Kennel Frisian Gem Blogi

BLOGIN UUSI OSOITE - NEW ADDRESS OF OUR BLOG!

2011-09-24T20:37:00.001+03:00

Kuulumisiamme voit seurata jatkossa uudessa Blogissa osoitteessa: http://frisiangem2.blogspot.com/

Tätä blogia ei enää päivitetä, mutta se tulee säilymään edelleen verkossa.

We do not update this Blog anymore, but it still will be online!

You find us from our new Blog: http://frisiangem2.blogspot.com/

Greetings,

Aila, Antje and Muske

Frisian Gem Blog (new)

Kennel Frisian Gem

Ettalle jälleen näyttelysijoitus - She did it again!

2011-09-18T16:52:00.011+03:00

Etta

Etta taitaa olla aikoimoinen tyttö ikäisekseen, sillä lauantaina Savitaipaleella sai Etta jo toisen sertinsä ja oli tällä kertaa myös VSP! Paljon onnea Ettalle ja Liisalle, huikea tahti tällä kaksikolla:)) ROP kooikeriksi valittiin Callitris Hidalgo Herminia. Lopuksi Koda valittiin hienosti myös RYP-2:ksi! Onnea Kodalle ja Sannalle, hienoa saada kooiker ryhmäkehään ja vielä näin voitokkaasti!

Olen lukenut paljon Salme Mujusen (FM, pedagogi, Vuolasvirta-palkittu kasvattaja, toko- ja agility-ylituomari) artikkeleita ja pitänyt niistä. Erikoisesti olen pitänyt hänen tavastaan kirjoittaa/ilmaista asia, jossa näkyy myös vahva asiantuntijuus. Muutama päivä sitten sain kasvattajapostin kautta tietää kasvattajille ja pennun omistajille suunnatusta uutuuskirjasta "Pennun polku puolivuotiaaksi", joka tulee todellakin tarpeeseen niin kasvattajille kuin tuleville pennun omistajillekin. Mikäli joku on kiinnostunut tai posti ei ole kaikkia tavoittanut, lisätietoa löytyy täältä. Itse tilasin jo yhden kappaleen tutustumista varten ja luulenpa, että Antjen ja Musken tulevat pennun ostajat saavat jatkossa pentukansion lisäksi oman pentukirjan pennun mukana, tai mieluimmin hieman ennen pennun lähtemistä uuteen kotiinsa. Koiranpidossa ja -kasvatuksessa ei voi koskaan olla kyllin oppinut, sen on kokemus ainakin itselleni osoittanut moneen kertaan! Jatkuvasti saa uutta kokemustietoa niin oman kokemuksen kautta kuin muilta koiranomistajilta ja kasvattajilta. Edellä mainittu pentukirja perustuu sekä teoriaan että käytäntöön. Niin..., ja nyt on sitten uusi kamera hankittu. Tästä ihmeestä lisää kuvien kera, kunhan olen päässyt uuden kameran kanssa sinuiksi.

Etta did it again! Yesterday, on the Group Show of Savitaipale/Finland, she got her second CC and this time she was BOS, 13 kooikers were entried. Well done as her age, indeed! I´m very happy for Liisa and Etta! Etta´s judgement: Beautiful young female. Excellent propotions and very good balance of body. Friendly expression. Excellent coat and colour. Symmetring colour markings of the body. Strong neck. Excellent position and lenght of upper arm. Topline strong and short. Excellent tailset and excellent position of tail in the movement. Nice presentation. JUN ERI1, SA, PN1, VSP, sert (judge Damic Vucic, Croatia).

Etta CC, BOB, RC-JUN!!!

2011-09-11T12:45:00.012+03:00

Frisian Gem Bastens Beatrix "Etta" Porvoo 10.9.2011

Eilen saapui iloinen viesti Liisalta, Ettan (n. 10½ kk) sijoituttua todella hienosti junioriluokassa Porvoon kaikkien rotujen näyttelyssä saaden ensimmäisen sertinsä ollen myös rotunsa paras! Tämä oli varmasti hieno hetki Ettan omistajalle Liisa Kotisalolle. Sydämelliset onnittelut mukavalle parivaljakolle, Liisalle ja Ettalle myös täältä Lopen suunnalta!!!

Yesterday Etta (Frisian Gem Bastens Beatrix, 10½ months), the doughter of Antje and Elton, was BOB and RC-JUN on Porvoo Show /Finland. Big congrulations with hugs to just a nice couble, Etta and her owner Liisa Kotisalo (Kennel Milfeddyg)! On Dutch National Show in Leeuwarden Etta got Excellent and she was the best junior. Etta´s grand father and Antje´s father Kelmi (Milfeddyg Innemand Elaika) was BOB + BOB veteran in Leeuwarden. Well done Liisa and Kelmi, again! And that was not enough...; congratulations to Henna and Shanti (Callitris Girello Erminia) for Silver Medal of ParAgility World Cup in Holland!!!

Matkakuulumisia

2011-09-09T21:06:00.007+03:00

Beautiful view from our hotel (Akkrum)

Etta is clever girl:))

Suunnilleen viikko sitten palasimme Hollannista, mutta vasta nyt pääsin kirjoittamaan, koska työt odottivat Suomessa tekijäänsä. Itse asiassa yritin kerran aikaisemminkin bloggailla, jolloin kokeilin Bloggerin tarjoamaa päivitettyä versiota. Tallennus ei kuitenkaan onnistunut mahdollisesti siksi, että järjestelmä yritti muuttaa koko blogin sisällön parin vuoden ajalta uuteen kuosiin. Harmitti, kun en ehtinyt tallentaa alkuperäistä tekstiäni ennen systeemin tilttaamista. Sen jälkeen on ollut ongelmia tämän vanhankin käyttöliittymän kanssa. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että koko blogi tulee vaihtaa jossain vaiheessa uuteen, sillä tähän blogiin sisään kirjautuessa uusi ikkuna ilmestyy automaattisesti näkyville, josta pitää vaihtaa takaisin vanhaan käyttöliittymään?

Matka oli kaikin puolin onnistunut, vaikka pieniltä yllätyksiltä emme välttyneetkään. Ehdottoman selväksi kävi, että Hollantiin tulee matkustaa autolla, lukuun ottamatta ehkä Amsterdamia tai jotain muuta isoa kaupunkia. Kauniissa, mutta pienessä Akkrumin kaupungissa ei ollut omaa taksia eikä julkinen liikennekään toiminut kesäaikana. Kotiin lähtiessä tämä aiheutti pientä sydämentykytystä, sillä etukäteen toisesta kaupungista tilattu taksi hotellille ja sieltä lentokentälle ei saapunutkaan. Apuun herätettiin hotellin johtaja, joka vei meidät omalla autollaan Heerenveeniin, josta jatkoimme junalle Amsterdamiin.

Näyttely oli tietenkin matkan kohokohta, mutta kuten ennenkin, aivan liian vähän aikaa jäi käytännössä kaikkeen. Jos lähti johonkin, jäi jotain näkemättä ja kokematta. Hollannissa on käytäntö, että kaikkien näytteilleasettajien tulee saapua näyttelypaikalle klo 9-9.15. Mikäli myöhästyy, on näyttely sillä kertaa ohi. Varmaa tietoa siitä, mikä rotu arvostellaan missäkin järjestyksessä, ei myöskään voida antaa. Koirat saavat poistua paikalta klo 15, joten kehän laidalla on vain odotettava omaa vuoroaan kärsivällisesti, jotta ei menetä sitä lopullisesti. Kooikereita Leeuwardenissa oli yllättävän vähän, mutta stabeja sitäkin enemmän. Em. syystä oli hieman hankalaa siirtyä esim. kooikerkehältä stabykehälle, ja koiriin tutustuminen kuin myös suunnitellut seurusteluhetket jäivät siksi odotettua vähäisemmiksi. Etta esiintyi todella hienosti molempina päivinä. Torstaina, Liisan esittämänä, Etta sai ERI:n ja oli paras juniori. Perjantaina oli toinen tuomari ja toiset kujeet, ja vaikka Etta esiintyi edelleen kuin vanha tekijä hyvin reippaasti, ei perjantai ollut Ettan ja minun päivä. Hollannissa tuomareilla on myös mahdollista sijoittaa esim. oma kasvatti palkintosijoille. Liisan piti kiireisenä Hollannissa toisaalla samaan aikaan järjestetyt agilitykisat, joten hurmaava Etta yöpyi meidän kanssamme torstain ja perjantain välisen yön, jotta ehtisimme ajoissa perjantaiaamuna näyttelyyn. Niin..., Etta on tosiaan aivan mahtavaluonteinen kooikertyttö, joka on kaikkialla ja kaikkien kanssa luontevasti kaveri ja rentoakin rennompi pikku veitikka. Yhtään ei tullut ikävä omaa "mammaa" missään vaiheessa, ja kaikkialla Etta käyttäytyi täysin moitteettomasti. Ei haukkunut tai tehnyt mitään muutakaan "kooikerimaista" meidän seurassamme, vaikka joutui pitkän näyttelypäivän jälkeen yllättäen vieraiden ihmisten kanssa vieraaseen paikkaan. Hotellissa Etta rentoutui matkan rasituksista täysin siemauksin näytettyään ensin muutaman osaamansa tempun:)) Tulimme siihen tulokseen, että tällä tytöllä täytyy olla hyvä hermorakenne, sillä niin luottavaisesti, mutta uteliaasti se suhtautui kaikkeen uuteen, oli sitten kysymyksessä tuntematon paikka, ihmiset, koirat, ohi kulkeva kissa tai maatiloilla asustavat kotieläimet. Eläimiin (mm. vuohiin) Etta pääsi tutustumaan lähemmin torstai-iltana, jolloin teimme n. 5 km:n lenkin Ettan kanssa. Jos saan tämän päivityksen onnistumaan, laitan ehkä vielä muutaman matkakuvan myöhemmin.

Näyttelyssä oli erittäin mukavaa tavata suomalaisia ja ulkomalaisia kooikereita ja stabeja ja drentsejä, koirien omistajia ja kasvattajia sekä luoda uusia kontakteja. Samoin oli mielenkiintoista seurata koirien arvostelua etenkin stabyjen osalta, koska Leeuwardenissa oli tämä aito friisiläinen rotu varsin hyvin edustettuna. Tulokset on varmaan jo tähän mennessä jokainen löytänyt näyttelyn järjestäjän sivuilta:))

Matkakuumetta ja syksyistä ulkoilua

2011-08-28T13:16:00.010+03:00

Ilmassa on jo syksyä, joka näkyy pikkuhiljaa jo luonnossakin. Kesä tosiaan tuntuu loppuneen kuin seinään töiden alettua. Eipä tuo nyt hirveästi harmita, koska kesä oli loistava, ja syksyssäkin on omat mukavat, hämyisät puolensa ja ihanat värit. Ainoastaan se harmittaa, että töiden ja kurssien ymv. työasioiden vuoksi en ole aina päässyt treeneihin, kuten olen suunnitellut. Koirien kanssa ulkoilemisesta en ole kuitenkaan tinkinyt. Jo keväällä päätin, että pitkän ja lumisen talven jälkeen alkaa koirien kunnon kohotus, johon onkin kuulunut paljon uimista ja metsässä liikkumista päivittäin pitkiäkin aikoja kerrallaan. Koirien kropasta kyllä huomaa, että jotain on saatu aikaan. Taka-ajatuksena tässä on tietenkin ollut myös neidin ja rouvan tulevat astutukset 2012 tienoilla; äidiksi tulo vaatii kuntoa! Lumen tultua hankin ehdottomasti lumikengät, sillä lumessa kahlaaminen on myös hyvää kuntoilua niin ihmisille kuin koirillekin. Kuvissa tietenkin Antje ja Muske. Musken kuva on otettu muutama viikko sitten Imppareiden kentällä. Tämän upean kuvan on ottanut Sari. Antjen kuvat eiliseltä metsälenkiltä. Antjelle on maistunut niin mustikat, puolukat kuin pienet ötökätkin, joita Antje eilen etsi lahonneesta puunrungosta silmät pullistellen:)) Antjen uusi herkku löytyi tänään palatessamme lenkiltä; pikku suuhun upposi hetkessä 6-7 pulleaa ruusunmarjaa.

Hollannin matka lähestyy huimaa vauhtia. Päänvaivaa on tuottanut hieman vaatetuksen miettiminen, koska mukaan lähtee vain reppu. Jotain siistimpääkin pitäisi olla mukana, mutta myös helteeseen sekä kylmään tuuleen ja sateeseen pitäisi varautua. Olen ollut kaksi kertaa Frieslandissa, ja siellä sää voi vaihtua nopeasti ääripäästä toiseen. Johtuneeko Golf-virrasta ja meren läheisyydestä - en tiedä, tuli vain tällainen ajatus mieleen. Tällaista säätä luvataan Leeuwardeniin ensi viikoksi. Lähdemme Tiina V-M:n kanssa matkalle keskiviikkoaamuna. Matkasta tulee varmasti todella mukava, ja mielenkiinnolla odotan tapaavani sekä uusia ja vanhoja tuttuja ja ystäviä että lukuisia kooikereita, stabeja (erikoisesti uroksia) ja myös Drentsejä, joihin kiinnostus on lisääntynyt tutustuttuani Kirsiin ja Pregoon. Onneksi kaikkien hollantilaisten rotujen kehät on sijoitettu joko vierekkäin tai hyvin lähelle toisiaan samaan halliin - hyvin organisoitu! Erikoisesti on mukava tavata Hollannissa Antjen tytär, Etta, joka pääsee ensimmäistä kertaa haistelemaan suuren maailman ilmapiiriä! Silmäteräni Muske ja Antje jäävät tällä kertaa kotiin isännän hyvään hoitoon (toki ruoka- ym. kirjallisilla ohjeilla varastettuna *heh-heh*). Olisi ollut mukavaa ottaa koirat mukaan, mutta tällä kertaa ei ollut mahdollista viikon (tai yli) lomaan, kun vasta 2½ kk:n lomalta palasin töihin. Kamera lähtee tietenkin matkalle mukaan, vaikka erikoisesti tällaisilla matkoilla kaipaisin kunnon zuumia! Uuden kameran ostosuunnitelmat ovat entisestään vahvistuneet, mutta vielä on "tutustumisvaihe" meneillään, eli pitää yrittää ymmärtää mitä tarvitsee ja ostaa (ei ole niin helppoa tällaisella tavalliselle harrastajalle!), jos kameraan sijoittaa suhteellisen ison summan rahaa. Jos joku ammattimaisempi kuvaaja sattuu tämän tekstin lukemaan, otan mieluusti hyviä neuvoja vastaan!

Napakymppi vai ei - Showings News

2011-08-16T19:12:00.017+03:00

Prego and Muske with Sinikka Eloranta

Antje (Frisian Gem Angenietje Kies)

Antje

Antje
The first picture above is a little bit different show picture from last Sunday, because I wanted both Dutch breeds, Drent and Staby, to the same picture:)) Drentse Partridge Dog Arvid Fan´t Suydevelt "Prego" was BOB/CC on competition of Drents. Well done Kirsi and Prego!!! Among Stabys our Muske (Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn) got her second CC and she was BOS. The BOB staby was Sinisuven Allard " Tiikeri", again. Big congratulations to Sinikka (kennel Sinisuven), Meri and Tiikeri!!! Other pictures are about Antje with her very favorite toy - fur ball:))
We spent very nice showing day in Valkeakoski 14.8. with staby friends and our new friends, Drent Prego and his owner Kirsi Alanko. We´ll meet soon again in Leeuwarden!

Uusi lukukausi on alkanut ja samalla minulla alkoi tiivis työrupeama maanantaina. Harvinaisen Ihana kesä on siis virallisesti loppunut ja syksy saapunut. Vielä oli pakko ilmoittaa Muske yhteen näyttelyyn syksyllä, jotta ei jälleen pääsisi syntymään liian pitkää taukoa Musken kähitellen alkaa tottua kerta kerralta paremmin näyttelyttämiseen. Viime sunnuntaina Valkeakoskella Musken esiintyminen kehässä oli jo ihan sujuvaa. Suunnilleen vuosi sitten suunnittelin Antjen astutusta ja sen jälkeen syntyivät pennut, jotka pitivät kiireisenä pari kuukautta. Silloin Muske oli vasta vähän yli vuoden ikäinen enkä Antjen odotus- ja pentuaikana näyttelyissä käynyt Muskenkaan kanssa. Nuoren koiran näkökulmasta katsottuna pentuaika sattui ajankohtaan, jolloin olisin toivonut voivani viettää enemmän ns. laatuaikaa Musken kanssa, mutta pennut veivät paljon aikaa. Nyt sitten tätä laatuaikaa on vietetty Musken kanssa sitäkin enemmän. Koska Antjella on tällä hetkellä heikko turkki etenkin selässä, on ollut Antjen vuoro jäädä näyttelymatkoilta pois. Kun olen valmistellut Musken kanssa reissua johonkin, on Antje ollut aina sydäntäsärkevän innostuneesti ensimmäisenä eteisessä häntä heiluen. Epäreilua! Pienoisen huonon omantunnon saattelemana olenkin aina leikkinyt Antjen kanssa karvapallolla pihalla heti palattuamme Musken kanssa kotiin, ja sitähän Antje rakastaa aivan hulluna! Karvapallo oli myös Antjen pentujen suosikkilelu. Varmaan se on sitä myös seuraavalle Antjen pentueelle, kunhan pallo käy ensin pesukoneessa. Eilen meiltä jäivät Musken kanssa treenit väliin, sillä en millään raaskinut lähteä Musken kanssa treenikentälle ja jättää Antjea työpäivän jälkeen kotiin. Lähdimme siis treenien sijasta kaikki kolme parin tunnin metsälenkille koirien nauttiessa silmin nähden! Antje ahmi taas mahan täydeltä mustikoita ja vasta kypsyneitä puolukoita. Tämä ei ole mitenkään huono asia pentujen jälkeen (ja tulevaa pentuettakin ajatellen) luonnonmarjojen sisältämien vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineiden, proteeinien ja mm. siemenöljyn vuoksi. Innostuin Antjen "marjahimon" vuoksi paneutumaan luonnonmarjojen terveellisyyteen tarkemmin. Tänään teimme koirien kanssa saman lenkin kuin eilenkin, koska päivän töissä istumisen jälkeen itsekin suorastaan kaipasin liikuntaa ja raitista ilmaa. Mikäli Antjen turkki pysyy edes nykyisenlaisena tai tästä jälleen paranee (edelleen lähtee melko paljon karvaa), ilmoitan Antjen Spanieleiden erikoisnäyttelyyn Hyvinkäälle.

Valkeakosken näyttely ja Musken hyvä sijoitus oli siis yleisesti ottaen varsin positiivinen yllätys ellei suorastaan napakymppi? Kotimatkalla tietenkin pohdin oliko se sitä vai ei ja miksi sitä yleensä piti pohtia? Lopulta oivalsin syyn, ja se taisi olla lyhyessä ja ytimekkäässä arvostelussa: "Hyvä koira, jolla hyvä rakenne, liikkuminen ja esiintyminen". Siinäpä se...iukkaan ja yleisluontoiseen arvosteluun. Tästä kirjoitinkin jo viime kerralla enemmän Vesilahden näyttelyn yhteydessä.

Miellyttävä näyttelypäivä

2011-08-06T16:13:00.004+03:00

Lähdimme ajamaan Musken kanssa aamulla varhain kohti Vesilahden ryhmänäyttelyä, jossa kaikki rodut ryhmästä 7 arvosteli Erja Nummi. Ajomatkalla muistelin jokin aika sitten lukemaani Erja Nummen artikkelia "Koiran rakenne ja liikunta - ulkonäöllä on väliä", joka on julkaistu Lounais-Suomen Kanakoiraharrastajat ry:n Avanssi-lehdessä v. 2007. Artikkelissa näkökulma painottuu koiran terveeseen, rodunomaiseen rakenteeseen ja liikuntaan kanakoirilla. Nämä ovat asioita, jotka korostuvat ensisijaisesti työkoirilla. Koiranäyttelyiden tarkoitus on palvella rodun jalostusta, jolloin kasvattajat saavat palautetta tekemästään työstä, ja koiran omistajalle näyttelyt antavat tietoa oman koiran rodunomaisuudesta. Näin siis artikkelissa, joten suurella mielenkiinnolla odotin Vesilahden näyttelyä. Muske ei tänäänkään ollut kehässä aivan omimmillaan ("juoksuhormonit"!!??), vaan haahuili vähän sinne tänne, liikkui kuitenkin suhteellisen hyvin, näytti hampaansa ja seisoi paikoillaan mittauksen ajan (Musken säkäkorkeus on 50 cm). Kehän ulkopuolella sensijaan tuli Musken toinen, iloisempi persoona ajoittain näkyville. Tuntui, että Muskella vaihtui mieliala useaan otteeseen tämänkin päivän aikana. Odotukseni tälle päivälle kuitenkin palkittiin. Sain erittäin asiantuntevaa tietoa Muskesta rodunomaisena tyyppinä. Tuomari oli selvästi asiansa osaava ja hän oli erittäin hyvin perehtynyt stabyhouniin rotuna, kuin tietenkin myös muihinkin kanakoiriin. Oli todella mielenkiintoista seurata tuomarin johdonmukaista työskentelyä kehässä kanakoirien parissa päivän ajan, samoin kuin tuomarin miellyttävää ja kohteliasta tapaa kohdata niin koirat kuin esittäjätkin. Jokaiselle koiransa esittäneelle tuomari kertoi seikkaperäisesti ja rakentavasti arvioinnin perustelut, eikä ainakaan minulle jäänyt mitään epäselvää. Tuli tunne, että sai juuri sitä mitä oli tullut koiranäyttelystä hakemaankin; asiantuntijan arvion oman koiran rodunomaisesta tyypistä ko. päivänä. Itselleni jäi erittäin miellyttävä kokemus tästä näyttelystä - tällaisia koiranäyttelyiden juuri tulisikin olla! Tässä Musken virallinen arviointi Vesilahden ryhmänäyttelystä:

"Sopivan kokoinen, mittasuhteiltaan oikea ja tyypiltään erinomainen. Kaunis nartun pää. Hyvä ylälinja, joskin hieman luisu lantio. Riittävä rungon tilavuus. Hyvä rintakehän pituus ja syvyys. Tasapainoisesti kulmautunut. Riittävä raajaluusto. Vapaat liikkeet. Vielä hieman pehmeä selkä liikkeessä. Lupaava koira, jonka tulisi esiintyä vapautuneemmin." AVO EH (rodunomainen lähestyttäessä, koko 50 cm).

