Kuulumisiamme voit seurata jatkossa tästä Blogista!

Your are welcome to our New Blogg!

PENTUESUUNNITELMAT VUODELLE 2012 PÄIVITETTY KOTISIVUILLEMME!

PUPPY PLANS 2012!

More information about coming litters:

Kennel Frisian Gem

Muske on todettu ultraäänitutkimuksella kantavaksi, joten odotamme stabyhoun-pentuetta syntyväksi noin 14.7.2012! Lisätietoa kotisivuiltamme. Musken tiineyden edistymistä voi seurata myös uudesta blogistamme!

Kooikerhondje litter on Autumn 2012!

Ettalle jälleen näyttelysijoitus - She did it again!

Etta

Etta taitaa olla aikoimoinen tyttö ikäisekseen, sillä lauantaina Savitaipaleella sai Etta jo toisen sertinsä ja oli tällä kertaa myös VSP! Paljon onnea Ettalle ja Liisalle, huikea tahti tällä kaksikolla:)) ROP kooikeriksi valittiin Callitris Hidalgo Herminia. Lopuksi Koda valittiin hienosti myös RYP-2:ksi! Onnea Kodalle ja Sannalle, hienoa saada kooiker ryhmäkehään ja vielä näin voitokkaasti!

Olen lukenut paljon Salme Mujusen (FM, pedagogi, Vuolasvirta-palkittu kasvattaja, toko- ja agility-ylituomari) artikkeleita ja pitänyt niistä. Erikoisesti olen pitänyt hänen tavastaan kirjoittaa/ilmaista asia, jossa näkyy myös vahva asiantuntijuus. Muutama päivä sitten sain kasvattajapostin kautta tietää kasvattajille ja pennun omistajille suunnatusta uutuuskirjasta "Pennun polku puolivuotiaaksi", joka tulee todellakin tarpeeseen niin kasvattajille kuin tuleville pennun omistajillekin. Mikäli joku on kiinnostunut tai posti ei ole kaikkia tavoittanut, lisätietoa löytyy täältä. Itse tilasin jo yhden kappaleen tutustumista varten ja luulenpa, että Antjen ja Musken tulevat pennun ostajat saavat jatkossa pentukansion lisäksi oman pentukirjan pennun mukana, tai mieluimmin hieman ennen pennun lähtemistä uuteen kotiinsa. Koiranpidossa ja -kasvatuksessa ei voi koskaan olla kyllin oppinut, sen on kokemus ainakin itselleni osoittanut moneen kertaan! Jatkuvasti saa uutta kokemustietoa niin oman kokemuksen kautta kuin muilta koiranomistajilta ja kasvattajilta. Edellä mainittu pentukirja perustuu sekä teoriaan että käytäntöön. Niin..., ja nyt on sitten uusi kamera hankittu. Tästä ihmeestä lisää kuvien kera, kunhan olen päässyt uuden kameran kanssa sinuiksi.

Etta did it again! Yesterday, on the Group Show of Savitaipale/Finland, she got her second CC and this time she was BOS, 13 kooikers were entried. Well done as her age, indeed! I´m very happy for Liisa and Etta! Etta´s judgement: Beautiful young female. Excellent propotions and very good balance of body. Friendly expression. Excellent coat and colour. Symmetring colour markings of the body. Strong neck. Excellent position and lenght of upper arm. Topline strong and short. Excellent tailset and excellent position of tail in the movement. Nice presentation. JUN ERI1, SA, PN1, VSP, sert (judge Damic Vucic, Croatia).

Etta CC, BOB, RC-JUN!!!

Frisian Gem Bastens Beatrix "Etta" Porvoo 10.9.2011

Eilen saapui iloinen viesti Liisalta, Ettan (n. 10½ kk) sijoituttua todella hienosti junioriluokassa Porvoon kaikkien rotujen näyttelyssä saaden ensimmäisen sertinsä ollen myös rotunsa paras! Tämä oli varmasti hieno hetki Ettan omistajalle Liisa Kotisalolle. Sydämelliset onnittelut mukavalle parivaljakolle, Liisalle ja Ettalle myös täältä Lopen suunnalta!!!

