Näyttely- ym. kuulumisia

Antje´s son Benno

Antje, Marjaana and Benno

Voiko kesälomalla olla kiirettä? Ilmeisesti voi, ainakin itse tunnun kehittävän aina jostain hirveästi puuhaa. Musken kanssa olemme käyneet parissa mätsärissä, koira- ja näyttelykoulutuksessa edelleen. Hienosti Muske suhtautuu kaikkiin ihmisiin, koiriin ja harjoitusnäyttelytuomareihin, eikä esiintymisessäkään ole enää paljon hiomista! Imppareiden näyttelykoulutus oli tosiaankin hienosti toteutettu koulutus! Kiitos Impivaaran Hallien näyttelytoimikunnalle! Koska Muske on nyt ilmoitettu kolmeen ihan oikeaan näyttelyyn, paine sen kuin kasvaa:)) Ei nyt sentään, mutta jatkamme näyttelyharjoituksia toisaalla jo tällä viikolla, jotta ei hyvä harjoitusputki katkea ennen ensimmäistä näyttelyä, joka on heinäkuun alussa. Lauantaina menemme seuraamaan Klaukkalaan tokon SM-kisoja (n. 400 koiraa tulossa!), ja sunnuntaina saammekin hoitopojan noin viikon ajaksi, kun Terra tulee meille hoitoon perheen ulkomaanmatkan ajaksi. Maltan tuskin odottaa:))

Sunnuntaina olin Antjen kanssa ensimmäistä kertaa näyttelyssä pentujen jälkeen. Edellisestä kerrasta (jolloin Antjesta tuli Suomen MV) onkin vierähtänyt 1½ vuotta. Kuten viimeksi mainitsin, Antje on sisäistänyt jo vuosien varrella näyttelykiemurat. Arvostelukin oli jälleen kerran kuin kopio aiemmista, eli tykättiin kropasta, päästä, liikkeistä, luustosta, kulmauksista, draivista ja tempperamentista ymv., mutta tällä kertaa tuomarin mielestä Antje oli "a little bit too heavy" (ei siis lihava, vaan "raskas"; tosin Antjen selkä on tullut pentujen jälkeen jykevämmäksi) ja "Coat of nice quality but not in the best condition". Mitä ihmettä? Vastahan täälläkin hehkuttelin miten hyvin Antjen turkki on kasvanut pentujen jälkeen:)) Niin ironista kuin se onkin, näin taitaa taas olla asian laita. Antjen edellisestä juoksuista on kulunut reilut kaksi kuukautta, ja pikkurouvan nukkumapaikalle on jälleen ilmestynyt tuttuja karvatuppoja! Ja totta puhuen, Antjen turkki ei tosiaankin ollut Aurassa läheskään niin upea kuin kilpailukumppaninsa Marun paksu, kaunis turkki! Ensimmäisen kerran näin Marun livenä, ja kaunis, tasapainoinen tyttö Maru kaikin puolin onkin. Paljon onnea Marulle sertistä ja VSP:sta samoin kuin Indylle SMV-tittelistä ja ROP:sta! Antjen tulos oli VAL ERI 1, PN2 ja olipa uudessa lomakkeessa vielä kohta, johon oli ruksattu SA. Koska tosiaan olin pitkästä aikaa näyttelyssä taas kuin "Liisa Ihmemaassa", oli koiran käyttäytymisen arvioiminenkin minulle uusi asia näytteluarvostelussa, vaikka asiasta tiesinkin. Tässäkään asiassa ei ollut Antjen suhteen moittimista. Tämä on hyvä uudistus Kennelliitolta, koska tulee samalla tehtyä ikäänkuin pienimuotoinen luonnetesti.

Näyttelypäivän odotetuin asia taisi kuitenkin olla Antjen pojan, Bennon tapaaminen. Oli niin hauskaa tavata Benno ja myöskin Bennon erittäin mukava perhe! Bennosta on kasvanut komea, vankkarakenteinen ja tasapainoinen poika, jolla on mahtavan kaunis turkki pennuksi. En muista yhtä kaunista turkkia tuon ikäisellä pennulla nähneeni...? Bennon tavatessani totesin myös pojan luonteen olevan erittäin avoin ja ystävällinen; jokaikinen koira ja ihminen oli Bennosta kiva! Näyttelykokemus oli Bennolle ensimmäinen, mutta tämä iloinen vesseli esiintyi kuin vanha tekijä. Tuomari oli kovasti ihastellut Bennoa joka suhteessa ja harmitellut sitä, että hammasrivistö ei vielä ollut ihan mallillaan (Bennolla näyttäisi olevan jossain määrin alapurentaa), muutoin Bennosta olisi hänen mukaansa tullut ROP-pentu. Benno sai ERI:n eli punaisen nauhan ja oikein hyvän arvostelun. Siispä vetoleikkejä ja odottelua vuoden ikään asti, josko pojan leuat siitä vielä kasvaisivat koirankin kasvaessa...? Ainakin toivon näin upealle pennulle tällaista ihmettä (joita alapurennankin suhteen voi kuulemani mukaan tapahtua, vaikka ei ole kovin yleistä). Kuvissa Antje ja Benno, joita piti hieman makupaloilla maanitella, jotta pysyisivät paikoillaan. Benno onnistui tässä äitiään paremmin:))