Muske 9 viikkoa - Muske 9 weeks

Muske kasvaa ja kehittyy aivan silmissä! Ajattelin pitää pentupäiväkirjaa kuvien muodossa, eli päivitän Muskesta säännöllisesti valokuvia ainakin siihen asti, kunnes neiti on täyttänyt 12 viikkoa. On mukava sitten myöhemmin katsella miten pentu on kehittynyt viikko viikolta. Inka, Antje ja Kissmo ovat edelleen pysyneet sovussa niin Musken kuin toistansakin kanssa. Kissmo ei ole koskaan hirveästi välittänyt leikkiä, joten tämä puoli on saanut jäädä Antjen ja Inkan tehtäväksi. Toisaalta, eipä ole Kissmo myöskään Muskea rökittänyt, vaan seuraa taka-alalta hyvinkin kiinnostuneena Musken touhuja. Tänään teimme jo melko pitkän metsälenkin koko porukan kanssa. Tosin lenkki oli hieman lyhennetty versio tavanomaisesta Musken takia. Lisäämme metsätreenejä vähitellen pennun tarpeet huomioiden. Musken pentukoulu olisi alkanut jo viime maanantaina, mutta olimme pitkän matkan jälkeen viikko sitten niin väsyneitä (tai ainakin minä olin!), että aloitamme pentukoulun Musken kanssa huomenna. Tätä koulua käymmekin sitten tammi-helmikuulle 2010 asti. Lisäksi Muske pääsee pennuille tarkoitettuun leikkikouluun, jotta saa ikäistään seuraa. Itseäni on kuluneen viikon aikana kiusannut inhottava "flunssa", joka onneksi alkaa mennä ohi. Liekö tarttunut mukaan matkalta? Tänään oli kuitenkin vielä niin "tönkkö" olo, että jätimme sen vuoksi Antjen kanssa Heinolan näyttelyreissun väliin. Toivottavasti syyskuussa pääsemme taas kehiin. Tänne tallennan kuvia Muskesta kuin muistakin koirista viikon aikana vielä lisää: http://picasaweb.google.com/AILMAMU50/Muske9WeeksAndOtherPictures#

Muske has developed very well -and so fast! For me, she looks much more bigger than a week last. Indeed, it´s macy how fast puppies grow up!? What a lovely, joyful, brave and curious girl! According her name - wel moed! During some weeks you will find constantly pictures of Muske (and our other dogs, as well) from the web album. On these pictures Muske is 9 weeks old (more pictures 0f 9 weeks comes during this week):http://picasaweb.google.com/AILMAMU50/Muske9WeeksAndOtherPictures#

Muske saapui Suomeen - Muske arrived at Finland!

