Antje on kantavana - Antje is pregnant!

Kuvan alkuperä: http://www.lifelike.fi/

Noin tunti sitten palasimme Antjen kanssa Mäntsälän eläinlääkäriasemalta. Suureksi ilokseni sain todeta aikaisemmat havaintoni oikeiksi: Antjelle ja Eltonille on tulossa perheenlisäystä!!! Kuten tiedetään, ultraäänitutkimus ei anna 100%:n luotettavaa tietoa pentujen lukumäärästä, mutta pentuja näyttäisi syntyvän "pikemminkin enemmän kuin vähemmän tai siltä väliltä". Itse aloin varovaisesti jo odotella hyviä uutisia sen jälkeen, kun Antjen aamupahoinvointi alkoi ja se ajoittui juuri sopivasti ajankohtaan, jolloin munasolut kiinnittyvät kohtuun:)) Antje-ahmatti voi erinomaisesti, ja kohta varmaan omastakin mielestään entistä paremmin, sillä alamme pikkuhiljaa lisätä ruokintakertoja/ruuan määrää sekä parantamaan entisestään ruuan koostumusta odottavalle nartulle sopivaksi. Vatsalinja on jo suoristunut ja nisät ovat kasvaneet hirveästi, vaikka muutoin Antje on vielä pysynytkin melkein entisenlaisena kropaltaan.

Antjen 5. tiineysviikko on siis aluillaan, ja pian saan varmaankin otettua pari oikeaa mammakuvaakin, kun aikaa vielä vähän kuluu. Mäntsälästä kotiin ajaessani muistelin astutusprojektia, joka oli jänittävimmistäkin jännittävin erikoisesti siksi, että pelkäsin meidän ehtivän Ruotsiin liian myöhään,kuten olen kertonut. Antjen progesteroni-arvo oli maanantaina 13.5., eli eläinlääkärin mukaan ovulaatio oli tapahtunut edellispäivänä, sunnuntaina. Näin ollen parhaat astutuspäivät olivat 2-3 vuorokautta ovulaatiosta, mieluiten jo maanantaina tai tiistaina. Mielessä ehti jo käväistä ajatus, että kannattaako Ruotsiin asti enää ollenkaan lähteä, koska en saanut varaamaani laivamatkaa vaihdettua maanantaiksi. Matkaa edeltävänä yönä näkemäni "enneuni" kuitenkin piristi kummasti, vaikka olinkin jo päättänyt lähteä matkaan kaikesta huolimatta. Unessa katselin kahta kaunista taulua. Toisessa oli upea talvinen, luminen maisema, ja toisessa oli hyvin kaunis linnunpönttö. Herättyäni kolmen aikaan aamuyöllä, suunnistin suoraan selaamaan vanhaa unikirjaani Unien Avain, joka pohjautuu Kariston jo vuonna 1929 julkaisemaan teokseen Unikirja. Tulkinta oli seuraava: luminen maisema merkitsee "menestystä aikeissasi" ja linnunpönttö "menestystä toimissasi"! Yes, siis kaksinkertaisesti hyvä enne, joka tuntui lisäksi istuvan hyvin senhetkiseen mielentilaani. Uskokoon ken tahtoo, mutta paljon toivorikkaampana lähdin aamulla kuitenkin ajamaan pimeässä kohti Turkua! Toivossa on hyvä elää:))

Antje had ultrasonography today - and INDEED, she is pregant! Puppies of Antje and Elton will born on the end of October!!!! Read more: Kennel Frisian Gem

