Kooikereiden erikoisnäyttely - Finnish Club Show of Kooikers

Lovely newcomer, male puppy Amber´s Sundancer v.d. Toetesteijn
Owners: kennel Cavalriina´s and Elina Kemppainen


Handsome Manusia´s Diesel seems to enjoy living in Finland

Antje´s father, Milfeddyg Innemend Elaika "Kelmi"

Ensimmäinen Suomessa järjestetty kooikereiden erikoisnäyttely järjestettiin eilen Suomen Metsästysmuseon puistoalueella Riihimäellä. Yllä olevat kuvat ovat näyttelypaikalta. Päällimmäisenä ajatuksena tätä kirjoitettaessa ja näyttelyä muistellessa om: napakymppi suoritus! Paikka oli erinomainen niin koirien kuin ihmistenkin näkökulmasta; esim. koirien ulkoiluttaminen, saniteettitilat, upea varjoisa puisto, tarjoilu, parkkipaikat ja niin edelleen. Tämä oli siis kerrassaan loistava paikka koiranäyttelylle, etenkin rotukohtaiselle näyttelylle, joka ei tuskin koskaan paisu liian suureksi. Näyttelyn järjestäjät onnistuivat erinomaisesti niin suunnittelussa kuin toteutuksessakin. UPEAA!!!! Uskomattoman hieno suoritus!!! Oli todella mukavaa tavata niin paljon kooikereita omistajineen yhtä aikaa. Valitettavasti kaikkia ei edes ehtinyt tervehtimään, aika kului niin nopeasti! Paljon onnea tätäkin kautta kaikille voitokkaille koirille omistajineen/kasvattajineen! Mukavina lisäpalkintoina näyttelyssä jaettiin myös "kauneimmat korvakorut", kaunein pää" ja kaunein häntä" -palkinnot. Ja lapsi/koira-kilpailu oli hellyyttävää katsottavaa! Selvästi näki, että tulevia handlereita/kasvattajia(kin) on jo kasvamassa! Onnea myös lisäpalkintojen voittajille!

Mekin olimme Antjen kanssa "korvakorukisassa". Tässä kehässä oli paljon kooikereita, joilla oli jotakin samaa, eli juuri nuo pitkät, mustat korvakorut. Siellä seistessä mietin, miten ihmeessä tuomari pystyy valitsemaan tästä joukosta ne kauneimmat korvakorut!? Ja miksiköhön kaikkia kauniit korvakorut omaavia koiria ei oltu kutsuttu kehään. Esimerkkinä Kelmi, jolla minun mielestäni on kauniit korvakorut. Varmaankin kuitenkin tasapainoinen kokonaisuus ratkaisi, sillä nämä palkinnot menivat koirille, jotka muutenkin sijoittuvat palkintosijoille. Mietin myös sitä, että olisiko mahdollista jakaa vastaisuudessa nämä palkinnot luokkakohtaisesti. Silloin tämän palkinnon voisi saada koira, jolla todella on hyvä häntä/hännän kanto, korvakorut tai pää, vaikka luokan voittaisikin kokonaisuutena paras koira (ellei nyt luokan voittajalla sitten sattuisikin olemaan myös ne kauniit korvakorut, pää ja häntä, useimmiten näin kai on, mutta ei tosiaankan aina!). Huvittavaa oli se, että Antjen kanssa seisoimme myös "häntäkisassa", eli Antje kutsuttiin sinne ohuen siimahäntänsä kanssa, joka väriltäänkin oli vähän "niin ja näin":)) Tässä oli tainnut tulla jokin lipsahdus (oikein nolotti!), mutta onneksi tämäkin kisa oli meidän kohdaltamme nopeasti ohi, ja palkinto meni sen ansainnelle koiralle. Tosin olisin odottanut, että tuomari olisi häntäkisassa juoksuttanut koiria, sillä luulisi häntien arvioinnin olevan koiran seistessä vaikeaa? Ja mitenkä häntää voi arvioida, kun toisilla se riippui jalkojen välissä, toisilla liehui innokkaasti ja joillakin oli pystyssä? Vai oliko ratkaisu hännän paksuudessa? Antjen tulos valioluokassa oli ERI (ei sijoitusta) + oikein hyvä arvostelu, miinuksena edelleen kehno/suttuinen turkki, kuten Tanskassakin. Antjen ollessa huonossa turkissa tulee aina lieveilmiönä inhottavat pilkut näkyviin lopputuloksen ollessa todellakin "suttuinen". Eli Antjella on kyllä aina turkissa jonkin verran pilkkuja, mutta ne jäävät armeliaasti useimmiten karvan alle piiloon silloin, kun turkkia on paljon. Valioluokassa oli 14 narttua Antjen lisäksi. Tuomarina nartuilla Mr. Wout Arxhoek (NL). Laitanpa tähän poikkeuksellisesti Antjen arvostelun, koska se on melkein aina samanlainen tai samantapainen(!!???) tuomarista riippumatta, todella hassua (valkoisen värin puhtaudestakin on pari kertaa ennenkin lausuttu turkin ollessa huonossa kunnossa). Mikään toinen koirani ei ole saanut näin samantyyppisiä arviointeja kerta toisensa jälkeen, vaan ovat menneet laidasta laitaan tuomarista ja päivästä riippuen. Tosin tuo "hyvä työkoira" oli mielenkiintoinen. Näkiköhän tuomari mielessään Antjen viillettävän pitkin maita ja mantuja"decoykoirana":)):

