Veljekset kuin ilvekset

Vas.: Lotta (vieressä sheltti Leevi), Paula ja pojat Terra, Retu ja Bruno (+ painikaveri)

Retu (Frisian Gem Bastens Berthus) Retu Bruno (Frisian Gem Bastens Bruno) Bruno Leikkikaverit Bruno ja Leevi

Eilen vietimme jälleen mukavan tunnin Tiltun koirakoulussa Terran, Retun ja Brunon kanssa omistajineen. Pienen alkulämmittelyn jälkeen pojat leikkivät ja riehuivat melkein läkähdyksiin asti toistensa kanssa. Mukana oli myös Terran paras kaveri Leevi (perheen toinen koira) sekä loppuvaiheessa paikalle saapunut toinen Leevi, jonka kanssa etenkin Bruno innostui leikkimään. Kameran kanssa oli jälleen vähän ongelmia, ja jostain syystä mm. Terrasta ottamani kuvat epäonnistuivat (jäivät pimeiksi). Terrasta on onneksi pari viikkoa sitten otettuja vastaavia kuvia blogissa ja muitakin kivoja kuvia Terran omilla sivuilla. Joitakin kuvia onnistuin kuitenkin teknisistä vaikeuksista huolimatta saamaan, vaikka helppoa se ei siltikään ollut - pojilla oli niin kova meno päällä koko ajan! Välillä oli suorastaan vaikeuksia erottaa poikia toisistaan, joten veljeksiltä näyttävät:)) Aika meni aivan liian nopeasti! Harmi, ettei tullut tehtyä varausta kahdeksi tunniksi. Ensi viikolla tapaan Terran ja Retun lisäksi Ettan, jotka lähtevät Lohjan erikoisnäyttelyyn. Retu oli jo lauantaina ensimmäisessä pentunäyttelyssään Lohjalla saaden hienon arvostelun, vaikka ensimmäinen iso haaste taisi hieman pientä Retu-poikaa jännittääkin eikä ihme, onhan ensimmäinen näyttelykokemus pennulle uusi ja haastava. Hieno aloitus Retulta ja Paulalta, tästä on hyvä jatkaa! Todennäköisesti myös Bruno ja Benno tuovat jonain päivänä näyttelykehään iloisen charminsa:)) Harmi, että tapaamiseen eivät pitkämatkalaiset päässeet, mutta toivon mukaan myöhemmin, pentujen vielä kasvaessa, saamme järjestettyä yhteisen pentuetapaamisen.

Viime viikon lopulla sain kätevästi Kennelliiton Omakoira-palvelun kautta suoraan s-postiini Musken lonkka- ja kyynärpääkuvausten tulokset, jotka olivat: lonkat B/C, kyynerpäät 0/0. Tämä oli aika yllättävä tulos, sillä Musken sukutaulussa sekä isän että äidin puolelta on kolme sukupolvea A-lonkkaisia koiria. Kieltämättä tämä oli em. syystä hienoinen pettymys niin minulle itselleni kuin Hollannissakin. Muutama päivä tässä on asiaa pohdittu puolin ja toisin, ja asiaa koskevilla verkkosivuillakin vierailtu. Luettuani eräältä sivulta, että on olemassa "hyvä C" ja "paha C", päätin soittaa Kennelliittoon kysyäkseni tuloksista tarkemmin. Sainkin Kennelliiton eläinlääkäriltä erittäin ystävällistä palvelua ja selkeän kuvauksen Musken tuloksista. Musken tapauksessa ei ole kysymys tuosta "pahemmasta" versiosta tai ylipäätään pahasta ongelmasta, vaan kuvissa näkyi mm. löysyyttä, muuten lonkat olivat siistit ja hyvin sijoittuneet lonkkamaljaan eikä merkkejä esim. nivelrikosta ole. Tarkensin asiaa vielä kysymyällä, onko tässä tapauksessa uusintakuvaus perusteltua. Sain kuulla, että on hyvinkin mahdollista, että tulos koiran vielä kehittyessä muuttuu aiemmasta, eli uusintakuvaus on tässä tapauksessa perusteltua aikaisintaan 6 kuukauden kuluttua. Miksi siis rikoin "pyhän lupaukseni", että etenkin isokokoisempaa rotua ei ehdoin tahdoin kannata viedä kuvattavaksi ainakaan ennen kahta vuotta, jos ei ole aivan pakko? Etenkin, kun mielestäni Muske on kehittynyt hitaasti ja/tai on mielestäni hitaasti kehittyvä rotu, ja on mieleltäänkin vielä "melkein pentu". Monet kuitenkin vievät koiran jo n. 1½-vuotiaana kuvattavaksi ilman ongelmia. Itse aion kuitenkin jatkossa malttaa mieleni, toisin sanoen vien koiran kuvattavaksi vasta n. 2-vuotiaana. Uskoisin, että tässä asiassa on sekä rotu- että yksilökohtaisia eroja. Siispä Muske kuvataan uudestaan syksyllä/loppuvuodesta ja toivotaaan tietenkin noiden tärkeiden kirjaimien kaunistumista, tai ainakin toisen niistä:)) Väärinkäsitysten välttämiseksi huomautettakoon vielä, että uusintakuvaus ei välttämättä muuta terveystuloksia suuntaan tai toiseen. Koska siihen on kuitenkin mahdollisuus, ei tätä mahdollisuutta mielestäni kannata jättää käyttämättä.