Nummi, E. Koiran rakenne ja liikunta - ulkonäöllä on väliä. Avanssi 2007. Lounais-Suomen Kanakoiraharrastajat ry.: http://www.lounais-suomenkanakoiraharrastajat.com/avanssi/Avanssi_2007.pdf

Muske vauhdissa

2011-07-29T10:58:00.009+03:00

Maanantaisin on Impivaaran Hallien kentällä ollut vapaamuotoista harjoittelua, eli jokainen on voinut treenata koiransa kanssa juuri sitä mitä haluaa. Treenien ja mukavan yhdessäolon lisäksi kivojen ihmisten ja koirien kanssa siihen on kuulunut myös mm. kynsien leikkaamista, perusteellista harjausta ym. vastaavaa sekä lopuksi nakki- ja pallokisa. Kuten kuvista näkyy, palloleikit ovat Muskesta aivan mahtavia! Oli aivan pakko laittaa tänne muutama liikekuva Muskesta, koska itse en ole tällaisia kuvia ikinä saanut! Valitettavasti jouduin pienentämään kuvia, jotta sivut lataantuisivat paremmin, kotisivuilla kuvien laatu tulee pääsemään oikeuksiinsa. Kamerakuume kunnon lisäobjektiivilla on siis taas iskenyt, saa nähdä mihin se johtaa...:)) Kiitos Sarille upeista kuvista!!!! Muuten viikkoon on kuulunut ukkosta, kaatosateita ja vierailuja ymv., jonka vuoksi torstai-treenit jäivät meiltä Musken kanssa väliin. Rikkoruohojen kitkeminen taitaa jäädä syksyyn, jolloin luonto hoitaa tämän asian (eikä nurmikko enää kasva!). Kesällä aika menee aivan liian nopeasti ja parin viikon päästä täytyy orientoitua taas työelämään. Onneksi on sentään yksi näyttelyreissu edellisenä päivänä ennen töiden alkua, jotta työhönmeno pitkän loman jälkeen ei iske kuin salama kirkkaalta taivaalta:))

Muske Tuomarinkartanossa

2011-07-25T10:37:00.011+03:00

Yllä olevat kuvat Muskesta on ottanut Markka, ja Musken esittäjänä Imppareiden harjoituskentällä oli loistava handleri Liisa. Suuri kiitos molemmille näistä kuvista! Kotisivuille tulee lisää kuvia:))

Eilen Muske oli ensimmäisessä KV-näyttelyssään Tuomarinkartanossa (ja kolmannessa näyttelyssään kaiken kaikkiaan) avoimen luokan kovatasoisessa seurassa. Suomalaiset stabythan eivät kilpaile kilpailuluokassa ennen käyttökokeen hyväksyttyä suorittamista. Näin ollen avoimessa luokassa saattaa kilpailla yhtä lailla hyvin menestyneitä ja kokeneita koiria kuin vasta sellaiseksi pyrkiviä ikähaarukan ollessa eilenkin noin 2- 5 vuotta. Avoimeen luokkaan oli ilmoitettu 7 narttua, joista vain kaksi koiraa oli syntynyt vuonna 2009. Muske oli porukan nuorin täytettäyään n. kuukausi sitten kaksi vuotta, ja selvästikin tepasteli vielä liian suurissa saappaissa. Tai sitten omistajalle on tullut jonkinlainen "suuruuskompleksi", sillä parissa aikaisemmassa näyttelyssä Muske on saanut erittäin positiivisia ja lupaavia kommentteja mm. rakenteesta, luustosta, kulmauksista, liikkeistä ja päästä. Vanhaa fraasia siteeraten, kauneus on katsojan silmissä, ja tällä kertaa neiti näyttäytyi tuomarin silmissä "lyhytrunkoisena" ja em. piirteitä/ominaisuuksia olisi pitänyt olla joko lisää tai ne eivät miellyttäneet silmää. Stabyn väritys on varmaankin myös maku-asia. Rotumääritelmän mukaan stabyn tulee olla musta-, ruskea tai punavalkoinen (kaksi vm. harvinaisia värejä, punavalkoisuus käytännössä kadonnut). Pilkut ja roan ovat sallittuja eikä niiden määrää/sijaintia rungossa ole rajattu mitenkään mustaa päätä lukuunottamatta. Stabyn historiikissa mainitaan, että rotu on mahdollisesti saanut alkunsa myöhäiseltä keskiajalta, jolloin espanjalaiset valloittajat toivat Hollantiin spanieleita, joita risteytettiin muihin metsästysrotuihin. Joka tapauksessa eilinen näyttelykokemus osoitti, että Muske on vielä nuori koira kisaamaan etenkin KV-näyttelyissä, joissa joukossa on hyvin tasokkaita vanhempia konkareita. Staby on hitaasti kehittyvä rotu, joten tarvitaan aikaa ja lisää kokemusta sekä harjoitusta.

Kaiken kaikkiaan eilinen näyttely oli mukava kokemus jo siksikin, että Suomeen oli saapunut hollantilaisia stabyja omistajineen, joten oli "harvinaista herkkua" nähdä sekä kotimaisia että hollantilaisia tasokkaita stabyja näin paljon yhtä aikaa!

It was very nice to meet Dutch visitors showing in Finland! Results of International Show 24.6.2011 in Helsinki here. Pictures on this writeing: Muske (Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn) few days before showing day.

Global sorrow

2011-07-24T22:41:00.003+03:00

Today was National Sorrow Flagging Day in Finland. The great sorrow of Norway is also Finnish sorrow and much more; it´s Global sorrow.

Sisko ja sen veljet

2011-07-22T11:11:00.006+03:00

Frisian Gem Bastens Beatrix (Etta) 8½ months

Antjen pojista on jo tullutkin kuvia tänne laitettua, joten nyt on siskon vuoro. Liisan ottamassa hienossa kuvassa poseeraava kaunotar on siis Etta, ikää n. 8½ kuukautta. Etta on käynyt parissa pentunäyttelyssä hyvällä menestyksellä ja myös agility on lähtenyt hienosti käyntiin. Taitavasti tyttö menee jo pieniä, helppoja radan pätkiä ja luvan saatuaan lähtee kuin ammus matkaan. Ettastakin varmasti kuulemme vielä:))

Musken kanssa olemme edelleen treenanneet näyttely- um. asioita tälläkin viikolla. Muskesta otettiin eilen Imppareiden kentällä hienoja kuvia taitavan juniorhandlerin, Liisan (14 v.) esittämänä. Kuvat tulevatkin sopivaan aikaan, sillä aikomuksena on ollut jo jonkin aikaa päivittää kotisivujani. Sunnuntaina lähdemme Musken kanssa jälleen näyttelyyn. Sen jälkeen Muskella on vielä kaksi näyttelyä tämän kesän ohjelmassa, jonka jälkeen keskitymme vaihteeksi perusteellisemmin muihin harrastuksiin.

Bruno näyttelyssä

2011-07-17T18:18:00.006+03:00

Bruno (Frisian Gem Bastens Bruno) 8 months

Bruno

Bruno

Antjen pojista Bruno aloitti vuorostaan näyttelyuransa tänään Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa, joka onkin oikein mukava näyttelypaikka ensikertalaiselle. Brunoa oli todella kiva nähdä pitkästä aikaa. Poika on kasvanut ja komistunut entisestään, ja mielenkiintoista on ollut nähdä niin Brunon kuin muidenkin pentujen osalta, miten tietyt ominaisuudet ovat periytyneet pennuille. Myös Bruno on saanut todennäköisesti isän perintönä upean turkin ja mahtavan iloisen ja avoimen luonteen: kaikki ihmiset ja koirat olivat Brunosta niii..n kivoja!! Pentuluokassa oli vain kaksi urospentua, jotka molemmat saivat kunniapalkinnon (KP:n). Lopuksi tuomari valitsi näistä hieman eri tyyppisistä pennuista Lokin (Harm v.d. Schoonheden) ROP-pennuksi. Oikein paljon onnea Lokille ja Tainalle! Brunon omistajat Mari ja Tommi ovat suunnitelleet Brunolle agilityuraa, mutta uskonpa tämän hienon päivän jälkeen myös jossain määrin näyttelykärpäsen puraisseen Brunon omistajia:)) Oli kiva tavata Bruno ja myöskin Brunon perhe - toivottavasti tapaamme näissä merkeissä pian uudelleen! Myös Benno on ilmoitettu elämänsä toiseen näyttelyyn lähiaikoina, jonne toivottavasti pääsen myös tätä ilopilleriä jälleen tapaamaan.

Marjoja ja karhuja

2011-07-10T22:34:00.007+03:00

Muske tapasi jälleen Hottiksen

Antje mustikoita poimimassa

Jälleen mieluisia vierailuja ja muuta kesäpuuhaa, kuten pyykinpesua/vaatehuoltoa, kaappien siivousta ja matonpesua. Muske oli aivan innoissaan tavatessaan taas eräänä päivänä Hottis-ponin ja perheen muun väen. Olisinpa saanut kuvan, kun Muske nuoli Hottiksen turpaa, mutta enpä ehtinyt saada silloin kameraaa esille. Vähemmän kivoja ovat olleet melko rajut ukkosmyrskyt. Marja-aika on parhaimmillaan, ja saimmekin Rekolan Maatilalta aivan suussa sulavia, luonnonmukaisesti tuotettuja mansikoita ja hunajaa. Antje on löytänyt ensimmäisenä mustikat, jotka etenkin sateen jälkeen ovat pulleita ja maukkaita. Metsämarjat ovat aina olleet Antjen suurta herkkua, ja tänä vuonna Muskekin tykkää niitä puskista syödä. Näytti aivan siltä, että Antje haistoi mustikoiden olemassaolon, koska lähti eräänä päivänä metsälenkillä määrätietoisesti ravaamaan mustikka-apajia kohti. Marja-aikana liikkuvat myös karhut, ja noin viikko sitten aivan meidän kotikulmilla ja tutusssa metsässä on useampi ihminen nähnyt karhun liikuskelevan. Aiheesta uutisoitiin myös paikallislehdessä. Hyhm..., hieman alkoi arveluttaa nämä meidän metsälenkit Musken ja Antjen kanssa. Tiedän, että pitäisi tekeytyä elottomaksi karhun kohdatessa, mutta mitenkähän se tapahtuisi kahden koiran kanssa? Täällä liikuskelavalla karhulla tosin ei ollut pentua, ainakaan mukanaan. Olen monesti miettinyt sitä, että lähistöllä on upeat, koskemattomat metsämaat, joissa liikkuu paljon mm. hirvieläimiä päätellen siitä, että Muske lähtee hyvin herkästi jonkin jäljen perään. Naapurin miehen kanssa jutellessa kuulin myös, että viime syksynä hirviporukka oli nähnyt samoissa maastoissa miehistä seitsemän metrin etäisyydellä seisoneen suden, joka kieli roikkuen oli heitä katsellut.

Metsälenkkimme siirtyvät ainakin toistaiseksi toisaalle, sillä ei kai sitä pidä tyhmänrohkeakaan olla...:)) Musken kanssa on lähiaikoina kuitenkin tarkoitus perehtyä mejän lisäksi metsästyksen salaisuuksiin hieman lähemmin, ohjattuna tietty. Kesään mahtuu vielä muutama mielenkiintoinen näyttely, joista ensi viikonloppuna on ensimmäinen. Toivottavasti ei tule tuomarimuutoksia, sillä olisi mukavaa, että rotumme arvostelisi rotuihimme hyvin perehtyneet tuomarit. Useimmiten näin toki onkin.

Superhelteisiä kesäpäiviä

2011-07-04T12:28:00.009+03:00

Kuluneeseen viikkoon on mahtunut jälleen paljon kesätreenejä ja etenkin uimista, jopa niin, että Musken turkki näyttäisi saaneen tuntien vedessä virumisen seurauksena jo yliannoksen tätä herkkua. Onneksi punkeilta ollaan vältytty, vaikka jatkuvasti olen kuullut näitä otuksia olleen tänä kesänä koirissa paljon. Punkkipanta on siis toiminut koirillamme erittäin hyvin; kummallakin on ollut koko kesän aikana ainoastaan yksi punkki päässä heti punkkipannan laittamisen jälkeen, jolloin pannan n. kahden viikon varoaika ei ollut vielä mennyt umpeen. Punkit lähtivät kuitenkin tosi helposti hankkimani "punkkiavaimen" avulla. Tämän avaimen kokoisen vempaimen varsinaisen idean väitetään perustuvan siihen, että punkin saa helposti irti kokonaisena, jolloin se ei ehdi oksentaessaan päästää isäntäkohteeseensa myrkkyä. Kun avaimen idean tajuaa, on se minun mielestäni helpompi käyttää kuin pinsettimallinen punkinpoistaja. Punkkiavaimesta saa lisätietoa valmistajan omilta sivuilta: TICK KEY

Lauantaina olimme sitten yli vuoden tauon jälkeen Musken kanssa Tuusulassa näyttelyssä. Olimme paikalla jo n. 9.30, joka oli siinä mielessä hyvä ajatus, että saimme leiriintymispaikan pienen koivikon juurelta, johon ei sentään ihan suoraan paistanut aurinko. Aluksi Muske oli hyvin innoissaan muista koirista ja ihmisistä haluten mennä jokaista vastaantulevaa tervehtimään, mutta näinhän ei näyttelyissä ole tapana toimia. Joten pian Muskellekin selvisi, että tämä ei olekaan sellainen mukava treenikenttä kuin esim. Imppareiden kenttä, jossa mm. viime maanantaina ensin treenattiin näyttelyjuttuja vähäsen, jonka jälkeen oli "yhteispallonhakua" n. 10 koiran kanssa sekä makkaranetsimisleikkiä. Kun näyttelypäivä ja etenkin tämä alue oli lisäksi mielettömän kuuma(!!!!), alkoi Muskeltakin hymy hyytyä neljän tunnin odottamisen jälkeen. Kun sitten vihdoin kehään päästiin, olimme varmaankin molemmat jo ihan uupuneita, vaikka vettä oli kulunut paljon. Tässä tuli myös Musken kokemattomuus ja minun "helleinho" esille. Voi olla tietenkin niinkin, että Muske on niitä koiria, joiden kanssa näyttelypaikalle kannattaa mennä säännön mukaisesti "viimeistään tuntia ennen", jotta mielenkiintoa riittäisi loppuun asti. Täytyypä jatkossa kokeilla eri variaatioita. Toisaalta, kuumuus oli kaikille sama, eli aikamoinen koettelemus tästä syystä etenkin koirille, mutta myös ihmisille. En tiedä mikä oli virallinen lämpötila Tuusulassa, mutta ainakin autoni lämpömittari näytti huimat 37.5 astetta käynnistäessäni sen pois lähtiessämme. Auton ilmastointi kävi niin ylikierroksilla, että en uskaltanut edes heti lähteä liikenteeseen, vaan odottelin auton viilentymistä kaikki ovet avoinna parikymmentä minuuttia. Sitten itse asiaan. Tuusulaan oli ilmoitettu vain kolme stabya, 1 uros ja 2 narttua. Tällä kertaa tuomari ei valinnut nuorten stabyjen joukosta lainkaan ROP-koiraa eikä siten erinomaisia laatuarvostelujaan tullut. Musken tulos oli EH, ja viralliseen arvioon sekä kokeneen ja arvostamani tuomarin kommentteihin vielä virallisen arvostelun jälkeen olen oikein tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa, mutta nyt taidan jättää joksikin ajaksi uintireissut väliin, jotta Musken turkki ei ihan vanuttuisi, sillä suunnitelmissa on Musken kanssa vielä muutama näyttely kesän aikana. Jonkin ajan kuluttua tapaan jälleen yhden Antjen pennuista, eli Brunon, joka lähtee ensimmäiseen näyttelyynsä. Tämä tapaaminen tulee olemaan jälleen yksi tämän kesän kohokohdista:)) Kuvassa arvatenkin Muske, jonka turkki ainakin tässä kuvassa näyttää lähinnä paksulta wetterhounin turkilta:))

Juhannuksen viettoa Rekolan maatilalla - Midsummer Day

2011-06-26T21:26:00.025+03:00

Juhannusta vietimme Sirkan, Kalervon, Joonan, Marian ja Henrin luona Kangasalan Raikussa, Rekolan maatilalla. Meillä oli mahdollisuus nauttia perinteikkäästä, yhteisöllisestä Juhannuksesta keskellä kaunista luontoa lukuisten vieraiden ja mukavien ihmisten kanssa, jossa hienosti suunnitellut puitteet, ohjelma ja upea tarjoilu veivät mukanaan. Ohjelmaan kuului mm. niin yksin- kuin yhteisteislauluakin, runonlausuntaa, ajatuksia herättäviä puheita sekä monia ihania ja hauskoja perinneleikkejä- ja tansseja. Kaiken kruunasi myöhemmin illalla sytytetty kokko, joka roihahti kohti taivasta ensiyrittämällä. Ja tietenkin tanssijoita ja vieraita viihdytti perisuomalainen, elävä haitarimusiikki, joka ilman muuta kuuluu Juhannukseen. Kiitoksia Rekolan väelle vieraanvaraisuudesta ja ikimuistoisen juhlan järjestämisestä! Tämä oli ehdottomasti se oikea, aito ja lämminhenkinen Juhannusjuhla, josta riittää mukavia muistoja pitkään!

Kotimatkalla kävimme katsomassa mielenkiintoista nähtävyyttä, keskiajoilta peräisin olevaa Pälkäneen rauniokirkkoa eli Pyhän Mikaelin kirkkoa (rakennettu n. 1495-1505). Argeologisissa kaivauksissa kirkon alueelta on löydetty keskiaikaista, kuvissa näkyvää esineistöä. Kirkossa sijainneet Pyhää Lauria ja Pyhää Olavia esittävät puuveistokset ovat nykyisin Kansallismuseossa. Kirkossa on myös asehuone, jonne tuli jättää miekat ja keihäät, koska niitä ei saanut viedä Pyhään huoneeseen. Kirkko on kokenut monia vaiheita historiansa aikana. Nyt kirkkoa on alettu korjaamaan ja entisöimään vaihe vaiheelta. Kirkon suojelemiseksi ja varojen keräämiseksi sen korjausta varten on perustettu Pälkäneen Vanhankirkon Suojeluyhdistys ry. Perinteitä ja historiaa - voisiko sen mukavampaa Juhannusta enää viettää?

We spent very nice Midsummer Day with family and friends on the farm of Rekola, Kangasala. This communal event was full of fun, playing, happiness and good service in the middle of beautiful Finnish nature. A Midsummer Bonfire is absolutely part of Finnish Midsummer Day:)) Other pictures are from our visit to the Church of St Michael which is medieval Ruin Church (built about 1495-1505), situated in Pälkäne. On this year history and old traditions belong to our Midsummer Day - this was wonderful combination!

Juhannustyttö 2 vuotta - Midsummer Girl Muske 2 Years!

2011-06-21T14:19:00.012+03:00

Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn 2 years!

Muske and her friend Terra 21.6.

Tänään on vuoden valoisin päivä, ja tänään myös meidän stabytyttömme Welmoed Muske täyttää peräti 2 vuotta! Paljon onnea Muskelle ja koko kennel Eenhoornleijn´in W-pentueelle!!! Muske on meidän todellinen Juhannustyttömme; iloinen, leikkisä, valoisa ja ystävällinen, aivan kuten Juhannus itsessään. Iän karttuminen ei ole poistanut Musken iloisuutta, vaikka toisaalta Muskessa on viimeisen vuoden tai puolen vuoden aikana tapahtunut paljon aikuistumista. Stabyn hyvät piirteet ovat entisestäänkin korostuneet murrosiän jäätyä taakse. Olen erittäin iloinen siitä, että minulla oli mahdollisuus tuoda Muske kaksi vuotta sitten Hollannista Suomeen!

Terra lähti tänään takaisin omaan kotiinsa. Voi sitä iloa ja riemua, kun Terra tapasi Lotan! Kaikesta huomasi, että tällä kaksikolla on erittäin hyvä ja toimiva suhde. Meille sensijaan tuli kertaheitolla hieman hiljaisempaa, ja taisi omilla koirillammekin olla hetken haikea mieli, koska olivat hieman ihmeissään Terran lähdettyä. Terra on oikein mukava, iloinen ja suorastaan riehakas poika. Mitään ongelmia ei kuitenkaan ollut laumaan sopeutumisessa, sillä Terra näyttäisi olevan myös älykäs, kuuliainen ja hyvähermoinen pakkaus, joka hetkessä omaksui vieraan paikan omakseen eikä turhia sressannut. Terra tuntui myös ottavan kaiken omasta lomastaan irti, myös nukkumapaikan suhteen. Oli pitkästä aikaa yllättävää (ja hellyyttävää) herätä yöllä, kun pieni karvainen pää tuhisi samalla tyynyllä:)) Hymm..., oikein kova ikävä tuli taas Kissmoa, kun tällaisen hieman alle 8-kuukautisen, ihanan urospennun kanssa peuhasi reilun viikon. Oli onnekas sattuma, että minulla oli lomaa ja saatoin ottaa Terran meille perheen ulkomaanmatkan ajaksi. Tätä kirjoittaessani meidän Antje ja Muske nukkuvat hyvin, hyvin sikeästi, miksiköhän? Tänä aamuna ehdin vielä ottaa pihalla pari valokuvaa Terrasta, ja suureksi yllätyksekseni sain ihan vahingossa otettua ns. kunnon seisontakuvankin. Lisäsin kuvat Albumiin muiden kesäkuvien alkuun.

It´s most brighest time of year in Finland, and on Friday we´ll spend Middsummer Day/Holiday. Today is also Muske´s Day when she became 2 years! We wish Happy Birthday to Muske and hole W-litter of kennel Eenhoornleijn! We use to think here that Midsummer Day and Midsummer Holiday is time of happyness, brightness and joyful. I´m very happy as getting Muske from Marjolein two years ago. Muske is born on Midsummer and she is like Midsummer; happy, friendly, bright and joyful! One of Antje´s son Terra has spent a week with us. In the morning he left back to home. What a lovely boy with nice character! He gave lot of fun to our Holiday. I´m sure Muske and Antje agree.

Kuvia - Pictures

2011-06-19T13:27:00.004+03:00

Muutamia kesäkuvia on nyt lisätty Picasaan. Ehkäpä tämä albumi täydentyykin vielä, mikäli ehdin uudelleen kuviin paneutua. Kuvissa pääosin Muske, Antje ja vieraileva tähti Terra (omistaja Lotta Franck).

Some summer pictures added to our Picasa Album. The stars of pictures: Muske, Antje and her son Terra (owner Lotta Franck).

Kesäleikkejä

2011-06-17T20:22:00.008+03:00

Frisian Gem Bastens Bouden "Terra"

Muske and Terra love playing

Terra loves svimming, too!