"Goog type. Good eyes and ears. Good back and corrrect tailset. Nice body. Good bones, good angulations. Moves very good (well). Nice coat, but white should be cleaner. Good working type."

Finnish first Club Show of Kooikers was real "bullseye"! Over 100 kooikers were entried! Official results/pictures on the sites of Finnish Kooikerhondje ry soon, I suppose. Preparatory/unformal rusults here: http://www.kooikerhondje.fi/index.php?option=com_fireboard&Itemid=90&func=view&catid=6&id=8118&lang=fi

Antje competed with weak coat at the moment. Hence, and according with judge, white colour on her coat is too spotted/not clear enought at the moment. Still, Antje got EXCELLENT on Chambion Class (15 bitchies together). Antje´s judging above.

Musken kanssa Ristijärvellä - Visiting on the Northern Finland with Muske

Ulla with Elmeri, Santeri and Muske


Wonderful summer place on the Northen Finland!


Muske and the Midnight Sun

Muske and Santeri (3 months)

Eilen palasimme Musken kanssa Kainuun Ristijärveltä, jossa olimme tapaamassa Ullaa ja perheen kolmea sprinkkua, Muusaa, Elmeriä ja kolmekuista Santeri-poikaa. Matka meni mennen tullen yllättävän nopeasti ja hyvin (kiitos jälleen navigaattorin), vaikka kilometrejä kertyi suuntaansa n. 650. Kesälomalaisia ja rekkoja oli tosin paljon liikenteessä, mutta lomallahan ei ole mihinkään kiire. Kaikkia Ullan koiria oli ilo tavata (Ullaa tietenkin unohtamatta!). Muusa on jo saavuttanut kunnioitettavan 11 vuoden iän, mutta on silti mieleltään virkeä ja ihastuttava lady. Parivuotias Elmeri on ehtinyt saada nuoresta iästään huolimatta jo paljon aikaiseksi, onhan tämä komea poika jo jälkivalio ja suorittanut kaksi VAHI-koetta upeasti, joten eipä liene käyttövalion tittelikään enää kaukana. Vaikka en pidäkään itseäni sprinkkuasiantuntijana, on kuitenkin aivan pakko todeta Elmerin tavattuani, että se on yksi komeimmista rotunsa edustajista mitä olen koskaan tavannut; erittäin tasapainoinen, voimakas ja komea uros, jolla on vahva luusto ja erinomainen, iloinen ja sosiaalinen luonne. Aamulla oli mukava herätä Ullan ja Saulin mökillä märkään, ylitsevuotavan ystävälliseen pusuun:)) Ja pikku Santeri näyttää tulevan hyvää vauhtia perässä niin ulkonäkönsä kuin luonteensakin puolesta. Ihmekös tuo, ovathan molemmat pojat samalta kasvattajalta. Santerilla oli jatkuvasti monta "projektia" meneillään, se on hyvin touhukas, rohkea, itsenäinen, sosiaalinen ja reipas poika, joka keksii mitä ihmeellisimpiä juttuja hauskuuttaakseen itse itseään. En tiedä onko Ulla samaa