Marjoja ja karhuja

Muske tapasi jälleen Hottiksen

Antje mustikoita poimimassa

Jälleen mieluisia vierailuja ja muuta kesäpuuhaa, kuten pyykinpesua/vaatehuoltoa, kaappien siivousta ja matonpesua. Muske oli aivan innoissaan tavatessaan taas eräänä päivänä Hottis-ponin ja perheen muun väen. Olisinpa saanut kuvan, kun Muske nuoli Hottiksen turpaa, mutta enpä ehtinyt saada silloin kameraaa esille. Vähemmän kivoja ovat olleet melko rajut ukkosmyrskyt. Marja-aika on parhaimmillaan, ja saimmekin Rekolan Maatilalta aivan suussa sulavia, luonnonmukaisesti tuotettuja mansikoita ja hunajaa. Antje on löytänyt ensimmäisenä mustikat, jotka etenkin sateen jälkeen ovat pulleita ja maukkaita. Metsämarjat ovat aina olleet Antjen suurta herkkua, ja tänä vuonna Muskekin tykkää niitä puskista syödä. Näytti aivan siltä, että Antje haistoi mustikoiden olemassaolon, koska lähti eräänä päivänä metsälenkillä määrätietoisesti ravaamaan mustikka-apajia kohti. Marja-aikana liikkuvat myös karhut, ja noin viikko sitten aivan meidän kotikulmilla ja tutusssa metsässä on useampi ihminen nähnyt karhun liikuskelevan. Aiheesta uutisoitiin myös paikallislehdessä. Hyhm..., hieman alkoi arveluttaa nämä meidän metsälenkit Musken ja Antjen kanssa. Tiedän, että pitäisi tekeytyä elottomaksi karhun kohdatessa, mutta mitenkähän se tapahtuisi kahden koiran kanssa? Täällä liikuskelavalla karhulla tosin ei ollut pentua, ainakaan mukanaan. Olen monesti miettinyt sitä, että lähistöllä on upeat, koskemattomat metsämaat, joissa liikkuu paljon mm. hirvieläimiä päätellen siitä, että Muske lähtee hyvin herkästi jonkin jäljen perään. Naapurin miehen kanssa jutellessa kuulin myös, että viime syksynä hirviporukka oli nähnyt samoissa maastoissa miehistä seitsemän metrin etäisyydellä seisoneen suden, joka kieli roikkuen oli heitä katsellut.

Metsälenkkimme siirtyvät ainakin toistaiseksi toisaalle, sillä ei kai sitä pidä tyhmänrohkeakaan olla...:)) Musken kanssa on lähiaikoina kuitenkin tarkoitus perehtyä mejän lisäksi metsästyksen salaisuuksiin hieman lähemmin, ohjattuna tietty. Kesään mahtuu vielä muutama mielenkiintoinen näyttely, joista ensi viikonloppuna on ensimmäinen. Toivottavasti ei tule tuomarimuutoksia, sillä olisi mukavaa, että rotumme arvostelisi rotuihimme hyvin perehtyneet tuomarit. Useimmiten näin toki onkin.