Yesterday Etta (Frisian Gem Bastens Beatrix, 10½ months), the doughter of Antje and Elton, was BOB and RC-JUN on Porvoo Show /Finland. Big congrulations with hugs to just a nice couble, Etta and her owner Liisa Kotisalo (Kennel Milfeddyg)! On Dutch National Show in Leeuwarden Etta got Excellent and she was the best junior. Etta´s grand father and Antje´s father Kelmi (Milfeddyg Innemand Elaika) was BOB + BOB veteran in Leeuwarden. Well done Liisa and Kelmi, again! And that was not enough...; congratulations to Henna and Shanti (Callitris Girello Erminia) for Silver Medal of ParAgility World Cup in Holland!!!

Matkakuulumisia

Beautiful view from our hotel (Akkrum)

Etta is clever girl:))

Suunnilleen viikko sitten palasimme Hollannista, mutta vasta nyt pääsin kirjoittamaan, koska työt odottivat Suomessa tekijäänsä. Itse asiassa yritin kerran aikaisemminkin bloggailla, jolloin kokeilin Bloggerin tarjoamaa päivitettyä versiota. Tallennus ei kuitenkaan onnistunut mahdollisesti siksi, että järjestelmä yritti muuttaa koko blogin sisällön parin vuoden ajalta uuteen kuosiin. Harmitti, kun en ehtinyt tallentaa alkuperäistä tekstiäni ennen systeemin tilttaamista. Sen jälkeen on ollut ongelmia tämän vanhankin käyttöliittymän kanssa. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että koko blogi tulee vaihtaa jossain vaiheessa uuteen, sillä tähän blogiin sisään kirjautuessa uusi ikkuna ilmestyy automaattisesti näkyville, josta pitää vaihtaa takaisin vanhaan käyttöliittymään?

Matka oli kaikin puolin onnistunut, vaikka pieniltä yllätyksiltä emme välttyneetkään. Ehdottoman selväksi kävi, että Hollantiin tulee matkustaa autolla, lukuun ottamatta ehkä Amsterdamia tai jotain muuta isoa kaupunkia. Kauniissa, mutta pienessä Akkrumin kaupungissa ei ollut omaa taksia eikä julkinen liikennekään toiminut kesäaikana. Kotiin lähtiessä tämä aiheutti pientä sydämentykytystä, sillä etukäteen toisesta kaupungista tilattu taksi hotellille ja sieltä lentokentälle ei saapunutkaan. Apuun herätettiin hotellin johtaja, joka vei meidät omalla autollaan Heerenveeniin, josta jatkoimme junalle Amsterdamiin.