mieltä pihalle ilmestyneestä valtavasta kuopasta, jonne Santeri kantoi lelujaan, haki välillä niitä pois ja taas pudotti niitä kuoppaan sekä kiereskeli mullassa tyytyväisenä!? Kaikesta huomasi, että tämä pentu oli pienestä pitäen tottunut suureen laumaan, niin ihmisiin kuin koiriinkin. Ja koko ajan Santeri näytti kantavan jotain suussaan, hyvä merkki tulevaisuutta ajatellen! Tätä taustaa vasten Muske sai hyvää seuraa koko vierailumme ajan. Ulla teki Muskelle edellispävänä jäljet, kaatona tietenkin hirven sorkka. Ensikertalaiseksi Muske lähti erittäin reippaasti jäljelle ja seurasi sitä jonkin aikaa hyvin. Sitten nenä nousi taivasta kohti nuuskimaan tuulenvireen mukanaan tuomaa riistan hajua. Pari kertaa Muske eksyi tästä syystä jäljeltä, ja jouduin ohjaamaan sen takaisin. Tarkemmmin sanottuna Ullahan se sanoi, että nyt menee väärään suuntaan, sillä itse keskityin vain pysymään Musken perässä enkä huomannut mitään ohjattavaa (heh-heh!). Lopulta löytyi myös kaato, jota Muske nuuski innokkaasti. Ensikertalaisen suoritukseksi tämä oli hyvä alku, sillä Muske osoitti taipumuksia tähän lajiin eikä esim. pelännyt veren hajua, metsässä liikkumista tai kaatoa, kuten minulle on joskus toisen koiran kanssa aluksi käynyt tai olen kuullut tapahtuneen. Harmi vain, että juuri tältä reissulta ei ole kuvia, koska kamera unohtui ottaa metsään mukaan. Tarvitaan siis harjoitusta ja taas harjoitusta, jotta koira ymmärtää mitä siltä odotetaan, edellytyksiä minun mielestäni Muskella on. Mutta nytpä meillä onkin hirven sorkka pakkasessa ja paljon hyvää tietoa miten toimia, joten ei muuta kuin treenaamaan. Tässä asiassa Ullaa parempaa opettajaa ja ohjaajaa tuskin onkaan. Ullan omat jälkivaliot ovat tästä paras esimerkki. Kovasti olemme Musken kanssa lähdössä kokeeseen. Nyt vain jännitämme, sattuuko Musken juoksut alkamaan juuri ikävästi ennen koetta. Naapurin koiralla alkoivat juuri juoksut, jotka viimeksi olivat sekä Muskella että tällä napurin nartulla samanaikaisesti:(( Kaiken kaikkiaan Ristijärven vierailu oli aivan upea! Kuumuus ja itikat vähän kiusasivat, mutta niinhän se näyttää olevan tänä vuonna kaikkialla. Pikku juttu kaiken muun mukavan rinnalla! Muske (ja tietenkin muutkin koirat) nauttivat suunnattomasti mökillä olosta, jossa ne saivat vapaana juosta, uida ja temmeltää. Itse nautin kerrassaan upeista vaaramaisemista, koskemattomasta luonnosta, täydellisestä hiljaisuudesta ja Ullan vieraanvaraisuudesta. Tällaisessa erämaa- ja piilopirtissä mieli todellakin lepää ja kaikki epäoleellinen unohtuu.

