikesta jännityksestä kääriytyessäni lopulta lämpimään makuupussiini Antje vieressäni nukkumaan. Majapaikkamme oli oikeammin hostelli (kuva), mutta erittäin siisti, uudehko mukava hostelli, joka oli osa paikkakunnan laajaa urheilu- ja vapaa-ajan keskusta. Pikku yksiöstämme oli suora yhteys upeille metsä- ja lenkkipoluille, ja teimmekin Antjen kanssa pari pitkää metsälenkkiä matkustamisen vastapainoksi. Hostelli oli kuin rivitalo, ja jokaisesta huoneesta oli suora yhteys omalle pikku pihalle. Hostellin lähietäisyydellä olevat upeat urheilukentät ja uimahalli sijaitsivat aivan vieressä kuten myös liikunta- ja urheilupainotteinen koulu.

Paluumatkalle lähdimme jo aiottua aiemmin, eli eilen. Paluumatkan vaihdossa ei ollut mitään ongelmia, eli saimme helposti varattua B-hytin ja autopaikan (tosin varasin/vaihdoin matkan jo edellispäivän aamuna enkä muutamaa tuntia ennen lähtöä kuten maanantaina). Laivalla kyselin informaatiopisteestä syytä siihen, miksi juuri maanantai-ilta oli niin loppuun myyty. Eivät osanneet sanoa selvää syytä, mutta arvelivat mm. isojen työporukoiden palaavan Ruotsista ja Euroopasta kotiin näihin aikoihin, eurooppalaisten elokuun lomien jatkuvan matkustelun merkeissä hyvien säiden myötä, Ruotsissa tai jossain muussa maassa olleen jonkin suuremman tapahtuman jne. Kotimatkalla katselinkin autohallissa kanssamatkustajien rekisterikilpiä; paljon oli tulossa myös torstaina Suomeen päin saksalaisia, ruotsalaisia, tanskalaisia ja venäläisiä matkustajia. Paluumatkalla pysähdyimme usein Antjen kanssa levähtämään, koska ajelimme ilman mitään kiirettä. Löysimme mm. erään erittäin mukavan taukopaikan, joka oli lisäksi aidattu niin, että Antje saattoi kirmailla vapaana. Kaiken kaikkiaan matka oli erittäin onnistunut ja antoisa. Lisää tämän matkan tiimoilta jonkin ajan kuluttua, kun tiedetään onko Antje kantavana. Siihen mennessä saan tsekattua loputkin kuvat, mm. komeasta Elton-pojasta.

Tänä aamuna kotiin palatessamme kuulimme, että pikku kylässämme oli eletty myös jännittäviä hetkiä. Mies oli eilen illalla ihmetellyt, kun Kissmo ja etenkin Muske alkoivat äkisti käyttäytymään levottomasti. Muske kuljeskeli hyvin huolestuneesti huoneesta toiseen kuulostellen ja nuuhkien ilmaa. Lopulta mies oli mennyt ulos katsomaan mikä on hätänä, ja sielläpä olikin naapuritalomme terassi ilmiliekeissä. Mies kertoi juosseensa välittömästi sammuttamaan paloa puutarhaletkun ja vesisangon kanssa, samalla hakaten ikkunoita ja huutaen saadakseen asukkaan ulos. Pihalla oleva auto kertoi, että omistaja oli sisällä. Ovikellon soittoon naapuri ei ollut reagoinut. Naapurukset saivatkin lopulta palon sammutettua, mutta oma siippani halusi kuitenkin kutsua vielä varmuudeksi palokunnan paikalle. Erikoisyksikkö ampulanssi mukaan lukien tuli nopeasti tekemään lopputyöt. He kuvasivat lämpökameralla paloalueen tarkasti, ja talon uumenista löytyikin paljon lisää kyteviä palopesäkkeitä. Nyt on naapurin talosta ko. alueelta revitty seinäpaneelitkin pois ja tulipalon haju tulee vieläkin meille asti. Palo oli ilmeisesti saanut alkunsa huolimattomasta tupakoinnista terassilla, ja paloa edesauttoi kova tuuli. Asukas nukkui sisällä, joten tässä olisi voinut käydä pahemminkin. Kujalla, jossa asumme, on kolme omakotitaloa peräkkäin. Jos oikein huonosti olisi käynyt, olisi palo voinut levitä tuulisellä säällä nopeasti terassilta pensasaitoja pitkin myös muihin taloihin. Mies on saanut vielä tänään muiltakin naapureilta kiitosta toiminnastaan. Myös palopäällikkö kehui ripeää toimintaa. Mutta varsinaiseksi palokoiraksi osoittautui Muske:))