Myöhään eilen illalla saavuimme Musken kanssa Hollannista Suomeen vietettyämme kerrassaan mukavan viikonlopun Marjoleinin luona Frieslandin Balkissa, jossa tällä kertaa vallitsi helteinen kesäsää. Kotimatka sujui hyvin, ellei oteta huomioon lentojen viivästymisiä sunnuntaina. Saavuttuamme Musken kanssa Schipholin lentokentälle, paikalla oli melkoinen kaaos. Koko lentokentän tietokonejärjestelmä oli kaatunut, joten matkaliput kirjoitettiin manuaalisesti! Kylmä hiki nousi pintaan miettiessäni, miten Muske jaksaa odottaa matkustettuaan ensin puolitoista tuntia autolla lentokentälle. Huoleni oli turhaa, sillä tämä tomera neiti oli kaikkialla kuin kotonaan. Päästyämme vihdoin puolenyön tienoilla kotiin Nurmijärvelle, Muske oli edelleen itse pirteys, vaikka takana oli yhteensä melkein 9 tuntia matkustamista! Itselläni ei enää silmät tahtoneet pysyä auki:)) Kun tämä tomera neiti sitten lopulta väsähti, unta riitti aamuun asti ilman pienintäkään inahdusta. Seuraavana päivänä meno jatkui hurjana, kuten albumiin laittamistani kuvista voi todeta. Lyhyen tuttavuutemme jälkeen voin ainakin sanoa, että Muskella energiaa ja uteliaisuutta riittää eikä mikään tunnu huolettavan. Elämä on minua varten ja minä nautin siitä täysin siemauksin mitään pelkäämättä, ajattelee Muske! Tämä päivä onkin sitten mennyt kuten aikanaan vauvan tultua taloon; pienten torkahdusten välillä olen jotain hommia yrittänyt tehdä, ja sitten taas menoksi! Hyvin ovat koirat ottaneet Musken vastaan. Inkalla on selvästi äidillisen huolehtiva ote Muskesta, kuten oli aikanaan Antjen tullessa taloon. Antje vähän alussa ihmetteli, että mikä ihmeen pieni, pyöreä hyrrä täällä nyt pyörii, mutta pian oli Antjekin menossa mukana. Kissmo on tyylilleen uskollinen; katsotaan ensin ja aloitetaan vasta sen jälkeen lähempi tuttavuus. Muske on niin avoin ja ystävällinen, että taitaa Kissmokin olla hieman hämillään. Mikähän juttu tämä oikein on, kun tuolle ei oikein viitsi murahtaakaan? Kiirettä on siis pitänyt, mutta sain kuitenkin laitettua muutaman kuvan selityksineen verkkoalbumiin. Kuvat löytyvät täältä: http://picasaweb.google.com/AILMAMU50/MuskeArrivedToFinland#

After very long waiting our stabij puppy Muske (Welmoed Muske van de Eenhoornleijn) atleast arrived at Finland! Before that I spent nice time at Marjolein, Mirjam and dogs in sunny and warm Friesland enjoying friendliness of both of them, again. Marjolein drived us from Balk to Schiphol where was a big surprice for us and to other passangers, as well; hole computer program of Schiphol Airport was falling down! That means, all thousands bording cards had to make manually! I was a little bit worried how does little Muske react if we have to wait very long time on the Airport. But, such a concern was needless; Muske did very well and she even took care of passanger´s welfare! On the other way, nobady wasn´t irritaded or angry because of computer problems after meeting glad and blithe Muske! I think you agree after looking for pictures of our traveling (a link below).

So, we were at home in Nurmijärvi at midnight. Even Muske had travel from Friesland to Finland/Nurmijärvi almost 9 hours all in all, she had no idea to sleep. Opposite of that, at home she started playing as well as she always have had on our place!? After long day with many new experiences (without any problems) she slept hole night without noice or longing. In the Monday morning she enjoyed for life from the bottom of her heart! I have to say, I never have had a pup like her; super energetical, always happy, curious and brave. She really know what she wants! We already love her very much, and other our dogs agree, I think. I hope you enjoy looking for our travel pictures and pictures after that! You find them from here: http://picasaweb.google.com/AILMAMU50/MuskeArrivedToFinland#

Muske saapuu viikon kuluttua Suomeen!