Sitten meidän tyttöjen muita kuulumisia. Antjelta ei enää lähde turkkia, mutta ei vielä uuttakaan ole kasvanut. Ehkä hitusen näyttää kuitenkin siltä, että karva lähtisi kasvusuuntaan eikä ainakaan enää lähde pois, joten emmeköhän me Antjen kanssa lähdetä lauantaina erikoisnäyttelyyn Riihimäelle. Onhan tämä näyttely historiallinen tapahtuma, ensimmäinen Suomessa järjestettävä rodun erikosnäyttely, Club Show, jossa vieläpä hollantilaiset tuomarit ja paljon lisäpalkintoja. Ainakaan tällä kertaa meille sijoitus ei ole tärkeää, vaan osallistuminen. Muske on myös pudottanut parissa viikossa kaikki karvansa näyttäen tällä hetkellä lähinnä kulkukoiralta, niin laihan näköinen se on turkitta. Lähes päivittäinen uiminen on vielä nostanut ohuen turkin paikoitellen pystyyn, joten eipä Muskea tahdo enää samaksi koiraksi tuntea. Taisi tässä samalla vaihtua pentuturkkikin, joten mielenkiinnolla odottelen mitä aikanaan tulee tilalle, tuleeko enemmän mustaa vai valkoista karvaa? Joten Musken kanssa emme lähde sunnuntaina missään nimessä Karjaalle näytille, kun ei ole tällä hetkellä mitä näyttää:)) Stabeilla on vaihtunut tuomarikin, joten siinä mielessä pois jääminen ei harmita. Enpä yhtään ihmettelisi, vaikka sekä Muskelle että Antjelle ilmaantuisi piakkoin samanaikaisesti juoksut, viimeistään muutaman viikon sisällä. Kaikki merkit näyttävät viittaavan siihen molempien tyttöjen kohdalla. Sen jälkeen onkin vuorossa jännittävät ajat, kun alkaa Antjen astutusprojekti. Kaikki on suunniteltu valmiiksi, mutta siitä enemmän sitten, kun jotain alkaa tapahtua. Monet ovat jo asiasta tarkempaa tietoa kysyneetkin, mutta tällä kertaa varsin taikauskoiseksi heittäytyneenä päätin, että on parempi toimia kuten monet vanhemmat vastasyntyneen lapsen kohdalla; lapsen nimi paljastetaan vasta ristiäisissä:))

Wi spent very nice time with our friend Ulla and her English Springer Spaniels Muusa, Elmeri and little Santeri (3 months) on their summer place in Nothern Finland. During these days Muske also had the first tracking training organized by Ulla. I was surprised how well Muske did! Just a little bit more excercises, and Muske is ready for her first tracking examination!

Uimamaisteri - Swimming Grad Student

Muske sai eilen epävirallisesti uimamaisterin tittelin, niin vauhdikasta meno järvellä oli! Antje on tulossa hyvää vauhtia perässä. Kissmo (9½ v.) pitäytyy totutuissa tavoissaan eikä aio vielä heittää (paksua) talviturkkiaan veteen. Mutta onhan rannalla aina paljon muutakin mielenkiintoista puuhaa! Laitoin Picasaan näitä uinti- ja muitakin kuvia Muskesta, Antjesta ja Kissmosta.

