Lomatunnelmia

Kuten viimeksi jo mainitsin, kevät on työssäni vuoden kiireisintä aikaa, eli juuri mihinkään muuhun ei jää aikaa, paitsi tietenkin koiriin. Tänään ajelin iloisena kotiin kuumassa autossa (ulkolämpötila +30.5). Ylimääräisiä työpäiviä oli kertynyt sen verran, että käytännössä kesälomani alkoi siis jo tänään!! Vauw! Uskomattoman hieno asia, vaikka muutama päivä tässä varmaankin menee asiaa sulatellessa ja miettiessä miten saa ajan kulumaan elokuun puoliväliin asti:)) Todellisuudessa ajankäyttöongelmia ei tietenkään tule!!!! Musken kanssa käymme edelleen Vaarantilalla pidettävässä koirakoulussa, vaikka ensi sunnuntai jää valitettavasti väliin, koska olemme silloin Antjen kanssa Aurassa. Koirakoulussa olemme harjoitelleet ryhmän kanssa mm. seuraamista, koira kulkien vapaana omistajansa vierellä muiden koirien/omistajien seisoessa maneesin laidalla ringissä. Jokainen koirakko pujottelee yksitellen kaikkien muiden koirakoiden lomitse (kiertäen kaikki paikallaan olevat koirakot), eli koiran tulee seurata koko ajan omistajaansa eikä lähteä omille teilleen tai muita koiria kohti. Vähän harjoitus alussa mietitytti, koska kokemusta vastaavasta ei ole, ja paikalla on useita koiria (pieniä, isoja, käyttökoiria, niitä, joilla on iso ego ja sellaisia, joilla ei sitä ole, kokeneita, aloittelijoita jne.). Ajatuksena tässä on se, että omistaja on koiran "tuki ja turva", eli omistaja häätää mahdollisen tunkeilijan pois. Näin koira oppii luottamaan omistajaansa eikä koiran tarvitse rähistä eli puolustautua "vaaran" uhatessa. Ihmeen hyvin homma on toiminut, kuten muutkin harjoitukset näissä treeneissä. Musken suhteen tosin ei tarvitse pelätä, että se kenellekään rähisisi, mutta tarkkana tässä tietty pitää olla, jotta kaikilla on homma hallussa. Olen ollut Muskeen ja Musken toimimiseen erittäin tyytyväinen, samoin kuin muutenkin näihin treeneihin.

Maanantaisin olemme jo kahdesti käyneet Musken kanssa näyttelykoulutuksessa, jonka on järjestänyt oma seura Impivaaran hallit. En tiedä voisiko näyttelytreenejä enää paremmin toteuttaa kuin tässä tapauksessa, jolloin kouluttajana on ulkomuototuomari (Tarja Löfman)!? Hän sekä kouluttaa/opettaa että opettaa arvioinnin kautta tuomarin näkökulmasta katsottuna. Kouluttaja antaa myös jokaiselle erikseen yksilöllisiä neuvoja ja kuuntelee omistajan omia kokemuksia sekä tutustuu jokaiseen koiraan perusteellisesti. Kentälle on järjestetty aito näyttelypaikka pöytineen. Jokainen saa harjoitella "kuin olisi näyttelyssä" sillä erotuksella, että kouluttaja antaa ystävällisesti erittäin hyviä neuvoja, ohjeita ja tukea mitä tule koiran esittämiseen, koiran liikkumiseen, koiran käyttäytymiseen, koiran käsittelemiseen jne. Aivan mahtava koulutus! Täydet pisteet kouluttajalle ja koulutuksen järjestäjälle! Ensi maanantaina koulutus päättyy kentällä järjestettävään mätsäriin, jossa tuomarina edelleen kouluttaja. Muutoin emme ole mätsäräihen suunnitelmista huolimatta vielä ehtineetkään em. työkiireiden vuoksi, huomenna taidamme lähteä ensimmäiseen. Suunnitelmissa on kuitenkin vielä muutama harjoitusnäyttely ennen varsinaisia näyttelyitä. Myös näyttelykoulutuksessa Muske on yllättänyt minut iloisesti, vaikka kovin pitkä tauko näyttelyissä meillä on ollutkin sekä Antjen että Musken kanssa. Jos ei ole ollut astutussuunnitelmia/pentuja, sitten ei ole ollut tytöillä turkkia. Myöskään Antjen kantoaikana en halunnut näyttelyissä käydä Muskenkaan kanssa, ihan vain varmuudeksi, vaikka en mikään yltiöpäisen pöpökammoinen olekaan. Toisaalta, Muske on vielä nuori, ja vasta nyt tuntuu siltä, että Muske on kaikinpuolin kehittynyt aikuisemmaksi, ja näyttelyihin kannattaa sen vuoksi lähteä.

Antjen kanssa palautimme mieleen näyttelykiemuroita eräänä iltana omalla pihalla. Kun otin Antjen näyttelyhihnan esille, oli tyttö suorastaan lentoon lähdössä. Pihalla Antje oli ensin niin intoa täynnä, ettei hommasta tahtonut tulla mitään - vauhti oli suorastaan räjähtävä, ja Antjekin oli sotkeutua omiin jalkoihinsa! Erinomaisesti näyttää Antjelle kuitenkin painuneen mielen sopukoihin nämä asiat. Varsinkin se, että seuraamiseen, seisomiseen (hampaiden katsomiseen) ymv. näyttelyttämiseen AINA liittyy makupala! Täytynee sunnuntaina lähteä Auraan ajoissa, jotta ehdin päästää siitä liiat höyryt ulos ennen kehän alkua. Kiva lähteä Antjen kanssa sunnuntaina näyttelyyn tapaamaan kooikereita omistajineen. Erikoisesti odotan näkeväni näyttelyssä yhden suosikkipojistani, Antjen pennun Bennon. Kuvat Muskesta ovat eräältä metsäretkeltä, jossa Muske oli ihan väkisin loikkaamassa metsälampeen lintuja jahtaamaan. Sinne en kuitenkaan Muskea lintujen pesimisaikana voinut päästää, ja hyvin Muske uskoi kaikesta "seisomisesta" (ks. alin kuva) huolimatta kieltoa. Kun lomani nyt alkoi, alkaa varmasti niitä uintikuviakin pian tulla - kuin myös useammin kuulumisia koirista tänne Blogiin:)) Pihallamme kasvava sireeni alkaa olla jo hyvässä kukinnossa, vaikka Juhannukseenkin on vielä aikaa.