Kolme viikkoa astutuksesta

Tuntuu siltä, että astutuksesta on kulunut jo ikuisuus, vaikka siitä ei ole aikaa kuin tasan kolme viikkoa. Antje voi hyvin, mitä nyt on muuttunut huomattavasti rauhallisemmaksi ja tyynemmäksi, sellaiseksi tyytyväiseksi ja omahyväiseksi "tarkkailijaksi". Viime viikolla, astutuspäivästä laskien 14-17(18) päivinä, Antjella esiintyi aamupahoinvointia heti herättyään. Muutamana aamuna oksensi, muina aamuina vain "yökkäili". Muistelen Finjalla olleen myös aamupahoinvointia samoihin aikoihin, mutta ainoastaan yhtenä aamuna. Pieni aamupahoinvointi ei ole kuitenkaan mitenkään vaikuttanut Antjen elämään negatiivisesti eikä edes ruokahaluun, päinvastoin! Tällä hetkellä Antjella näyttäisi olevan pohjaton ruokahalu. Tästä päivästä alkaa Antjen oletettavan tiineyden 4. viikko, ja ensi viikolla meillä on malttamattomasti odotettu ultraäänitutkimus Mäntsälässä. Piinaava odotus varmasta tiedosta jatkuu siis vielä viikon verran:))

Ollako vai eikö olla?

Onnellisia lehmiä biodynaamisesti viljellyllä tilalla

Otsikossa mainittu kysymys pyörii varmasti lähes kaikkien pentuetta odottavien mielessä päivästä toiseen, ennen kuin tiineys lopullisesti varmistuu ultrassa. Itsekin olen päivittäin tarkkaillut Antjessa tapahtuvia muutoksia, enkä tosiaankaan voi varmasti vielä sanoa tällä kokemuksella onko pentuja tulossa vai ei. Antjella ei ole ollut yleensä juoksujen jälkeen minkäänlaisia valeraskauden merkkejä; juoksut ovat tulleet ja menneet, ja koira on ollut juoksujen jälkeen kuten ennenkin. Tällä kertaa ensimmäinen merkki "jostakin" ilmaantui jo melko varhain astutuksen jälkeen. Antje on itsenäinen koira, joka on kolmen ja puolen elinvuotensa aikana aina tykännut nukkua omassa rauhassaan yöt, joko olohuoneessa tai ns. vierashuoneessamme. Eräänä aamuna heräsin siihen, että tyynylläni oli pieni, karvainen pää. Antjehan se siinä nukkui ja on nukkunut siitä lähtien joka yö tuhisten tyytyväisenä! Antjesta on myös tullut hyvin lempeä ja pehmeän oloinen koira. Tuntuu, kuin se oli jotenkin onnellisempi kuin ennen ja "nauraa" kooikerille ominaista naurua koko ajan. Yleensä se on Muske, joka nuolee Antjen korvat ym. paikat ystävällisesti. Nykyisin Antje hakeutuu herkästi "hoitamaan" Muskea ja Kissmoa. Tänäkin aamuna Kissmo katsoi hyvin hölmistyneesti meitä kuin kysyen "Mitä ihmettä tuo tyttö nyt hänelle tekee?", Antjen jatkaessa hyvin lempeästi Kissmon nuolemista kyhnäten sen vieressä. Hetken kuluttua Kissmo siirtyi varmuuden vuoksi hieman kauemmaksi katsoen Antjea tarkasti ja hyvin, hyvin epäilevän näköisenä:)) Kovasti Antje myös kerjää hellyydenosoituksia meiltä ihmiskavereilta ja nauttii suunnattomasti rapsutteluista ja sylissä istumisesta ja siitä, kun sille juttelee. Toiseksi, Antje söisi kuin hevonen, jos se olisi mahdollista. En toivo Antjen turhaan lihovan, ja olenkin pitänyt ruoka-annokset toistaiseksi täsmälleen saman suuruisina kuin ennenkin. Tytöllä tuntuu olevan jatkuva nälkä, ja kun ruokaa se ei saa omasta mielestään tarpeeksi, se syö ruohoa pihalla! Ei siten kuin koirat yleensä - silloin tällöin- vaan märehtii kuten lehmät, melko suuria määriä siis, päivittäin!? Kolmas "poikkeava asia" näkyy turkissa kropan molemmin puolin (suunnilleen kohdun tasolla), joihin kohtiin turkkiin on muodostunut n. 15 cm:n pituiset vanat. Näissä kohdissa turkki on noussut hassusti pystyyn ja sojottaa sivuille!