Näyttely oli tietenkin matkan kohokohta, mutta kuten ennenkin, aivan liian vähän aikaa jäi käytännössä kaikkeen. Jos lähti johonkin, jäi jotain näkemättä ja kokematta. Hollannissa on käytäntö, että kaikkien näytteilleasettajien tulee saapua näyttelypaikalle klo 9-9.15. Mikäli myöhästyy, on näyttely sillä kertaa ohi. Varmaa tietoa siitä, mikä rotu arvostellaan missäkin järjestyksessä, ei myöskään voida antaa. Koirat saavat poistua paikalta klo 15, joten kehän laidalla on vain odotettava omaa vuoroaan kärsivällisesti, jotta ei menetä sitä lopullisesti. Kooikereita Leeuwardenissa oli yllättävän vähän, mutta stabeja sitäkin enemmän. Em. syystä oli hieman hankalaa siirtyä esim. kooikerkehältä stabykehälle, ja koiriin tutustuminen kuin myös suunnitellut seurusteluhetket jäivät siksi odotettua vähäisemmiksi. Etta esiintyi todella hienosti molempina päivinä. Torstaina, Liisan esittämänä, Etta sai ERI:n ja oli paras juniori. Perjantaina oli toinen tuomari ja toiset kujeet, ja vaikka Etta esiintyi edelleen kuin vanha tekijä hyvin reippaasti, ei perjantai ollut Ettan ja minun päivä. Hollannissa tuomareilla on myös mahdollista sijoittaa esim. oma kasvatti palkintosijoille. Liisan piti kiireisenä Hollannissa toisaalla samaan aikaan järjestetyt agilitykisat, joten hurmaava Etta yöpyi meidän kanssamme torstain ja perjantain välisen yön, jotta ehtisimme ajoissa perjantaiaamuna näyttelyyn. Niin..., Etta on tosiaan aivan mahtavaluonteinen kooikertyttö, joka on kaikkialla ja kaikkien kanssa luontevasti kaveri ja rentoakin rennompi pikku veitikka. Yhtään ei tullut ikävä omaa "mammaa" missään vaiheessa, ja kaikkialla Etta käyttäytyi täysin moitteettomasti. Ei haukkunut tai tehnyt mitään muutakaan "kooikerimaista" meidän seurassamme, vaikka joutui pitkän näyttelypäivän jälkeen yllättäen vieraiden ihmisten kanssa vieraaseen paikkaan. Hotellissa Etta rentoutui matkan rasituksista täysin siemauksin näytettyään ensin muutaman osaamansa tempun:)) Tulimme siihen tulokseen, että tällä tytöllä täytyy olla hyvä hermorakenne, sillä niin luottavaisesti, mutta uteliaasti se suhtautui kaikkeen uuteen, oli sitten kysymyksessä tuntematon paikka, ihmiset, koirat, ohi kulkeva kissa tai maatiloilla asustavat kotieläimet. Eläimiin (mm. vuohiin) Etta pääsi tutustumaan lähemmin torstai-iltana, jolloin teimme n. 5 km:n lenkin Ettan kanssa. Jos saan tämän päivityksen onnistumaan, laitan ehkä vielä muutaman matkakuvan myöhemmin.

Näyttelyssä oli erittäin mukavaa tavata suomalaisia ja ulkomalaisia kooikereita ja stabeja ja drentsejä, koirien omistajia ja kasvattajia sekä luoda uusia kontakteja. Samoin oli mielenkiintoista seurata koirien arvostelua etenkin stabyjen osalta, koska Leeuwardenissa oli tämä aito friisiläinen rotu varsin hyvin edustettuna. Tulokset on varmaan jo tähän mennessä jokainen löytänyt näyttelyn järjestäjän sivuilta:))

Matkakuumetta ja syksyistä ulkoilua

Ilmassa on jo syksyä, joka näkyy pikkuhiljaa jo luonnossakin. Kesä tosiaan tuntuu loppuneen kuin seinään töiden alettua. Eipä tuo nyt hirveästi harmita, koska kesä oli loistava, ja syksyssäkin on omat mukavat, hämyisät puolensa ja ihanat värit. Ainoastaan se harmittaa, että töiden ja kurssien ymv. työasioiden vuoksi en ole aina päässyt treeneihin, kuten olen suunnitellut. Koirien kanssa ulkoilemisesta en ole kuitenkaan tinkinyt. Jo keväällä päätin, että pitkän ja lumisen talven jälkeen alkaa koirien kunnon kohotus, johon onkin kuulunut paljon uimista ja metsässä liikkumista päivittäin pitkiäkin aikoja kerrallaan. Koirien kropasta kyllä huomaa, että jotain on saatu aikaan. Taka-ajatuksena tässä on tietenkin ollut myös neidin ja rouvan tulevat astutukset 2012 tienoilla; äidiksi tulo vaatii kuntoa! Lumen tultua hankin ehdottomasti lumikengät, sillä lumessa kahlaaminen on myös hyvää kuntoilua niin ihmisille kuin koirillekin. Kuvissa tietenkin Antje ja Muske. Musken kuva on otettu muutama viikko sitten Imppareiden kentällä. Tämän upean kuvan on ottanut Sari. Antjen kuvat eiliseltä metsälenkiltä. Antjelle on maistunut niin mustikat, puolukat kuin pienet ötökätkin, joita Antje eilen etsi lahonneesta puunrungosta silmät pullistellen:)) Antjen uusi herkku löytyi tänään palatessamme lenkiltä; pikku suuhun upposi hetkessä 6-7 pulleaa ruusunmarjaa.