Vihdoinkin kuulumisia

Tuntuu, että aika on seisahtanut koiramaailmassamme Antjen juoksuja odotellessa, Musken karvanlähtöä ihmetellessä, töiden alkaessa ja muutenkin rutiineissa pysymisessä. Antjeakaan en ole viitsinyt näytelyihin ilmoittaa, vaan olemme olleet ikäänkuin valmiustilassa. Ja Muske ei ole nyt lainkaan edukseen, niin paljon näyttää nartuilla merkitsevän ero karvallisen ja karvattoman koiran välillä. Muuten tämä tyttö tulee päivä päivältä vain rakkaammaksi. Oma persoona alkaa näkyä; Muske on sekoitus raisusta pojanvesselistä ja hienostuneesta Ladysta. Tilanteesta ja päivästä riippuu, ollaanko hieman itsepäisiä vai näytelläänkö loukkaantunutta:)) Hirvittävät ukonilmat eivät olleet myöskään Musken juttu, ja kyllähän sitä itsekin välillä ihmetteli lähteekö kattokin päältä! Muske on tänä kesänä kunnostautunut muutenkin erikoisella tavalla; punkit tuntuvat erikoisesti viihtyvän Musken turkissa ja niitä on saanut jatkuvasti nyppiä irti Expotista huolimatta. Pari päivää sitten oli taas oikein ällöttävä iso otus poskessa! Ensi keväänä ostan kaikille kaveruksille punkkipannat, koska olen kuullut niistä hyviä kokemuksia esimerkiksi Tiina V-M:ltä, mm. teho kestää liuosta pidempään Etenkin himouimareiden kohdalla, kuten Muske, ei liuoksesta ole kovin paljon hyötyä, eikä sitä saisi muutenkaan joutua veteen. Eilen meillä oli vihdoinkin (odottavan aika on pitkä!) havaittavissa jotain muutakin punertavaa, kuin kotipihallamme olevat pihlajanmarjat. Nimittäin Antjen juoksut alkoivat n. 2 viikkoa etuajassa 8 kk:n laskennan perusteella. Tämän mukaisesti Antje astutetaan viikolla 35. Astutuksen jälkeen päivitän kotisivuni tältä osin. Kuvia tulee tietenkin otettua edestä ja takaa ja vähän siltä väliltäkin. Ja tuleehan tilanteesta tietenkin raportoitua myös täällä blogissa:))

Kaikkien aikojen lämpöennätys +37,2 C!!!

Welmoed Muske

Kuten jo kaikki tietävät, tänään sitten saavutettiin kaikkien aikojen lämpöennätys! Kyllähän tuo v. 1914 ennätyskin (+35.9C) oli jo melkoinen lukema, mutta +37.2C tuntuu jo ihan mahdottomalta Suomen oloissa! Ainakin minulta on ollut kaikki veto pois, eivätkä koiratkaan voi hyvin tällaisella helteellä. Vaikka Kissmo on mielestäni ikäisekseen pirteä kaveri, kärsii se luultavasti kuumuudesta koiristamme eniten. Onhan meidän iki-ihanalla Kissmo-pojalla jo ikää kohta kymmenen vuotta, joten olen pyrkinyt olla rasittamatta sitä liikaa. Tänään olimme kuitenkin vaihteeksi taas uimassa. Ilma oli utuinen ja samea eikä vesikään näyttänyt yhtään siniseltä. Johtuneeko naapurin tulipaloista? Kissmo nautti rantavedessä touhuamisesta yksinään kaivellen jotain mielenkiintoista rantahiekasta, mutta tytöt leikkivät ja uivat nuoruuden innolla. Ennen kotimatkaa koirat joivat autossa ison pullollisen vettä! Musken silmäluomessa on vielä muisto punkista, mutta muuten tulehdusta silmässä ei enää ole. Eläinlääkäri teki oikean päätöksen antaessaan antibioottikuurin, sillä oudot, hieman tulehtuneet patit (ötökän pistot) mahastakin onneksi hävisivät saman tien muutaman nautitun tabletin jälkeen. Tänä vuonna on muutenkin ollut poikkeuksellisen paljon kaikenlaisia ötököitä, ainakin näillä kulmilla ja meidän talon liepeilläkin (muurahaisia, kiukkuisia ampiaisia, kärpäsiä ymv.). Ehkäpä nekin ovat lisääntyneet ennätysvaihtia poikkeuksellisen kuumassa ja kosteassa ilmassa. Kuvassa Muske taas vauhdissa. Sorsanmetsästyksen alettua saamme varmaan Musken kanssa aikaiseksi myös vesilinnun hakutreenejä. Ja ehkäpä meitä onnistaa ja pääsemme vielä mejä-kokeeseenkin tänä syksynä, vaikka vaikeampaa se taitaa täällä "Suur-Suomessa" olla. Harmittaa vieläkin mejä-kokeen peruuntuminen antibioottikuurin takia:(( Joka päivä tutkin Antjea sillä silmällä, josko ne juoksut alkavat. Merkkaaminen sen kuin vain tihentyy, ja sitä on huvittava seurata. Antjella on nimittäin kaikessa kiireessä tapana nostaa toinen takajalkansa sojottamaan kohti puun juurta, varsin poikamaisesti. Tällä kertaa ei muuta kuin tietokone kiinni ja ukkosmyrskyä odottelemaan (näyttää vähän uhkaavalta).

