Kuluneeseen viikkoon on mahtunut jälleen paljon kesätreenejä ja etenkin uimista, jopa niin, että
Musken turkki näyttäisi saaneen tuntien vedessä virumisen seurauksena jo yliannoksen tätä herkkua. Onneksi punkeilta ollaan vältytty, vaikka jatkuvasti olen kuullut näitä otuksia olleen tänä kesänä koirissa paljon. Punkkipanta on siis toiminut koirillamme erittäin hyvin; kummallakin on ollut koko kesän aikana ainoastaan yksi punkki päässä heti punkkipannan laittamisen jälkeen, jolloin pannan n. kahden viikon varoaika ei ollut vielä mennyt umpeen. Punkit lähtivät kuitenkin tosi helposti hankkimani "punkkiavaimen" avulla. Tämän avaimen kokoisen vempaimen varsinaisen idean väitetään perustuvan siihen, että punkin saa helposti irti kokonaisena, jolloin se ei ehdi oksentaessaan päästää isäntäkohteeseensa myrkkyä. Kun avaimen idean tajuaa, on se minun mielestäni helpompi käyttää kuin pinsettimallinen punkinpoistaja. Punkkiavaimesta saa lisätietoa valmistajan omilta sivuilta:
TICK KEYLauantaina olimme sitten yli vuoden tauon jälkeen Musken kanssa Tuusulassa näyttelyssä. Olimme paikalla jo n. 9.30, joka oli siinä mielessä hyvä ajatus, että saimme leiriintymispaikan pienen koivikon juurelta, johon ei sentään ihan suoraan paistanut aurinko. Aluksi Muske oli hyvin innoissaan muista koirista ja ihmisistä haluten mennä jokaista vastaantulevaa tervehtimään, mutta näinhän ei näyttelyissä ole tapana toimia. Joten pian Muskellekin selvisi, että tämä ei olekaan sellainen mukava treenikenttä kuin esim. Imppareiden kenttä, jossa mm. viime maanantaina ensin treenattiin näyttelyjuttuja vähäsen, jonka jälkeen oli "yhteispallonhakua" n. 10 koiran kanssa sekä makkaranetsimisleikkiä. Kun näyttelypäivä ja etenkin tämä alue oli
lisäksi mielettömän kuuma(!!!!), alkoi Muskeltakin hymy hyytyä neljän tunnin odottamisen jälkeen. Kun sitten vihdoin kehään päästiin, olimme varmaankin molemmat jo ihan uupuneita, vaikka vettä oli kulunut paljon. Tässä tuli myös Musken kokemattomuus ja minun "helleinho" esille. Voi olla tietenkin niinkin, että Muske on niitä koiria, joiden kanssa näyttelypaikalle kannattaa mennä säännön mukaisesti "viimeistään tuntia ennen", jotta mielenkiintoa riittäisi loppuun asti. Täytyypä jatkossa kokeilla eri variaatioita. Toisaalta, kuumuus oli kaikille sama, eli aikamoinen koettelemus tästä syystä etenkin koirille, mutta myös ihmisille. En tiedä mikä oli virallinen lämpötila Tuusulassa, mutta ainakin autoni lämpömittari näytti huimat 37.5 astetta käynnistäessäni sen pois lähtiessämme. Auton ilmastointi kävi niin ylikierroksilla, että en uskaltanut edes heti lähteä liikenteeseen, vaan odottelin auton viilentymistä kaikki ovet avoinna parikymmentä minuuttia. Sitten itse asiaan. Tuusulaan oli ilmoitettu vain kolme stabya, 1 uros ja 2 narttua. Tällä kertaa tuomari ei valinnut nuorten stabyjen joukosta lainkaan ROP-koiraa eikä siten erinomaisia laatuarvostelujaan tullut. Musken tulos oli EH, ja viralliseen arvioon sekä kokeneen ja arvostamani tuomarin kommentteihin vielä virallisen arvostelun jälkeen olen oikein tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa, mutta nyt taidan jättää joksikin ajaksi uintireissut väliin, jotta Musken turkki ei ihan vanuttuisi, sillä suunnitelmissa on Musken kanssa vielä muutama näyttely kesän aikana. Jonkin ajan kuluttua tapaan jälleen yhden
Antjen pennuista, eli
Brunon, joka lähtee ensimmäiseen näyttelyynsä. Tämä tapaaminen tulee olemaan jälleen yksi tämän kesän kohokohdista:)) Kuvassa arvatenkin Muske, jonka turkki ainakin tässä kuvassa näyttää lähinnä paksulta wetterhounin turkilta:))