Muske has got new, unformal title from myself, "Swimming Grad Student"! Swim- and other pictures of Muske, Antje and Kissmo just added to our Web Gallery: http://picasaweb.google.com/AILMAMU50/SwimmingPicturesJuneJuly2010#

Kesä parhaimmillaan

Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn

Aamu valkeni helteisenä, joten koirien kanssa oli turha lähteä metsälenkille mäkäräisten ym. ötököiden syötäväksi. Niinpä lähdimme uimaan koko porukan kanssa. Muske oli aivan innoissaan päästessään uimaan. Vesi olikin yllättävän lämmintä, ja Muske olisi viihtynyt vedessä vaikka koko päivän. Meidän kooikerit eivät ole aikaisemmin olleet mitään vesipetoja, mutta nyt Antjea alkoi selvästi harmittaa, kun kaverilla näytti tapahtuvan jotain kivaa vedessä. Antje uikutti rannalla siihen malliin, että haluaisi osallistua vesileikkeihin, mutta ei oikein uskaltanut lähteä syville vesille. Otin Antjen kainaloon ja kahlasin syvemmälle, jonka jälkeen pudotin Antjen varovasti veteen. Ja osasihan tämäkin koira uida! Ja siitä se sitten lähti. Tällä kertaa useimmat uintikuvat jopa onnistuivatkin johtuen varmaankin siitä, että käytin kamerani TV-toimintoa (mitä mahtanee tarkoittaa?) ja salamaa keskellä kirkasta päivää. Päivitän paljon uinti- ym. kesä- ja treenikuvia sen jälkeen, kun palaamme Musken kanssa muutaman päivän kesälomareissulta ensi viikolla. Kovasti lähtee Antjelta karvoja edelleen, joten nähtäväksi jää viitsimmekö tuoda ensi viikolla näyttelyyn tämän "karvattoman perun koiran", jolta se ainakin uinnin jälkeen näytti:))

Tanskan matka

Jälleen kotona!


Kaverukset Antje ja Muske


Silta Tanskaan

Hotel Scandic Bygholm Park, Horsens/Denmark

Tanskan matka on onnellisesti takana, vaikka näyttelymenestystä ei meille tällä kertaa tullutkaan. Sen sijaan olen vilpittömän iloinen kaikkien suomalaisten kooikereiden upeasta menestyksestä!!! Ilmoitin Antjen näyttelyyn huhtikuun lopulla, koska turkki näytti vielä yllättävän hyvältä vuodenvaihteen juoksujen jälkeen. Pari viikkoa ennen näyttelyä karvat kuitenkin lähtivät Antjen turkista, ja jäljelle jäi (taas) luihu häntä ja paikoitellen kirjavan ihon paljastava turkki. Mutta matkaa en viitsinyt kuitenkaan perua, koska hotellit ja laivamatkat oli jo varattu ja maksettu. Itse olen kärsinyt iskiastyyppisestä selkä- ja jalkavaivasta jo jonkin aikaa. Kiropraktikko teki hyvää työtä parilla "niksauttamisella", mutta mm. istumista olisi pitänyt jonkin aikaa välttää ja tulehduskipulääkkeitä napsia säännöllisesti eikä silloin tällöin, kuten minä tein. Mutta autossa istuen sinne Tanskaan piti kuitenkin päästä sillä seurauksella, että näyttelyaamuna olin suorastaan invalidi pitkän ajomatkan jälkeen. Kipu oli hirvittävä, mutta ei kun kehään vain itsepäisesti! Mahtoi olla huvittava näky, kun konkkasin Antjen vierellä???! Antjekin kääntyi pari kertaa katsomaan mikä minua oikein vaivasi, oli hämillään eikä tietenkään päässyt juoksemaan vapaasti kehässä. No, Antje sai sinisen nauhan huomautuksella "Pretty girl, but a little "light"/ weak coat at the moment". Uskon, että tuomari ei vain kehdannut sanoa, vaikka todennäköisesti ajattelikin, että "kaamea esitys eukolla". Kotona mies ihmetteli, että eikö yhtään hävettänyt ja pitikö Antje itse esittää, kun ei pystynyt? Hyvä kysymys, mutta tehty mikä tehty, itsepäinen kun olen. Näyttely oli hyvin järjestetty ja siellä oli todellakin tilaa ja isot kehät. Isossa hallissa, jossa kooikerit esiintyivät, oli vain 5 kehää! Ihmetystä herätti se, että koirat eivät saaneet lainkaan kirjallista arvostelua. Mahtaako tämä olla se pohjoismainen käytäntö, joka jalkautuu pian Suomeenkin? Pidän käytäntöä huonona, sillä mielestäni näyttelyjen tarkoituksena on nimenomaan saada kuulla tuomareiden/asiantuntijoiden näkemys koirasta ja se, miksi arvostelu on sillä kertaa juuri se mikä se on. Pelkkä "H", "EH" tai "ERI" ei vielä kerro paljoakaan siitä, kuinka rodunomaisesta koirasta on kysymys.