Varokaa punkkeja - Look out mites (ticks)!

Antje


Antje´s breakfast - blueberries!


Disgusting mite is removed!

Lämmintä on riittänyt, kuten tiedämme. Lämpö ja kosteus taitaa tuoda mukanaan muitakin lieveilmiöitä kuin tukalan olon, nimittäin PALJON punkkeja! Olen aina suojannut koirani Exspot-liuoksella. Muskea ei kuitenkaan voi estää möyrimästä ja tonkimasta kaikkea mahdollista - uimisen lisäksi! Ja vauhtia riittää! Viime viikon lopulla olimme meille vieraalla, heinikkoisella järvellä Musken kanssa, jossa Muske tietenkin ui ja kahlasi muutaman tunnin. Illan punkkisyynissä löysin Musken toisen korvan takaa punkin. Lisäksi mahan alusta oli täynnä pieniä paukamia, luultavasti hyttysen tai jonkun muun ötökän pistämiä (tai niissäkin oli ollut punkki?). Ainakin ne kutisivat kovasti, koska Muske niitä raivokkaasti "hoiti". Seuraavana aamuna en ollut uskoa silmiäni; Musken oikean silmän kyynelteiden kohdalla, osin silmäluomella oli punkki, ja silmä oli turvonnut melkein umpeen. Toinen punkki löytyi huulen sisäpuolelta! Kaipa nuo inhottavat punkit olivat yön aikana kömpineet muualta turkista, koska illalla silmässä ei ollut mitään (ei siis koiria sänkyyn!). Kumpaakaan en saanut poistettua, tai en uskaltanut lähteä punkkia ainakaan silmän läheltä poistamaan, jotta en olisi tökkäissyt terävillä pihdeillä silmään. Muske nimittäin ei yhtään tykännyt kun touhusin pinsettien kanssa lähellä silmää, ja tytössä olikin pitelimistä. Silmä oli tulehtunut ja se vuoti. Heräsinkin yöllä kerran siihen, kun Muske kieriskeli matolla hieroen siihen päätään. Luulin, että Muskella oli kuuma (tosin ilmalämpöpumppu oli säädetty puhaltamaan kylmää ilmaa). Ei muuta kuin eläinlääkäriin aamulla vähän nolona punkin poiston takia. Mutta eipä se turhaa ollut, kun kysymys on kuitenkin niinkin arasta paikasta kuin silmästä. Eläinlääkärissä kuulin, että tänä kesänä punkkien poisto mitä kummallisemmista paikoista on ollut heille arkipäivää. Toivottavasti ruma jälki Musken silmäluomesta aikanaan häviää. Todella ikävää on myös se, että Musken antibioottikuurin takia jouduimme siirtämään ensi viikonlopun mejä-kokeen:(( Kuulostaa niin meidän tuuriltamme!! Kainuun matkan jälkeen olen tehnyt Muskelle yhdet jäljet, ja se todella näytti ymmärtävän mistä oli kysymys! Hyvin innokas ja tarkka tyttö työskentelemään! Ensi viikon alussa oli tarkoitus tehdä vielä yhdet jäljet, mutta enpä taida nyt antibioottikuurin aikana ja kovassa helteessä Muskea rasittaa. Onneksi tämä ei sentään ole maailmanloppu, ja uusia kokeitakin tulee, mutta silti todella harmittava juttu. Punkkien kanssa kannattaa olla tänä kesänä erikoisen tarkkana!