Tänään olin suunnitellut lähteväni koirien kanssa Klaukkalan Mustin ja Mirrin organisoimalle koirakävelylle, jonka tuotto meni hyvään tarkoitukseen avustajakoirille. Koska sääennusteiden mukaan tämä perjantai olisi viikon lämpimin ja aurinkoisin päivä ja ainoa sellainen, päätin kuitenkin lähteä uimaan Musken ja Terran kanssa. Päätös oli oikea, sillä jo uintiretken aikana taivaalle alkoi ilmestyä inhottavan mustia pilviä ja nyt tätä kirjoittaessani jo sataa kaatamalla. Terra osoittautui juuri sellaiseksi vesipedoksi kuin Lotan blogikirjoituksen ja kuvien perusteella osasin odottaakin! Vauhti oli yhtä raisu kuin Muskellakin, jopa niin, että Terra ehti hakemaan ensimmäisen heiton ensin!? Mukana oli kaksi uintilelua, mutta koska koirat eivät ajattele kuin ihmiset, Muske ja Terra ampaisivat aina saman saaliin perään. Niinpä järjestin koirille omat uintivuorot, jotta molemmat saisivat nauttia hakemisesta yhtä paljon. Ja kyllä ne nauttivatkin! Vastarannalla on pieni saareke, jossa on paljon lintuja. Terra oli kerran lähdössä kauemmaksi lintujen ääniä kohti, mutta hyvin opetettuna käänsi kurssin nopeasti takaisin kutsusta.

Turvallisuussyistä olen pitänyt koirilla uidessa kuitenkin valjaita, jotta on tarvittaessa mistä ottaa kiinni:)) Terralla on ollut myös valjaat meillä ollessa senkin takia, että on helpompi kuljettaa koiria "samasta vinkkelistä", kun kaikilla on samanlainen talutin.

Terra on todella toukukas olento, joka ei helposti väsy. Uinnin jälkeen se houkutteli vielä Musken raisuihin pihaleikkeihin, jotka näyttävät rajummilta kuin mitä ovat. Kovasti on Terra tykännyt uimisesta, metsäreissuista, leikeistä ja maalaiselämään tutustumisesta sekä tullut hyvin toimeen Musken ja Antjen kanssa. Eilen olimme Terran kanssa paikallisessa Harjun puutarhassa ostamassa kesäkukkia, ja Terra käyttäytyi sielläkin oikein hyvin. Aivan ihana pakkaus, jolla on sekä älyä ja tahtoa. Kaksi kertaa olen pysäyttänyt auton sen vuoksi, että olemme Terran kanssa keskustelleet istuvatko koirat auton takaosassa, takapenkillä vai etupenkillä (kahta viimeksimainittua vaihtoehtoa Terra on kesken matkan halunnut ketteränä hyppääjänä kokeilla). Pääsimme nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, että kaikki koirat istuvat takana. Vastaavasti nukkumapaikasta Terra on saanut päättää ensimmäisen yön kokeilun jälkeen. Terra päätti valita nukkumapaikakseen meidän sängyn, jota en voinut tältä harvinaiselta ja niii...n suloiselta vieraalta kieltää.

Toivottavasti olet Lotta pysynyt lupauksessasi aloittaa todellinen biitsiloma...? Ajattele, muutaman päivän päästä voit jo jättää rantaleijonat ja pääset omien pikku leijoniesi pariin :)) Laitan lisää kuvia viikonloppuna Picasaan, kuten lupasin. Otin tosi vauhdikkaita kuvia koirien leikeistä ja juoksemisesta pihalla, mutta nämä liikekuvat eivät onnistuneet ollenkaan, harmi! Mutta jotain onnistuneempia kesäkuvia näiden lisäksi on kyllä tulossa.

Viikonlopun kuulumisia

2011-06-13T15:00:00.015+03:00

Tokon MM-kisat 2011 Klaukkalassa

Muske katsomossa

Terra ja Antje

Frisian Gem Bastens Bouden "Terra"

Sunnuntaina olimme Musken kanssa katsomassa Toko-kisoja Klaukkalassa. Mieletön helle, joten pakko oli ostaa Muskellekin paikalla olevien koirien suosikkiasu, märäksi kasteltu froteetakki! Onneksi Imppareiden telttaan mahtui vielä suojaan kuumuudelta. Hyvin järjestetyt kisat ja hieno tapahtuma! Lähdimme kotiin Musken kanssa hieman ennen kisojen päättymistä, koska Terra oli tulossa hoitoon. Tokon SM 2011- kisojen tulokset löytyvät täältä.

Lotalle terveisiä Egyptiin: Terra viihtyy mainiosti, vaikka sunnuntai-iltana emme enää ehtineetkään uimaan, koska näille kulmille näytti tulevan ukonilma, joka ei sitten muutamaa jyrinää lukuunottamatta pahemmaksi yltynytkään. Illalla Terra haeskeli jonkin aikaa sopivaa nukkumapaikkaa, kunnes keksin laittaa sänkyni viereen vaaleansinisen, pentulaatikossa olleen peiton. Terra haisteli häntää heiluttaen peittoa muutaman minuutin, kunnes kellahti siihen nukkumaan nukkuen aamuun asti kuin tukki! Inahdustakaan ei kuulunut koko yönä. Ilmeisesti vanhat pentutuoksut edelleen olivat olemassa, vaikka peitto oli pesty:)) Aamulla sitten sain iloisen naamapesun.

Tänään on ollut pilvistä ja lämpötila oli laskenut jo +12 asteeseen. Onneksi aamulla ei vielä satanut, joten lähdin koko porukan kanssa parin tunnin metsälenkille. Terra oli aivan innoissaan metsälenkistä, vaikka on tietty metsässä ollut monesti ennenkin. Mutta tässä "korpimetsässä" taisi olla jotain erikoisen hyviä ja mielenkiintoisia riistan hajuja päätellen ainakin siitä, että Muske viipyi parikin kertaa taas melko pitkään jäljellä. Melkoisen matkan oli Muske tainnut juosta, koska kieli roikkui ja vesi maistui sen saapuessa lauman luo, vaikka ei ollut enää kuuma sää. Kesäkuvia on tullut otettua sen verran paljon, että taidan laittaa niille oman kansion Picasaan loppuviikosta. Jos vaikka päästäisiin Terrankin kanssa silloin uimaan.

Erittäin hyvin on tämä lauma tullut keskenään toimeen, ei ole tarvinnut Antjen kuin kerran eilen huomauttaa Terralle, kuka on tämän lauman pomo. Terra näyttäisi olevan hyvin "viriili", komea nuori herra, joka on etenkin tänään esitellyt Muskelle kovasti komeita muskeleitaan:)) Luulen, että Muskelle on tulossa melko pian juoksut. Mitään ei ole onneksi vielä näköpiirissä; heinäkuussa juoksuja vasta odotellaankin:))

Antjen tytär Etta oli viikonloppuna Pieksämäessä jälleen ROP-pentu. Vain hetkeä aiemmin Antjen isästä Kelmistä tuli myös Ruotsin Muotovalio! Onnea Ettalle ja Kelmille kuin myös heidän omistajalleen Liisalle!

On weekend I was looking for Obedience Fi Sch 2011 Competition with Muske. Terrible heat and hot weather, so most of dogs needed wet safety clothing against hot sun and heat, so did Muske. Yeasterday one of Antje´s son, Terra, came to us for a week when his Family spend Holiday in Egypt. More summer pictures about dogs on Picasa Web Album later on this week. Antje´s doughter Etta was BOS-puppy again on weekend´s Show. Just before this Antje´s father Kelmi became Swedish Shampion! Congratulations both of them and their owner Liisa Kotisalo, as weel!!!

Hulluna uimiseen - Grazy for swimming

2011-06-09T13:18:00.014+03:00

Pictures: Muske

Kuten kuvista näkyy, uimakausi on alkanut! Toissapäivänä ajoin auton ensimmäistä kertaa viime kesän jälkeen metsän laidalle, josta lähtee polku tutulle järvelle. Koirat hyppäsit autosta ulos innoissaan, kuten tavallista, mutta Muske jäi nuuhkimaan ilmaa. Hetken kuluttua se ampaisi juoksuun eikä sitä pidätellyt mikään. Jonkin aikaa siinä ihmettelin, mutta sitten arvelin sen juosseen järvellle. Kun saavuimme 5-10 minuutin kuluttua Antjen kanssa perässä, huomasimme iloisen, intoa puhkuvan stabyn, joka seisoi odottavan näköisenä silmät tuikkien matalikossa. Siitä se sitten lähti, nimittäin uintilelun heitto järveen kerta toisensa jälkeen (n. 20-30 kertaa yhteensä). Oli tosi hienoa katsoa Musken räjähtävää loikkaa veteen ja voimakasta uintia. Tämä tyttö on syntynyt uimariksi! Ongelmana on vain se, että sitä ei tahdo saada järvestä pois. Antje tyytyi tällä kertaa kahlaamaan ja tutkimaan (syömään?) jotain ötököitä rannalla. Toisaalta, yhtä aikaa tytöille ei oikein voi heittääkään mitään veteen, sillä Muske on käsittänyt "uimahulluudessaan" asian niin, että hänpä hakee voimakkaampana uimarina kaikki mitä vedessä kelluu. Jos näin upeat ilmat jatkuvat, lähden ensi viikolla joskus pelkästään Lotan kooikerin Terran (joka siis tulee viikoksi meille) ja Antjen kanssa uimaan . Muske saa jäädä välillä lepäämään ja pääsee sitten erikseen kokeilemaan vaihteeksi riistakapulan noutoa ja mahdollisesti myös vesilinnun noutoa, jos sellaisen onnistun saamaan.

Olen liittynyt jäseneksi myös Hyvinkään seudun kennelkerhoon, joka järjestää monenlaista toimintaa ympäri vuoden. Eilen olimmekin Imppareiden näyttelykoulutuksen päätyttyä ensimmäistä kertaa Musken kanssa näyttelykoulutuksessa Hyvinkäällä, ja hienosti meni!!! Muske on täysin yllättänyt minut nopealla kehittymisellään!? Meillä oli onni saada jälleen kerran kouluttaja, joka on erittäin kokenut näyttelyexpertti ja kasvattaja, joten suuri kiitos edellä mainitusta kuuluu kouluttajalle.

Wonderful waether in Finland, almost +30 C (86 F)! Here some swimming pictures about Muske (Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn), who is "grazy for swimming". Few days ago I really enjoyd looking for her working; she is strong girl who is born as a swimmer:)) Muske really LOVE swimming! It´s good training before showing period, as well (she will has three shows in the next month). During last two months Muske also have had obedience- and showing training, and she has done very well. So, lot of summer fun with our great stabij girl, Muske:))

Näyttely- ym. kuulumisia

2011-06-07T09:27:00.008+03:00

Antje´s son Benno

Antje, Marjaana and Benno

Voiko kesälomalla olla kiirettä? Ilmeisesti voi, ainakin itse tunnun kehittävän aina jostain hirveästi puuhaa. Musken kanssa olemme käyneet parissa mätsärissä, koira- ja näyttelykoulutuksessa edelleen. Hienosti Muske suhtautuu kaikkiin ihmisiin, koiriin ja harjoitusnäyttelytuomareihin, eikä esiintymisessäkään ole enää paljon hiomista! Imppareiden näyttelykoulutus oli tosiaankin hienosti toteutettu koulutus! Kiitos Impivaaran Hallien näyttelytoimikunnalle! Koska Muske on nyt ilmoitettu kolmeen ihan oikeaan näyttelyyn, paine sen kuin kasvaa:)) Ei nyt sentään, mutta jatkamme näyttelyharjoituksia toisaalla jo tällä viikolla, jotta ei hyvä harjoitusputki katkea ennen ensimmäistä näyttelyä, joka on heinäkuun alussa. Lauantaina menemme seuraamaan Klaukkalaan tokon SM-kisoja (n. 400 koiraa tulossa!), ja sunnuntaina saammekin hoitopojan noin viikon ajaksi, kun Terra tulee meille hoitoon perheen ulkomaanmatkan ajaksi. Maltan tuskin odottaa:))

Sunnuntaina olin Antjen kanssa ensimmäistä kertaa näyttelyssä pentujen jälkeen. Edellisestä kerrasta (jolloin Antjesta tuli Suomen MV) onkin vierähtänyt 1½ vuotta. Kuten viimeksi mainitsin, Antje on sisäistänyt jo vuosien varrella näyttelykiemurat. Arvostelukin oli jälleen kerran kuin kopio aiemmista, eli tykättiin kropasta, päästä, liikkeistä, luustosta, kulmauksista, draivista ja tempperamentista ymv., mutta tällä kertaa tuomarin mielestä Antje oli "a little bit too heavy" (ei siis lihava, vaan "raskas"; tosin Antjen selkä on tullut pentujen jälkeen jykevämmäksi) ja "Coat of nice quality but not in the best condition". Mitä ihmettä? Vastahan täälläkin hehkuttelin miten hyvin Antjen turkki on kasvanut pentujen jälkeen:)) Niin ironista kuin se onkin, näin taitaa taas olla asian laita. Antjen edellisestä juoksuista on kulunut reilut kaksi kuukautta, ja pikkurouvan nukkumapaikalle on jälleen ilmestynyt tuttuja karvatuppoja! Ja totta puhuen, Antjen turkki ei tosiaankin ollut Aurassa läheskään niin upea kuin kilpailukumppaninsa Marun paksu, kaunis turkki! Ensimmäisen kerran näin Marun livenä, ja kaunis, tasapainoinen tyttö Maru kaikin puolin onkin. Paljon onnea Marulle sertistä ja VSP:sta samoin kuin Indylle SMV-tittelistä ja ROP:sta! Antjen tulos oli VAL ERI 1, PN2 ja olipa uudessa lomakkeessa vielä kohta, johon oli ruksattu SA. Koska tosiaan olin pitkästä aikaa näyttelyssä taas kuin "Liisa Ihmemaassa", oli koiran käyttäytymisen arvioiminenkin minulle uusi asia näytteluarvostelussa, vaikka asiasta tiesinkin. Tässäkään asiassa ei ollut Antjen suhteen moittimista. Tämä on hyvä uudistus Kennelliitolta, koska tulee samalla tehtyä ikäänkuin pienimuotoinen luonnetesti.

Näyttelypäivän odotetuin asia taisi kuitenkin olla Antjen pojan, Bennon tapaaminen. Oli niin hauskaa tavata Benno ja myöskin Bennon erittäin mukava perhe! Bennosta on kasvanut komea, vankkarakenteinen ja tasapainoinen poika, jolla on mahtavan kaunis turkki pennuksi. En muista yhtä kaunista turkkia tuon ikäisellä pennulla nähneeni...? Bennon tavatessani totesin myös pojan luonteen olevan erittäin avoin ja ystävällinen; jokaikinen koira ja ihminen oli Bennosta kiva! Näyttelykokemus oli Bennolle ensimmäinen, mutta tämä iloinen vesseli esiintyi kuin vanha tekijä. Tuomari oli kovasti ihastellut Bennoa joka suhteessa ja harmitellut sitä, että hammasrivistö ei vielä ollut ihan mallillaan (Bennolla näyttäisi olevan jossain määrin alapurentaa), muutoin Bennosta olisi hänen mukaansa tullut ROP-pentu. Benno sai ERI:n eli punaisen nauhan ja oikein hyvän arvostelun. Siispä vetoleikkejä ja odottelua vuoden ikään asti, josko pojan leuat siitä vielä kasvaisivat koirankin kasvaessa...? Ainakin toivon näin upealle pennulle tällaista ihmettä (joita alapurennankin suhteen voi kuulemani mukaan tapahtua, vaikka ei ole kovin yleistä). Kuvissa Antje ja Benno, joita piti hieman makupaloilla maanitella, jotta pysyisivät paikoillaan. Benno onnistui tässä äitiään paremmin:))

Lomatunnelmia

2011-06-01T21:14:00.007+03:00

Kuten viimeksi jo mainitsin, kevät on työssäni vuoden kiireisintä aikaa, eli juuri mihinkään muuhun ei jää aikaa, paitsi tietenkin koiriin. Tänään ajelin iloisena kotiin kuumassa autossa (ulkolämpötila +30.5). Ylimääräisiä työpäiviä oli kertynyt sen verran, että käytännössä kesälomani alkoi siis jo tänään!! Vauw! Uskomattoman hieno asia, vaikka muutama päivä tässä varmaankin menee asiaa sulatellessa ja miettiessä miten saa ajan kulumaan elokuun puoliväliin asti:)) Todellisuudessa ajankäyttöongelmia ei tietenkään tule!!!! Musken kanssa käymme edelleen Vaarantilalla pidettävässä koirakoulussa, vaikka ensi sunnuntai jää valitettavasti väliin, koska olemme silloin Antjen kanssa Aurassa. Koirakoulussa olemme harjoitelleet ryhmän kanssa mm. seuraamista, koira kulkien vapaana omistajansa vierellä muiden koirien/omistajien seisoessa maneesin laidalla ringissä. Jokainen koirakko pujottelee yksitellen kaikkien muiden koirakoiden lomitse (kiertäen kaikki paikallaan olevat koirakot), eli koiran tulee seurata koko ajan omistajaansa eikä lähteä omille teilleen tai muita koiria kohti. Vähän harjoitus alussa mietitytti, koska kokemusta vastaavasta ei ole, ja paikalla on useita koiria (pieniä, isoja, käyttökoiria, niitä, joilla on iso ego ja sellaisia, joilla ei sitä ole, kokeneita, aloittelijoita jne.). Ajatuksena tässä on se, että omistaja on koiran "tuki ja turva", eli omistaja häätää mahdollisen tunkeilijan pois. Näin koira oppii luottamaan omistajaansa eikä koiran tarvitse rähistä eli puolustautua "vaaran" uhatessa. Ihmeen hyvin homma on toiminut, kuten muutkin harjoitukset näissä treeneissä. Musken suhteen tosin ei tarvitse pelätä, että se kenellekään rähisisi, mutta tarkkana tässä tietty pitää olla, jotta kaikilla on homma hallussa. Olen ollut Muskeen ja Musken toimimiseen erittäin tyytyväinen, samoin kuin muutenkin näihin treeneihin.

Maanantaisin olemme jo kahdesti käyneet Musken kanssa näyttelykoulutuksessa, jonka on järjestänyt oma seura Impivaaran hallit. En tiedä voisiko näyttelytreenejä enää paremmin toteuttaa kuin tässä tapauksessa, jolloin kouluttajana on ulkomuototuomari (Tarja Löfman)!? Hän sekä kouluttaa/opettaa että opettaa arvioinnin kautta tuomarin näkökulmasta katsottuna. Kouluttaja antaa myös jokaiselle erikseen yksilöllisiä neuvoja ja kuuntelee omistajan omia kokemuksia sekä tutustuu jokaiseen koiraan perusteellisesti. Kentälle on järjestetty aito näyttelypaikka pöytineen. Jokainen saa harjoitella "kuin olisi näyttelyssä" sillä erotuksella, että kouluttaja antaa ystävällisesti erittäin hyviä neuvoja, ohjeita ja tukea mitä tule koiran esittämiseen, koiran liikkumiseen, koiran käyttäytymiseen, koiran käsittelemiseen jne. Aivan mahtava koulutus! Täydet pisteet kouluttajalle ja koulutuksen järjestäjälle! Ensi maanantaina koulutus päättyy kentällä järjestettävään mätsäriin, jossa tuomarina edelleen kouluttaja. Muutoin emme ole mätsäräihen suunnitelmista huolimatta vielä ehtineetkään em. työkiireiden vuoksi, huomenna taidamme lähteä ensimmäiseen. Suunnitelmissa on kuitenkin vielä muutama harjoitusnäyttely ennen varsinaisia näyttelyitä. Myös näyttelykoulutuksessa Muske on yllättänyt minut iloisesti, vaikka kovin pitkä tauko näyttelyissä meillä on ollutkin sekä Antjen että Musken kanssa. Jos ei ole ollut astutussuunnitelmia/pentuja, sitten ei ole ollut tytöillä turkkia. Myöskään Antjen kantoaikana en halunnut näyttelyissä käydä Muskenkaan kanssa, ihan vain varmuudeksi, vaikka en mikään yltiöpäisen pöpökammoinen olekaan. Toisaalta, Muske on vielä nuori, ja vasta nyt tuntuu siltä, että Muske on kaikinpuolin kehittynyt aikuisemmaksi, ja näyttelyihin kannattaa sen vuoksi lähteä.

Antjen kanssa palautimme mieleen näyttelykiemuroita eräänä iltana omalla pihalla. Kun otin Antjen näyttelyhihnan esille, oli tyttö suorastaan lentoon lähdössä. Pihalla Antje oli ensin niin intoa täynnä, ettei hommasta tahtonut tulla mitään - vauhti oli suorastaan räjähtävä, ja Antjekin oli sotkeutua omiin jalkoihinsa! Erinomaisesti näyttää Antjelle kuitenkin painuneen mielen sopukoihin nämä asiat. Varsinkin se, että seuraamiseen, seisomiseen (hampaiden katsomiseen) ymv. näyttelyttämiseen AINA liittyy makupala! Täytynee sunnuntaina lähteä Auraan ajoissa, jotta ehdin päästää siitä liiat höyryt ulos ennen kehän alkua. Kiva lähteä Antjen kanssa sunnuntaina näyttelyyn tapaamaan kooikereita omistajineen. Erikoisesti odotan näkeväni näyttelyssä yhden suosikkipojistani, Antjen pennun Bennon. Kuvat Muskesta ovat eräältä metsäretkeltä, jossa Muske oli ihan väkisin loikkaamassa metsälampeen lintuja jahtaamaan. Sinne en kuitenkaan Muskea lintujen pesimisaikana voinut päästää, ja hyvin Muske uskoi kaikesta "seisomisesta" (ks. alin kuva) huolimatta kieltoa. Kun lomani nyt alkoi, alkaa varmasti niitä uintikuviakin pian tulla - kuin myös useammin kuulumisia koirista tänne Blogiin:)) Pihallamme kasvava sireeni alkaa olla jo hyvässä kukinnossa, vaikka Juhannukseenkin on vielä aikaa.

Kesätoimintaa

2011-05-15T20:38:00.005+03:00

Musken elämä ei ole sentään pelkkää "bodybuildingia", kuten viimeksi kerroin, vaan tänään tämä neiti siirtyi jälleen koulunpenkille. Tottelevaisuuskoulutusta järjestetään suureksi ilokseni aivan kotikulmilla Läyliäisissä aina sunnuntaisin 12.6. asti, jossa koulutuksessa siis Musken kanssa aloitimme tänään. Oikein mukava, mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus! Lisäksi Muske aloittaa viikon kuluttua näyttelykoulutuksen, jossa kouluttajana toimii ulkomuototuomari. Kun vielä pistäydymme muutamassa mätsärissä, on näyttelyiden aika. Pakkasessa odottaa myös hirvensorkka noutajaansa, joten siinäpä on kylliksi Muskelle kesäohjelmaa toistaiseksi. Sekä Antjella että Muskella on tällä hetkellä turkki hyvässä kunnossa, joten ainakaan sen suhteen ei tarvitse jättää näyttelyitä enää väliin. Ja mukavaahan kesällä on näyttelyissä käydä. Muske on saanut myös kroppaansa enemmän "aikuisen naisen" piirteitä johtuen varmaan myös siitä, että Musken 3. juoksuja odotellaan parin kuukauden sisällä. Neiti alkaa siis aikuistua vähitellen. Muske näyttää tarvinneen tähän paljon enemmän aikaa kuin esim. kooikerit - oman kokemukseni mukaan. Ensimmäiseksi näyttelyyn lähtee Antje, eli vuorossa on Aura 5.6. Tähän näyttelyyn on tietojeni mukaan ilmoitettu ainakin yksi Antjen pojista, joten tiedossa on jälleen hauska päivä!