Musken terveystuloksia odotellessa

Muske ja Antje


Maria ja Antje

Jo pari viikkoa sitten kävimme kuvatuttamassa Musken lonkat ja kyynerpäät, mutta tuloksia ei ole vain kuulunut? Soitettuani eilen Kennelliittoon sain kuulla, että niitä ei ollut sinne vielä saapunutkaan!? Eläinlääkäriasemalta puolestaan kuulin, että kuvat on vasta eilen lähetetty (tai ne lähtevät?) eteenpäin, joten vielä täytyy jonkin aikaa odotella virallisia kuvaustuloksia. Tosin Omakoira-järjestelmän käyttöön oton jälkeen terveystulokset on saanut Kennelliitosta melko nopeasti - kunhan ne on ensin sinne lähetetty:)) Hieno ja toimiva järjestelmä tuo Omakoira-palvelu! Musken lempiasento on tuo kuvassakin näkyvä sammakkoasento. Edesmenneellä stabyllamme Nikillä oli huonot lonkat ja sen lisäksi nivelrikko. Niki ei koskaan elämässään saanut väännettyä takajalkojaan vastaavaan asentoon kuin Muske - jos tästä nyt voi jotain johtopäätöksiä vetää? Muuten koiramaailmassamme on vietetty hiljaiseloa. Todella hiljaiselta välillä tuntuukin, kun koiria on perheessä tällä hetkellä vain kaksi. Kissmoa tulee edelleenkin muisteltua päivittäin. Nähtäväksi jää muuttuuko tilanne Musken ensimmäisen pentueen ja/tai Antjen seuraavan pentueen jälkeen...? Tällä hetekllä tuntuu siltä, että täällä olisi paikka yhdelle koiralle, vaikka Kissmon jättämää paikkaa ei voikaan sellaisenaan uusi koira täyttää. Eilen kävin kentällä verestämässä Musken kanssa näyttelypyörähdyksiä. Treeni jäi melko lyhyeksi, koska hirveä lumi- ja raesade iski päälle kovan sivuttaisen myrskytuulen ja -6 asteen pakksen saattelemana, sormet olivat hetkessä ihan jäässä! Onneksi ensi viikolla meillä on mahdollisuus taas sisätreeneihin Hiltun koirakoulussa Terran, Brunon ja Retun kanssa. Mielenkiinnolla odotan etenkin Brunon ja Retun tapaamista, koska näitä poikia en ole vielä nähnyt sen jälkeen, kun pennut lähtivät meiltä uusiin koteihinsa. Alimmaisessa kuvassa Antje nauttii Marian huomiosta ja rapsuttelusta. Antje on aivan innoissaan aina Marian tavatessaan, eli selvästikin Antje on valinnut Marian suorastaan ykkössuosikikseen:))

Köyliön poika Benno lähettää terveisiä!