Antje on alkanut kasvattamaan taas turkkiaan, ja ihmeen nopeasti karva on taas lähtenytkin kasvuun (ja ne pilkut jääneet vähemmälle). Häntäkin on jälleen tuuhettunut. Kovasti Antje myös merkkailee eli ilmoittelee pojille missä hän on liikkunut. Luulenpa, että viimeistään kuukauden sisällä Antjen juoksut alkavat. Tänään aamulenkillä Antje nautti ensimmäisen aamiaisensa ahmien rakastamiaan ihania, pulleita mustikoita roppakaupalla, kieli mustana:))

On Saturday I found disgusting mite (tick) from Muske´s eyelid. I couldn´t take it away myself, it was too close to her eye. Besides, Muske did not like when I made so much of her eye area:)) So, we needed veterian´s help. The eye was also infected because of a mite and/or Muske was "caring" herself at night. So, now Muske has a course of antibiotics, just in case. Unfortunately that means we had to carry forward a tracking test of weekend. During last weeks we have had very hot and clammy in Finland, temperature about 34C/93,2F. It´s not normal in Finland, and it´s also too hot to many Finnish people and dogs as well. But, unfortunatelly good environment to mites.

Antje has got a lot of new coat. She also has started "marking" very often: "Hello boys, here I am". So, I think her bleedings/period will start during one month, maybe earlier. As told, Antje will be mated from this period. There are lots of blueberries at the moment in the woods, so Antje had an acceptable breakfast in the morning:))

Kooikereiden erikoisnäyttely - Finnish Club Show of Kooikers

Lovely newcomer, male puppy Amber´s Sundancer v.d. Toetesteijn
Owners: kennel Cavalriina´s and Elina Kemppainen


Handsome Manusia´s Diesel seems to enjoy living in Finland

Antje´s father, Milfeddyg Innemend Elaika "Kelmi"

Ensimmäinen Suomessa järjestetty kooikereiden erikoisnäyttely järjestettiin eilen Suomen Metsästysmuseon puistoalueella Riihimäellä. Yllä olevat kuvat ovat näyttelypaikalta. Päällimmäisenä ajatuksena tätä kirjoitettaessa ja näyttelyä muistellessa om: napakymppi suoritus! Paikka oli erinomainen niin koirien kuin ihmistenkin näkökulmasta; esim. koirien ulkoiluttaminen, saniteettitilat, upea varjoisa puisto, tarjoilu, parkkipaikat ja niin edelleen. Tämä oli siis kerrassaan loistava paikka koiranäyttelylle, etenkin rotukohtaiselle näyttelylle, joka ei tuskin koskaan paisu liian suureksi. Näyttelyn järjestäjät onnistuivat erinomaisesti niin suunnittelussa kuin toteutuksessakin. UPEAA!!!! Uskomattoman hieno suoritus!!! Oli todella mukavaa tavata niin paljon kooikereita omistajineen yhtä aikaa. Valitettavasti kaikkia ei edes ehtinyt tervehtimään, aika kului niin nopeasti! Paljon onnea tätäkin kautta kaikille voitokkaille koirille omistajineen/kasvattajineen! Mukavina lisäpalkintoina näyttelyssä jaettiin myös "kauneimmat korvakorut", kaunein pää" ja kaunein häntä" -palkinnot. Ja lapsi/koira-kilpailu oli hellyyttävää katsottavaa! Selvästi näki, että tulevia handlereita/kasvattajia(kin) on jo kasvamassa! Onnea myös lisäpalkintojen voittajille!