Kesäloma on mennyt monenlaisten töiden ja "projektien" parissa niin nopeasti, että en ole ehtinyt tännekään kuulumisia kirjoitella, joten tässä lyhyesti ne tärkeimmät, eli pääasiassa koiriin liittyvät kuulumiset tällä hetkellä. Enää viikko, ja matkustan Hollantiin Muskea hakemaan. En tiedä kenen pennun (Musken vai jonkun sisaruksista?) tassut kuvassa ovat, mutta oman pennun olen jo valinnut kasvattajan kanssa yhteistyössä. Tämä pentu on toinen niistä pennuista, johon ihastuin jo pennut ensimmäistä kertaa nähdessäni. Tassuista tuli mieleen keskustelu, jonka kävin Hollannissa. Mitä mustemmat anturat pennulla on, sitä enemmän väriä pentu tulee saamaan turkkiinsa. Stabeilla se tarkoittanee enemmän pilkkuja ja jo olemassa olevan mustan värin tai mustien laikkujen laajenemista. Joillakin pennuilla oli tosiaan jo parin viikon ikäisinä mustat anturat, kun taas joillakin oli vain osin mustat anturat tai melkein kokonaan vaaleanpunaiset anturat pikku käpälissään. Mielenkiintoista seurata missä määrin tämä kokeneen kasvattajan toteamus pitää paikkansa tämän pentueen kohdalla:)) Viikon kuluttua Muske saa sitten esittäytyä koko komeudessaan sekä täällä blogissani että kotisivuillani, eli paljon kuvia luvassa. Lentoliput on jo hankittu, ja Muskelle oma paikka paluukoneeseen. Muske on vanttera tyttö, joten toivottavasti mahtuu samaan kuljetuslaukkuun, jossa myös Kissmo sekä Finja ovat matkustaneet Hollannista Suomeen. Parin viikon päästä meillä on Antjen kanssa jälleen näyttelyreissu, joten toivottavasti karvat pysyvät turkissa siihen asti (ainakin ne aluskarvat). Oli miten oli, käymme pyörähtämässä kehässä, ja sen jälkeen elämä jatkuu kuitenkin ennallaan, mutta ei sentään ihan kuten ennen..., sillä Musken kanssa osallistumme ehkä loppukuusta stabytapaamiseen, joka järjestetään tällä kertaa Turunmaan saaristossa 28.-30.8. Muske on silloin vielä niin nuori, että tuskin raaskin pikkuista rasittaa vielä kolmen päivän matkalla (+ ajamatkat, ylitykset lautalla ym.), mutta ainakin päivän vierailun todennäköisesti teemme. Itse viihtyisin pidempäänkin, sillä luvassa on erittäin hyvää ohjelmaa, asiantuntijaluonnoitsijoita, paljon stabeja ja kivoja ihmisiä. Uskoisin Muskenkin viihtyvän lajitovereiden parissa, sillä Hollannissa se on jo tottunut hyvin sosiaaliseen elämään. Ensi maanantaina kesälomani päättyy, työt kutsuvat ja syksy alkaa (ainakin minulla) virallisesti.

Pentuja tapaamassa - Meeting puppies!

Myöhään eilen illalla palasin Hollannista, jossa olin katsomassa Orpan ja Kwibuksen pentuetta. Tiesin odottaa näkeväni tasokkaan pentueen, mutta silti yllätyin näkemästäni - kaikki pennut olivat todella kauniita, vilkkaita ja vantteria, eli koko pentue oli hyvin tasalaatuinen! Matkalle lähtiessäni oletin voivani kuitenkin valita viiden narttupennun joukosta oman pennun, mutta tehtävä ei ollutkaan niin helppo kuin luulin, sillä yhtä hyvin olisin voinut valita kaikki viisi narttupentua! Muutama tyttö jäi kuitenkin erikoisesti mieleeni, ja sovimmekin Marjoleinin kanssa, että hän seuraa pentuja vielä parin viikon ajan ja pitää minut ajan tasalla, jonka jälkeen teen lopullisen päätökseni. Tuolloin pennut ovat kuuden viikon ikäisiä, jolloin pennuista löytyy enemmän yksilöllisiä eroavaisuuksia. Vaikka en vielä tiedäkään, kuka noista kauniista tytöistä tulee olemaan Welmod Muske, matkani Hollannin Frieslandiin oli kaikin puolin hyvin onnistunut. Sain osakseni lämpimän vastaanoton Marjoleinin ja Mirjamin luona, ja ilokseni paikalle oli saapunut myös pentueen isän Kwibuksen omistajat Mirjam ja Ron mukanaan tietenkin Kwibus. Oli todella mukavaa viettää viikonloppua myös heidän kanssaan ja tavata komea ja todellinen herrrasmies Kwibus sekä tietenkin kennel Eenhoornleijn´in stabyt Orpa, Orpan äiti Isabel ja aivan uskomattoman iloinen veitikka, ja minulle rotuna uusi tuttavuus, wetterhoun Rinne Roos! Pieni Balk-niminen kylä Frieslandissa on silmää hivelevän kaunis paikka. Lauantaina valitettavasti satoi melkein koko päivän, mutta sunnuntaina oli aurinkoisempaa, joten sain otettua joitakin valokuvia myös kylästä. Sade ei kuitenkaan haitannut istumista tuntikausia pentulaatikon äärellä. Tässä ottamistani sadoista kuvista yksi, Orpa ja pennut. Muske saapuu Suomeen 16.8., joten silloin on luvassa kuvia pikkuisesta - ellei jo aikaisemminkin:))

