Pentuja tapaamassa - Meeting puppies!

Myöhään eilen illalla palasin Hollannista, jossa olin katsomassa Orpan ja Kwibuksen pentuetta. Tiesin odottaa näkeväni tasokkaan pentueen, mutta silti yllätyin näkemästäni - kaikki pennut olivat todella kauniita, vilkkaita ja vantteria, eli koko pentue oli hyvin tasalaatuinen! Matkalle lähtiessäni oletin voivani kuitenkin valita viiden narttupennun joukosta oman pennun, mutta tehtävä ei ollutkaan niin helppo kuin luulin, sillä yhtä hyvin olisin voinut valita kaikki viisi narttupentua! Muutama tyttö jäi kuitenkin erikoisesti mieleeni, ja sovimmekin Marjoleinin kanssa, että hän seuraa pentuja vielä parin viikon ajan ja pitää minut ajan tasalla, jonka jälkeen teen lopullisen päätökseni. Tuolloin pennut ovat kuuden viikon ikäisiä, jolloin pennuista löytyy enemmän yksilöllisiä eroavaisuuksia. Vaikka en vielä tiedäkään, kuka noista kauniista tytöistä tulee olemaan Welmod Muske, matkani Hollannin Frieslandiin oli kaikin puolin hyvin onnistunut. Sain osakseni lämpimän vastaanoton Marjoleinin ja Mirjamin luona, ja ilokseni paikalle oli saapunut myös pentueen isän Kwibuksen omistajat Mirjam ja Ron mukanaan tietenkin Kwibus. Oli todella mukavaa viettää viikonloppua myös heidän kanssaan ja tavata komea ja todellinen herrrasmies Kwibus sekä tietenkin kennel Eenhoornleijn´in stabyt Orpa, Orpan äiti Isabel ja aivan uskomattoman iloinen veitikka, ja minulle rotuna uusi tuttavuus, wetterhoun Rinne Roos! Pieni Balk-niminen kylä Frieslandissa on silmää hivelevän kaunis paikka. Lauantaina valitettavasti satoi melkein koko päivän, mutta sunnuntaina oli aurinkoisempaa, joten sain otettua joitakin valokuvia myös kylästä. Sade ei kuitenkaan haitannut istumista tuntikausia pentulaatikon äärellä. Tässä ottamistani sadoista kuvista yksi, Orpa ja pennut. Muske saapuu Suomeen 16.8., joten silloin on luvassa kuvia pikkuisesta - ellei jo aikaisemminkin:))

Late yesterday evening I got back to home from Friesland where I was looking for puppies of Orpa and Kwibus. I spent very nice time at Marjolein and Mirjam meeting lovely Orpa and Isabel, and new fellowship for me, "always happy" wettern Rinne Roos, as well. Owners of Kwibus, Mirjam and Ron, were also visiting in Balk with handsome and real gentleman Kwibus. Even I expected seeing very nice litter, still it was such a positive surprice for me - the litter of Orpa and Kwibus was very high level with beautiful and energetical puppies! I spent for hours and hours close to puppies, but there was no telling yet which one will be my puppy. I could have all those lovely five beauties! Still, two of those very nice girls specially are staying close to my heart... :)) I´m very happy that Marjolein promised looking for two weeks how puppies develop and keeping me touch. So, without doupt at all, during two weeks (or maybe earlier) I know who will be my Muske, and 16.8. she will travel to Finland! However, my trip to beautiful Balk was very succesful and I enjoyed so much spending time with puppies and all of you!

Ensin oli nimi...