Mekin olimme Antjen kanssa "korvakorukisassa". Tässä kehässä oli paljon kooikereita, joilla oli jotakin samaa, eli juuri nuo pitkät, mustat korvakorut. Siellä seistessä mietin, miten ihmeessä tuomari pystyy valitsemaan tästä joukosta ne kauneimmat korvakorut!? Ja miksiköhön kaikkia kauniit korvakorut omaavia koiria ei oltu kutsuttu kehään. Esimerkkinä Kelmi, jolla minun mielestäni on kauniit korvakorut. Varmaankin kuitenkin tasapainoinen kokonaisuus ratkaisi, sillä nämä palkinnot menivat koirille, jotka muutenkin sijoittuvat palkintosijoille. Mietin myös sitä, että olisiko mahdollista jakaa vastaisuudessa nämä palkinnot luokkakohtaisesti. Silloin tämän palkinnon voisi saada koira, jolla todella on hyvä häntä/hännän kanto, korvakorut tai pää, vaikka luokan voittaisikin kokonaisuutena paras koira (ellei nyt luokan voittajalla sitten sattuisikin olemaan myös ne kauniit korvakorut, pää ja häntä, useimmiten näin kai on, mutta ei tosiaankan aina!). Huvittavaa oli se, että Antjen kanssa seisoimme myös "häntäkisassa", eli Antje kutsuttiin sinne ohuen siimahäntänsä kanssa, joka väriltäänkin oli vähän "niin ja näin":)) Tässä oli tainnut tulla jokin lipsahdus (oikein nolotti!), mutta onneksi tämäkin kisa oli meidän kohdaltamme nopeasti ohi, ja palkinto meni sen ansainnelle koiralle. Tosin olisin odottanut, että tuomari olisi häntäkisassa juoksuttanut koiria, sillä luulisi häntien arvioinnin olevan koiran seistessä vaikeaa? Ja mitenkä häntää voi arvioida, kun toisilla se riippui jalkojen välissä, toisilla liehui innokkaasti ja joillakin oli pystyssä? Vai oliko ratkaisu hännän paksuudessa? Antjen tulos valioluokassa oli ERI (ei sijoitusta) + oikein hyvä arvostelu, miinuksena edelleen kehno/suttuinen turkki, kuten Tanskassakin. Antjen ollessa huonossa turkissa tulee aina lieveilmiönä inhottavat pilkut näkyviin lopputuloksen ollessa todellakin "suttuinen". Eli Antjella on kyllä aina turkissa jonkin verran pilkkuja, mutta ne jäävät armeliaasti useimmiten karvan alle piiloon silloin, kun turkkia on paljon. Valioluokassa oli 14 narttua Antjen lisäksi. Tuomarina nartuilla Mr. Wout Arxhoek (NL). Laitanpa tähän poikkeuksellisesti Antjen arvostelun, koska se on melkein aina samanlainen tai samantapainen(!!???) tuomarista riippumatta, todella hassua (valkoisen värin puhtaudestakin on pari kertaa ennenkin lausuttu turkin ollessa huonossa kunnossa). Mikään toinen koirani ei ole saanut näin samantyyppisiä arviointeja kerta toisensa jälkeen, vaan ovat menneet laidasta laitaan tuomarista ja päivästä riippuen. Tosin tuo "hyvä työkoira" oli mielenkiintoinen. Näkiköhän tuomari mielessään Antjen viillettävän pitkin maita ja mantuja"decoykoirana":)):

"Goog type. Good eyes and ears. Good back and corrrect tailset. Nice body. Good bones, good angulations. Moves very good (well). Nice coat, but white should be cleaner. Good working type."

Finnish first Club Show of Kooikers was real "bullseye"! Over 100 kooikers were entried! Official results/pictures on the sites of Finnish Kooikerhondje ry soon, I suppose. Preparatory/unformal rusults here: http://www.kooikerhondje.fi/index.php?option=com_fireboard&Itemid=90&func=view&catid=6&id=8118&lang=fi

Antje competed with weak coat at the moment. Hence, and according with judge, white colour on her coat is too spotted/not clear enought at the moment. Still, Antje got EXCELLENT on Chambion Class (15 bitchies together). Antje´s judging above.

Musken kanssa Ristijärvellä - Visiting on the Northern Finland with Muske

Ulla with Elmeri, Santeri and Muske


Wonderful summer place on the Northen Finland!