Late yesterday evening I got back to home from Friesland where I was looking for puppies of Orpa and Kwibus. I spent very nice time at Marjolein and Mirjam meeting lovely Orpa and Isabel, and new fellowship for me, "always happy" wettern Rinne Roos, as well. Owners of Kwibus, Mirjam and Ron, were also visiting in Balk with handsome and real gentleman Kwibus. Even I expected seeing very nice litter, still it was such a positive surprice for me - the litter of Orpa and Kwibus was very high level with beautiful and energetical puppies! I spent for hours and hours close to puppies, but there was no telling yet which one will be my puppy. I could have all those lovely five beauties! Still, two of those very nice girls specially are staying close to my heart... :)) I´m very happy that Marjolein promised looking for two weeks how puppies develop and keeping me touch. So, without doupt at all, during two weeks (or maybe earlier) I know who will be my Muske, and 16.8. she will travel to Finland! However, my trip to beautiful Balk was very succesful and I enjoyed so much spending time with puppies and all of you!

Ensin oli nimi...

Tasan viikon kuluttua (18.7.) matkustan Hollantiin, Frieslandin maakuntaan katsomaan Orpan ja Kwibuksen pentuetta, jolloin tapaan ensimmäisen kerran hartaasti odottamamme staby-tytön! Pennun nimeksi pitkän harkinnan ja nimien tutkiskelun jälkeen tulee Welmoed Muske van de Eenhoornleijn. Nimi oli jo päätetty ennen pentujen syntymää, mutta nyt olemme kotioloissakin alkaneet totutella pennun nimeen, josta itse pidämme kovasti. Iloksemme myös pennun kasvattaja piti tästä nimestä, ja tämän nimen tulee siis virallisesti saamaan yksi kennel Eenhoornleijn´in W-pentueen tytöistä (http://www.eenhoornleijn.nl/). Pentua tulemme kutsumaan nimellä Muske. Welmoed on hyvin vanha friisiläinen naisen/tytön nimi (v. 1666), joka merkitsee tahtoa ja pyrkimystä (wel-, wil) sekä puhtia, pelottomuutta, tarmoa ja uskallusta (moed). Pennun toinen nimi, Muske on peräisin varhaisilta keskiajoilta lähtien varsin suositusta nimestä Wilhelm ("suojelija"), alkujaan myös Wilhelmus ( n. 812) > Willem (Willem de I Veroveraar, 1027-1087). Wilhelm/Willem-nimi sai myöhemmin myös femiinisiä variaatioita, esim. Willemette (v. 1336) sekä sittemmin etenkin Hollannissa 1700-luvulla yleistyneet nimet, kuten Willemina ja Wumpje (v. 1736). Willemina = Welmoet; Welmoed. Jos joku on kiinnostunut hollantilaisten etunimien (jo joidenkin muidenkin nimien) alkuperästä selityksineen, niitä löytyy noin 20 000 kpl lähteestä Meertens Instituut (ks. Nederlandse Voornamen Databank), jota tässäkin nimiprojektissa on käytetty apuna: http://www.meertens.knaw.nl/cms/index.php?option=com_content&task=blogcategory&id=0&Itemid=119&lang=nl