Hollannin matka lähestyy huimaa vauhtia. Päänvaivaa on tuottanut hieman vaatetuksen miettiminen, koska mukaan lähtee vain reppu. Jotain siistimpääkin pitäisi olla mukana, mutta myös helteeseen sekä kylmään tuuleen ja sateeseen pitäisi varautua. Olen ollut kaksi kertaa Frieslandissa, ja siellä sää voi vaihtua nopeasti ääripäästä toiseen. Johtuneeko Golf-virrasta ja meren läheisyydestä - en tiedä, tuli vain tällainen ajatus mieleen. Tällaista säätä luvataan Leeuwardeniin ensi viikoksi. Lähdemme Tiina V-M:n kanssa matkalle keskiviikkoaamuna. Matkasta tulee varmasti todella mukava, ja mielenkiinnolla odotan tapaavani sekä uusia ja vanhoja tuttuja ja ystäviä että lukuisia kooikereita, stabeja (erikoisesti uroksia) ja myös Drentsejä, joihin kiinnostus on lisääntynyt tutustuttuani Kirsiin ja Pregoon. Onneksi kaikkien hollantilaisten rotujen kehät on sijoitettu joko vierekkäin tai hyvin lähelle toisiaan samaan halliin - hyvin organisoitu! Erikoisesti on mukava tavata Hollannissa Antjen tytär, Etta, joka pääsee ensimmäistä kertaa haistelemaan suuren maailman ilmapiiriä! Silmäteräni Muske ja Antje jäävät tällä kertaa kotiin isännän hyvään hoitoon (toki ruoka- ym. kirjallisilla ohjeilla varastettuna *heh-heh*). Olisi ollut mukavaa ottaa koirat mukaan, mutta tällä kertaa ei ollut mahdollista viikon (tai yli) lomaan, kun vasta 2½ kk:n lomalta palasin töihin. Kamera lähtee tietenkin matkalle mukaan, vaikka erikoisesti tällaisilla matkoilla kaipaisin kunnon zuumia! Uuden kameran ostosuunnitelmat ovat entisestään vahvistuneet, mutta vielä on "tutustumisvaihe" meneillään, eli pitää yrittää ymmärtää mitä tarvitsee ja ostaa (ei ole niin helppoa tällaisella tavalliselle harrastajalle!), jos kameraan sijoittaa suhteellisen ison summan rahaa. Jos joku ammattimaisempi kuvaaja sattuu tämän tekstin lukemaan, otan mieluusti hyviä neuvoja vastaan!

Napakymppi vai ei - Showings News

Prego and Muske with Sinikka Eloranta

Antje (Frisian Gem Angenietje Kies)

Antje

Antje
The first picture above is a little bit different show picture from last Sunday, because I wanted both Dutch breeds, Drent and Staby, to the same picture:)) Drentse Partridge Dog Arvid Fan´t Suydevelt "Prego" was BOB/CC on competition of Drents. Well done Kirsi and Prego!!! Among Stabys our Muske (Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn) got her second CC and she was BOS. The BOB staby was Sinisuven Allard " Tiikeri", again. Big congratulations to Sinikka (kennel Sinisuven), Meri and Tiikeri!!! Other pictures are about Antje with her very favorite toy - fur ball:))
We spent very nice showing day in Valkeakoski 14.8. with staby friends and our new friends, Drent Prego and his owner Kirsi Alanko. We´ll meet soon again in Leeuwarden!

