Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn (1 year 7 months)
Lady´s profile
Muske is watching in the garden
Snowly Muske
Tänään oli niin hieno päivä, että oli ihan pakko lähteä kameran kanssa lenkille. Mukaan otin tällä kertaa vain Musken, joka on jäänyt viime aikoina sattuneesta syystä vähemmälle huomiolle, kuin kooikerit, mitä tulee kuvaamiseen. Kuvia tuli otettua muutamia, joten laitan niitä jossain vaiheessa Picasaankin, kunhan niitä kertyy enemmän. Toisaalta hassua, että kuvat ovat kuin toisintoja viime vuodelta näihin samoihin aikoihin kuvattuna (= mustavalkoinen koira valkoista taustaa vasten), mutta ei aivan. Kuvia vertaillessani totesin, että Muske on saanut enemmän "bodya", karvakin on lähtenyt taas kasvusuuntaan, ja neiti vaikuttaa muutenkin kehittyneen kropaltaan (huomaa Musken kaulapanta, joka noudattelee Frieslandin lipun värejä:)). Huomiseksi on tulossa jälleen kerran jättilumisade, joten onneksi sain hyödynnettyä tämän upean talvipäivän. Antje on sensijaan täysin karvaton pentujen jälkeen. Koskaan aikaisemmin en ole pikkurouvaa nähnyt yhtä karvattomana!!! Käytännössä Antjen tunnistaa enää vain päästä ja korvista, jossa karvat ovat tallella. Toivottavasti ravintoöljy, talvi ja pakkaset sekä aika tuo Antjelle turkin takaisin ainakin ensi syksyyn mennessä, jolloin suunnitelmissa on jälleen kerran näyttelymatka ulkomaille. Musken kanssa lähdemme varmaankin jo talven aikana haistelemaan näyttelytuulahduksia. Eilen oli myös kaunis talvipäivä, jolloin tapahtui omalla kohdallani jotain historiallista. Kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen kävin hiihtämässä murtomaasuksilla hankittuani uudet välineet (vanhoilla puusuksillani ei kai olisi enää voinut hiihtääkään nykyisillä kapeilla laduilla?). Olen tosin em. vuosienkin aikana hiihtänyt, mutta vain mäkeä alas niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Tosin tästäkin on muutama vuosi aikaa. Kieltämättä hiihto uusilla vempaimilla vaati hieman totuttelua, mutta aika nopeasti sivakointi lähti sujumaan. Ja se oli todella hauskaa! Eipä lähtenyt monot siteistä ja sukset liukuivat ihan eri tavalla kuin ennen - etenkin alamäissä. Kertaakaan en kuitenkaan kaatunut, vaikka etukäteen sitä pelkäsinkin noustuani "langanohuille", kevyille suksille. Hiihtäminen oli tosi kivaa, ja taisi löytyä uusi harrastus pitkän tauon jälkeen:)) Olen kuullut, että Hyvinkäällä on ns. koiralatu, eli koiran voi ottaa mukaan hiihtolenkille. Sopisi varmaan Muskellekin, joka isona rotuna tarvitsee enemmän tehokasta liikuntaa.