Kuulumisia Äitienpäivänä

2011-05-08T13:40:00.008+03:00

Valkovuokot merkitsevät kevättä elleivät peräti kesää ja niistä on tullut ainakin minulle Äitienpäivän symboli. Se, että keväisin on töissä vuoden kiireisintä aikaa ennen oppilaitosten kesälomia, ei pitäisi kuulua kevääseen (ainakaan, jos on näin upea sää!), mutta niin vain on minun työssäni jatkuen tuonne kesäkuun puolelle. Ensi viikolla joudun ajamaan joka päivä Helsinkiin. Se tulee olemaan koettelmus 3-tien aamu- ja iltaruuhkassa tässä helteessä. Lisäksi huomenna pöllähtää pihalle kuorma-autolavallinen sepeliä, joka odottaa levittämistä. Sisäremontti on viittä vaille valmis. Koirille kuuluu pelkkää hyvää, joskaan ei mitään järisyttäviä uutisia ole näköpiirissä. Antje oli viime viikolla rokotettavana Klaukkalan Käpälämäessä. Antje on palautunut hyvin entisiin mittoihinsa pentujen jälkeen, ja turkkikin on kasvanut mukavasti ollen nyt oikein hyvässä kunnossa. Käpälämäessä oli tällä kertaa vastaanotolla jo Helsingin ajoilta tuttu ja yksi pätevämmistä (ellei pätevin!) ja mukavimmista tuntemistani eläinlääkäreistä, Outi Ahlström. Outille tuli tietenkin kerrottua myös Kissmon äkillinen sairastuminen, ja Outilla oli onneksi aikaa (kuten tavallisesti) kuunneella koko stoori. Keskustelun perusteella sain jälleen lisää tietoa liittyen Kissmon sairauteen ja kuolemaan ja itselleni tarvitsemaani tukea asian käsittelemiseksi ja loppuunviemiseksi. Musken rokotuksia aikaistan sen verran, että ensi kerralla voin rokotuttaa sekä rouvan että neidin yhtä aikaa. Muskelle tehdään myös rabiesvasta-ainetesti kesällä rokotusten yhteydessä, onpahan sitten tarvittaessa olemassa.

Antjella ja etenkin Muskella on alkanut oikein tehotreenit mitä tulee "kehonrakennukseen" ankaran ja runsaslumisen talven jälkeen, jolloin koirien liikkuminen oli pääasiassa pahimillaan kävelyä valaistuja teitä pitkin. Eipä pitäisi kesän jälkeen Muskellakaan olla "löysyyttä" ainakaan lihaksissa luiden ympärillä. Treeneihin on kuulunut päivittäin kilometreittäin metsälenkkejä vapaana, ja kohta siihen lisätään säännöllinen uinti. Välillä lenkkeillään näissä Lopen ja Läyliäisen ihanissa maalaismaisemissa, joten eläinteema jatkuu. Nämä uskomattoman viisaat ja ihanat lampaat ovat tuttavuuksia eiliseltä lenkiltämme Antjen ja Musken kanssa. Aluksi lampaat olivat kaukana meistä laitumella. Kun aloin jutella niille, ne lähtivät määkien tulemaan luoksemme johtajansa perässä. Sosiaalisia ja viisaita eläimiä! Luulen, että johtaja on tuo kuvassa oleva vaalea komistus. "Muskenvärinen" lammas oli myös hauska! Antjekin katseli tätä porukkaa niin huuli pyöreänä, ettei muistanut edes haukkua, Muskesta puhumattakaan. Muske olisi rynnännyt aitaukseen, mutta pidin hajurakoa lampaiden vuoksi, jotta eivät pelästyisi. Antjella ja Muskella on muuten tänä kesänä ensimmäistä kertaa Scalibor-punkkipannat koko kesän ajan (paitsi tietenkin uidessa), joista pannoista olen kuullut hyviä kokemuksia. Ja kätevätkin ne ovat eivätkä edes näy turkin seasta! Jos toimivat hyvin, jatkuva liuoksen tiputtelu saa jäädä. Kesään on nyt suunniteltu muutamia näyttelyitä, sitä ennen pari mätsäriä harjoituksen vuoksi. Mätsäreitä järjestetään nykyisin paljon enemmän kuin joitakin vuosia sitten, mikä on tietenkin hieno asia! Hyvää äitienpäivää, koirat mukaan lukien:))

Shetlanninponi Hottis

2011-04-27T23:32:00.012+03:00

Shetlanninponi Hottis

Tähän kaveriin täytyy tutustua lähemmin...

Hottis ja Muske

Muske ja Hottis

Pääsiäisen viettoomme kuului mm. mukavan päivän vietto herkullisen ruuan ja metsälenkin kera ystävän luona Läyliäisissä. Perheessä on on kahden pienen pojan lisäksi kaksi koiraa (erittäin ystävälliset karjalankarhukoira Banda ja kultainennoutaja Linda), kaksi hevosta ja aivan ihastuttava, minullekin uusi tuttavuus shetlanninponi, nimeltään Hottis. Muske viihtyi silminnähden suurella tilalla maalaismiljöössä ihmisten ja eläimien ympäröimänä ja niiden kanssa, liekö tämä geeneissä? Stabyjen historian mukaan rotu on ennen kaikea metsästyskoira, mutta sitä on pidetty Hollannissa myös kautta aikojen maatilojen vahtikoirana. Erikoisesti uusi eläintuttavuus Hottis kiinnosti Muskea ja tietysti minuakin, ja saipa perheen reilun vuoden ikäinen poikakin silloin tällöin kunnon kasvopesun Muskelta. Onneksi perheen lapset ovat eläimiin tottuneet. Ottaisin itselleni heti pari tuollaista ihanaa shetlanninponia, jos siihen vain olisi mahdollisuus. Käväisin jo Suomen Shetlanninponiyhdistyksen sivuillakin katsomassa lisätietoa tästä hevosrodusta, jolla sallitaan mikä tahansa hevosille tunnettu väri, paitsi pilkullisuus. Noin 2-3 vuoden iässä niiden korkeus ei saa olla yli 104 cm, ja yli 4-vuotias tai vanhempi shettis ei saa olla yli 107 korkea. Hottis on omistajansa mukaan hyvin viisas poni, joka kylmänrauhallisesti mutusteli ruohoa Musken tehdessä siihen tuttavuutta.

Kotona remontti jatkuu, ja on nyt laajentunut pesuhuoneeseenkin. Huomenna pitäisi putkimiehen tulla kylään. Tämän viikon vietän virallisestikin lomaa kirjaimellisesti kotona ja pihalla, sillä auto on muutaman päivän huollossa. Samalla siihen vaihdetaan toinen takaovi tuon jokin aika sitten sattuneen "aaveauton" törmäyksen vuoksi. No, tuleepa ainakin tehtyä koti- ja pihatöitä, koska täältä ei juuri mihinkään ilman autoa pääse. Onneksi sää on ollut mitä mahtavin, koirien kanssa on kiva lenkkeillä ja pyykit kuivuvat hyvin ulkona:))

On the pictures Muske and her new friend, lovely Shetland pony named Hottis.

Bennon kevätkuulumisia

2011-04-24T19:14:00.008+03:00

Frisian Gem Bastens Benno "Benno"

Benno

Benno ja Tico

Jo Kiirastorstaina sain Marjaanalta kerrassaan upeita, keväisiä kuvia vauhdikkaasta Bennosta ja kaveristaan Ticosta, mutta vasta tänään sain pienennettyä kuvat tänne blogiin sopivimmiksi. Benno näyttää pysyvän edelleen tyylilleen uskollisena; vauhtia näyttää Benno-pojalla riittävän ja nauravan kooikerin mainekin on säilynyt:)) Bennolle on kasvanut myös upea turkki, taitaa olla isän peruja, kuten tuo iloisuuskin. Kerrassaan hienoja kuvia Bennosta liikkeessä, itse en koskaan ole onnistunut saamaan omista koiristani tällaisia kuvia, vaikka järjestelmäkamera on minullakin. Siispä taidon puutetta, kuten ennenkin on todettu. Pääsiäinen on sujunut rauhallisissa merkeissä kyläillen, ulkoillen ja nauttien ihanasta kevätsäästä! Taisi tänään olla näillä kulmilla lämpöasteita reilut +20. Meillä on Pääsiäinen hyödynnetty myös keittiöremonttia tehdessä, kuinkas muuten!? Eli keittiö on siirretty toistaiseksi kodinhoitohuoneeseen..., ja pääsiäisruoka on valmistunut mikrossa (=mikroaterioita). Vappuna pitäisi olla valmista. Musken kanssa olimme eilen ystävän luona kyläilemässä. Tästä reissusta ja Musken uudesta, ihastuttavasta tuttavuudesta "Hottiksesta" juttua myöhemmin.

Aurinkoista Pääsiäisen aikaa!

2011-04-20T16:22:00.008+03:00

Muske and Antje

Easter fun on the Farm of Vaarantila

Except horses, there are dogs, cats, rabbits, goats and the sheep on the Farm, situated near to our place in Läyliäinen.

Kesä tulossa - Summer is coming?

2011-04-17T19:21:00.009+03:00

Lady Muske in the sunshine Antje has got a bit coat again!

Ihana, lämmin kevätpäivä, eikä lumestakaan ole kohta enää tietoakaan! Kevääseen ja Pääsiäisen lähestymiseen on kuulunut tietenkin auton pesua ja huoltoa, renkaiden vaihtoa ja tänä vuonna tietenkin äänestäminen. Teimme lenkin koirien kanssa Läyliäisten koululle, ja illalla sitten nähdään miten "maa makaa". Aamulla aikaisin olin Musken ja Antjen kanssa pitkällä metsälenkillä. Ja voi sitä riemua, kun koirat pääsivät pitkästä aikaa oikein kunnolla taas juoksemaan, hajuja haistelemaan ja sammalta repimään! Muskea oli hauska katsoa, kun se tajusi, että ei enää tarvitsekaan hitaasti edetä syvässä lumessa! Tästä oli seurauksena se, että se lähti pari kertaa jäljen perään ollen poissa näkyvistä ikuisuudelta tuntuvan ajan. Mutta onneksi oli pilli mukana, joten aikansa jäljestettyään tyttö palasi hienosti korvat hulmuten takaisin. Antje "korkkasi kevään" jo pari päivää sitten, jolloin pieni metsähiiri tuli valitettavasti tiensä päähän. Luonto on julmaa tässäkin tapauksessa, mutta Antje toteutti vain rodulle tyypillisiä keskiaikaisia vaistojaan. Antjen juoksut ovat lopuillaan - onneksi- sillä tällä kertaa pikku rouva oli erittäin innostunut solmimaan suhteita kaikkien mahdollisten urosten kanssa, jotka se kohtasi! Viikon sisällä olen huomannut, että Antje taitaa saada sittenkin turkkinsa takaisin pentujen jälkeen. Ehdin jo jossain vaiheessa huolestua. Nyt turkkiin on kuitenkin ilmestynyt sinne tänne paksuja karvatuppoja, eli turkki näyttää uusiutuvan kaulasta alkaen vaiheittan. Katsotaan nyt ehtiikö turkki uusiutua kokonaan ennen sen taas katoavan muutaman kuukauden kuluttua juoksuista. Tässä yhteydessä täytynee kiittää kaikkia, jotka ovat viime aikoina meiltä pentua kysyneet. Siksi kerrottakoon vielä, että Muskea ei astuteta tänä vuonna, vaan suunnitelmissa on staby-pentue ensi vuoden puolella näihin aikoihin. Annamme vielä Musken kasvaa ja kehittyä, täyttäähän tyttö vasta kaksi vuotta kesäkuun lopulla. Sen sijaan Antjelle on toiveissa pentue loppuvuodesta. Ensimmäiset äänestyksen ennakkotulokset taisivat jo tulla..., nyt alkoi oikeasti pelottaa (!?), pitääkö tässä kohta alkaa suunnittelemaan muuttoa vaikkapa Musken ja Antjen kotimaahan:))

Summer is coming to Finland - at least! It means car wash and service including changing tires - no anti-skid tires in Finland anymore! Today it´s also very interesting and excaiting day in Finland because of parliamentary election. In the evening we´ll see how Finland is going on next four years...? Most of all Muske and Antje have enjoyed very much running, tracking (Muske loves it!!!) and borrowing holes in the forest. It was so nice to see their big joy after hard winter with lots of snow! Some days ago Antje catched the first wood mouse of Spring. During last months/weeks many people have asked puppies from us. So I have to tell to everybody that we are planning first staby litter on the begin of 2012. Muske still is very young Lady. Next kooiker litter is planed on the end of 2011.

Liisan päivä

2011-04-09T21:15:00.009+03:00

Etta (Frisian Gem Bastens Beatrix) Etta ROP- ja BIS3 -pentu Retu Terra

Tänään oli todellakin Liisan päivä, sillä Etta (5 kk) nappasi ensimmäisessä pentunäyttelyssään Showlink Areenalla Lohjalla tuloksen ROP- ja BIS3 pentu. Minulle oli yllätys, että tässä Spanieliliiton erikoisnäyttelyssä valittiin myös BIS-pentu, mutta mukava yllätyshän se oli:)) Pentueen toinen isoisä ja Antjen isä Kelmi (Milfeddyg Innemend Elaika) tuli hyvää vauhtia perässä tuloksella ROP ja BIS4! Kaksinkertaiset onnittelut Liisalle! Myös Terra ja Retu saivat erittäin lupaavat arvostelut, vaikka pokaalit jäivät vielä odottamaankin. Haasteeksi nuorille herroille muodostui luultavasti pöytäkokemus, jonka kanssa täytyy vielä tulla sinuiksi. Koska itse olin tällä kertaa vain katsojan roolissa, saatoin keskittyä rauhassa seuraamaan pentujen ensitassuttelua areenalla. Antjen lapsukaiset esiintyivät hienosti niin kehässä kuin sen laidallakin, ja oli tosi mukava seurata näiden vilkkaiden ja iloisten pentujen touhua kehän laidalla ja yhteistyötä omistajiensa kanssa kehässä. Kaunis, aurinkoinen päivä mukavassa matka- ja näyttelyseurassa kruunasi tämän viikonlopun!

Kokonaisuudessaan viikon kruunasi huikea musiikkiteatterielämys Helsingissä pari päivää sitten(UIT Hakaniemen Musiikkiteatteri). Erinomaista osaamista esiintyjiltä ja kaikilta ammattiryhmiltä! Ilon kautta (joka on myös esityksen nimi) käsiteltiin osin vakaviakin, ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja purevasti, mutta kuitenkin hienotunteisella huumorilla ja riman alitusta välttäen. Esiintyjät pystyivät hienosti ottamaan yleisönsä ja päinvastoin, tunnelma oli välitön, hauska ja rento. Pienen teatterin kodikas ilmapiiri pikku baareineen oli omiaan lisäämään hyvän olon kokemusta, jonka tämä reilun puolentoista tunnin pituinen esitys jätti jälkeensä. Suosittelen! Ei niin hyvää, jotta ei jotain huonoakin olisi tähän viikkoon mahtunut. Torstaina laitoin autoni normaalisti parkkiin toisen auton viereen pistäytyessäni postissa. Sitten nopeasti postista takaisin autoon vesisateesta, vilkaisu taakse, peruutus ja...., sen jälkeen matka katkesikin siihen! Päinvastoin kuin voisi kuvitella, en itse törmännyt mihinkään, vaan oman autoni vieressä parkissa ollut auto lähti vyörymään suoraan oman autoni päälle törmäten melko kovalla rytinällä autoni vasempaan kylkeen. Omistaja oli ilmeisesti jättänyt autonsa vapaalle ja/tai unohtanut laittaa käsijarrun päälle, joten tämä "aaveauto" lähti omille teilleen. Juoksin postiin, josta tavoitin auton omistajan. No, asioista sovittiin ilman epäilystäkään ystävällisissä merkeissä (sattuuhan sitä!), mutta harmittaa tietenkin nuo kaksi omenan kokoista klommoa autoni vasemmassa ovessa. Ovi menee varmastikin vaihtoon. Ja eihän tuo hauskaa ole vastapuolellekaan. Koirat olivat tapahtumahetkellä autossa, ja pahimmassa tapauksessa tämä ilman kuljettajaa liikkunut auto olisi voinut aiheuttaa myös ihmisvahinkoja. No, auto on onneksi kuitenkin vain peltiä (tai taitaa olla nykyisin pitkälti muovia), sen voi kuitenkin korjata. Tulipa nyt kuitenkin tämäkin kerrottua, sillä eipä ole ennen moinen tullut eteen:))

Veljekset kuin ilvekset

2011-04-04T19:02:00.011+03:00

Vas.: Lotta (vieressä sheltti Leevi), Paula ja pojat Terra, Retu ja Bruno (+ painikaveri)

Retu (Frisian Gem Bastens Berthus) Retu Bruno (Frisian Gem Bastens Bruno) Bruno Leikkikaverit Bruno ja Leevi

Eilen vietimme jälleen mukavan tunnin Tiltun koirakoulussa Terran, Retun ja Brunon kanssa omistajineen. Pienen alkulämmittelyn jälkeen pojat leikkivät ja riehuivat melkein läkähdyksiin asti toistensa kanssa. Mukana oli myös Terran paras kaveri Leevi (perheen toinen koira) sekä loppuvaiheessa paikalle saapunut toinen Leevi, jonka kanssa etenkin Bruno innostui leikkimään. Kameran kanssa oli jälleen vähän ongelmia, ja jostain syystä mm. Terrasta ottamani kuvat epäonnistuivat (jäivät pimeiksi). Terrasta on onneksi pari viikkoa sitten otettuja vastaavia kuvia blogissa ja muitakin kivoja kuvia Terran omilla sivuilla. Joitakin kuvia onnistuin kuitenkin teknisistä vaikeuksista huolimatta saamaan, vaikka helppoa se ei siltikään ollut - pojilla oli niin kova meno päällä koko ajan! Välillä oli suorastaan vaikeuksia erottaa poikia toisistaan, joten veljeksiltä näyttävät:)) Aika meni aivan liian nopeasti! Harmi, ettei tullut tehtyä varausta kahdeksi tunniksi. Ensi viikolla tapaan Terran ja Retun lisäksi Ettan, jotka lähtevät Lohjan erikoisnäyttelyyn. Retu oli jo lauantaina ensimmäisessä pentunäyttelyssään Lohjalla saaden hienon arvostelun, vaikka ensimmäinen iso haaste taisi hieman pientä Retu-poikaa jännittääkin eikä ihme, onhan ensimmäinen näyttelykokemus pennulle uusi ja haastava. Hieno aloitus Retulta ja Paulalta, tästä on hyvä jatkaa! Todennäköisesti myös Bruno ja Benno tuovat jonain päivänä näyttelykehään iloisen charminsa:)) Harmi, että tapaamiseen eivät pitkämatkalaiset päässeet, mutta toivon mukaan myöhemmin, pentujen vielä kasvaessa, saamme järjestettyä yhteisen pentuetapaamisen.

Viime viikon lopulla sain kätevästi Kennelliiton Omakoira-palvelun kautta suoraan s-postiini Musken lonkka- ja kyynärpääkuvausten tulokset, jotka olivat: lonkat B/C, kyynerpäät 0/0. Tämä oli aika yllättävä tulos, sillä Musken sukutaulussa sekä isän että äidin puolelta on kolme sukupolvea A-lonkkaisia koiria. Kieltämättä tämä oli em. syystä hienoinen pettymys niin minulle itselleni kuin Hollannissakin. Muutama päivä tässä on asiaa pohdittu puolin ja toisin, ja asiaa koskevilla verkkosivuillakin vierailtu. Luettuani eräältä sivulta, että on olemassa "hyvä C" ja "paha C", päätin soittaa Kennelliittoon kysyäkseni tuloksista tarkemmin. Sainkin Kennelliiton eläinlääkäriltä erittäin ystävällistä palvelua ja selkeän kuvauksen Musken tuloksista. Musken tapauksessa ei ole kysymys tuosta "pahemmasta" versiosta tai ylipäätään pahasta ongelmasta, vaan kuvissa näkyi mm. löysyyttä, muuten lonkat olivat siistit ja hyvin sijoittuneet lonkkamaljaan eikä merkkejä esim. nivelrikosta ole. Tarkensin asiaa vielä kysymyällä, onko tässä tapauksessa uusintakuvaus perusteltua. Sain kuulla, että on hyvinkin mahdollista, että tulos koiran vielä kehittyessä muuttuu aiemmasta, eli uusintakuvaus on tässä tapauksessa perusteltua aikaisintaan 6 kuukauden kuluttua. Miksi siis rikoin "pyhän lupaukseni", että etenkin isokokoisempaa rotua ei ehdoin tahdoin kannata viedä kuvattavaksi ainakaan ennen kahta vuotta, jos ei ole aivan pakko? Etenkin, kun mielestäni Muske on kehittynyt hitaasti ja/tai on mielestäni hitaasti kehittyvä rotu, ja on mieleltäänkin vielä "melkein pentu". Monet kuitenkin vievät koiran jo n. 1½-vuotiaana kuvattavaksi ilman ongelmia. Itse aion kuitenkin jatkossa malttaa mieleni, toisin sanoen vien koiran kuvattavaksi vasta n. 2-vuotiaana. Uskoisin, että tässä asiassa on sekä rotu- että yksilökohtaisia eroja. Siispä Muske kuvataan uudestaan syksyllä/loppuvuodesta ja toivotaaan tietenkin noiden tärkeiden kirjaimien kaunistumista, tai ainakin toisen niistä:)) Väärinkäsitysten välttämiseksi huomautettakoon vielä, että uusintakuvaus ei välttämättä muuta terveystuloksia suuntaan tai toiseen. Koska siihen on kuitenkin mahdollisuus, ei tätä mahdollisuutta mielestäni kannata jättää käyttämättä.