Muuten matka oli kaikin puolin onnistunut, ja Tiina oli todella hyvää matkaseuraa! Laivan saavuttua Tukholmaan ajoimme yhtä soittoa hotelliin, n. 850 km. Matkan aikana juutuimme parin tunnin pituiseen ruuhkaan, mikä vähän koetteli hermoja. Matkaa piristi parinkymmenen minuutin laivamatka sekä ajo siltaa pitkin Tanskaan. Paluumatkalle lähdimme suoraan näyttelystä kohti Frederiksham´nia, josta jatkoimme Stena Linen laivalla Göteborgiin. Tämä kolmen tunnin laivamatkakin oli mukava ja tunnelma koiraporukassa oli rento mm. ruotsalaisten kooikerihmisten seuran vuoksi. Tukholmaan saavuimme seuraavana aamuna. Antje suoriutui pitkästä matkasta todella kiitettävästi ja jaksoi olla aina reipas ja iloinen, vaikka matkaan sisältyi pitkiä automatkoja (nukkui koko ajan), siirtymistä eri laivoihin ja paikoista toisiin, yöpymistä hytissä ja hotellissa (ei haukkunut lainkaan, vaikka jäi yksin ruokailumme ajaksi) sekä PALJON uusia kokemuksia, ihmisiä ja koiria. Viking Linen postimerkin kokoiseen, haisevaan hiekkalaatikkoon Antje ei kuitenkaan hienona neitinä koskenut, eikä tosin moni muukaan koira. Viking Linen järjestelyt eivät aina oikein muutenkaan sujuneet (paljon turhaa odottamista!). Saattoi osin johtua toisella laivalla sattuneesta ikävästä tapaturmasta, mutta kaikkea ei voi kuitenkaan laittaa ko. tapatumaan piikkiin. Esim. laivalla kuulutettiin, että auton omistajia kehotetaan siirtymään välittömästi autokannelle/autoihin, mutta sinne ei päässytkään pitkään aikaan!? Ihmiset (="hyvin iloluontoiset ihmiset", vanhukset, lapset, koirat ym. matkustajat) sulloituivat 5-kannelle talloen ja tönien toinen toisiaan paniikinomaisesti ja odottaen pitkän tovin autokannelle pääsyä. Antje olisi varmasti tallottu hengiltä, ellen olisi ottanut sitä syliin. Horsens´issa sijaitseva hotelli, jossa asuimme, oli vanha, hotelliksi muutettu herraskartano upeine tiluksineen ja puutarhoineen, jossa koiria sai ulkouluttaa. Ruoka ja etenkin aamiainen oli parasta mitä koskaan olen nähnyt. Hotellissa ei ollut hissiä, joten ei ehkä sovellu liikuntavammaisille, jotka kantavat painavaa reppua selässään (heh-heh!). Matkan aikana minulta hälveni epävarmuus ulkomailla ajamiseen (navigaattori on kuin hyvä ystävä!), joten uudelleen tulee varmasti lähdettyä vastaavalle tai jollekin toiselle ulkomaanmatkalle autolla jatkossakin! Oli mukava tavata niin koti- kuin ulkomaisia kooikerihmisiä ja tietenkin myös kooikereita. Tästä matkasta jäi paljon mukavia muistoja ja tuli solmittua uusia tuttavuuksia, eikä iskiaskaan enää vaivaa kovin paljoa (0len noudattanut kehotusta syödä jonkin aikaa minulle määrättyjä tulehduskipulääkkeitä). Toivottavasti parin viikon kuluttua pääsen jälleen näyttelymatkalle Riihimäelle ja Karjaalle "kunniakkaammin", vaikka tuskin Antje ehtii siihen mennessä ainakaan turkkiaan kasvattaa...?