Tällä hetkellä matkakuume on melkoinen, joten eipä ole juuri vaihtelevat kesäsäätkään haitanneet. Tätä kirjoitettaessakin sataa kaatamalla, ja ensi viikolla on luvassa lisää. On aivan mielettömän jännittävää päästä katsomaan pentuja Hollantiin! Pyrin ottamaan paljon kuvia Frieslandista, jonka tiedän olevan ainutlaatuisen kaunis matkailukohde. Tietenkin kuvia tulee otettua myös pentueesta, ja etenkin siitä yhdestä pennusta! Viikon kuluttua Hollannin matkan jälkeen matkaamme Antjen kanssa Mikkelin KV-näyttelyyn. Muita näyttelyitä en ole vielä suunnitellut. Ehkäpä vielä johonkin muuallekin ehtisi ennen Musken saapumista Suomeen, kun ollaan kerran vauhtiin päästy...? Sen jälkeen pidämme Antjen kanssa näyttelytauon tutustuen rauhassa uuteen perheenjäseneemme. Muske on jo ilmoitettu kerran viikossa järjestettävään pentukoulutukseen, joka jatkuu tammikuulle 2010 asti, sekä "pentukerhoon", jossa eri rotuiset ja -kokoiset pennut saavat leikkiä vapaasti keskenään, "äitien ja isien" vaihtaessa kuulumisia. Koulutukseen otetaan vain tietty määrä osallistujia, siksi ollaan näin aikaisin liikkeellä. Tulee aivan mieleen ajat omassa kokemuksessa, jolloin vastasyntyneitä vauvoja ilmoitettiin määrättyihin kouluihin jo synnytyslaitokselta - ainakin Helsingissä:))

Antjen viikonloppu

Lauantaina 4.7. suuntasimme Antjen kanssa Tuusulan näyttelyyn, jonne olikin ilmoitettu suuri määrä koiria. Jouduimme kävelemään kaikkine kantamuksinemme kovassa helteessä noin kilmometrin verran parkkipaikalta kehän laidalle, koska emme olleet paikalla heti aamusta. Tuomarin silmin Antje näytti lauantaina tällaiselta: Erittäin hyvä tyyppi ja koko. Hyvä luusto ja olemus. Ihastuttava pää, kauniit silmät ja ilme. Tyypilliset korvat ja kauniit korvakorut. Erittäin hyvä rakenne. Erinomaisessa kunnossa. Hyvä väri. Vapaa ja helponoloinen liikunta. Ihastuttava temperamentti (vapaa suom.engl. AM). Tästä oli seurauksena ERI/1, PN2, vara-serti. Seuraavana päivänä auton ulkoilmalämpömittari näytti +8 astetta ajaessamme kohti Hyvinkäätä, joten sää oli muuttunut edellispäivästä huomattavasti viileämmäksi, suorastaan koleaksi. Näyttelypaikan ruohokenttä oli aamulla klo 7.30 melkoisen märkä, joten hytisin märissä kumitossuissa odotellen kooikerikehän alkamista Antjen jatkaessa tyytyväisenä aamu-uniaan lämpimässä häkissä. Onneksi pääsimme kehään jo pian klo 9 jälkeen. Antje voitti avoimen luokan "erittäin hyvin". Näin tuomari kommentoi: Feminiininen pää ja miellyttävä ilme. Erinomaiset korvat ja kaula. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Selän ylälinja voisi olla suorempi. Hyvin kehittynyt runko. Esiintyy ja liikkuu hyvin (vapaa suom.ruots. AM). Näyttelyyn oli ilmoitettu vain 4 kooikeria. Manusia´s Ivo oli ROP, toistamiseen saman viikonlopun aikana. Lämpimät onnittelut Ivolle ja Paulalle myös eilisestä vastaavasta tuloksesta Tuusulassa ja ennen kaikkea Suomen Muotovalio-tittelistä!!! Tällaista tällä kertaa näyttelyiden ihmeellisestä, mutta niin haasteellisesta maailmasta. Ei muuta kuin kohti uusia haasteita:))