Uusi lukukausi on alkanut ja samalla minulla alkoi tiivis työrupeama maanantaina. Harvinaisen Ihana kesä on siis virallisesti loppunut ja syksy saapunut. Vielä oli pakko ilmoittaa Muske yhteen näyttelyyn syksyllä, jotta ei jälleen pääsisi syntymään liian pitkää taukoa Musken kähitellen alkaa tottua kerta kerralta paremmin näyttelyttämiseen. Viime sunnuntaina Valkeakoskella Musken esiintyminen kehässä oli jo ihan sujuvaa. Suunnilleen vuosi sitten suunnittelin Antjen astutusta ja sen jälkeen syntyivät pennut, jotka pitivät kiireisenä pari kuukautta. Silloin Muske oli vasta vähän yli vuoden ikäinen enkä Antjen odotus- ja pentuaikana näyttelyissä käynyt Muskenkaan kanssa. Nuoren koiran näkökulmasta katsottuna pentuaika sattui ajankohtaan, jolloin olisin toivonut voivani viettää enemmän ns. laatuaikaa Musken kanssa, mutta pennut veivät paljon aikaa. Nyt sitten tätä laatuaikaa on vietetty Musken kanssa sitäkin enemmän. Koska Antjella on tällä hetkellä heikko turkki etenkin selässä, on ollut Antjen vuoro jäädä näyttelymatkoilta pois. Kun olen valmistellut Musken kanssa reissua johonkin, on Antje ollut aina sydäntäsärkevän innostuneesti ensimmäisenä eteisessä häntä heiluen. Epäreilua! Pienoisen huonon omantunnon saattelemana olenkin aina leikkinyt Antjen kanssa karvapallolla pihalla heti palattuamme Musken kanssa kotiin, ja sitähän Antje rakastaa aivan hulluna! Karvapallo oli myös Antjen pentujen suosikkilelu. Varmaan se on sitä myös seuraavalle Antjen pentueelle, kunhan pallo käy ensin pesukoneessa. Eilen meiltä jäivät Musken kanssa treenit väliin, sillä en millään raaskinut lähteä Musken kanssa treenikentälle ja jättää Antjea työpäivän jälkeen kotiin. Lähdimme siis treenien sijasta kaikki kolme parin tunnin metsälenkille koirien nauttiessa silmin nähden! Antje ahmi taas mahan täydeltä mustikoita ja vasta kypsyneitä puolukoita. Tämä ei ole mitenkään huono asia pentujen jälkeen (ja tulevaa pentuettakin ajatellen) luonnonmarjojen sisältämien vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineiden, proteeinien ja mm. siemenöljyn vuoksi. Innostuin Antjen "marjahimon" vuoksi paneutumaan luonnonmarjojen terveellisyyteen tarkemmin. Tänään teimme koirien kanssa saman lenkin kuin eilenkin, koska päivän töissä istumisen jälkeen itsekin suorastaan kaipasin liikuntaa ja raitista ilmaa. Mikäli Antjen turkki pysyy edes nykyisenlaisena tai tästä jälleen paranee (edelleen lähtee melko paljon karvaa), ilmoitan Antjen Spanieleiden erikoisnäyttelyyn Hyvinkäälle.

Valkeakosken näyttely ja Musken hyvä sijoitus oli siis yleisesti ottaen varsin positiivinen yllätys ellei suorastaan napakymppi? Kotimatkalla tietenkin pohdin oliko se sitä vai ei ja miksi sitä yleensä piti pohtia? Lopulta oivalsin syyn, ja se taisi olla lyhyessä ja ytimekkäässä arvostelussa: "Hyvä koira, jolla hyvä rakenne, liikkuminen ja esiintyminen". Siinäpä se...iukkaan ja yleisluontoiseen arvosteluun. Tästä kirjoitinkin jo viime kerralla enemmän Vesilahden näyttelyn yhteydessä.