Vaikea sanoa siis vielä mitään varmaa tiineydestä, mutta varmaa ovat kuitenkin nämä eriskummalliset muutokset käyttäytymisessä. Yleensä olen osannut ns. lukea koiriani, joten em. seikat ovat pistäneet silmään. Toki voi olla niinkin, että sitä näkee mitä toivoo ja haluaa:))

Astutuksesta on nyt kulunut (vasta) kaksi viikkoa, joten Antjen 3. (mahdollinen) tiineysviikko alkaa siis tänään. Viikon kuluttua voin jo olla viisaampi - tai sitten en. Onneksi ultraäänitutkimukseen on enää aikaa kaksi viikkoa. Sen jälkeen ei tarvitse enää arvailla, Antje joko on tiinenä tai sitten ei. Päätin kuitenkin pitää täällä blogissani jonkinlaista pentuepäiväkirjaa toistaiseksi viikoittain. On hauska sitten myöhemmin (tai tulevien pentueiden odotusten ollessa ajankohtaisia) katsoa ja vertailla, onko samoja merkkejä olemassa, vai onko kaikki ollut sittenkin vain omaa mielikuvitusta ja toiveajattelua? Koska koira on kuitenkin astutettu onnistuneesti, toivoa aina on. Etenkin, kun eläinlääkäri sanoi viime viikolla hakiessamme herpes-rokotetta varotoimenpiteenä, että ehdimme Ruotsiin kaikesta hermoilusta huolimatta täsmälleen sopivana ajankohtana laskettuna ovulaatiosta, joka oli progu-testin perusteella tapahtunut aikaisintaan sunnuntaina.

Eilen, sunnuntaina meillä oli ainutlaatuinen tilaisuus tutustua Tampereen lähellä, Raikussa sijaitsevaan Rekolan Biodynaamiseen Maatilaan . Mukaan tälle reissulle otimme ainoastaan Musken, jotta nuori neiti saisi hieman uusia kokemuksia ja henkilökohtaista huomiotakin etenkin nyt, kun kaikki tuntuu pyörivän ainakin jonkin aikaa Antjen tiineyden ympärillä. Muske ihmettelikin kuono täristen ja silmät ynpyriäisenä komeita, tyytyväisiä ja onnellisen näköisiä lehmiä, kuin myös sonneja, ja olisi mielellään kirmaillut suurella tilalla vapaana. Valitettavasti en oikein luottanut Musken arvostelukykyyn tässä asiassa, ja etenkin sonnit olivat varmaan kanssani samaa mieltä. Kokemus oli kaikenkaikkiaan ainutlaatuinen ja vastaanotto lämmin; saimme paljon uutta tietoa puhtaan ravinnon tuottamisesta, maanviljelyksestä yleensä, tilan ja karjan hoidosta, yhteisöllisistä tilalla järjestettävistä tapahtumista jne. Samalla nautimme upeasta, perisuomalaisesta maalaismiljööstä järvimaisemineen, jota maisemaa ei oltu väkipakoin muokattu, sekä erittäin maittavasta lounaasta! Kun on kerran maistanut biodynaamisesti viljeltyjä tomaatteja, porkkanoita, kurkkua, kaalia ym. tuotteita, voi konkreettisesti havaita eron biodynaamisen tilan/sen tuotannon ja ns. tehomaatalouden välillä. Edellä mainitut vihannekset oikeasti maistuvat joltakin, ja mm. tomaatit, porkkanat, kurkut ym. olivat muhkeita ja tuoreudessaan suorastaan suussa sulavan herkullisia verrattuna perinteisiin, kaupasta ostettuihin vastaaviin tuotteisiin. Kuvassa biodynaamisella maatilalla asustelevia onnellisia lehmiä, ei siis lypsykarjaa:))

Ruotsin matkakertomus ja vähän muutakin

Antje ja "Ruotsin koti"


Antje lähdössä 5 km:n merkitylle metsäreitille


Ruotsissa mustikat olivat vielä parhaimmillaan!