Muske and the Midnight Sun

Muske and Santeri (3 months)

Eilen palasimme Musken kanssa Kainuun Ristijärveltä, jossa olimme tapaamassa Ullaa ja perheen kolmea sprinkkua, Muusaa, Elmeriä ja kolmekuista Santeri-poikaa. Matka meni mennen tullen yllättävän nopeasti ja hyvin (kiitos jälleen navigaattorin), vaikka kilometrejä kertyi suuntaansa n. 650. Kesälomalaisia ja rekkoja oli tosin paljon liikenteessä, mutta lomallahan ei ole mihinkään kiire. Kaikkia Ullan koiria oli ilo tavata (Ullaa tietenkin unohtamatta!). Muusa on jo saavuttanut kunnioitettavan 11 vuoden iän, mutta on silti mieleltään virkeä ja ihastuttava lady. Parivuotias Elmeri on ehtinyt saada nuoresta iästään huolimatta jo paljon aikaiseksi, onhan tämä komea poika jo jälkivalio ja suorittanut kaksi VAHI-koetta upeasti, joten eipä liene käyttövalion tittelikään enää kaukana. Vaikka en pidäkään itseäni sprinkkuasiantuntijana, on kuitenkin aivan pakko todeta Elmerin tavattuani, että se on yksi komeimmista rotunsa edustajista mitä olen koskaan tavannut; erittäin tasapainoinen, voimakas ja komea uros, jolla on vahva luusto ja erinomainen, iloinen ja sosiaalinen luonne. Aamulla oli mukava herätä Ullan ja Saulin mökillä märkään, ylitsevuotavan ystävälliseen pusuun:)) Ja pikku Santeri näyttää tulevan hyvää vauhtia perässä niin ulkonäkönsä kuin luonteensakin puolesta. Ihmekös tuo, ovathan molemmat pojat samalta kasvattajalta. Santerilla oli jatkuvasti monta "projektia" meneillään, se on hyvin touhukas, rohkea, itsenäinen, sosiaalinen ja reipas poika, joka keksii mitä ihmeellisimpiä juttuja hauskuuttaakseen itse itseään. En tiedä onko Ulla samaa mieltä pihalle ilmestyneestä valtavasta kuopasta, jonne Santeri kantoi lelujaan, haki välillä niitä pois ja taas pudotti niitä kuoppaan sekä kiereskeli mullassa tyytyväisenä!? Kaikesta huomasi, että tämä pentu oli pienestä pitäen tottunut suureen laumaan, niin ihmisiin kuin koiriinkin. Ja koko ajan Santeri näytti kantavan jotain suussaan, hyvä merkki tulevaisuutta ajatellen! Tätä taustaa vasten Muske sai hyvää seuraa koko vierailumme ajan. Ulla teki Muskelle edellispävänä jäljet, kaatona tietenkin hirven sorkka. Ensikertalaiseksi Muske lähti erittäin reippaasti jäljelle ja seurasi sitä jonkin aikaa hyvin. Sitten nenä nousi taivasta kohti nuuskimaan tuulenvireen mukanaan tuomaa riistan hajua. Pari kertaa Muske eksyi tästä syystä jäljeltä, ja jouduin ohjaamaan sen takaisin. Tarkemmmin sanottuna Ullahan se sanoi, että nyt menee väärään suuntaan, sillä itse keskityin vain pysymään Musken perässä enkä huomannut mitään ohjattavaa (heh-heh!). Lopulta löytyi myös kaato, jota Muske nuuski innokkaasti. Ensikertalaisen suoritukseksi tämä oli hyvä alku, sillä Muske osoitti taipumuksia tähän lajiin eikä esim. pelännyt veren hajua, metsässä liikkumista tai kaatoa, kuten minulle on joskus toisen koiran kanssa aluksi käynyt tai olen kuullut tapahtuneen. Harmi vain, että juuri tältä reissulta ei ole kuvia, koska kamera unohtui ottaa metsään mukaan. Tarvitaan siis harjoitusta ja taas harjoitusta, jotta koira ymmärtää mitä siltä odotetaan, edellytyksiä minun mielestäni Muskella on. Mutta nytpä meillä onkin hirven sorkka pakkasessa ja paljon hyvää tietoa miten toimia, joten ei muuta kuin treenaamaan. Tässä asiassa Ullaa parempaa opettajaa ja ohjaajaa tuskin onkaan. Ullan omat jälkivaliot ovat tästä paras esimerkki. Kovasti olemme Musken kanssa lähdössä kokeeseen. Nyt vain jännitämme, sattuuko Musken juoksut alkamaan juuri ikävästi ennen koetta. Naapurin koiralla alkoivat juuri juoksut, jotka viimeksi olivat sekä Muskella että tällä napurin nartulla samanaikaisesti:(( Kaiken kaikkiaan Ristijärven vierailu oli aivan upea! Kuumuus ja itikat vähän kiusasivat, mutta niinhän se näyttää olevan tänä vuonna kaikkialla. Pikku juttu kaiken muun mukavan rinnalla! Muske (ja tietenkin muutkin koirat) nauttivat suunnattomasti mökillä olosta, jossa ne saivat vapaana juosta, uida ja temmeltää. Itse nautin kerrassaan upeista vaaramaisemista, koskemattomasta luonnosta, täydellisestä hiljaisuudesta ja Ullan vieraanvaraisuudesta. Tällaisessa erämaa- ja piilopirtissä mieli todellakin lepää ja kaikki epäoleellinen unohtuu.