Helteisiä kesäpäiviä

Päivät ovat kuluneet hyvin helteisissä merkeissä ja siksi myös laiskanlaisesti, niin koirilla kuin meillä muillakin. Eilen olimme kuitenkin Antjen kanssa Eila Honkasen näyttelytreeneissä yksityistunnilla verestämässä vähän muistia, koska melkein pari kuukautta on mennyt laiskotellessa. Ja hyvinhän se Antjelta sujui Eilan hyvällä opastuksella! Eilalta olen saanut koirien käytösneuvojan ominaisuudessa myös hyviä vinkkejä siitä, miten uusi pentu parhaiten sopeutetaan laumaan. Eilalle ja Jussille kiitos myös upeista kuvista! Laitan sivuilleni niistä muutaman, kunhan saan kaikki kuvat katsottua.

Pari päivää sitten uimamasterimme Inka järjesti meille aikamoisen yllätyksen. Isäntä ja koirat lähtivät ennen iltaruokailua tavanomaiselle uintireissulle tuskastuttavan kuuman päivän jälkeen. Itse jäin laiskottelemaan kotiin. Tunnin kuluttua ovellemme koputettiin, ja Inkahan se siellä iloisesti istui näyttäen sanovan "Täältä minä nyt sitten tulin!". Pelästyin tietenkin tätä märkää, mutta iloista näkyä, koska isäntää, Antjea ja Kissmoa ei näkynyt missään. Jonkin aikaa odoteltuani lähdin heitä etsimään, sillä pelkäsin jotain ikävää sattuneen (miehellä ei tietenkään ollut puhelinta mukana!?). Sillä aikaa isäntä oli ehtinyt toista reittiä kotiin etsittyään Inkaa melkein tunnin. Uintireissu oli sujunut kuten ennenkin, mutta isännän pulahtaessa hetkeksi itsekin veteen oli Inka kadonnut. Tätä ei ole tapahtunut koskaan ennen, eikä rannalla tapahtunut nytkään mitään erikoista. Inka oli vain jostain syystä päättänyt lähteä kotiin oman mammansa luo. Rannalta on meille kotiin matkaa n. 3-4 km metsän läpi, mutta yksi melko vilkasliikenteinen tie täytyy ylittää. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta pitkään pohdimme mitä mahtoi Inkan päässä liikkua, kun moisen tempauksen teki. Kaikkea hassua tuli mieleeni joistakin sankarikoira-elokuvista, kuten "luuliko" Inka, että isäntä tarvitsee apua, kun hävisi kauas rannasta uidessaan (aikaisemmin tällä paikalla vain koirat ovat uineet)? Luultavammin Inka toimi vain vaistonvaraisesti olettaen isännän lähteneen kotiin, koska häntä ei näkynyt rannalla, kuten tavallisesti? Vai oliko syy sittenkin konkreettisempi kuten se, että Inkan ilmestyessä kotiovellemme, oli täsmälleen koirien ruoka-aika, joka vain tänä päivänä uhkasi venyä hieman pitkäksi? Inka on nimittäin erittäin tarkka kaikista rutiineista ja pitää näin myös "kiinni kellonajoista" monessa muussakin asiassa. Tämä jäänee ikuiseksi arvoitukseksi, mutta toisaalta, tapahtuneessa oli jotain hyvin "inkamaista" ja siksi niin hellyyttävää, vaikka tapahtumahetkellä kaikki mahdolliset kauhukuvat välähtivätkin mielessä.