Musken terveystuloksia odotellessa

2011-03-26T02:17:00.007+02:00

Muske ja Antje

Maria ja Antje

Jo pari viikkoa sitten kävimme kuvatuttamassa Musken lonkat ja kyynerpäät, mutta tuloksia ei ole vain kuulunut? Soitettuani eilen Kennelliittoon sain kuulla, että niitä ei ollut sinne vielä saapunutkaan!? Eläinlääkäriasemalta puolestaan kuulin, että kuvat on vasta eilen lähetetty (tai ne lähtevät?) eteenpäin, joten vielä täytyy jonkin aikaa odotella virallisia kuvaustuloksia. Tosin Omakoira-järjestelmän käyttöön oton jälkeen terveystulokset on saanut Kennelliitosta melko nopeasti - kunhan ne on ensin sinne lähetetty:)) Hieno ja toimiva järjestelmä tuo Omakoira-palvelu! Musken lempiasento on tuo kuvassakin näkyvä sammakkoasento. Edesmenneellä stabyllamme Nikillä oli huonot lonkat ja sen lisäksi nivelrikko. Niki ei koskaan elämässään saanut väännettyä takajalkojaan vastaavaan asentoon kuin Muske - jos tästä nyt voi jotain johtopäätöksiä vetää? Muuten koiramaailmassamme on vietetty hiljaiseloa. Todella hiljaiselta välillä tuntuukin, kun koiria on perheessä tällä hetkellä vain kaksi. Kissmoa tulee edelleenkin muisteltua päivittäin. Nähtäväksi jää muuttuuko tilanne Musken ensimmäisen pentueen ja/tai Antjen seuraavan pentueen jälkeen...? Tällä hetekllä tuntuu siltä, että täällä olisi paikka yhdelle koiralle, vaikka Kissmon jättämää paikkaa ei voikaan sellaisenaan uusi koira täyttää. Eilen kävin kentällä verestämässä Musken kanssa näyttelypyörähdyksiä. Treeni jäi melko lyhyeksi, koska hirveä lumi- ja raesade iski päälle kovan sivuttaisen myrskytuulen ja -6 asteen pakksen saattelemana, sormet olivat hetkessä ihan jäässä! Onneksi ensi viikolla meillä on mahdollisuus taas sisätreeneihin Hiltun koirakoulussa Terran, Brunon ja Retun kanssa. Mielenkiinnolla odotan etenkin Brunon ja Retun tapaamista, koska näitä poikia en ole vielä nähnyt sen jälkeen, kun pennut lähtivät meiltä uusiin koteihinsa. Alimmaisessa kuvassa Antje nauttii Marian huomiosta ja rapsuttelusta. Antje on aivan innoissaan aina Marian tavatessaan, eli selvästikin Antje on valinnut Marian suorastaan ykkössuosikikseen:))

Köyliön poika Benno lähettää terveisiä!

2011-03-23T18:46:00.018+02:00

Benno (Frisian Gem Bastens Benno)

Benno (tässä vasta 3 kk) ja koirakaverit

Benno ja Tyyne

Maanantaina sain iloisia kuulumisia Köyliöstä Marjaanalta ja Bennolta. Pikkupentuna Benno oli porukan pienin ja "pippurisin", mutta eipä ole enää ainakaan pieni - Bennosta on kasvanut komea poika! Bennolle ominainen iloisuus ja vireys on pysynyt kuitenkin ennallaan, kuten myös paksu turkki (sydämetkin turkissa ovat jo sulautumassa paksun karvan sekaan). Alimmaisessa kuvassa Benno vasta kolmen kuukauden ikäisenä sukulaiskoirien kanssa. Perheen lähisukuun on hiljattain saapunut myös suloinen tiibetinspanielipentu Tyyne, ja tällä viikolla Benno saa jälleen uuden kaverin, kun toiselle sukulaiselle tulee bordercollie-pentu. Bennolla riittää siis leikkikavereita:)) Bennon kanssa on myös harjoiteltu perustottelevaisuutta ym. pennun elämän perusasioita hyvällä menestyksellä. Varmasti Bennosta kuullaan vielä, ja mielenkiinnolla odotan tapaavani jonain päivänä yhden suosikkipojistani, Bennon. Oli todella mukava saada terveisiä Köyliöstä Marjaanalta ja Bennolta kuvien kera!

Tiltun koirakoulussa

2011-03-14T19:34:00.010+02:00

Mitä seuraavaksi, Lotta? Sivulla - ja katsekontaksti pitää:)) Terra (Frisian Gem Bastens Bouden)

Seisomaharjoitus 2

Terra ja Lotta "step by step"

Eilen vietin mukavan päivän Tiltun koirakoulussa eli Espoon koirakeskuksessa seuraten Lotan ja Terran treenejä. Koirakeskuksesta on mahdollisuus varata esim. tunnin pituisen ajan (tai vaikka koko päivän esim. isomman tilaisuuden järjestämiseksi) pelkästään omaan tai oman porukan käyttöön, luksusta:)) Oli tosi kiva nähdä miten Terra oli kasvanut ja kehittynyt pienestä karvapallosta oikeaksi kooikeripojaksi. Poika tuli ylitsevuotavan iloisesti heti häntä viuhuen tervehtimään -mahtoiko tunnistaa minut? Sama iloinen hännänheilutus jatkui koko treenien ajan - ja mikä mahtava katsekontakti ja draivi oli ja pysyi tilanteessa kuin tilanteessa! Taitava poika, josta vähintäänkin 50% kuuluu hyvälle ohjaajalle. Minä näppäilin kuvia sen minkä ehdin, vaikka en aina pysynytkään Terran ja Lotan vauhdissa mukana. Tässä kuitenkin muutama kuva, jotka kamera ja sitä pitelevät kädet ehtivät tallentamaan. Hienoa, saumatonta yhteistyötä Lotalta ja Terralta! Huomenna Muske lähtee Mevet´iin kuvattavaksi. Jo Helsingin ajoista lähtien kuvauspaikka ja asiantuntija (ELT Per Axelsson) on pysynyt perinteenä, eli siellä on kuvattu kaikki koiramme ensimmäistä koiraamme Nikiä lukuunottamatta. Ja vaikka lopputulos on ollut aina sama kuin kuvattaessa, silti aina vähän jännittää mitä tuleman pitää. Julkaisen Musken lonkka- ja kyynerpääkuvausten tulokset kuitenkin vasta virallisten vastausten saavuttua Kennelliitosta.

Antje tänään 4 vuotta!

2011-03-03T00:27:00.007+02:00

"Tukka pystyssä" pakkaspäivän ulkoilun jälkeen

Auringonsäteet lämmittävät?

Antje ja yksi lempileluista, karvajalkapallo:))

Onnittelemme tänään Antjea, joka on saanut nauttia syntymäpäivänsä tienoilla ihanan lämpöisistä kevättalven ilmoista ulkoilun merkeissä Musken kanssa. Antje viihtyy kooikereiden tavoin yleensä säässä kuin säässä, mutta viimeaikaiset pakkaset ovat olleet sille liikaa. Muske ei ole kärsinyt millään lailla pakkasista, mutta Antjea on saanut oikein houkutella ulos. Kuvat on otettu n. 1-2 viikkoa sitten, jolloin pakkaset olivat pahimmillaan. Eräänä aamuna ajellessani töihin Kytäjän tietä, kipusi auton lämpömittari -36 asteeseen! Ulkoilun jälkeen Antje asettui eteisen lattialle kohtaan, johon osui lämmin auringonsäde. Sen vuoksi parista kuvastakin tuli jossain määrin "taiteellisia" tai oikeammin hieman oudosti valottuneita. Muske on ilmoitettu yhteen näyttelyyn ja ilmoitetaan pian muutamaan muuhunkin näyttelyyn. Lähiaikoina Muskella on edessä myös pakollinen terveystarkastus koskien lonkkia ja kyynärpäitä. Antje ei edelleenkään ole näyttelykunnossa; kroppa on karvaton ja hännässä on ihan oikeasti 3-4 pitkää karvaa loppuosan ollessa pelkkää siimaa:)) Sen sijaan Antjen pennut täyttävät pian 5 kuukautta, joten ainakin osa pennuista lähtee muutaman viikon kuluttua haistelemaan ensimmäisiä näyttelytuulahduksia.

Terveisiä Brunolta!

2011-02-22T15:47:00.003+02:00

Kuvassa yksi Antjen pojista, Bruno n. 3,5 kuukauden ikäisenä. Marin kertoman mukaan Bruno on älykäs ja oppivainen poika (*kooikeri ja makupalat pettämätön yhdistelmä*), jota ei edes kylmyys haittaa, kunhan saa juosta vapaana jäällä tai metsässä. Tämä poika rakastaa lunta, erityisesti puuterilunta, johon on mukava työntää kuonoa:)) Bruno on käynyt säännöllisesti pentuleikkikoulussa, ja ensi lauantaina poika aloittaa pentutokon ensimmäisen luokan. Tsemppiä jatkossakin Brunolle ja Marille!

Talvisia kuulumisia

2011-02-07T23:04:00.007+02:00

Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn (1 year 7 months)

Lady´s profile

Muske is watching in the garden

Snowly Muske

Tänään oli niin hieno päivä, että oli ihan pakko lähteä kameran kanssa lenkille. Mukaan otin tällä kertaa vain Musken, joka on jäänyt viime aikoina sattuneesta syystä vähemmälle huomiolle, kuin kooikerit, mitä tulee kuvaamiseen. Kuvia tuli otettua muutamia, joten laitan niitä jossain vaiheessa Picasaankin, kunhan niitä kertyy enemmän. Toisaalta hassua, että kuvat ovat kuin toisintoja viime vuodelta näihin samoihin aikoihin kuvattuna (= mustavalkoinen koira valkoista taustaa vasten), mutta ei aivan. Kuvia vertaillessani totesin, että Muske on saanut enemmän "bodya", karvakin on lähtenyt taas kasvusuuntaan, ja neiti vaikuttaa muutenkin kehittyneen kropaltaan (huomaa Musken kaulapanta, joka noudattelee Frieslandin lipun värejä:)). Huomiseksi on tulossa jälleen kerran jättilumisade, joten onneksi sain hyödynnettyä tämän upean talvipäivän. Antje on sensijaan täysin karvaton pentujen jälkeen. Koskaan aikaisemmin en ole pikkurouvaa nähnyt yhtä karvattomana!!! Käytännössä Antjen tunnistaa enää vain päästä ja korvista, jossa karvat ovat tallella. Toivottavasti ravintoöljy, talvi ja pakkaset sekä aika tuo Antjelle turkin takaisin ainakin ensi syksyyn mennessä, jolloin suunnitelmissa on jälleen kerran näyttelymatka ulkomaille. Musken kanssa lähdemme varmaankin jo talven aikana haistelemaan näyttelytuulahduksia. Eilen oli myös kaunis talvipäivä, jolloin tapahtui omalla kohdallani jotain historiallista. Kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen kävin hiihtämässä murtomaasuksilla hankittuani uudet välineet (vanhoilla puusuksillani ei kai olisi enää voinut hiihtääkään nykyisillä kapeilla laduilla?). Olen tosin em. vuosienkin aikana hiihtänyt, mutta vain mäkeä alas niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Tosin tästäkin on muutama vuosi aikaa. Kieltämättä hiihto uusilla vempaimilla vaati hieman totuttelua, mutta aika nopeasti sivakointi lähti sujumaan. Ja se oli todella hauskaa! Eipä lähtenyt monot siteistä ja sukset liukuivat ihan eri tavalla kuin ennen - etenkin alamäissä. Kertaakaan en kuitenkaan kaatunut, vaikka etukäteen sitä pelkäsinkin noustuani "langanohuille", kevyille suksille. Hiihtäminen oli tosi kivaa, ja taisi löytyä uusi harrastus pitkän tauon jälkeen:)) Olen kuullut, että Hyvinkäällä on ns. koiralatu, eli koiran voi ottaa mukaan hiihtolenkille. Sopisi varmaan Muskellekin, joka isona rotuna tarvitsee enemmän tehokasta liikuntaa.

Terveisiä B-pennuilta!

2011-01-30T20:11:00.010+02:00

Etta-neiti enteellisesti palkintojen ympäröimänä:))

Edessä Kelmi (Antjen isä ja Ettan isoisä) sekä Etta

Todellinen vauhtipoika ja ilopilleri Benno

Benno isona (ahmattina?) poikana

Terra poseeraa hienosti!

"Onko tämä hyvä asento, Lotta?" kysyy Terra

Naurava poika Retu

Retu kansikuvapoikana

On aika siirtää katse tulevaisuuteen, ja siihen antoi hyvän syyn saamani iloiset terveiset Ettan, Retun, Bennon ja Terran omistajilta. Kaikista saamistani upeista kuvista laitoin tähän teknisistä-/kapsiteettisyistä Retusta, Bennosta, Ettasta ja Terrasta vain kaksi kuvaa kustakin. Kiitoksia todella paljon pennun omistajille kuvista! Pennuille kuuluu hyvää ja mielenkiinnolla seuraan jatkossakin pentujen kuulumisia.

Rakas ystävä on poissa

2011-01-25T18:44:00.012+02:00

Kissmo 29.7.2010

In Memoriam: Great dog person Kissmo is gone. Muutama viikko on vierähtänyt siitä, kun tänne viimeksi kirjoitin. Syynä on se, että menetimme meille hyvin rakkaan Kissmon aivan yllättäen Loppiaisen jälkeisenä päivänä 7.1.2011. Tapahtuman käsittely on ollut vaikeaa, koska kaikki tapahtui niin nopeasti eikä siihen sen vuoksi voinut mitenkään varautua. Loppiaista edeltävänä päivänä, keskiviikkona 5.1., Kissmo käyttäytyi ja näytti olevan silmin nähden aivan kuten aina ennenkin, iloinen ja touhukas kaveri. Ruoka maistui hyvin ja se hotkittiin tavalliseen tapaan, ja lenkkeilyt sujuivat myös reippaasti, kuten aina. Tekipä Kissmo vielä perhepiirissä tunnetuksi tulleen "pyllytemppunsakin" ilahtuessaan ja riehaantuessaan suuresti läheisen ihmisen tullessa vierailulle. Toisin sanoen, Kissmolla oli eteisessä tapana tehdä kuperkeikka tai kuperkeikkoja, jonka jälkeen se kellahti selälleen rapsutettavaksi. Mutta tämä erikoistemppu esiteltiin siis vain perheenjäsenille. Loppiaisaamuna eli torstaina Kissmo jätti ensimmäisen kerran ruokansa syömättä. Tätä ei ollut tapahtunut koko Kissmon elinaikana. Pian alkoivat pahoinvointikohtaukset, ja lopulta ei vesikään pysynyt enää sisällä. Koska oli Loppiaispyhä, soitin päivystävälle eläinlääkärille kysyäkseni mm. kuinka kauan uskallan odotella ilman vaaraa koiran elimistön kuivumisesta. Arveltiin kyseessä olevan ärhäkkä vatsatauti ja kehoitettiin kaikesta huolimatta tarjomaan vettä, vaikka ruiskulla. Seuraavana päivänä neuvottiin menemään Kissmon kanssa eläinlääkärille, mikäli tilanne jatkuu samanlaisena. Illan kuluessa kehitystä parempaan ei tapahtunut. Kun pahointivointikohtausta seurasi hetkellinen tajuttomuus, veimme Kissmon nopeasti keskellä yötä Vantaalla sijaitsevaan eläinsairaala Aistiin, joka päivystää 24 tuntia vuorokaudessa (sis. myös sairaalaosaston ja tehohoitoyksikön). Helsingin pieneläinklinikalle ei enää oteta ulkokuntalaisia ilman lääkärin lähetettä. Kissmosta otettiin ensimmäinen verikoe, jonka perusteella todettiin anemia. Tässä vaiheessa ei vielä ollut varmuutta siitä oliko kyseessä primäärinen anemia (yksilön immuunijärjestelmä pettää ilman tunnettua laukaisevaa tekjää) vai sekundaarinen anemia (syynä esim. kasvain, tulehdus tmv.). Tämä verisairaus voi ymmärtääkseni ilmetä myös hitaasti kehittyvänä muotona tai päinvastaisesti hyvin nopeasti kehittyvänä tautina (kuten ilmeisesti Kissmon tapauksessa). Ennuste on vaihteleva ja se saattaa olla huono, mikäli tauti on osa jotain muuta autoimmuunisairautta ja/tai perussairautta. Tässä yhteydessä on todettava, että tietoni anemioista perustuu ainoastaan Kissmon sairastumisesta saatuun kokemustietoon ja joihinkin verkkojulkaisuihin (lähdekritiikki?!), joten puhun siis vain omasta kokemuksesta. Eläinsairaalassa Kissmolle aloitettiin nopeasti suonensisäinen nestehoito ja tarpeellinen lääkitys ja hoito. Aamulla olisimme viisaampia. Kissmo jäi hyvin reippaasti (vaikkakin hyvin voipuneena) eläinlääkärin hoitoon kuin tietäen, että häntä täytyy nyt hoitaa intensiivisessti. Sovimme, että meille soitetaan, kun Kissmon voi hakea kotiin ja/tai tilanne on tarkentunut. Olimme kotona klo 5 aamulla, ja klo 8-9 aikoihin saimme puhelun eläinsairaalasta. Kissmosta oli otettu röntgen ja uusi verikoe, jotka paljastivat karun todellisuuden. Löydökset ja oireet viittasivat immuunivälitteiseen hemolyyttiseen anemiaan, joka lyhyesti ja yksinkertaistaen tarkoitti Kissmon(kin) kohdalla sitä, että elimistö ei enää pystynyt tuottamaan lainkaan punasoluja. Kissmo oli hyvin vakavasti sairas ja ennuste oli huono Kissmon saamasta hoidosta huolimatta. Käytännössä kaikki vitaalitoiminnot olivat romahtaneet, eikä elinaikaa ollut paljon jäljellä. Taudin rajuudesta kertoo se, että sydämestä kuului selkeitä sivuääniä (muistaakseni punasolujen tehtävänä on kuljettaa happea keuhkoista kudoksiin), hematokriitti (hkr) oli enää 8.5% (koirilla normaalisti 37-55%), valkosoluarvot nousseet, munuaisarvot koholla, bilirubiiniarvo voimakkaasti koholla ollen 112, normaaliarvo 2-10 (arvo nousee mm. anemioissa ja maksan sairauksissa) ym., ym. - tarkempi erittely ei tässä liene tarpeen. Immuunivälitteistä hemolyyttistä anemiaa (IMHA) on kaikilla roduilla, myös esim. kissoilla, ja syystä tai toisesta se on nartuilla yleisempää. Jotkut koirat/kotieläimet paranevat taudista kokonaan (ja/tai joutuvat syömään mm. kortisonia koko elinikänsä), joidenkin kohdalla tauti saattaa uusiutua (menehtyvät mahdollisesti myöhemmin tai sitten ei) ja jotkut koirat menehtyvät nopeasti hoidosta huolimatta (hoitona esim. kortisoni, solusalpaajat), kuten Kissmolle kävi. Äärimmäisenä hoitona voidaan käyttää verensiirtoa, mutta esim. Kissmon tapauksessa tähän ei voitu ryhtyä koiran erittäin heikon kunnon vuoksi (menehtyminen esim. veritulppaan hoidon aikana todennäköistä), eikä siitä olisi ollut joka tapauksessa enää Kissmolle apua, ainoastaan turhaa kärsimystä.

Kissmo nukkui pois rauhallisesti sylissäni, ilman kipuja perjantaina 7.1. klo 11.15 sairastettuaan näkyvästi vain yhden vuorokauden! Kuten jo totesinkin, asia olisi ollut helpompi hyväksyä, jos koira olisi ollut pidempään sairas ja/tai hyvin iäkäs. Surutyö on kestänyt kauan eikä vain em. syystä. Kissmo oli ensimmäinen kooikerini ja koirapersoonana meille kaikille erityisen rakas. Suru on ollut sanoin kuvaamaton. Kissmo sai eläinsaaraalassa nopean dignoosin, asiantuntevaa hoitoa ja arvokkaan, inhimillisen kohtelun koira-asiakkaana. Myös meille omistajille jäi kaikesta huolimatta miellyttävä kuva tästä hoitopaikasta, jossa koiran pelastamiseksi tehtiin kaikki mahdollinen ja myös koiran omistaja(t) otettiin huomioon joka tilanteessa. Itse arvostan erikoisesti nopeaa diagnoosia, asiallista ja eri vaihtoehdot huomioon ottavaa informaatiota ja hienovaraista ja kunnioittavaa kohtelua alusta loppuun asti koskien niin koiraa kuin meitä ihmisiäkin. Tätä kirjoittaessani suru ei ole hävinnyt, mutta olen jo hyväksynyt tapahtuneen. Kissmo oli saavuttanut kunnioitettavan 10 vuoden iän ja saanut elää siihen asti terveenä ja elinvoimaisena. Koska mikään ei ole ikuista, tämä tapa poistua tästä maailmasta (ikäänkuin saappaat jalassa) ei liene koiran näkökulmasta tarkasteltuna niinkään huono. Omaa ikävääni helpottaakseni olen katsellut Kissmosta otettuja lukuisia valokuvia vuosien varrelta. Uskon, että Kissmo sai viettää vaiherikkaan ja onnellisen elämän. Meillä oli onni saada tuntea poikkeuksellisen viisas ja inhimillinen olento, kooiker Kissmo, joka opetti myös meille paljon asioita niin tunne- kuin käytännön tasolla. Asian todellisen luonteen ymmärtänee parhaiten vain koiran omistaja ja koiran kerrankin menettänyt koiran omistaja. Yllättävää on ollut myös todeta, kuinka myös Antje ja Muske selvästi ikävöivät Kissmoa usean päivän ajan. Etenkin Antje koki varmasti surua, sillä yhteisiä vuosia Kissmon kanssa oli enemmän. Tytöt olivat ikään kuin koko ajan odottavalla kannalla, mutta nyt ovat hekin tottuneet uuteen tilanteeseen ja näyttää siltä, että ovat entisestäänkin lähentyneet. Ainakin leikkivät paljon keskenään. Seuraava kirjoitus täällä on todennäköisesti väritykseltään iloisempi, sillä tänään ilahduin suuresti saatuani taas pentukuvia s-postin välityksellä. Pennut ovat kasvaneet nopeasti ja näyttävät jo ihan oikeilta kooikereilta:)) Mielelläni laittaisin joitakin ihania kuvia pennuista myös Blogiini, mutta siitä täytyy keskustella ensin omistajien kanssa.