Tasan viikon kuluttua (18.7.) matkustan Hollantiin, Frieslandin maakuntaan katsomaan Orpan ja Kwibuksen pentuetta, jolloin tapaan ensimmäisen kerran hartaasti odottamamme staby-tytön! Pennun nimeksi pitkän harkinnan ja nimien tutkiskelun jälkeen tulee Welmoed Muske van de Eenhoornleijn. Nimi oli jo päätetty ennen pentujen syntymää, mutta nyt olemme kotioloissakin alkaneet totutella pennun nimeen, josta itse pidämme kovasti. Iloksemme myös pennun kasvattaja piti tästä nimestä, ja tämän nimen tulee siis virallisesti saamaan yksi kennel Eenhoornleijn´in W-pentueen tytöistä (http://www.eenhoornleijn.nl/). Pentua tulemme kutsumaan nimellä Muske. Welmoed on hyvin vanha friisiläinen naisen/tytön nimi (v. 1666), joka merkitsee tahtoa ja pyrkimystä (wel-, wil) sekä puhtia, pelottomuutta, tarmoa ja uskallusta (moed). Pennun toinen nimi, Muske on peräisin varhaisilta keskiajoilta lähtien varsin suositusta nimestä Wilhelm ("suojelija"), alkujaan myös Wilhelmus ( n. 812) > Willem (Willem de I Veroveraar, 1027-1087). Wilhelm/Willem-nimi sai myöhemmin myös femiinisiä variaatioita, esim. Willemette (v. 1336) sekä sittemmin etenkin Hollannissa 1700-luvulla yleistyneet nimet, kuten Willemina ja Wumpje (v. 1736). Willemina = Welmoet; Welmoed. Jos joku on kiinnostunut hollantilaisten etunimien (jo joidenkin muidenkin nimien) alkuperästä selityksineen, niitä löytyy noin 20 000 kpl lähteestä Meertens Instituut (ks. Nederlandse Voornamen Databank), jota tässäkin nimiprojektissa on käytetty apuna: http://www.meertens.knaw.nl/cms/index.php?option=com_content&task=blogcategory&id=0&Itemid=119&lang=nl

Tällä hetkellä matkakuume on melkoinen, joten eipä ole juuri vaihtelevat kesäsäätkään haitanneet. Tätä kirjoitettaessakin sataa kaatamalla, ja ensi viikolla on luvassa lisää. On aivan mielettömän jännittävää päästä katsomaan pentuja Hollantiin! Pyrin ottamaan paljon kuvia Frieslandista, jonka tiedän olevan ainutlaatuisen kaunis matkailukohde. Tietenkin kuvia tulee otettua myös pentueesta, ja etenkin siitä yhdestä pennusta! Viikon kuluttua Hollannin matkan jälkeen matkaamme Antjen kanssa Mikkelin KV-näyttelyyn. Muita näyttelyitä en ole vielä suunnitellut. Ehkäpä vielä johonkin muuallekin ehtisi ennen Musken saapumista Suomeen, kun ollaan kerran vauhtiin päästy...? Sen jälkeen pidämme Antjen kanssa näyttelytauon tutustuen rauhassa uuteen perheenjäseneemme. Muske on jo ilmoitettu kerran viikossa järjestettävään pentukoulutukseen, joka jatkuu tammikuulle 2010 asti, sekä "pentukerhoon", jossa eri rotuiset ja -kokoiset pennut saavat leikkiä vapaasti keskenään, "äitien ja isien" vaihtaessa kuulumisia. Koulutukseen otetaan vain tietty määrä osallistujia, siksi ollaan näin aikaisin liikkeellä. Tulee aivan mieleen ajat omassa kokemuksessa, jolloin vastasyntyneitä vauvoja ilmoitettiin määrättyihin kouluihin jo synnytyslaitokselta - ainakin Helsingissä:))

Antjen viikonloppu

Lauantaina 4.7. suuntasimme Antjen kanssa Tuusulan näyttelyyn, jonne olikin ilmoitettu suuri määrä koiria. Jouduimme kävelemään kaikkine kantamuksinemme kovassa helteessä noin kilmometrin verran parkkipaikalta kehän laidalle, koska emme olleet paikalla heti aamusta. Tuomarin silmin Antje näytti lauantaina tällaiselta: Erittäin hyvä tyyppi ja koko. Hyvä luusto ja olemus. Ihastuttava pää, kauniit silmät ja ilme. Tyypilliset korvat ja kauniit korvakorut. Erittäin hyvä rakenne. Erinomaisessa kunnossa. Hyvä väri. Vapaa ja helponoloinen liikunta. Ihastuttava temperamentti (vapaa suom.engl. AM). Tästä oli seurauksena ERI/1, PN2, vara-serti. Seuraavana päivänä auton ulkoilmalämpömittari näytti +8 astetta ajaessamme kohti Hyvinkäätä, joten sää oli muuttunut edellispäivästä huomattavasti viileämmäksi, suorastaan koleaksi. Näyttelypaikan ruohokenttä oli aamulla klo 7.30 melkoisen märkä, joten hytisin märissä kumitossuissa odotellen kooikerikehän alkamista Antjen jatkaessa tyytyväisenä aamu-uniaan lämpimässä häkissä. Onneksi pääsimme kehään jo pian klo 9 jälkeen. Antje voitti avoimen luokan "erittäin hyvin". Näin tuomari kommentoi: Feminiininen pää ja miellyttävä ilme. Erinomaiset korvat ja kaula. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Selän ylälinja voisi olla suorempi. Hyvin kehittynyt runko. Esiintyy ja liikkuu hyvin (vapaa suom.ruots. AM). Näyttelyyn oli ilmoitettu vain 4 kooikeria. Manusia´s Ivo oli ROP, toistamiseen saman viikonlopun aikana. Lämpimät onnittelut Ivolle ja Paulalle myös eilisestä vastaavasta tuloksesta Tuusulassa ja ennen kaikkea Suomen Muotovalio-tittelistä!!! Tällaista tällä kertaa näyttelyiden ihmeellisestä, mutta niin haasteellisesta maailmasta. Ei muuta kuin kohti uusia haasteita:))

