Pennut syntyneet - Litter of Antje & Elton is born!!!

Proud mother with some of puppies

The litter of Antje & Elton: 4 males and 1 female (second from right on the bottom line)

Males and females, few hours old (the female above)

Antje synnytti eilen 5 pentua, 4 poikaa ja yhden tytön! Äiti ja pikkuiset voivat hyvin, ja Antje hoitaa pentujaan esimerkillisen huolellisesti ja äidillisesti! Antje and Elton got the litter in the morning; 4 males and 1 female!!! I'm very happy for that! Sainpahan kuitenkin raahauduttua koneelle vielä pentujen syntymäpäivänä, vaikka olenkin aika poikki synnytysproseduurin jälkeen! Heräsin eilen jo klo 6, ja sen jälkeen ei nukkumaikaa enää löytynytkään 27 tuntiin:)) Jo torstaina alkoi Antjella lämpö tasaisesti laskea (37.3, 37.1 ja 37.0), joten arvelin tämän kuuluisan notkahduksen alle 37 asteen tapahtuvan hyvinkin pian. Perjantaina aamulämpö oli tuon 37.0, mutta puolenpäivän tienoilla jo 36.7 astetta. Alimmillaan lämpö oli perjantaina n. klo 19, eli 36.6. Lähtölaskenta siis oikeasti alkoi eikä siitä tahtonut loppua tulla. Antje söi (???) vielä hyvällä ruokahalulla viiden tienoilla, joka vähän ihmetytti. Tiineiden narttujenhan ei ole tapana syödä enää muutamaan päivään ennen synnytystä. Alkuillasta Antje oli vielä melkein oma pirteä itsensä, mutta keskiyön lähestyessä pesän rakentaminen alkoi toden teolla, eli hienoksi laittamani pentulaatikon aluslakanat revittiin muutamaan kertaan silpuiksi. Muutoinkin Antje vaikutti olevan aika kovilla, vaikka ei juuri valittanut, vaan makaili urheasti pentulaatikossa. Koko yön kuuntelin valveilla Antjen tuskaisaa läähätystä, siirtymistä paikasta toiseen ja palaamista jälleen pentulaatikkoa muokkaamaan. Ns. kroonikkolakanat ovat minun mielestäni synnytysalustoiksi hyvinkin sopivia, mutta tässä vaiheessa niistä ei ollut ollut muuta kuin haittaa. Ainakin Antje oli tästä samaa mieltä, sillä pari muovipussillista lakanasilppua meni roskiin. Yö kului ponnistusvaihetta ja sitä mukaa synnytystä odotellessa. Kävin Antjen kanssa parin tunnin välein ulkona kävelemässä pitkin yötä, se tuntui jotenkin rentouttavan Antjea, ja samalla suoli tuli tyhjennetyksi h-hetkeä varten. Kun epäilys hiipi mieleen, luin muiden samassa tilanteessa olleiden blogeja. Tiukun pentupäiväkirja on minusta hyvä, sillä siinä on yksityiskohtaisesti kerrottu asioita, joita ei yleensä esim. alan kirjallisuudestakaan löydy, ainakaan näin tarkasti kerrottuna. Terkkuja vain Tiukulle omistajineen, jos sattuu tämä kirjoitus silmään! Koko Antjen tiineyden ajan kaikki on tehty ja ennakoitu niin, että synnytyspäivä on laskettu ovulaatiosta (koska tiedetiin), eikä astutuspäivästä. Niinpä osasin onneksi varautua aikaisempaan synnytysajankohtaan, mikä olikin itse asiassa täsmälleen oikea ajankohta. Siinä ja monessa muussakin mielessä tämä prosessi on ollut todella opettava varsinkin, kun koiran tiineydestä saa ja voi lukea monenlaista tietoa ja kuulla monenlaisia kokemuksia.

Noin klo 5.15 meni "pentuvesi" ja alkoi ponnistusvaihe. Sekin tuntui kestävän ja kestävän, eivätkä Antjen ponnistukset näyttäneet kovin massiivisilta ponnistuksilta, joten oli aivan pakko herättää Liisa lauantai-aamuna klo 6 konsultoitavaksi. Eläinlääkäriasemat avaavat ovensa lauantaisin vasta klo 10, jos yleensä lauantaisin avaavat. Liisalta sain asiantuntevia neuvoja ja ohjeita siitä, miten tulee toimia, jos ponnistusvaihe kestää pitkään vesien poistumisen jälkeen ja milloin on syytä ottaa yhteyttä kunnaneläinlääkäriin. Seurasin Antjen ponnistusvaihetta yön pitkinä tunteina vielä ikuisuuksilta kestävien minuuttien ajan, ja kun ei mitään alkanut kuulua, tartuin luuriin ja soitin kunnaneläinlääkärille. En kuitenkaan enää tuossa vaiheessa, väsyneenä ja hiukkasen huolestuneenakin uskaltanut jättää asiaa pelkästään omien taitojeni varaan. Kunnaneläinlääkäri rauhoitteli sanoen, että aivan oikeassa järjestyksessä mennään, odotellaan vielä jonkin aikaa. Tarvittaessa hän lupasi tulla käymään. Tämä tieto rauhoitti ja silmäys Antjeen rauhoitti vielä enemmän; ensimmäinen pentu syntyi maailmaan kuin vahingossa samalla hetkellä, kun olin puhelimessa! Kyllä tuota eläinlääkäriä nauratti, kun hihkaisin puhelimeen "Nyt sieltä taitaa tulla jotakin!" Tuolloin klo oli 6.30. Kaikki pennut olivat syntyneet klo 9 mennessä. Viimeisenä tuli ponteva tyttö. Antje hoiti koko homman itse, eli hankkimiani steriilejä hanskoja ja saksia, hammaslankaa, "pikku niistäjää" ym. ei tarvittu lainkaan. Seurasin vain sivusta, kuinka hienosti luonto hoitaa parhaimmillaan asian. Pennut painoivat 205 - 225 g:n välillä, mikä osaltaan selittänee Antjen ison masun, vaikka pentuja ei ollutkaan enempää kuin viisi. Ohessa tänä aamuna ottamani kuvat. Kunhan tästä ihanasta, mutta ah! niin haastavasta kokemuksesta toivun, päivitän kotisivuni "virallisilla" pentukuvilla ja tännekin ilnestynee uusia kuvia. Nyt täytyy mennä -yllätyysyllätys- nukkumaan, sillä pentulaatikossakin on ihmeen hiljaista ja rauhallista. Antje-rassukalla vain taitaa olla hieman kuuma, sillä pentulaatikkoa lämmittää (ainakin pari päivää vielä) lämpötyyny; pentujen kannalta erinomainen hankinta, mutta emolle liian kuuma. More photos from new born puppies here.