Antje taukopaikalla

Palasimme tänä aamuna Antjen kanssa Ruotsissa, jossa olimme tapaamassa komeaa ja erittäin hyväluonteista kooikerpoikaa, Eltonia (Dizzy Digger´s Elton). Elton on kotoisin Saksasta ja on kennel Moonhavenin omistuksessa. Matka alkoi periaatteesa jo maanantaina vauhdikkaissa merkeissä, jolloin progutestin arvot olivat kivunneet jo yllättävän korkealle siihen nähden, että mikään muu ei viitannut h-hetken lähestymiseen Antjen habituksessa ja käyttäytymisessä. Myöskään ei tarkkanenäinen Kissmo ollut uumoillut vielä mitään mihin olisi pitänut puuttua, enkä itsekään osannut odottaa näin pikaista juoksujen etenemistä. Antjella on aina ollut hyvin pitkä ja "selväpiirteinen" periodi, mutta tällä kertaa näytti olevan toisin, koska menossa oli vasta juoksujen 10 päivä (käytännössä 9. pvä). Edellisellä kerralla tämä maaginen lukema 9. juoksupäivänä näytti 2.1. Muutama tunti maanantaista lähtien menetettiin jo siinä, että progutesti otetaan ko. eläinklinikalla nykyisin iltapäivällä, ja tulokset saadaan n. klo 16 (tämäkin tuli minulle uutena tietona). Finjalta otettiin aikoinaan testi jo heti aamulla klo 8 aikoihin, jolloin tulokset sai kuulla jo puolen päivän tienoilla. Eihän tällä ottamisajankohdalla (ilta- tai aamupäivä) sinänsä ole väliä, mutta meidän tuli saada kiireesti vaihdettua laivamatka mieluiten jo samalle illalle, viimeistään seuraavalle päivälle. Matkatavarat oli pakattu jo valmiiksi, varmuuden vuoksi, joten nopeaan lähtöön olin varautunut. Suureksi yllätyksekseni sekä Viking Line´n että Silja Line´n laivamatkat oli kaikki loppuunmyyty - ei mitään toivoa, vaikka kerroin syyn olevan "force major" ja vastaanottavani vaikka kansipaikan, jos auto saadaan mukaan. Siljalta olisi löytynyt maanantai-illalle yksi C-hytti, mutta ei autopaikkaa, Vikingiltä ei löytynyt yhtään hyttiä eikä autopaikkaa. Yritin anella ja pyytää eikö edes yksi auto mahdu mukaan, mutta ei; säännöt ovat tiukat turvallisuussyistä eikä autoa saataisi edes mahtumaan laivaan. Sain kuitenkin varattua Vikingiltä seuraavaksi aamuksi (tiistai) lähdön autolle ja vapaana olevalla LUX-hytillä. Tiistain aamuvuorosta löytyi myös C-hyttejä (kaikki A- ja B-hytit varattuja), mutta tässä vaiheessa - ja konkurssissa en oikein enää nähnyt itseäni ja Antjea kyyhöttämässä kaksistaan autokannen alapuolella, pimeässä hytissä keskellä päivää, aamuvarheisesta iltaan asti. Ajattelin, että ehkä Antjekin saa paremmin rentouduttua, kun on pitkä matka vielä edessä. Niinpä me sitten lähdimme tiistai-aamuna pimeässä n. klo puoli 5 ajamaan Antjen kanssa kohti Turkua. Laivamatka isossa luksushytissä meni mukavasti kuin hotellissa konsanaan. Pöydällä oli shamppanjapullo ja kaksi lasia odottamassa (ei tosin tullut käytettyä), huoneessa televisio ymv., ja laivan isosta ikkunasta upeat näkymät suoraan merelle. Parasta oli se, että hytti sijaitsi rauhallisessa 9. kerroksessa, josta oli lyhyt matka ulos. Tosin Antje ei taaskaan tehnyt tarpeitaan koko matkan aikana kansilaatikkoon, joten päivällä tapahtuvat matkat saavat meidän osaltamme jäädä. Illalla matkustaminen ei ole koiralle lainkaan yhtä epäinhimillistä, koska periaatteessa koira nukkuu yönsä laivallakin. Illan jo hämärtyessä olimme Tukholmasta, josta matka jatkui Antjen nopean satamaulkoilutuksen jälkeen 400 km autolla pääosin pilkkopimeässä, valtavaa rekka-armeijaa enemmän tai vähemmän ohitettaessa. Matkalla ehdin ihmetellä kaikenlaista, mm. ruotsalaisten suomalaisia huomattavasti kehittyneempää autoilukulttuuria. Moottoritiellä E4 nopeusrajoitus oli pääosin 110 km, ja autoilijat ajoivat jouhevasti keskimäärin 120 km:n vauhtia (paitsi minä, jolla oli olivinaan hyvä syy). Ohitukset tehtiin tyylillä vilkkua käyttäen, jono eteni tasaisesti ja kanssamatkustajat huomioitiin. Ei siis niin kuten Suomessa vaikkapa 3-tiellä esim. välillä Nurmijärvi-Helsinki tai Turun väylällä välillä Espoo-Helsinki (kokemusta molemmista aamuruuhkassa!), jossa ilman 140 km:n tuntivauhtia jää armottomasti muiden jalkoihin, autot pamahtavat äkkiä ilman vilkun vilkkua eteen kovassa vauhdissa, tehdään uskomattoman uhkarohkeita ohituksia, ajetaan ohituskaistalla aivan edellä ajavan puskurissa kiinni em. nopeudella (??) jne. Joten mielestäni tässä maaottelussa Ruotsi vie kirkkaasti voiton kuten todennäköisesti muutkin maat, joissa on pidempi autoilukulttuuri. Välillä tuli mieleen tietenkin sekin, onko tässä kaikessa "koirailussa" mitään järkeä. Yritin ajatella kaikenlaista maan ja taivaan välillä, jotta olisin pysynyt hereillä (aamuherätys oli jo klo 3; pelkäsin myöhästyväni Turun laivalta). Ajaessani muistelin mm. haikeasti aikaa ennen koiraelämää, jolloin kävimme joka kevät Alpeilla laskettelemassa vuodesta toiseen tai teimme mielenkiintoisia kaupunkimatkoja, tapailin useammin ystäviä (muitakin kuin koiraystäviä) ja ehdin harrastaa paljon erinaisiä asioita. No, nuo nyt ovat ajatuksia pimeältä, yksinäiseltä ja pitkältä ajomatkalta:))