Sitten meidän tyttöjen muita kuulumisia. Antjelta ei enää lähde turkkia, mutta ei vielä uuttakaan ole kasvanut. Ehkä hitusen näyttää kuitenkin siltä, että karva lähtisi kasvusuuntaan eikä ainakaan enää lähde pois, joten emmeköhän me Antjen kanssa lähdetä lauantaina erikoisnäyttelyyn Riihimäelle. Onhan tämä näyttely historiallinen tapahtuma, ensimmäinen Suomessa järjestettävä rodun erikosnäyttely, Club Show, jossa vieläpä hollantilaiset tuomarit ja paljon lisäpalkintoja. Ainakaan tällä kertaa meille sijoitus ei ole tärkeää, vaan osallistuminen. Muske on myös pudottanut parissa viikossa kaikki karvansa näyttäen tällä hetkellä lähinnä kulkukoiralta, niin laihan näköinen se on turkitta. Lähes päivittäinen uiminen on vielä nostanut ohuen turkin paikoitellen pystyyn, joten eipä Muskea tahdo enää samaksi koiraksi tuntea. Taisi tässä samalla vaihtua pentuturkkikin, joten mielenkiinnolla odottelen mitä aikanaan tulee tilalle, tuleeko enemmän mustaa vai valkoista karvaa? Joten Musken kanssa emme lähde sunnuntaina missään nimessä Karjaalle näytille, kun ei ole tällä hetkellä mitä näyttää:)) Stabeilla on vaihtunut tuomarikin, joten siinä mielessä pois jääminen ei harmita. Enpä yhtään ihmettelisi, vaikka sekä Muskelle että Antjelle ilmaantuisi piakkoin samanaikaisesti juoksut, viimeistään muutaman viikon sisällä. Kaikki merkit näyttävät viittaavan siihen molempien tyttöjen kohdalla. Sen jälkeen onkin vuorossa jännittävät ajat, kun alkaa Antjen astutusprojekti. Kaikki on suunniteltu valmiiksi, mutta siitä enemmän sitten, kun jotain alkaa tapahtua. Monet ovat jo asiasta tarkempaa tietoa kysyneetkin, mutta tällä kertaa varsin taikauskoiseksi heittäytyneenä päätin, että on parempi toimia kuten monet vanhemmat vastasyntyneen lapsen kohdalla; lapsen nimi paljastetaan vasta ristiäisissä:))

Wi spent very nice time with our friend Ulla and her English Springer Spaniels Muusa, Elmeri and little Santeri (3 months) on their summer place in Nothern Finland. During these days Muske also had the first tracking training organized by Ulla. I was surprised how well Muske did! Just a little bit more excercises, and Muske is ready for her first tracking examination!

Uimamaisteri - Swimming Grad Student

Muske sai eilen epävirallisesti uimamaisterin tittelin, niin vauhdikasta meno järvellä oli! Antje on tulossa hyvää vauhtia perässä. Kissmo (9½ v.) pitäytyy totutuissa tavoissaan eikä aio vielä heittää (paksua) talviturkkiaan veteen. Mutta onhan rannalla aina paljon muutakin mielenkiintoista puuhaa! Laitoin Picasaan näitä uinti- ja muitakin kuvia Muskesta, Antjesta ja Kissmosta.

Muske has got new, unformal title from myself, "Swimming Grad Student"! Swim- and other pictures of Muske, Antje and Kissmo just added to our Web Gallery: http://picasaweb.google.com/AILMAMU50/SwimmingPicturesJuneJuly2010#