Pentuasiaa vielä ja vähän muutakin

2011-01-04T20:15:00.006+02:00

Ihan aluksi on sanottava, että nämä ovat sitten viimeiset minun julkaisemani kuvat B-pentueesta tässä foorumissa. Tarkoitus ei siis ole herkutella vanhoilla pentukuvilla loputtomiin:)) Alimmaisesta kuvasta piti tulla sähköinen joulukortti, mutta monista yrityksistä huolimatta sitä siitä ei sitten tullutkaan, koska en saanut pikku viikareita ymmärtämään, että kaikille olisi (pedantin) kuvaajan mielestä eduksi roikkua vanhan kapioarkun reunalla yhtä aikaa:)) Tänä jouluna jäi siis nettikortti kaikessa kiireessä lähettämättä, joten tulkoon se nyt kuitenkin tässä jälkijulkaisuna onnellisten toivotusten saattelemana vuodelle 2011!. Vasemmalla näkyy osittain Bruno ja Etta, etualalla naurava kooikerpoika Benno ja veljensä Retu. Oikealla kurkistelee Terra (ent. Chili). Terra (ylin kuva) on kuulemani mukaan osoittautunut oikein pikku termiitiksi (positiivisessa mielessä!), toisin sanoen vauhdikkaaksi ja fiksuksi, terrakotanväriseksi (punaruskeaksi) kooikerpojaksi, joten tämä nimi on pojalle mitä parhain! Hyvä nimivalinta, Lotta! Loput pentuekuvat (eli ne "virallisemmat") olen saanut valikoiduksi ja ne ilmestyvät lähiaikoina kotisivuillani. Sitten muihin asioihin. Kennelliitosta tuli tänään ilmoitus, että pentueen rekisteröinti on valmistunut (näinkin pian, vaikka pentueen isä on ulkomaalainen!?), joten aivan pian reksiteritodistusten saavuttua postissa lähetän ne eteenpäin pentujen omistajille. Muutakin pentuasiaa on tullut jo esille, sillä olen saanut jo muutamia (4) tiedusteluja Musken mahdollisesta tulevasta pentueesta. Muske on vielä nuori koira, eikä asia ole aivan ajankohtainen. Ensin tulee tehdä pakolliset terveystarkastukset ja vasta sen jälkeen alamme pohtia asiaa tarkemmin. Joten loppuvuoden puolelle menee, ennenkuin Musken pentuesuunnitelmista voi jotain tarkempaa tietoa antaa. Lähitulevaisuudessa keskitymme Musken kanssa tokoilun uudelleen elvyttämiseen, joka on jäänyt vähemmälle tai oikeammin olemattomaksi Antjen "pentuvuodeajan" vuoksi. Keväämmällä käymme myös joissakin näyttelyissä. Pentueen jälkeen emän suuhygienia ei ole parhaimmillaan, joten tänään Antje oli hammashoidossa eli hampaiden ja ienrajojen perusteellisessa puhdistuksessa ja hampaiden kiillotuksessa Käpälämäessä. On sitten mukavampi näytellä tulevissa näyttelyissä purukalustoa tuomareillekin:))

KISSMO TÄNÄÄN 10 VUOTTA!

2011-01-02T11:35:00.007+02:00

Paljon onnea viisaalle ja lempeälle Kissmolle, joka tänään saavuttaa kunnioitettavan iän, 10 vuotta! Aika on mennyt nopeasti, ja muistan hyvin ajan, kun Kissmo tuli meille Hollannista. Pentueessa oli 8 urosta ja 1 narttu, joten oli melko oletettavaa, että saisimme yhden uroksen itsellemme. Kävimme kuitenkin ensin Hollannissa esittäytymässä ja pentuja katsomassa. Toisella matkalla hain sitten Kissmon kotiin. Lentokentällä jouduimme odottelemaan metko pitkään, joten levittelin naisten WC:n lattialle sanomalehtiä erään lentokenttävirkailijan katsoessa pitkään:)) Kissmo fiksuna poikana tekikin tarpeensa heti sanomalehdille, jolloin virkailijaltakin heltisi hyväntahtoinen hymy, "Clever puppy" lausahduksen kera. Nuorenpana poikana Kissmo matkusteli tottuneesti niin laivassa, autossa kuin lentokeneessakin. Kissmo on matkustanut mm. Amsterdamin WW-show´hun ja Wienin kautta Bratislavaan, josta

tuli Euroopan Voittaja-titteli. Kissmo rakastaa yhä edelleen matkustamista ja hotellielämää, aivan kuten Antjekin. Seuraavaksi Kissmo pääsee Ylläkselle, jonne lähdemme hiihtämään lopputalvesta, kevään jo todennäköisesti tultua etelään. Kissmosta on aina ollut helppo ottaa kuvia. Kun pojalle sanoo esim. "Otetaanpa valokuva", se asettuu heti istumaan ja aina samanlaiseen asentoon, kun alimmaisessa kuvassa, täysin liikkumatta ja kuono hieman ylväästi ylhäällä. Fiksu poika! Kuvat otin eilen iltahämärässä, jotta saisin kuviin hieman juhlatunnelmaa.

Kissmo on ikääntynyt fyysisestikin huomaamatta, sillä harmaantumista tai liikkeiden hidastumista ei Kissmossa juurikaan näy, ja poika on ollut kaikin puolin terve kaikki nämä vuodet. Kissmo viettää merkkipäiväänsä perhepiirissä nauttien huomiosta ja saamastaan hellyydestä yhdessä Musken ja Antjen kanssa.

Pennut muuttaneet uusiin koteihinsa - Puppies with their new owners

2010-12-27T19:28:00.009+02:00

Retu (Berthus), Paula and Marko

Teija, Terra (Bouden) and Lotta

Bruno, Mari and Tommi

Benno and Marjaana

Liisa (kennel Milfeddyg) and Etta (Beatrix)

Tätä kirjoittaessa meillä on pentujen lähdettyä aavemaisen hiljaista, vaikka olinkin kerran vielä kuulevinani pentujen ääniä hiljaisessa talossa:)) Kerran havaihduin katsomaan kelloakin; mahtaako olla pentujen ruoka-aika? No, ihmekös tuo, sillä niin intensiivisesti olen viettänyt pentujen kanssa pari kuukautta! Olo on siis hieman haikea, mutta kuitenkin iloinen ja onnellinen, sillä minulla oli mahdollisuus luovuttaa pennut erittäin mukaville ihmisille ja koteihin! Toivon kaikille uusille kooikerin omistajille Paulalle ja Markolle Vantaalle, Lotalle Espooseen, Marille ja Tommille Espooseen, Marjaanalle Köyliöön ja Liisalle Lappeenrantaan perheineen paljon ONNEA UUDEN PERHEENJÄSENEN JOHDOSTA ja kaikkea hyvää jatkossa!

Antje jaksoi huolehtia pennuista ja imettää niitä loppuun asti äärimmäisen hyvin, vaikka pennut jo söivät säännöllisesti kiinteää ravintoa, Antje oli siirtynyt rasvattomampaan kuivamuonaan ja pentujen vieroittaminen aloitettu. Parin viimeisen viikon aikana Antje on myös leikkinyt pentujen kanssa joka ikisenä päivänä - näky on ollut suorastaan hellyyttävä! Etta, Retu ja Bruno matkustivat koteihinsa ennen Joulua, jonka jälkeen Antjen maitobaari oli suorastaan räjähtämäisillään! Terra ja Benno olivat kolmen sisaruksen lähdettyä melkein "tukehtua" maitoon, ja pötkähtivät syötyään "puolitajuttomina" nukkumaan. Maitoa tulee tai tulisi siis edelleen paljon(!), nähtäväksi jää alkaako maidontulo ehtymään itsestään vai täytyykö sille tehdä jotain. Pentujen lähtöön Antje on suhtautunut kuitenkin rauhallisesti ja nukkuu parhaillaan sikeästi Musken ja Kissmon kanssa olohuoneessa. Ilmeisesti se on saanut käytyä "suruprosessin" omalla persoonallisella tavallaan läpi (=jokaista pentua noutamaan tulleelle piti sanoa muutama "kova sana" evästykseksi, vaikka pennut luovuttikin sitten tyynesti) ja on nyt tyytyväinen saatuaan pennut lähetettyä kunnialla maailmalle.

Kotisivuille tulee lähiaikoina virallisempia kuvia pennuista, joskin ns. seisontakuvia oli mahdoton saada onnistumaan; pennut eivät vain pysyneet paikoillaan sekuntiakaan! Alan muokkaamaan kuvia nukuttuani ainakin yhdet pitkät yöunet:)) Mahdollisesti päivitän myös kuva-albumia, mikäli uusia kuvia löytyy riittävästi. Pennut ovat vieneet ainakin viimeisen viikon ajan kaiken huomioni, joten en ole oikein kameran kanssa ehtinyt puuhastella.

RAUHALLISTA JOULUA!

2010-12-24T13:31:00.002+02:00

Hiljennymme Joulun viettoon kaiken hulinan keskellä. Iloisia kuulumisia pennuista ja vähän muustakin päivitetään näille sivuille kuin myös kotisivuille heti Joulun jälkeen, kun loput kaksi kaverusta ovat lähteneet uusiin koteihinsa ensi maanantaina, Tapaninpäivän jälkeen. Ensimmäistä jouluaan uusissa kodeissaan viettävät jo Etta, Retu ja Bruno. Kuvan luppakorvainen koira, joka seisoo kynttilää pidellen takkamme reunalla, on hankittu edesmenneen, rakkaan Inkan muistoksi. Koirapatsas on keramiikkataitelija Katriina Ruhan käsialaa.

Pennut kohta luovutusikäisiä!

2010-12-16T00:07:00.004+02:00

Pennut täyttivät viikonvaihteessa peräti 6 viikkoa, jolloin ohjelmassa oli mm. 2. matokuuri. Ilokseni huomasin, että Canex oli jälleen ilmestynyt apteekin hyllylle, joten yksi kerta-annos riitti. Aikoinaan asuessamme Helsingissä kävin vuosi toisensa jälkeen koirien kanssa eläinlääkäriasema Käpälämäessä saaden aina erittäin asiantuntevaa ja hyvää hoitoa koirillemme. Olenpa ajanut sinne joskus vielä Nurmijärvelläkin asuessamme, vaikka kieltämättä matka oli aika pitkä. Jokin aika sitten Käpälämäen toinen klinikka perustettiin Nurmijärven Klaukkalaan, joten sinne suuntasimme eilen (tai oikeammin tätä keskiyöllä kirjoitettaessa toissapäivänä) pentujen kanssa pentutarkastukseen täältä Läyliäisistä. Toisin kuin oletin, ajomatka sujui mennen tullen hienosti; yhtään inahdusta ei kuulunut kevythäkistä, jossa pennut matkustivat, vaikka Antje-mamma oli jätetty kotiin. Myös varsinaisen lääkärintarkastuksen pennut ottivat rennosti ja mikrosirut sujahtivat kuin huomaamatta kullekin pennulle. Varmasti pentujen tyytyväiseen olotilaan oli osasyynä jo Helsingin ajoilta tutuksi tulleella Käpälämäen kodinomaisella ja kiireettömällä, mutta asiantuntevalla ilmapiirillä, joka sama ideologia näkyy myös Klaukkalan toimipisteessä. Tällaisessa paikassa luulisi koirienkin viihtyvän jo pelkästään siksi, että leppoisa mutta asioihin huolellisesti paneutuva työote vähentää omistajankin (mahdollista) stressiä. Pennut todettiin tarkastushetkellä terveiksi, ja jokainen pentu sai tästä oman todisuksen. Kuvassa EL Annina Pappila kuuntelee Ettan sydänääniä.

Pennut viihtyvät päivä päivältä enemmän valveilla, joten joulukiireistä ei tarvitse näinä päivinä huolehtia, kun kiirettä riittää muutenkin. Ensimmäiset pennut muuttavat uusiin koteihinsa Joulun aaton aattona. Kaikille pennuille on tiedossa erittäin mukavat kodit ja uudet omistajat. Mikäli olette kiinnostuneita katselemaan kuvia keittiömme lattiasta, niitä ja vähän muitakin uusia kuvia löytyy nyt Picasa-albumista. Vielä on ottamatta pennuista kunnon potretit; toivottavasti ehdin tehdä sen ja monta muutakin asiaa vielä ennen joululomaa:))

Picture: female puppy Beatrix, call name Etta, is checking-up by veterian. More pictures (puppies 5-6 weeks) here.

Pennut 5 viikkoa

2010-12-08T19:59:00.004+02:00

Frisian Gem Bastens Bouden

From left: Benno, Bruno, Beatrix, Berthus and Bouden

Aika on mennyt nopeasti pentujen hurjaa kasvuvauhtia seuratessa ja pentujen kanssa seurustellessa. Pikku pallerot eivät enää nukukaan kovin pitkiä aikoja, vaan vaativat toimintaa ja seuraa:)) Parhaimmillaan vielä kahden aikaan yöllä pennut leikkivät kovaäänisesti keskenään, kunnes taas klo 5-6 aamulla ensimmäiset ilmoittavat, että ruokaakin pitäisi saada:)) Pentujen maailmankuvaa on laajennettu päivä päivältä yhä enemmän. Lähes päivittäin pennut ovat ulkoilleet lyhyitä aikoja kerrallaan. Ne ovat saaneet myös liikkua muissa tiloissa ja tutustua perheen muihin koiriin. Olohuoneessa niillä on oma tila, josta ne pääsevät päivittäin yksi kerrallaan tai parittain jonkun syliin "telkkaria katsomaan" ja tutustumaan paikkoihin sekä Muskeen ja Kissmoon. Ennen kaikkea kulunutta paria viikkoa on leimannut lukuisat vierailut. Luonamme on käynyt tulevia pentujen omistajia, sukulaisia, tuttavia ja naapureita lähes päivittäin, joten paljon ovat pennut saaneet kokea erilaisia ihmiskontakteja. Ensi viikonloppuna on luvassa taas kolme mieluista vierailua. Antje on osoittautunut erinomaiseksi äidiksi, joka yhä edelleen hoivaa ja imettää pentujaan hellästi huolehtien, vaikka nämä ovat jo aika isoja jössiköitä terävine hampaineen ja syövät päivä päivältä enemmän ja hyvällä ruokahalulla lihaa, kalaa, kananmunaa, mössöksi liotettuja pentunappuloita viiliin, maustamattomaan jogurttiin, piimään, raejuustoon tmv. sekoitettuna. Pentujen ollessa isoimmissa tiloissa, kuten keittiössä, Antje on innostunut myös leikkimään pentujen kanssa. Toisaalta tämä voimakas hoivaamisvietti on johtanut siihen, että eteisessä Antje on toivottanut vieraat tervetulleiksi aluksi jokseenkin kovaäänisesti, mutta kuitenkin sallien vieraiden tutustua pentuihin pentuhuoneessa. Viime viikonloppuna pennut saivat tuliaisiksi todella mieluisan vempaimen, nimittäin pyäreän tasapainokykyä kehittävän laudan. Pennut ovat nopeasti oppineet miten lauta toimii, ja etenkin Beatrix, kutsumanimeltään Etta, tykkää näyttää pojille miten kunnon kooikertyttö kehittää lihaksia ja koordinaatiokykyä - aivan kuin tietäisi, että hänen oma tuleva omistajansa tämän laudan tänne toi vierailullaan:)) Tästä touhusta pitänee vielä saada otettua kuvia! Muutaman uuden kuvan olen lisännyt Picasaan (3-4 viikkoa), joista kuvista tosin viimeisimmät on otettu pentujen ollessa päivää vaille 5 viikkoa. Kiirettä on siis ollut ja kuvaaminenkin on jäänyt vähemmäksi, mutta yritän joka päivä nauttia näistä ihanista, ohikiitävistä ajoista täysin siemauksin.
Some pictures (puppies 3-4 weeks) here.

Pennut 4 viikkoa

2010-11-30T19:44:00.007+02:00

Pentujen 30. elinpäivä alkaa olla takana ja painoakin on tullut kullekin pennulle 1400-1800 g tuolloin mitattuna. Lauantaina pennut täyttivät virallisesti 4 viikkoa. Paljon on riittänyt puuhaa, mutta on ollut aivan ihanaa seurata pentujen kehittymistä. Eilen leikattiin jälleen kynnet sekä putsattiin silmät ja korvat, pestiin mahanalustat ja tassut (jotka olivatkin saaneet uuden painovärin sanomalehdistä!) sekä harjattiin turkkeja, ihan vain harjoituksen vuoksi. Vieraita on käynyt pantuja katsomassa ja tällä viikolla toivotamme tervetulleiksi uudet vierailijat. Kuvassa Heta ja tyttöpentu Beatrix. Toisessa kuvassa yksi pojista, ensimmäisenä maailmaan putkahtanut Berthus. Bertusta kutsuin alussa "Palapeliksi", koska sillä on palapelikuution muotoinen kuviointi takamuksen päällä. Tänään kiinnitin huomiota, että sillä on ainoastaan yksi pilkku kuonossa. Pilkuista puheen ollen, vielä ei yksikään pentu ole saanut pilkkuja turkkiinsa. Kaikilla pennuilla on tietenkin omintakeisia, hauskojakin ykstyiskohtia, tosin kuviointi ei ole enää niin "puhutteleva", koska pennut ovat saaneet paljon turkkia lisää. Esim. Bennon kaksi sydäntä eivät erotu enää niin selvästi, sillä Bennolla on aika paksulti karvaa (isän peruja?). Bennoa on sanottu kuviointinsa takia myös "Kampaviineriksi", lyhyemmin Kampikseksi. Vauhti on pojilla sekä myös tytöllä välillä melkoisen hurja, tosin syötyään ja riehuttuaan nukahtavat vielä melko pian. Pennuille on vähitellen lisätty kiinteän ruuan määrää, ja jokainen tyhjentää pikku kulhonsa hyvällä ruokahalulla. Beatrix käy syötyään vielä varmistamassa onko muilta jäänyt mitään tähteeksi:)) Toki pennut saavat vielä ravitsevaa äidinmaitoakin, mutta Antje ei selvästi ole enää kovin innostunut asiasta, onhan pennuilla jo kulmahampaatkin puhjenneet! Toivottavasti sää hieman lauhtuu, jotta pennut pääsevät tutustumaan jonkin ajan kuluttua myös Suomen talveen. Kuvia olen ottanut jonkin verran, yritän tällä viikolla saada joitakin niistä lisättyä Picasaan, jos vain pentu- ym. kiireiltäni ehdin.

Pennuilla kennelnimet

2010-11-23T23:26:00.006+02:00

Kotisivuni on päivitetty nopeasti, kuten aina (kiitos Mari!!!), eli nimifriikeille ja muillekin tiedoksi, että nimet ja hieman lisätietoa asiasta löytyy täältä. Sivuilta löytyy myös linkki hollantilaiseen nimipankkiin. Kun hakukenttään laittaa nimen, saa tietoa nimen kantasanasta ja historiasta. Hollannin kielestä saa melko hyvin ainakin selkoa (joskaan ei täydellistä käännöstä)esim. Googlen kääntäjällä. Olen saanut postia monelta muultakin nimifriikiltä; hauska huomata, ettei ole ainoa "hurahtanut":)) Jatkossa pyrin laittamaan ainakin yksittäisiin kuviin pennun nimen. Pennun omistajat antavat luonnollisesti pennuille itse valitsemansa kutsumanimet, joista ne tulevaisuudessa tullaan tunnistamaan arjessa.

Pentumaailmassa tapahtuu

2010-11-20T18:15:00.004+02:00

Jo kolme viikkoa tullut täyteen pentujen syntymästä, ja pennut kasvavat ja kehittyvät aivan silmissä! Tänään oli vuorossa jälleen kynsien leikkuu. Se muodostuu yhä mielenkiintoisemmaksi tapahtumaksi, sillä pennut eivät ole enää mitään liikkumattomia mössyköitä, vaan niillä näyttää olevan omakin mielipide asiasta:)) Pennut ovat saaneet ensimmäisen matokuurinsa, samoin Antje. Antje olisi siemaissut useamminkin annoksen lusikasta tarjottuna, suursyömäri kun on. Pennut ovat myös saaneet parin päivän aikana hippusen jauhelihaa, ja se syötiin hyvin ahneesti ja lisää hamuten kovalla tohinalla. Antje istui vieressä tarkkailemassa toimitusta yrittäen ehtiä väliin saadakseen tästäkin ateriasta oman osansa aina kuin mahdollista (ei kovin äidillistä?). Paljon muutakin on tapahtunut viikon aikana. Jokaiselta pennulta on kävely alkanut sujua, ja ne siirtyvät paikasta toiseen hyvinkin reippaasti ja uteliaasti. Pari päivää sitten pennut saivat nimittäin isomman sviitin pentulaatikon ympärille, kun aitasimme suurimman osan vierashuoneestamme. Pentulaatikosta poistettiin etuseinä ja turvakeiteet, joten sinne pääsee vielä nukkumaan ja mamman luo syömään. Kun pentulaatikkoon alkoi ilmestyä pieniä lätäköitä Antjen poissa ollessa, perustimme sviitin nurkkaan pennuille oman paperi-WC:n. Nostin ne paperille muutaman kerran heti herättyään, ja aika nopeasti näyttävät ymmärtäneen mistä on kysymys. Tosin tietenkin vahinkoja sattuu, ja Antje nuolee pentunsa vielä puhtaaksi säännöllisesti ja huolellisesti. Kuvia on entistä hankalampi ottaa, ja useimmat kuvat ovatkin olleet epämääräisiä möykkyjä, joissa näkyy tassuja, kuonoja, hampaita, korvia, häntiä ym. sikin sokin. Viikonlopun aikana yritän kuitenkin saada joitakin 3-viikkoiskuvia Picasaan. Pennut 1-2 viikkoa -sivulle lisäsin joitakin kuvia pari päivää sitten (niissä pennut ovat melkein 3 viikkoa). Kotisivuja on myös päivitetty. Seuraavaksi kotisivut päivittyvät pentujen nimien osalta, sillä olen saanut pitkän pohdinnan jälkeen viralliset nimet päätettyä. Terveisin, nimifriikki.

P.S. Muutama kuva tulikin lisättyä jo Picasaan. Kuvien laadun suhteen on parannettavaa; pitää taas perehtyä paremmin liikkuvan kohteen kuvaamiseen.

Illan aikana tapahtunutta

2010-11-15T21:41:00.009+02:00

Hei, sanoitko jotakin?

Mitähän laatikon tuolla puolen mahtaa olla?

Aivan pakko oli palata tänään vielä tänne, sillä pentulaatikossa tapahtui kummia. Antaumuksellisen ruokailun jälkeen eivät kaikki kaverukset pötkähtäneetkään heti nukkumaan, kuten tavallisesti. Yksi pojista kiinnostui isosta karvapallosta ja alkoi leikkiä sen kanssa! Kun juttelin sille, se käänsi päänsä suoraan ääntä kohti. Toinen veijari pungersi itsensä ylös pentulaatikon ns. turvapilaria vasten ja nuuski innokkaasti uusia tuulia. Antjella oli muuten samanlainen iso karvapallo pikkupentuna, joka olikin sen mieluisin lelu, kunnes siirtyi aitoon jalkapalloon. Antjen karvapallo eli aikansa, ja löysin uuden samanlaisen Antjen pennuille. Muutaman päivän sisällä täytynee rakentaa pennuille isompi tila, jossa mahtuu leikkiä ja temmeltää. Viikon kuluessa saatan lisätä joitakin kuvia Picasaan "pennut 1-2 viikkoa" -osastolle.