Miellyttävä näyttelypäivä

Lähdimme ajamaan Musken kanssa aamulla varhain kohti Vesilahden ryhmänäyttelyä, jossa kaikki rodut ryhmästä 7 arvosteli Erja Nummi. Ajomatkalla muistelin jokin aika sitten lukemaani Erja Nummen artikkelia "Koiran rakenne ja liikunta - ulkonäöllä on väliä", joka on julkaistu Lounais-Suomen Kanakoiraharrastajat ry:n Avanssi-lehdessä v. 2007. Artikkelissa näkökulma painottuu koiran terveeseen, rodunomaiseen rakenteeseen ja liikuntaan kanakoirilla. Nämä ovat asioita, jotka korostuvat ensisijaisesti työkoirilla. Koiranäyttelyiden tarkoitus on palvella rodun jalostusta, jolloin kasvattajat saavat palautetta tekemästään työstä, ja koiran omistajalle näyttelyt antavat tietoa oman koiran rodunomaisuudesta. Näin siis artikkelissa, joten suurella mielenkiinnolla odotin Vesilahden näyttelyä. Muske ei tänäänkään ollut kehässä aivan omimmillaan ("juoksuhormonit"!!??), vaan haahuili vähän sinne tänne, liikkui kuitenkin suhteellisen hyvin, näytti hampaansa ja seisoi paikoillaan mittauksen ajan (Musken säkäkorkeus on 50 cm). Kehän ulkopuolella sensijaan tuli Musken toinen, iloisempi persoona ajoittain näkyville. Tuntui, että Muskella vaihtui mieliala useaan otteeseen tämänkin päivän aikana. Odotukseni tälle päivälle kuitenkin palkittiin. Sain erittäin asiantuntevaa tietoa Muskesta rodunomaisena tyyppinä. Tuomari oli selvästi asiansa osaava ja hän oli erittäin hyvin perehtynyt stabyhouniin rotuna, kuin tietenkin myös muihinkin kanakoiriin. Oli todella mielenkiintoista seurata tuomarin johdonmukaista työskentelyä kehässä kanakoirien parissa päivän ajan, samoin kuin tuomarin miellyttävää ja kohteliasta tapaa kohdata niin koirat kuin esittäjätkin. Jokaiselle koiransa esittäneelle tuomari kertoi seikkaperäisesti ja rakentavasti arvioinnin perustelut, eikä ainakaan minulle jäänyt mitään epäselvää. Tuli tunne, että sai juuri sitä mitä oli tullut koiranäyttelystä hakemaankin; asiantuntijan arvion oman koiran rodunomaisesta tyypistä ko. päivänä. Itselleni jäi erittäin miellyttävä kokemus tästä näyttelystä - tällaisia koiranäyttelyiden juuri tulisikin olla! Tässä Musken virallinen arviointi Vesilahden ryhmänäyttelystä:

"Sopivan kokoinen, mittasuhteiltaan oikea ja tyypiltään erinomainen. Kaunis nartun pää. Hyvä ylälinja, joskin hieman luisu lantio. Riittävä rungon tilavuus. Hyvä rintakehän pituus ja syvyys. Tasapainoisesti kulmautunut. Riittävä raajaluusto. Vapaat liikkeet. Vielä hieman pehmeä selkä liikkeessä. Lupaava koira, jonka tulisi esiintyä vapautuneemmin." AVO EH (rodunomainen lähestyttäessä, koko 50 cm).

Nummi, E. Koiran rakenne ja liikunta - ulkonäöllä on väliä. Avanssi 2007. Lounais-Suomen Kanakoiraharrastajat ry.: http://www.lounais-suomenkanakoiraharrastajat.com/avanssi/Avanssi_2007.pdf