Perillä Åsenhögassa meitä odotti erittäin ystävällinen vastaanotto myöhäisestä saapumisajankohdastamme huolimatta, ja sulho kävi heti "tuumasta toimeen" hyvin innokkaasti. Astutus sujui mallikkaasti ja pariskunta viihtyi ns. toisissaan kiinni 40 minuuttia (ikuisuudelta tuntuva 40 min kylmässä/kosteassa maassa istuen ja koiria pidellen, lämpötila n. +8 astetta). Loppu onkin sitten "Korkeemman käres", kuten Väinö Linnan tuntematon sotilaskin on todennut. Ja niinhän se kai aina on elävässä elämässä. Katarina on hyvin kokenut näissä asioissa ja hän kertoikin nähneensä monenlaisia astutuksia ja monenlaisia lopputuloksia ja variaatioita ajankohdan ja nartun/uroksen suhteen progutestin kanssa ja ilman - jokainen tapaus on ollut yksilöllinen. Siispä matkan lopullinen tulos selviää vasta uä-tutkimuksen jälkeen muutaman viikon kuluttua. Katarinalle lankeaa suuri kiitos matkan onnistumisesta. Koska saavuimme Antjen ja minun majapaikkaan sen jo sulkeuduttua, Katarina oli käynyt hakemassa hotellin avaimen päivällä ja saattoi meidät sinne yöllä näyttäen huoneemme ja muut tilat. Tässä vaiheessa (n. klo 1 yöllä Ruotsin aikaa) olin aivan "jäässä" maassa istumisesta ja lopen väsynyt pitkästä matkasta sekä kaikesta jännityksestä kääriytyessäni lopulta lämpimään makuupussiini Antje vieressäni nukkumaan. Majapaikkamme oli oikeammin hostelli (kuva), mutta erittäin siisti, uudehko mukava hostelli, joka oli osa paikkakunnan laajaa urheilu- ja vapaa-ajan keskusta. Pikku yksiöstämme oli suora yhteys upeille metsä- ja lenkkipoluille, ja teimmekin Antjen kanssa pari pitkää metsälenkkiä matkustamisen vastapainoksi. Hostelli oli kuin rivitalo, ja jokaisesta huoneesta oli suora yhteys omalle pikku pihalle. Hostellin lähietäisyydellä olevat upeat urheilukentät ja uimahalli sijaitsivat aivan vieressä kuten myös liikunta- ja urheilupainotteinen koulu.