Benno (Frisian Gem Bastens Benno)

Benno (tässä vasta 3 kk) ja koirakaverit

Benno ja Tyyne

Benno ja Tyyne

Maanantaina sain iloisia kuulumisia Köyliöstä Marjaanalta ja Bennolta. Pikkupentuna Benno oli porukan pienin ja "pippurisin", mutta eipä ole enää ainakaan pieni - Bennosta on kasvanut komea poika! Bennolle ominainen iloisuus ja vireys on pysynyt kuitenkin ennallaan, kuten myös paksu turkki (sydämetkin turkissa ovat jo sulautumassa paksun karvan sekaan). Alimmaisessa kuvassa Benno vasta kolmen kuukauden ikäisenä sukulaiskoirien kanssa. Perheen lähisukuun on hiljattain saapunut myös suloinen tiibetinspanielipentu Tyyne, ja tällä viikolla Benno saa jälleen uuden kaverin, kun toiselle sukulaiselle tulee bordercollie-pentu. Bennolla riittää siis leikkikavereita:)) Bennon kanssa on myös harjoiteltu perustottelevaisuutta ym. pennun elämän perusasioita hyvällä menestyksellä. Varmasti Bennosta kuullaan vielä, ja mielenkiinnolla odotan tapaavani jonain päivänä yhden suosikkipojistani, Bennon. Oli todella mukava saada terveisiä Köyliöstä Marjaanalta ja Bennolta kuvien kera!

Tiltun koirakoulussa

Mitä seuraavaksi, Lotta? Sivulla - ja katsekontaksti pitää:)) Terra (Frisian Gem Bastens Bouden)

Seisomaharjoitus 2

Terra ja Lotta "step by step"

Eilen vietin mukavan päivän Tiltun koirakoulussa eli Espoon koirakeskuksessa seuraten Lotan ja Terran treenejä. Koirakeskuksesta on mahdollisuus varata esim. tunnin pituisen ajan (tai vaikka koko päivän esim. isomman tilaisuuden järjestämiseksi) pelkästään omaan tai oman porukan käyttöön, luksusta:)) Oli tosi kiva nähdä miten Terra oli kasvanut ja kehittynyt pienestä karvapallosta oikeaksi kooikeripojaksi. Poika tuli ylitsevuotavan iloisesti heti häntä viuhuen tervehtimään -mahtoiko tunnistaa minut? Sama iloinen hännänheilutus jatkui koko treenien ajan - ja mikä mahtava katsekontakti ja draivi oli ja pysyi tilanteessa kuin tilanteessa! Taitava poika, josta vähintäänkin 50% kuuluu hyvälle ohjaajalle. Minä näppäilin kuvia sen minkä ehdin, vaikka en aina pysynytkään Terran ja Lotan vauhdissa mukana. Tässä kuitenkin muutama kuva, jotka kamera ja sitä pitelevät kädet ehtivät tallentamaan. Hienoa, saumatonta yhteistyötä Lotalta ja Terralta! Huomenna Muske lähtee Mevet´iin kuvattavaksi. Jo Helsingin ajoista lähtien kuvauspaikka ja asiantuntija (ELT Per Axelsson) on pysynyt perinteenä, eli siellä on kuvattu kaikki koiramme ensimmäistä koiraamme Nikiä lukuunottamatta. Ja vaikka lopputulos on ollut aina sama kuin kuvattaessa, silti aina vähän jännittää mitä tuleman pitää. Julkaisen Musken lonkka- ja kyynerpääkuvausten tulokset kuitenkin vasta virallisten vastausten saavuttua Kennelliitosta.

Antje tänään 4 vuotta!

"Tukka pystyssä" pakkaspäivän ulkoilun jälkeen


Auringonsäteet lämmittävät?

Antje ja yksi lempileluista, karvajalkapallo:))

Onnittelemme tänään Antjea, joka on saanut nauttia syntymäpäivänsä tienoilla ihanan lämpöisistä kevättalven ilmoista ulkoilun merkeissä Musken kanssa. Antje viihtyy kooikereiden tavoin yleensä säässä kuin säässä, mutta viimeaikaiset pakkaset ovat olleet sille liikaa. Muske ei ole kärsinyt millään lailla pakkasista, mutta Antjea on saanut oikein houkutella ulos. Kuvat on otettu n. 1-2 viikkoa sitten, jolloin pakkaset olivat pahimmillaan. Eräänä aamuna ajellessani töihin Kytäjän tietä, kipusi auton lämpömittari -36 asteeseen! Ulkoilun jälkeen Antje asettui eteisen lattialle kohtaan, johon osui lämmin auringonsäde. Sen vuoksi parista kuvastakin tuli jossain määrin "taiteellisia" tai oikeammin hieman oudosti valottuneita. Muske on ilmoitettu yhteen näyttelyyn ja ilmoitetaan pian muutamaan muuhunkin näyttelyyn. Lähiaikoina Muskella on edessä myös pakollinen terveystarkastus koskien lonkkia ja kyynärpäitä. Antje ei edelleenkään ole näyttelykunnossa; kroppa on karvaton ja hännässä on ihan oikeasti 3-4 pitkää karvaa loppuosan ollessa pelkkää siimaa:)) Sen sijaan Antjen pennut täyttävät pian 5 kuukautta, joten ainakin osa pennuista lähtee muutaman viikon kuluttua haistelemaan ensimmäisiä näyttelytuulahduksia.