Matkalta palattuamme Muske ja Kissmo otti Antjen ylitsevuotavan iloisesti vastaan. Tänään Muske suorastaan liimautui Antjen viereen, kuten kuvista näkyy..., herttaista! Toinen liikuttava tapaus sattui paluumatkalla Ruotsissa, jolloin levähdimme eräällä huoltoasemalla. Pihalle ilmaantui pieni, hyvin laiha kissa, joka naukui surkeasti ja etsi kontaktia ihmisiin. Ulkonäöstä ja kunnosta päätellen se oli viettänyt viikkoja tai kuukausia eksyksissä tai hylättynä, mutta se ei luultavasti ollut villikissa, koska ei karttanut ihmistä. Annoin sille vähän kinkkua, jota se söikin varovasti. Meitä todella säälitti tuo pieni, nälkiintynyt kissa, mutta emmehän voineet sitä mukaankaan ottaa. Eräs rekkakuski seurasi tilannetta ja keskusteli kissasta myös huoltoaseman pitäjän kanssa. Lopulta rekkakuski nappasi kissan kainaloonsa ja lähti kohti rekka-autoaan. Toivoimme Tiinan kanssa, että mies todella otti kissan mukaansa matkakumppaniksi ja huolehtii siitä jatkossakin. Seurasimme tilannetta autostamme. Rekkakuski oli hyväntahtoisen ja lempeän näköinen mies, jota myös näytti säälittävän tuo pieni, yksinäinen kissa, joka toivottavasti on nyt saanut uuden omistajan.

Muske 1 vuotta - Muske 1 Year!

Tänään meidän rakas Muske, Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn, täyttää kokonaista yksi vuotta! Paljon onnea Muskelle ja koko W-pentueelle! 1-vuotiskuva otetaan Juhannuksen jälkeen. We also got nice Birthday greetings to Muske and hole W-litter from Marjolein and Mirjam:

De puppen van het W-nest zijn vandaag 1 jaar!!

Allemaal van harte gefeliciteerd en we hopen dat jullie nog net zo blij met ze zijn als een jaar geleden!
Mirjam en Marjolein Kennel van de Eenhoornleijn

Pikaisia kuulumisia

Aika on mennyt töitä tehdessä vuoden kiireisimpänä aikana, mutta huomisen jälkeen alkaa pitkä loma! Todella mahtavaa! Tasan viikon kuluttua suuntamme Antjen ja Tiinan kanssa Ruotsin kautta Tanskaan. Meille tulee varmasti upea matka! Pian sen jälkeen lähdemme Musken kanssa Ristijärvelle, jossa Muske pääsee itse asiaan eli kokeilemaan hajuaistejaan, ja minä saan oikein asiantuntijaopastusta Ullalta koiran ohjaamisesta metsällä. Maltan tuskin odottaa tätäkin mielenkiintoista reissua. Ja onpahan kummatkin tytöt taas lähdössä pitkästä aikaa näyttelyynkin samana viikonloppuna (10.-11.7.). Antjella onkin edessään tuolloin oikein juhlava näyttely, Suomen ensimmäinen Club Show yhdistyksemme 10-vuotispäivän kunniaksi Riihimäellä! Muske lähtee samana viikonloppuna Karjaalle. Forssaankin olimme Musken kanssa kovasti menossa, mutta ilmoittautumisaika pääsi kaikessa kiireessä unohtumaan:(( Paljon mielenkiintoisia tapahtumia siis tulossa lähiviikkoina, joista enemmän kuvien kera myöhemmin.