Paluumatkalle lähdimme jo aiottua aiemmin, eli eilen. Paluumatkan vaihdossa ei ollut mitään ongelmia, eli saimme helposti varattua B-hytin ja autopaikan (tosin varasin/vaihdoin matkan jo edellispäivän aamuna enkä muutamaa tuntia ennen lähtöä kuten maanantaina). Laivalla kyselin informaatiopisteestä syytä siihen, miksi juuri maanantai-ilta oli niin loppuun myyty. Eivät osanneet sanoa selvää syytä, mutta arvelivat mm. isojen työporukoiden palaavan Ruotsista ja Euroopasta kotiin näihin aikoihin, eurooppalaisten elokuun lomien jatkuvan matkustelun merkeissä hyvien säiden myötä, Ruotsissa tai jossain muussa maassa olleen jonkin suuremman tapahtuman jne. Kotimatkalla katselinkin autohallissa kanssamatkustajien rekisterikilpiä; paljon oli tulossa myös torstaina Suomeen päin saksalaisia, ruotsalaisia, tanskalaisia ja venäläisiä matkustajia. Paluumatkalla pysähdyimme usein Antjen kanssa levähtämään, koska ajelimme ilman mitään kiirettä. Löysimme mm. erään erittäin mukavan taukopaikan, joka oli lisäksi aidattu niin, että Antje saattoi kirmailla vapaana. Kaiken kaikkiaan matka oli erittäin onnistunut ja antoisa. Lisää tämän matkan tiimoilta jonkin ajan kuluttua, kun tiedetään onko Antje kantavana. Siihen mennessä saan tsekattua loputkin kuvat, mm. komeasta Elton-pojasta.

Tänä aamuna kotiin palatessamme kuulimme, että pikku kylässämme oli eletty myös jännittäviä hetkiä. Mies oli eilen illalla ihmetellyt, kun Kissmo ja etenkin Muske alkoivat äkisti käyttäytymään levottomasti. Muske kuljeskeli hyvin huolestuneesti huoneesta toiseen kuulostellen ja nuuhkien ilmaa. Lopulta mies oli mennyt ulos katsomaan mikä on hätänä, ja sielläpä olikin naapuritalomme terassi ilmiliekeissä. Mies kertoi juosseensa välittömästi sammuttamaan paloa puutarhaletkun ja vesisangon kanssa, samalla hakaten ikkunoita ja huutaen saadakseen asukkaan ulos. Pihalla oleva auto kertoi, että omistaja oli sisällä. Ovikellon soittoon naapuri ei ollut reagoinut. Naapurukset saivatkin lopulta palon sammutettua, mutta oma siippani halusi kuitenkin kutsua vielä varmuudeksi palokunnan paikalle. Erikoisyksikkö ampulanssi mukaan lukien tuli nopeasti tekemään lopputyöt. He kuvasivat lämpökameralla paloalueen tarkasti, ja talon uumenista löytyikin paljon lisää kyteviä palopesäkkeitä. Nyt on naapurin talosta ko. alueelta revitty seinäpaneelitkin pois ja tulipalon haju tulee vieläkin meille asti. Palo oli ilmeisesti saanut alkunsa huolimattomasta tupakoinnista terassilla, ja paloa edesauttoi kova tuuli. Asukas nukkui sisällä, joten tässä olisi voinut käydä pahemminkin. Kujalla, jossa asumme, on kolme omakotitaloa peräkkäin. Jos oikein huonosti olisi käynyt, olisi palo voinut levitä tuulisellä säällä nopeasti terassilta pensasaitoja pitkin myös muihin taloihin. Mies on saanut vielä tänään muiltakin naapureilta kiitosta toiminnastaan. Myös palopäällikkö kehui ripeää toimintaa. Mutta varsinaiseksi palokoiraksi osoittautui Muske:))