Tikkien poistoa, pentukoulua ja herkuttelua

Tänään aamulla oli viimein vuorossa Antjella tikkien poisto. Antje tassutteli -tai pikemminkin vielä konkkasi- eläinlääkärin luo reippaasti ja iloisesti. Ei ainakaan ollut jäänyt mitään kammoa paikkaa kohtaan edellisen käynnin jälkeen. Ihmettelin oikein tosissani, miten rauhallisesti Antje suhtautui tikkien poistoon. Eläinlääkärillä ei ollut mitään ongelmia keskittyä tarkkaan työhönsä, niin nätisti Antje istui paikoillaan koko toimituksen ajan. Vielä pari päivää pidämme kauluria, jotta Antje ei nuolisi jalkaansa, jota todennäköisesti tällä hetkellä ainakin kutittaa jonkin verran. Sen jälkeen alkaa päivä päivältä pidennetty liikunta ja kutoutuminen. Kaikki haavat olivat parantuneet hyvin, mutta Antje pitää vammautunutta jalkaansa vielä melko paljon ylhäällä ja loikkii kolmella jalalla. Keskustelimme tästä eläinlääkärin kanssa pitkään. Syitä voi olla monia. Ehkä parin viikon täydellinen lepo on vienyt jonkin verran lihaksia mukanaan. Tai sitten iho vielä kiristää ommelkohdista, jouduttiinhan nahkaa ikäänkuin uudelleen muotoilemaan luiden päälle. Kolmatta vaihtoehtoa en halua vielä ajatella. Tämä tarkoittaisi, että jalkahermo on vioittunut. Vielä on kuitenkin ennenaikaista ajatella pahinta, sillä täydellinen paraneminen (= koiran liikeradat ovat normaalit) voi viedä saamani tiedon mukaan vielä kuukausia, jopa puoli vuotta. Yritämme olla kärsivällisiä, toivoa parasta ja uskoa paranemiseen.

Muske jatkoi tänään pentukoulua Koirakoulu Visiossa kohti seuraavaa etappia, seuraamista. Koskaan aikaisemmin en ole aloittanut pentukoulua näin aikaisin, Muskehan oli vasta 8 viikon ikäinen aloittaessamme pentukoulun. Kerta kerran jälkeen jaksan ihmetellä, kuinka nopeasti näin pieni pentu voi oppia. Koulutus tapahtuu tietenkin pennun kehitystason mukaisesti, pienin askelein edeten, tauottaen ja paljon palkiten. Varsinainen "taikakeppi" on naksutin. Minusta onkin tullut vannoitunut naksuttimen kannattaja! Samalla reissulla meille usein tarttuu mukaan raakaravintoa. Muske on syönyt elämänsä aikana äidinmaidon lisäksi pelkästään raakaravintoa, eli myös Hollannissa. Tänään toimme kotiin lihaluumössön lisäksi herkullisia kanansiipiä. Antjelle olen tarjonnut samaa ruokaa kuin Muskelle parin viikon ajan, koska kuivamuonan sulavuus on heikompaa etenkin nyt, kun liikuntaa ei ole ollut käytännössä lainkaan pariin viikkoon. Toiseksi, arvelin Antjen saavan raakaravinnosta paljon proteiineja paranemisen tueksi. Ja hyvin on ruoka Antjelle maistunut ja maha toiminut kuin kello! Luulenpa, että siirryn vähitellen keikkien koirien kohdalla raakaravintoon. Antje tarkkailee perhe-elämää vielä parin päivän ajan portin takaa, kunnes kauluri otetaan pois. Meidän viisas kooikeri Kissmo, joka ymmärtää aivan kaiken, käy aina silloin tällöin "hoitamassa" Antjea nuollen tämän kuonoa. Ja Antje heiluttaa iloisesti häntäänsä kiitokseksi!

Muske täytti eilen peräti 12 viikkoa. Kuvien ottaminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle kaiken kiireen keskellä, mutta onhan tässä vielä aikaa kuvata 12-viikkoista Muskea ja muitakin koiria samalla. Muske on kooltaan jo Antjen kokoinen, ehkäpä isompikin, ja todellinen junttura. Huomenna matkaamme Musken kanssa eläinlääkärille näyttäytymään ja saamaan ensimmäiset rokotukset. Keskiviikkona on jälleen pentujen leikkikoulun vuoro (kuva yllä viime viikolta).

Picture at the top: Muske on play school of puppies 9.9.2009 (photo Mirke Nousiainen)

More pictures of Muske 12 weeks on Web Photo Album: http://picasaweb.google.com/AILMAMU50/Muske12Weeks#