Terveisiä Brunolta!

Kuvassa yksi Antjen pojista, Bruno n. 3,5 kuukauden ikäisenä. Marin kertoman mukaan Bruno on älykäs ja oppivainen poika (*kooikeri ja makupalat pettämätön yhdistelmä*), jota ei edes kylmyys haittaa, kunhan saa juosta vapaana jäällä tai metsässä. Tämä poika rakastaa lunta, erityisesti puuterilunta, johon on mukava työntää kuonoa:)) Bruno on käynyt säännöllisesti pentuleikkikoulussa, ja ensi lauantaina poika aloittaa pentutokon ensimmäisen luokan. Tsemppiä jatkossakin Brunolle ja Marille!

Talvisia kuulumisia

Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn (1 year 7 months)


Lady´s profile

Muske is watching in the garden

Snowly Muske

Tänään oli niin hieno päivä, että oli ihan pakko lähteä kameran kanssa lenkille. Mukaan otin tällä kertaa vain Musken, joka on jäänyt viime aikoina sattuneesta syystä vähemmälle huomiolle, kuin kooikerit, mitä tulee kuvaamiseen. Kuvia tuli otettua muutamia, joten laitan niitä jossain vaiheessa Picasaankin, kunhan niitä kertyy enemmän. Toisaalta hassua, että kuvat ovat kuin toisintoja viime vuodelta näihin samoihin aikoihin kuvattuna (= mustavalkoinen koira valkoista taustaa vasten), mutta ei aivan. Kuvia vertaillessani totesin, että Muske on saanut enemmän "bodya", karvakin on lähtenyt taas kasvusuuntaan, ja neiti vaikuttaa muutenkin kehittyneen kropaltaan (huomaa Musken kaulapanta, joka noudattelee Frieslandin lipun värejä:)). Huomiseksi on tulossa jälleen kerran jättilumisade, joten onneksi sain hyödynnettyä tämän upean talvipäivän. Antje on sensijaan täysin karvaton pentujen jälkeen. Koskaan aikaisemmin en ole pikkurouvaa nähnyt yhtä karvattomana!!! Käytännössä Antjen tunnistaa enää vain päästä ja korvista, jossa karvat ovat tallella. Toivottavasti ravintoöljy, talvi ja pakkaset sekä aika tuo Antjelle turkin takaisin ainakin ensi syksyyn mennessä, jolloin suunnitelmissa on jälleen kerran näyttelymatka ulkomaille. Musken kanssa lähdemme varmaankin jo talven aikana haistelemaan näyttelytuulahduksia. Eilen oli myös kaunis talvipäivä, jolloin tapahtui omalla kohdallani jotain historiallista. Kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen kävin hiihtämässä murtomaasuksilla hankittuani uudet välineet (vanhoilla puusuksillani ei kai olisi enää voinut hiihtääkään nykyisillä kapeilla laduilla?). Olen tosin em. vuosienkin aikana hiihtänyt, mutta vain mäkeä alas niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Tosin tästäkin on muutama vuosi aikaa. Kieltämättä hiihto uusilla vempaimilla vaati hieman totuttelua, mutta aika nopeasti sivakointi lähti sujumaan. Ja se oli todella hauskaa! Eipä lähtenyt monot siteistä ja sukset liukuivat ihan eri tavalla kuin ennen - etenkin alamäissä. Kertaakaan en kuitenkaan kaatunut, vaikka etukäteen sitä pelkäsinkin noustuani "langanohuille", kevyille suksille. Hiihtäminen oli tosi kivaa, ja taisi löytyä uusi harrastus pitkän tauon jälkeen:)) Olen kuullut, että Hyvinkäällä on ns. koiralatu, eli koiran voi ottaa mukaan hiihtolenkille. Sopisi varmaan Muskellekin, joka isona rotuna tarvitsee enemmän tehokasta liikuntaa.