Pennut täyttäneet 2 viikkoa - Puppies 2 weeks

2010-11-15T15:39:00.007+02:00

Kovin on ollut kiireinen viikonloppu, joten viikoittainen kirjoittaminen ei ole ihan toteutunut suunnitellusti. Lisäksi viikonloppuna Soneralla oli pieni huoltokatkos, ja muutakin mukavaa touhua sattui mm. sunnuntaille. Pennut voivat hyvin ja ovat kasvaneet paljon. Ensimmäisenä ihmetteli maailmaa pienillä, kirkkailla silmillään tyttöpentu (kuva), pojat tulivat heti perässä 12 päivän ikäisinä. Pennut ovat saaneet pikku neniinsä (jotkut myös kuonoonsa) jo pikmenttiä, ja turkki on tuuhentunut. Sen sijaan muualla kropassa ei pilkkuja ole vielä havaittavissa. Pari päivää sitten leikkasin pentujen kynnet. Operaatio sujui hyvin, mutta siihen tarvittiin avuksi Tiimarista hankitut +3.5:n vahvuiset lasit. Niin olivat pikkuruiset, mutta pitkät ja terävät kynnet palleroilla. Jo useamman päivän aikana jokainen on noussut tai ainakin yrittänyt nousta jaloilleen, jotkut huojuvat tässä asennossa jo melko pitkäänkin ja yrittävät tähyillä pääsisikö pentulaatikon ulkopuolellekin tutustumaan. Pääasiassa pennut kuitenkin nukkuvat ja syövät, syövät ja nukuvat:)) Tämä on todella ainutkertaisen hienoa aikaa, ja joskus istuskelen pentulaatikon reunalla vain ihmetellen näitä suloisia luontokappaleita:)) Melko usein on kuitenkin kamera ollut vieressä siltä varalta, että sattuisi tulemaan sopiva kuvakulma. Olenkin laittanut muutamia kuvia pennuista Picasaan. Pennut ovat kuvissa 1-2 viikon ikäisiä.
Our B-litter, puppies of Antje & Elton, became 2 weeks last Saturday. You find some pictures also from here. On these photos puppies are 1 -2 weeks old.

Viikko 1 - Week 1

2010-11-06T20:13:00.008+02:00

Pennut täyttivät tänään kunnioitettavat 1 viikkoa! Paino on kaksinkertaistunut (muutamien kohdalla jopa enemmän!!), itse asiassa tämä tapahtui jo eilen. Antje huolehtii erittäin hyvin pennuistaan ja maitoa on riittänyt. Tänään tosin Antje halusi ensimmäisen kerran poistua kuumasta pentulaatikosta hetkeksi lattialle nukkumaan, mutta palasi hoitamaan velvollisuuksiaan heti ensimmäisen inahduksen kuultuaan. Kaikki kuvat on otettu tänään ns. satunnaisotoksina. Kooikerille tyypillinen punainen väri alkaa työntyä esille, korvat ovat kasvaneet (jopa niitä mustia haiveniakin aalkaa näkyä!) ja pennut ovat saanet jäntevyyttä eli bodya:)) Kamera on muutaman kerran tuottanut päänvaivaa. Välillä ei poista vanhoja kuvia ja toisinaan heittää kummallisia varjoja tai viivoja kuviin. Ehkä on aika uusia akku tai koko kamera, onhan se ollut aika kovassa käytössäkin viime vuosina.

Suursyömärit

2010-11-03T21:59:00.008+02:00

Kuinkas tässä näin kävi?

Kaikki yhdessä (vas. pojat 1 ja 3, tyttö sekä pojat 2 ja 4)

Lähikuvassa vasemmalla tyttö ja pojat 3 ja 4

Pennut voivat sananmukaisesti paksusti ja Antje on kovilla, joskin suhtautuu pentujen imettämiseen kärsivällisesti ja äidillisen ymmärtäväisesti. Painoa on kukin pentu saanut lisää reippaasti, ja todennäköisesti ennen kuin edes 1. elinviikko lauantaina on tullut täyteen, pentujen paino on kaksinkertaistunut (+++). Pentuja on todella mukava seurata; vastasyntyneen koukistusrefleksi on jo kehittynyt ojennuspuolelle ja silloin tällöin voi jo havaita pikku häntien viuhuvan vilkkaasti. Ryömiminen tapahtuu yhä nopeammin ja määrätietoisemmin etenkin silloin, kun pikku nenät haistavat äidinmaidon tuoksun. Tänään tapahtui huvittava asia, joka sai Antjenkin hämilleen. Pennut jäivät tyytyväisinä nukkumaan lämpötyynyn päälle Antjen käydessä ruokailemassa. Palatessaan takaisin pentulaatikkoon Antje asteli hyvin varovaisesti pentulaatikon toiseen reunaan istumaan. Olisikohan toivonut saavansa hetken istua rauhassa ja sulatella ateriaa? Mutta ei, salamannopeasti pennut lähtivät suuntaamaan kuin pieni armeija Mamman luo. Antje ei ehtinyt edes makuulle, kun pennut jo roikkuivat nisillä voimakkain ottein. Tätä ei ole tapahtunut aikaisemmin (en ole ainakaan nähnyt), ja Antjenkin ilme oli paljonpuhuva:)) Toisaalta, myös Antje on heittäytynyt täysin synnyttäneen ja pentujaan hoitavan Mamman rooliin. Nimittäin kuvassa olevaa sydämin koristeltua karvapeittoa EI saa ottaa pois eikä varsinkaan vaihtaa toiseen! Olen kokeillut muutaman kerran, mutta toinen alusta mytätään heti mielenosoituksellisesti ryttyyn! Koska kuitenkin alusta täytyy vaihtaa kerran tai parikin kertaa vuorokaudessa, ei ole auttanut muu kuin äkkiä pestä karva-alusta, kuivata se sitten nopeasti kuivaksi kuivausrummussa ja asettaa takaisin paikoilleen. En käsitä mistä tämä voisi johtua? Onko alusta niin mukava vai mieltääkö Antje ko. alustan jotenkin liittyväksi pentuihin, koska se ilmestyi laatikkoon heti pentujen syntymän jälkeen? Joka tapauksessa, jotta asia ei menisi kovin monimutkaiseksi, pari muuta karva-alustaa on nyt hankittu entisten ei-karvaisten peittojen tilalle. Toivottavasti nyt sitten uudet värit miellyttävät, kun materiaali on sentään sama:))

Pennut syntyneet - Litter of Antje & Elton is born!!!

2010-10-30T21:52:00.012+03:00

Proud mother with some of puppies

The litter of Antje & Elton: 4 males and 1 female (second from right on the bottom line)

Males and females, few hours old (the female above)

Antje synnytti eilen 5 pentua, 4 poikaa ja yhden tytön! Äiti ja pikkuiset voivat hyvin, ja Antje hoitaa pentujaan esimerkillisen huolellisesti ja äidillisesti! Antje and Elton got the litter in the morning; 4 males and 1 female!!! I'm very happy for that! Sainpahan kuitenkin raahauduttua koneelle vielä pentujen syntymäpäivänä, vaikka olenkin aika poikki synnytysproseduurin jälkeen! Heräsin eilen jo klo 6, ja sen jälkeen ei nukkumaikaa enää löytynytkään 27 tuntiin:)) Jo torstaina alkoi Antjella lämpö tasaisesti laskea (37.3, 37.1 ja 37.0), joten arvelin tämän kuuluisan notkahduksen alle 37 asteen tapahtuvan hyvinkin pian. Perjantaina aamulämpö oli tuon 37.0, mutta puolenpäivän tienoilla jo 36.7 astetta. Alimmillaan lämpö oli perjantaina n. klo 19, eli 36.6. Lähtölaskenta siis oikeasti alkoi eikä siitä tahtonut loppua tulla. Antje söi (???) vielä hyvällä ruokahalulla viiden tienoilla, joka vähän ihmetytti. Tiineiden narttujenhan ei ole tapana syödä enää muutamaan päivään ennen synnytystä. Alkuillasta Antje oli vielä melkein oma pirteä itsensä, mutta keskiyön lähestyessä pesän rakentaminen alkoi toden teolla, eli hienoksi laittamani pentulaatikon aluslakanat revittiin muutamaan kertaan silpuiksi. Muutoinkin Antje vaikutti olevan aika kovilla, vaikka ei juuri valittanut, vaan makaili urheasti pentulaatikossa. Koko yön kuuntelin valveilla Antjen tuskaisaa läähätystä, siirtymistä paikasta toiseen ja palaamista jälleen pentulaatikkoa muokkaamaan. Ns. kroonikkolakanat ovat minun mielestäni synnytysalustoiksi hyvinkin sopivia, mutta tässä vaiheessa niistä ei ollut ollut muuta kuin haittaa. Ainakin Antje oli tästä samaa mieltä, sillä pari muovipussillista lakanasilppua meni roskiin. Yö kului ponnistusvaihetta ja sitä mukaa synnytystä odotellessa. Kävin Antjen kanssa parin tunnin välein ulkona kävelemässä pitkin yötä, se tuntui jotenkin rentouttavan Antjea, ja samalla suoli tuli tyhjennetyksi h-hetkeä varten. Kun epäilys hiipi mieleen, luin muiden samassa tilanteessa olleiden blogeja. Tiukun pentupäiväkirja on minusta hyvä, sillä siinä on yksityiskohtaisesti kerrottu asioita, joita ei yleensä esim. alan kirjallisuudestakaan löydy, ainakaan näin tarkasti kerrottuna. Terkkuja vain Tiukulle omistajineen, jos sattuu tämä kirjoitus silmään! Koko Antjen tiineyden ajan kaikki on tehty ja ennakoitu niin, että synnytyspäivä on laskettu ovulaatiosta (koska tiedetiin), eikä astutuspäivästä. Niinpä osasin onneksi varautua aikaisempaan synnytysajankohtaan, mikä olikin itse asiassa täsmälleen oikea ajankohta. Siinä ja monessa muussakin mielessä tämä prosessi on ollut todella opettava varsinkin, kun koiran tiineydestä saa ja voi lukea monenlaista tietoa ja kuulla monenlaisia kokemuksia.

Noin klo 5.15 meni "pentuvesi" ja alkoi ponnistusvaihe. Sekin tuntui kestävän ja kestävän, eivätkä Antjen ponnistukset näyttäneet kovin massiivisilta ponnistuksilta, joten oli aivan pakko herättää Liisa lauantai-aamuna klo 6 konsultoitavaksi. Eläinlääkäriasemat avaavat ovensa lauantaisin vasta klo 10, jos yleensä lauantaisin avaavat. Liisalta sain asiantuntevia neuvoja ja ohjeita siitä, miten tulee toimia, jos ponnistusvaihe kestää pitkään vesien poistumisen jälkeen ja milloin on syytä ottaa yhteyttä kunnaneläinlääkäriin. Seurasin Antjen ponnistusvaihetta yön pitkinä tunteina vielä ikuisuuksilta kestävien minuuttien ajan, ja kun ei mitään alkanut kuulua, tartuin luuriin ja soitin kunnaneläinlääkärille. En kuitenkaan enää tuossa vaiheessa, väsyneenä ja hiukkasen huolestuneenakin uskaltanut jättää asiaa pelkästään omien taitojeni varaan. Kunnaneläinlääkäri rauhoitteli sanoen, että aivan oikeassa järjestyksessä mennään, odotellaan vielä jonkin aikaa. Tarvittaessa hän lupasi tulla käymään. Tämä tieto rauhoitti ja silmäys Antjeen rauhoitti vielä enemmän; ensimmäinen pentu syntyi maailmaan kuin vahingossa samalla hetkellä, kun olin puhelimessa! Kyllä tuota eläinlääkäriä nauratti, kun hihkaisin puhelimeen "Nyt sieltä taitaa tulla jotakin!" Tuolloin klo oli 6.30. Kaikki pennut olivat syntyneet klo 9 mennessä. Viimeisenä tuli ponteva tyttö. Antje hoiti koko homman itse, eli hankkimiani steriilejä hanskoja ja saksia, hammaslankaa, "pikku niistäjää" ym. ei tarvittu lainkaan. Seurasin vain sivusta, kuinka hienosti luonto hoitaa parhaimmillaan asian. Pennut painoivat 205 - 225 g:n välillä, mikä osaltaan selittänee Antjen ison masun, vaikka pentuja ei ollutkaan enempää kuin viisi. Ohessa tänä aamuna ottamani kuvat. Kunhan tästä ihanasta, mutta ah! niin haastavasta kokemuksesta toivun, päivitän kotisivuni "virallisilla" pentukuvilla ja tännekin ilnestynee uusia kuvia. Nyt täytyy mennä -yllätyysyllätys- nukkumaan, sillä pentulaatikossakin on ihmeen hiljaista ja rauhallista. Antje-rassukalla vain taitaa olla hieman kuuma, sillä pentulaatikkoa lämmittää (ainakin pari päivää vielä) lämpötyyny; pentujen kannalta erinomainen hankinta, mutta emolle liian kuuma. More photos from new born puppies here.

Lähtölaskenta on alkanut - Antje´s last gestation week begins

2010-10-25T19:50:00.005+03:00

Well, is the blue bag hevier than the red one...? However, welcome visiting to us, both of you:))

Father Elton seems to wait puppy news from Finland, as well:))

Perjantaina käväisimme Antjen kanssa vielä eläinlääkärillä hakemassa toisen ja viimeisen herpes-rokotteen. Eläinlääkärin mukaan isohko pentue on tulossa, mutta ei kuitenkaan mikään megaiso, kuten Antjen entistäkin pulleammasta ulkomuodosta voisi päätellä. Lihavuudesta ei kuitenkaan ole kysymys, vaan kaikki Antjen ahmima ruokamäärä näyttäisi menneen pentujen ravinnoksi. Antjelle ei ole vieläkään ilmaantunut ruokahaluttomuutta, vaan ruoka maistuu tai pikemminkin se häviää kupista salamannopeasti, kuten aina ennenkin. Ajattelin ottaa Antjesta vielä kuvan lähempänä synnytystä. Kuva laitetaan vaihteeksi kotisivuille. Tosiaan, aika on mennyt nopeasti ja ns. lähtölaskenta on alkanut, ts. perjantaista lähtien olen mitannut aamuin illoin Antjelta lämmön (tänään jopa kolmesti). Lukema on liikkunut viime päivinä välillä 37.2 -37.5, eli mitään piikkiä suuntaan tai toiseen ei ole vielä ollut todettavissa. Olen viime aikoina ulkoillut Antjen kanssa kahdestaan, sillä mamman tahti on parin viimeisen päivän aikana selvästi hidastunut, onhan pikku rouvalla jo nelisen kiloa painoa kannettavanaan. Olemme myös ulkoilleet useammin kuin tavallisesti, sillä Antje vaikuttaa selvästi itse tahtovan tarpeille useasti päivän aikana. Antjen astutuspäivästä laskettu synnytys pitäisi tapahtua ensi viikon puolella. Kuitenkin, kuten useamman kerran on tullut täällä todettua, tässä tapauksessa mennään (luultavasti?) hieman nopeutetulla aikataululla, koska ovulaatiopäivä oli tiedossa - tai sitten ei. Eli tässä ei voi muuta kuin odotella tuota ihmeellistä syntymätapahtumaa, josta kukaan ei voi sanoa tarkalleen milloin se tulee olemaan. Toivottavasti kuitenkin molemmat haikarat tyttö- ja poikapussukoineen vierailevat meillä:))

Antje´s last gestation week begins, and our small but so plump Lady is fine. According the veterian, quite big litter is expected, but not "too big". Since Friday a temperature was taken 2-3 times/ day, and it has been between 37.2 - 37.5 C. So, we still are waiting... Very excaiting! I hope getting one Mummy picture more to my websites, before the childbirh.

Antjen tiineys edennyt 8. viikkoon

2010-10-18T18:41:00.014+03:00

Our sweet "pear" Antje, 7. gestation week

Antje on the end of 7. week

Our always happy Muske: "Do you think it´s my turn having puppies next year?"

Voiko tämä enää jännittävämmäksi mennä? No, kyllä varmaan..., mutta onneksi ei tarvitse jännittää enää kuin kaksi viikkoa! Viime perjantaina, eli 7. viikon keskivaiheilla/loppupuolella punnitsin Antjen, ja painoa oli kertynyt 3.3 kg normaalipainoon verrattuna. Mielenkiintoista nähdä, mikä mahtaa tuo lukema olla ensi viikolla ja sitten ennen synnytystä? Antjella on koko tiineyden ajan ollut kova ruokahalu eikä siis lainkaan ruokahaluttomuuskausia, mutta todennäköisesti viimeisellä tiineysviikolla alkaa valmistautuminen synnytykseen ja ns. mahalaukun tyhjennys. Ruoka-annokset on pidetty maltillisina, mutta pitänee vielä tällä viikolla tarjota hippusen enemmän ruokaa suositusten mukaisesti, jos ei sitten viimeisella viikolla ruoka maistuisikaan. Tänään hankin pentuvaa´an, sillä entinen on ilmeisesti muuton aikana mystisesti kadonnut.

7. tiineysviikko alkamassa

2010-10-10T19:43:00.003+03:00

Poikkeuksellisesti kirjoittelen tänne jo tänään, enkä vasta alkuviikosta, jolloin siis alkaa Antjen 7. tiineysviikko. Alkuviikko tulee olemaan kiireinen, ja en malttanut olla julkaisematta tänään ottamiani kuvia. Kuvissa siis tuleva mamma paria päivää vailla kuusi viikkoa tiinenä! Eri kuvakulmista katsottuna vaikutelma hieman vaihtelee, mutta painoa on tullut kuitenkin normaalipainoon (10 kg) nähden lisää viime perjantain punnituksessa 2.4 kg. Joko meitä siis odottaa varsin iloinen yllätys tai sitten tyttöä on syötetty liikaa. Tosin olen pyrkinyt pitäytymään suositusten mukaisissa ruokamäärissä, ja kylkiluut sentään vielä tuntuvat:)) Antjen ruokahalu kuitenkin kasvaa koko ajan (mikäli enää mahdollista!!?), joten ensi viikolla taas nostan annosmäärää jonkin verran ja/tai lisään ruokintakertoja. Antje voi kaikin tavoin hyvin ja vaikuttaa tyytyväiseltä, tosin hieman on lenkeillä jo vauhti rauhoittunut. Viime viikolla tuli hankittua taas muutamia synnytystarvikkeita Koiran omasta apteekista, yksi lämmin karva-alusta koirakaupasta ja vaaleanpunainen ja -sininen makuualusta Masan kangaskaupasta Hyvinkäältä. Koiran omasta apteekista (ks. pennut) löysin synnytyksen ajaksi etsimiäni ns. kroonikkosuojia ja kertakäyttölakanoita, joissa toinen puoli muovitettu. Koiran oma apteekki löytyy tästä linkistä. , mikäli jotakin muutakin näissä asioissa askertelevaa asia kiinnostaa:))

Viikonlopun aikana Antje sai ensimmäisen Axilur-matokuurinsa. Oman annoksensa saivat siten myös myös pikkuiset pallerot istukan kautta sekä tietenkin perheen muut koirat, Muske ja Kissmo.

On these pictures our coming mother Antje on the end of 6. gestation week, so next week will be her 7. week. Antje has got 2.4 kg more weight, so far. It´s interesting to see what will be the result after few weeks!?

Antjen tiineysviikot 5.-6.

2010-10-04T21:28:00.005+03:00

Kuvassa Antje nykyisellä lempipaikallaan sanomalehtilaatikon ääressä keittiön lattialla, jossa lattialämmitys mukavasti lämmittää kuraisen metsälenkin ja maittavan aterian jälkeen meidän tulevaa Mammaa:)) Huomenna alkaa virallisesti Antjen 6. tiineysviikko. Kuluneen viikon aikana Antjen vatsa on aivan silmissä pyöristynyt, kuten kuvastakin voi todeta. Antje voi kaikin tavoin hyvin ja vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä olotilaansa ja saamaansa erityishuomioon, etenkin mitä tulee ylimääräisiin, maittaviin ruoka-annoksiin! Pentulaatikko on jo kunnostettu, synnytysoppia luettu ja joitakin tarpeellisia tarvikkeita hankittu valmiiksi synnytystä varten, sillä aika näyttää rientävän nyt ihmeen nopeasti verrattuna aikaan ennen proge-testiä!

Gestation weeks 5.-6.: Antje is fine, and she seems to enjoy over gestation period a lot, specially as getting more attention, loving kindness and food, naturally! And what a lovely belly she has got!

Antje on kantavana - Antje is pregnant!

2010-09-27T18:10:00.007+03:00

Kuvan alkuperä: http://www.lifelike.fi/

Noin tunti sitten palasimme Antjen kanssa Mäntsälän eläinlääkäriasemalta. Suureksi ilokseni sain todeta aikaisemmat havaintoni oikeiksi: Antjelle ja Eltonille on tulossa perheenlisäystä!!! Kuten tiedetään, ultraäänitutkimus ei anna 100%:n luotettavaa tietoa pentujen lukumäärästä, mutta pentuja näyttäisi syntyvän "pikemminkin enemmän kuin vähemmän tai siltä väliltä". Itse aloin varovaisesti jo odotella hyviä uutisia sen jälkeen, kun Antjen aamupahoinvointi alkoi ja se ajoittui juuri sopivasti ajankohtaan, jolloin munasolut kiinnittyvät kohtuun:)) Antje-ahmatti voi erinomaisesti, ja kohta varmaan omastakin mielestään entistä paremmin, sillä alamme pikkuhiljaa lisätä ruokintakertoja/ruuan määrää sekä parantamaan entisestään ruuan koostumusta odottavalle nartulle sopivaksi. Vatsalinja on jo suoristunut ja nisät ovat kasvaneet hirveästi, vaikka muutoin Antje on vielä pysynytkin melkein entisenlaisena kropaltaan.