Helteisiä kesäpäiviä

Päivät ovat kuluneet hyvin helteisissä merkeissä ja siksi myös laiskanlaisesti, niin koirilla kuin meillä muillakin. Eilen olimme kuitenkin Antjen kanssa Eila Honkasen näyttelytreeneissä yksityistunnilla verestämässä vähän muistia, koska melkein pari kuukautta on mennyt laiskotellessa. Ja hyvinhän se Antjelta sujui Eilan hyvällä opastuksella! Eilalta olen saanut koirien käytösneuvojan ominaisuudessa myös hyviä vinkkejä siitä, miten uusi pentu parhaiten sopeutetaan laumaan. Eilalle ja Jussille kiitos myös upeista kuvista! Laitan sivuilleni niistä muutaman, kunhan saan kaikki kuvat katsottua.

Pari päivää sitten uimamasterimme Inka järjesti meille aikamoisen yllätyksen. Isäntä ja koirat lähtivät ennen iltaruokailua tavanomaiselle uintireissulle tuskastuttavan kuuman päivän jälkeen. Itse jäin laiskottelemaan kotiin. Tunnin kuluttua ovellemme koputettiin, ja Inkahan se siellä iloisesti istui näyttäen sanovan "Täältä minä nyt sitten tulin!". Pelästyin tietenkin tätä märkää, mutta iloista näkyä, koska isäntää, Antjea ja Kissmoa ei näkynyt missään. Jonkin aikaa odoteltuani lähdin heitä etsimään, sillä pelkäsin jotain ikävää sattuneen (miehellä ei tietenkään ollut puhelinta mukana!?). Sillä aikaa isäntä oli ehtinyt toista reittiä kotiin etsittyään Inkaa melkein tunnin. Uintireissu oli sujunut kuten ennenkin, mutta isännän pulahtaessa hetkeksi itsekin veteen oli Inka kadonnut. Tätä ei ole tapahtunut koskaan ennen, eikä rannalla tapahtunut nytkään mitään erikoista. Inka oli vain jostain syystä päättänyt lähteä kotiin oman mammansa luo. Rannalta on meille kotiin matkaa n. 3-4 km metsän läpi, mutta yksi melko vilkasliikenteinen tie täytyy ylittää. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta pitkään pohdimme mitä mahtoi Inkan päässä liikkua, kun moisen tempauksen teki. Kaikkea hassua tuli mieleeni joistakin sankarikoira-elokuvista, kuten "luuliko" Inka, että isäntä tarvitsee apua, kun hävisi kauas rannasta uidessaan (aikaisemmin tällä paikalla vain koirat ovat uineet)? Luultavammin Inka toimi vain vaistonvaraisesti olettaen isännän lähteneen kotiin, koska häntä ei näkynyt rannalla, kuten tavallisesti? Vai oliko syy sittenkin konkreettisempi kuten se, että Inkan ilmestyessä kotiovellemme, oli täsmälleen koirien ruoka-aika, joka vain tänä päivänä uhkasi venyä hieman pitkäksi? Inka on nimittäin erittäin tarkka kaikista rutiineista ja pitää näin myös "kiinni kellonajoista" monessa muussakin asiassa. Tämä jäänee ikuiseksi arvoitukseksi, mutta toisaalta, tapahtuneessa oli jotain hyvin "inkamaista" ja siksi niin hellyyttävää, vaikka tapahtumahetkellä kaikki mahdolliset kauhukuvat välähtivätkin mielessä.