Antjen 5. tiineysviikko on siis aluillaan, ja pian saan varmaankin otettua pari oikeaa mammakuvaakin, kun aikaa vielä vähän kuluu. Mäntsälästä kotiin ajaessani muistelin astutusprojektia, joka oli jänittävimmistäkin jännittävin erikoisesti siksi, että pelkäsin meidän ehtivän Ruotsiin liian myöhään,kuten olen kertonut. Antjen progesteroni-arvo oli maanantaina 13.5., eli eläinlääkärin mukaan ovulaatio oli tapahtunut edellispäivänä, sunnuntaina. Näin ollen parhaat astutuspäivät olivat 2-3 vuorokautta ovulaatiosta, mieluiten jo maanantaina tai tiistaina. Mielessä ehti jo käväistä ajatus, että kannattaako Ruotsiin asti enää ollenkaan lähteä, koska en saanut varaamaani laivamatkaa vaihdettua maanantaiksi. Matkaa edeltävänä yönä näkemäni "enneuni" kuitenkin piristi kummasti, vaikka olinkin jo päättänyt lähteä matkaan kaikesta huolimatta. Unessa katselin kahta kaunista taulua. Toisessa oli upea talvinen, luminen maisema, ja toisessa oli hyvin kaunis linnunpönttö. Herättyäni kolmen aikaan aamuyöllä, suunnistin suoraan selaamaan vanhaa unikirjaani Unien Avain, joka pohjautuu Kariston jo vuonna 1929 julkaisemaan teokseen Unikirja. Tulkinta oli seuraava: luminen maisema merkitsee "menestystä aikeissasi" ja linnunpönttö "menestystä toimissasi"! Yes, siis kaksinkertaisesti hyvä enne, joka tuntui lisäksi istuvan hyvin senhetkiseen mielentilaani. Uskokoon ken tahtoo, mutta paljon toivorikkaampana lähdin aamulla kuitenkin ajamaan pimeässä kohti Turkua! Toivossa on hyvä elää:))

Antje had ultrasonography today - and INDEED, she is pregant! Puppies of Antje and Elton will born on the end of October!!!! Read more: Kennel Frisian Gem

Kolme viikkoa astutuksesta

2010-09-21T22:15:00.003+03:00

Tuntuu siltä, että astutuksesta on kulunut jo ikuisuus, vaikka siitä ei ole aikaa kuin tasan kolme viikkoa. Antje voi hyvin, mitä nyt on muuttunut huomattavasti rauhallisemmaksi ja tyynemmäksi, sellaiseksi tyytyväiseksi ja omahyväiseksi "tarkkailijaksi". Viime viikolla, astutuspäivästä laskien 14-17(18) päivinä, Antjella esiintyi aamupahoinvointia heti herättyään. Muutamana aamuna oksensi, muina aamuina vain "yökkäili". Muistelen Finjalla olleen myös aamupahoinvointia samoihin aikoihin, mutta ainoastaan yhtenä aamuna. Pieni aamupahoinvointi ei ole kuitenkaan mitenkään vaikuttanut Antjen elämään negatiivisesti eikä edes ruokahaluun, päinvastoin! Tällä hetkellä Antjella näyttäisi olevan pohjaton ruokahalu. Tästä päivästä alkaa Antjen oletettavan tiineyden 4. viikko, ja ensi viikolla meillä on malttamattomasti odotettu ultraäänitutkimus Mäntsälässä. Piinaava odotus varmasta tiedosta jatkuu siis vielä viikon verran:))

Ollako vai eikö olla?

2010-09-14T21:38:00.005+03:00

Onnellisia lehmiä biodynaamisesti viljellyllä tilalla

Otsikossa mainittu kysymys pyörii varmasti lähes kaikkien pentuetta odottavien mielessä päivästä toiseen, ennen kuin tiineys lopullisesti varmistuu ultrassa. Itsekin olen päivittäin tarkkaillut Antjessa tapahtuvia muutoksia, enkä tosiaankaan voi varmasti vielä sanoa tällä kokemuksella onko pentuja tulossa vai ei. Antjella ei ole ollut yleensä juoksujen jälkeen minkäänlaisia valeraskauden merkkejä; juoksut ovat tulleet ja menneet, ja koira on ollut juoksujen jälkeen kuten ennenkin. Tällä kertaa ensimmäinen merkki "jostakin" ilmaantui jo melko varhain astutuksen jälkeen. Antje on itsenäinen koira, joka on kolmen ja puolen elinvuotensa aikana aina tykännut nukkua omassa rauhassaan yöt, joko olohuoneessa tai ns. vierashuoneessamme. Eräänä aamuna heräsin siihen, että tyynylläni oli pieni, karvainen pää. Antjehan se siinä nukkui ja on nukkunut siitä lähtien joka yö tuhisten tyytyväisenä! Antjesta on myös tullut hyvin lempeä ja pehmeän oloinen koira. Tuntuu, kuin se oli jotenkin onnellisempi kuin ennen ja "nauraa" kooikerille ominaista naurua koko ajan. Yleensä se on Muske, joka nuolee Antjen korvat ym. paikat ystävällisesti. Nykyisin Antje hakeutuu herkästi "hoitamaan" Muskea ja Kissmoa. Tänäkin aamuna Kissmo katsoi hyvin hölmistyneesti meitä kuin kysyen "Mitä ihmettä tuo tyttö nyt hänelle tekee?", Antjen jatkaessa hyvin lempeästi Kissmon nuolemista kyhnäten sen vieressä. Hetken kuluttua Kissmo siirtyi varmuuden vuoksi hieman kauemmaksi katsoen Antjea tarkasti ja hyvin, hyvin epäilevän näköisenä:)) Kovasti Antje myös kerjää hellyydenosoituksia meiltä ihmiskavereilta ja nauttii suunnattomasti rapsutteluista ja sylissä istumisesta ja siitä, kun sille juttelee. Toiseksi, Antje söisi kuin hevonen, jos se olisi mahdollista. En toivo Antjen turhaan lihovan, ja olenkin pitänyt ruoka-annokset toistaiseksi täsmälleen saman suuruisina kuin ennenkin. Tytöllä tuntuu olevan jatkuva nälkä, ja kun ruokaa se ei saa omasta mielestään tarpeeksi, se syö ruohoa pihalla! Ei siten kuin koirat yleensä - silloin tällöin- vaan märehtii kuten lehmät, melko suuria määriä siis, päivittäin!? Kolmas "poikkeava asia" näkyy turkissa kropan molemmin puolin (suunnilleen kohdun tasolla), joihin kohtiin turkkiin on muodostunut n. 15 cm:n pituiset vanat. Näissä kohdissa turkki on noussut hassusti pystyyn ja sojottaa sivuille!

Vaikea sanoa siis vielä mitään varmaa tiineydestä, mutta varmaa ovat kuitenkin nämä eriskummalliset muutokset käyttäytymisessä. Yleensä olen osannut ns. lukea koiriani, joten em. seikat ovat pistäneet silmään. Toki voi olla niinkin, että sitä näkee mitä toivoo ja haluaa:))

Astutuksesta on nyt kulunut (vasta) kaksi viikkoa, joten Antjen 3. (mahdollinen) tiineysviikko alkaa siis tänään. Viikon kuluttua voin jo olla viisaampi - tai sitten en. Onneksi ultraäänitutkimukseen on enää aikaa kaksi viikkoa. Sen jälkeen ei tarvitse enää arvailla, Antje joko on tiinenä tai sitten ei. Päätin kuitenkin pitää täällä blogissani jonkinlaista pentuepäiväkirjaa toistaiseksi viikoittain. On hauska sitten myöhemmin (tai tulevien pentueiden odotusten ollessa ajankohtaisia) katsoa ja vertailla, onko samoja merkkejä olemassa, vai onko kaikki ollut sittenkin vain omaa mielikuvitusta ja toiveajattelua? Koska koira on kuitenkin astutettu onnistuneesti, toivoa aina on. Etenkin, kun eläinlääkäri sanoi viime viikolla hakiessamme herpes-rokotetta varotoimenpiteenä, että ehdimme Ruotsiin kaikesta hermoilusta huolimatta täsmälleen sopivana ajankohtana laskettuna ovulaatiosta, joka oli progu-testin perusteella tapahtunut aikaisintaan sunnuntaina.

Eilen, sunnuntaina meillä oli ainutlaatuinen tilaisuus tutustua Tampereen lähellä, Raikussa sijaitsevaan Rekolan Biodynaamiseen Maatilaan . Mukaan tälle reissulle otimme ainoastaan Musken, jotta nuori neiti saisi hieman uusia kokemuksia ja henkilökohtaista huomiotakin etenkin nyt, kun kaikki tuntuu pyörivän ainakin jonkin aikaa Antjen tiineyden ympärillä. Muske ihmettelikin kuono täristen ja silmät ynpyriäisenä komeita, tyytyväisiä ja onnellisen näköisiä lehmiä, kuin myös sonneja, ja olisi mielellään kirmaillut suurella tilalla vapaana. Valitettavasti en oikein luottanut Musken arvostelukykyyn tässä asiassa, ja etenkin sonnit olivat varmaan kanssani samaa mieltä. Kokemus oli kaikenkaikkiaan ainutlaatuinen ja vastaanotto lämmin; saimme paljon uutta tietoa puhtaan ravinnon tuottamisesta, maanviljelyksestä yleensä, tilan ja karjan hoidosta, yhteisöllisistä tilalla järjestettävistä tapahtumista jne. Samalla nautimme upeasta, perisuomalaisesta maalaismiljööstä järvimaisemineen, jota maisemaa ei oltu väkipakoin muokattu, sekä erittäin maittavasta lounaasta! Kun on kerran maistanut biodynaamisesti viljeltyjä tomaatteja, porkkanoita, kurkkua, kaalia ym. tuotteita, voi konkreettisesti havaita eron biodynaamisen tilan/sen tuotannon ja ns. tehomaatalouden välillä. Edellä mainitut vihannekset oikeasti maistuvat joltakin, ja mm. tomaatit, porkkanat, kurkut ym. olivat muhkeita ja tuoreudessaan suorastaan suussa sulavan herkullisia verrattuna perinteisiin, kaupasta ostettuihin vastaaviin tuotteisiin. Kuvassa biodynaamisella maatilalla asustelevia onnellisia lehmiä, ei siis lypsykarjaa:))

Ruotsin matkakertomus ja vähän muutakin

2010-09-03T17:26:00.014+03:00

Antje ja "Ruotsin koti"

Antje lähdössä 5 km:n merkitylle metsäreitille

Ruotsissa mustikat olivat vielä parhaimmillaan!

Antje taukopaikalla

Palasimme tänä aamuna Antjen kanssa Ruotsissa, jossa olimme tapaamassa komeaa ja erittäin hyväluonteista kooikerpoikaa, Eltonia (Dizzy Digger´s Elton). Elton on kotoisin Saksasta ja on kennel Moonhavenin omistuksessa. Matka alkoi periaatteesa jo maanantaina vauhdikkaissa merkeissä, jolloin progutestin arvot olivat kivunneet jo yllättävän korkealle siihen nähden, että mikään muu ei viitannut h-hetken lähestymiseen Antjen habituksessa ja käyttäytymisessä. Myöskään ei tarkkanenäinen Kissmo ollut uumoillut vielä mitään mihin olisi pitänut puuttua, enkä itsekään osannut odottaa näin pikaista juoksujen etenemistä. Antjella on aina ollut hyvin pitkä ja "selväpiirteinen" periodi, mutta tällä kertaa näytti olevan toisin, koska menossa oli vasta juoksujen 10 päivä (käytännössä 9. pvä). Edellisellä kerralla tämä maaginen lukema 9. juoksupäivänä näytti 2.1. Muutama tunti maanantaista lähtien menetettiin jo siinä, että progutesti otetaan ko. eläinklinikalla nykyisin iltapäivällä, ja tulokset saadaan n. klo 16 (tämäkin tuli minulle uutena tietona). Finjalta otettiin aikoinaan testi jo heti aamulla klo 8 aikoihin, jolloin tulokset sai kuulla jo puolen päivän tienoilla. Eihän tällä ottamisajankohdalla (ilta- tai aamupäivä) sinänsä ole väliä, mutta meidän tuli saada kiireesti vaihdettua laivamatka mieluiten jo samalle illalle, viimeistään seuraavalle päivälle. Matkatavarat oli pakattu jo valmiiksi, varmuuden vuoksi, joten nopeaan lähtöön olin varautunut. Suureksi yllätyksekseni sekä Viking Line´n että Silja Line´n laivamatkat oli kaikki loppuunmyyty - ei mitään toivoa, vaikka kerroin syyn olevan "force major" ja vastaanottavani vaikka kansipaikan, jos auto saadaan mukaan. Siljalta olisi löytynyt maanantai-illalle yksi C-hytti, mutta ei autopaikkaa, Vikingiltä ei löytynyt yhtään hyttiä eikä autopaikkaa. Yritin anella ja pyytää eikö edes yksi auto mahdu mukaan, mutta ei; säännöt ovat tiukat turvallisuussyistä eikä autoa saataisi edes mahtumaan laivaan. Sain kuitenkin varattua Vikingiltä seuraavaksi aamuksi (tiistai) lähdön autolle ja vapaana olevalla LUX-hytillä. Tiistain aamuvuorosta löytyi myös C-hyttejä (kaikki A- ja B-hytit varattuja), mutta tässä vaiheessa - ja konkurssissa en oikein enää nähnyt itseäni ja Antjea kyyhöttämässä kaksistaan autokannen alapuolella, pimeässä hytissä keskellä päivää, aamuvarheisesta iltaan asti. Ajattelin, että ehkä Antjekin saa paremmin rentouduttua, kun on pitkä matka vielä edessä. Niinpä me sitten lähdimme tiistai-aamuna pimeässä n. klo puoli 5 ajamaan Antjen kanssa kohti Turkua. Laivamatka isossa luksushytissä meni mukavasti kuin hotellissa konsanaan. Pöydällä oli shamppanjapullo ja kaksi lasia odottamassa (ei tosin tullut käytettyä), huoneessa televisio ymv., ja laivan isosta ikkunasta upeat näkymät suoraan merelle. Parasta oli se, että hytti sijaitsi rauhallisessa 9. kerroksessa, josta oli lyhyt matka ulos. Tosin Antje ei taaskaan tehnyt tarpeitaan koko matkan aikana kansilaatikkoon, joten päivällä tapahtuvat matkat saavat meidän osaltamme jäädä. Illalla matkustaminen ei ole koiralle lainkaan yhtä epäinhimillistä, koska periaatteessa koira nukkuu yönsä laivallakin. Illan jo hämärtyessä olimme Tukholmasta, josta matka jatkui Antjen nopean satamaulkoilutuksen jälkeen 400 km autolla pääosin pilkkopimeässä, valtavaa rekka-armeijaa enemmän tai vähemmän ohitettaessa. Matkalla ehdin ihmetellä kaikenlaista, mm. ruotsalaisten suomalaisia huomattavasti kehittyneempää autoilukulttuuria. Moottoritiellä E4 nopeusrajoitus oli pääosin 110 km, ja autoilijat ajoivat jouhevasti keskimäärin 120 km:n vauhtia (paitsi minä, jolla oli olivinaan hyvä syy). Ohitukset tehtiin tyylillä vilkkua käyttäen, jono eteni tasaisesti ja kanssamatkustajat huomioitiin. Ei siis niin kuten Suomessa vaikkapa 3-tiellä esim. välillä Nurmijärvi-Helsinki tai Turun väylällä välillä Espoo-Helsinki (kokemusta molemmista aamuruuhkassa!), jossa ilman 140 km:n tuntivauhtia jää armottomasti muiden jalkoihin, autot pamahtavat äkkiä ilman vilkun vilkkua eteen kovassa vauhdissa, tehdään uskomattoman uhkarohkeita ohituksia, ajetaan ohituskaistalla aivan edellä ajavan puskurissa kiinni em. nopeudella (??) jne. Joten mielestäni tässä maaottelussa Ruotsi vie kirkkaasti voiton kuten todennäköisesti muutkin maat, joissa on pidempi autoilukulttuuri. Välillä tuli mieleen tietenkin sekin, onko tässä kaikessa "koirailussa" mitään järkeä. Yritin ajatella kaikenlaista maan ja taivaan välillä, jotta olisin pysynyt hereillä (aamuherätys oli jo klo 3; pelkäsin myöhästyväni Turun laivalta). Ajaessani muistelin mm. haikeasti aikaa ennen koiraelämää, jolloin kävimme joka kevät Alpeilla laskettelemassa vuodesta toiseen tai teimme mielenkiintoisia kaupunkimatkoja, tapailin useammin ystäviä (muitakin kuin koiraystäviä) ja ehdin harrastaa paljon erinaisiä asioita. No, nuo nyt ovat ajatuksia pimeältä, yksinäiseltä ja pitkältä ajomatkalta:))

Perillä Åsenhögassa meitä odotti erittäin ystävällinen vastaanotto myöhäisestä saapumisajankohdastamme huolimatta, ja sulho kävi heti "tuumasta toimeen" hyvin innokkaasti. Astutus sujui mallikkaasti ja pariskunta viihtyi ns. toisissaan kiinni 40 minuuttia (ikuisuudelta tuntuva 40 min kylmässä/kosteassa maassa istuen ja koiria pidellen, lämpötila n. +8 astetta). Loppu onkin sitten "Korkeemman käres", kuten Väinö Linnan tuntematon sotilaskin on todennut. Ja niinhän se kai aina on elävässä elämässä. Katarina on hyvin kokenut näissä asioissa ja hän kertoikin nähneensä monenlaisia astutuksia ja monenlaisia lopputuloksia ja variaatioita ajankohdan ja nartun/uroksen suhteen progutestin kanssa ja ilman - jokainen tapaus on ollut yksilöllinen. Siispä matkan lopullinen tulos selviää vasta uä-tutkimuksen jälkeen muutaman viikon kuluttua. Katarinalle lankeaa suuri kiitos matkan onnistumisesta. Koska saavuimme Antjen ja minun majapaikkaan sen jo sulkeuduttua, Katarina oli käynyt hakemassa hotellin avaimen päivällä ja saattoi meidät sinne yöllä näyttäen huoneemme ja muut tilat. Tässä vaiheessa (n. klo 1 yöllä Ruotsin aikaa) olin aivan "jäässä" maassa istumisesta ja lopen väsynyt pitkästä matkasta sekä kaikesta jännityksestä kääriytyessäni lopulta lämpimään makuupussiini Antje vieressäni nukkumaan. Majapaikkamme oli oikeammin hostelli (kuva), mutta erittäin siisti, uudehko mukava hostelli, joka oli osa paikkakunnan laajaa urheilu- ja vapaa-ajan keskusta. Pikku yksiöstämme oli suora yhteys upeille metsä- ja lenkkipoluille, ja teimmekin Antjen kanssa pari pitkää metsälenkkiä matkustamisen vastapainoksi. Hostelli oli kuin rivitalo, ja jokaisesta huoneesta oli suora yhteys omalle pikku pihalle. Hostellin lähietäisyydellä olevat upeat urheilukentät ja uimahalli sijaitsivat aivan vieressä kuten myös liikunta- ja urheilupainotteinen koulu.

Paluumatkalle lähdimme jo aiottua aiemmin, eli eilen. Paluumatkan vaihdossa ei ollut mitään ongelmia, eli saimme helposti varattua B-hytin ja autopaikan (tosin varasin/vaihdoin matkan jo edellispäivän aamuna enkä muutamaa tuntia ennen lähtöä kuten maanantaina). Laivalla kyselin informaatiopisteestä syytä siihen, miksi juuri maanantai-ilta oli niin loppuun myyty. Eivät osanneet sanoa selvää syytä, mutta arvelivat mm. isojen työporukoiden palaavan Ruotsista ja Euroopasta kotiin näihin aikoihin, eurooppalaisten elokuun lomien jatkuvan matkustelun merkeissä hyvien säiden myötä, Ruotsissa tai jossain muussa maassa olleen jonkin suuremman tapahtuman jne. Kotimatkalla katselinkin autohallissa kanssamatkustajien rekisterikilpiä; paljon oli tulossa myös torstaina Suomeen päin saksalaisia, ruotsalaisia, tanskalaisia ja venäläisiä matkustajia. Paluumatkalla pysähdyimme usein Antjen kanssa levähtämään, koska ajelimme ilman mitään kiirettä. Löysimme mm. erään erittäin mukavan taukopaikan, joka oli lisäksi aidattu niin, että Antje saattoi kirmailla vapaana. Kaiken kaikkiaan matka oli erittäin onnistunut ja antoisa. Lisää tämän matkan tiimoilta jonkin ajan kuluttua, kun tiedetään onko Antje kantavana. Siihen mennessä saan tsekattua loputkin kuvat, mm. komeasta Elton-pojasta.

Tänä aamuna kotiin palatessamme kuulimme, että pikku kylässämme oli eletty myös jännittäviä hetkiä. Mies oli eilen illalla ihmetellyt, kun Kissmo ja etenkin Muske alkoivat äkisti käyttäytymään levottomasti. Muske kuljeskeli hyvin huolestuneesti huoneesta toiseen kuulostellen ja nuuhkien ilmaa. Lopulta mies oli mennyt ulos katsomaan mikä on hätänä, ja sielläpä olikin naapuritalomme terassi ilmiliekeissä. Mies kertoi juosseensa välittömästi sammuttamaan paloa puutarhaletkun ja vesisangon kanssa, samalla hakaten ikkunoita ja huutaen saadakseen asukkaan ulos. Pihalla oleva auto kertoi, että omistaja oli sisällä. Ovikellon soittoon naapuri ei ollut reagoinut. Naapurukset saivatkin lopulta palon sammutettua, mutta oma siippani halusi kuitenkin kutsua vielä varmuudeksi palokunnan paikalle. Erikoisyksikkö ampulanssi mukaan lukien tuli nopeasti tekemään lopputyöt. He kuvasivat lämpökameralla paloalueen tarkasti, ja talon uumenista löytyikin paljon lisää kyteviä palopesäkkeitä. Nyt on naapurin talosta ko. alueelta revitty seinäpaneelitkin pois ja tulipalon haju tulee vieläkin meille asti. Palo oli ilmeisesti saanut alkunsa huolimattomasta tupakoinnista terassilla, ja paloa edesauttoi kova tuuli. Asukas nukkui sisällä, joten tässä olisi voinut käydä pahemminkin. Kujalla, jossa asumme, on kolme omakotitaloa peräkkäin. Jos oikein huonosti olisi käynyt, olisi palo voinut levitä tuulisellä säällä nopeasti terassilta pensasaitoja pitkin myös muihin taloihin. Mies on saanut vielä tänään muiltakin naapureilta kiitosta toiminnastaan. Myös palopäällikkö kehui ripeää toimintaa. Mutta varsinaiseksi palokoiraksi osoittautui Muske:))

Vihdoinkin kuulumisia

2010-08-22T13:18:00.007+03:00

Tuntuu, että aika on seisahtanut koiramaailmassamme Antjen juoksuja odotellessa, Musken karvanlähtöä ihmetellessä, töiden alkaessa ja muutenkin rutiineissa pysymisessä. Antjeakaan en ole viitsinyt näytelyihin ilmoittaa, vaan olemme olleet ikäänkuin valmiustilassa. Ja Muske ei ole nyt lainkaan edukseen, niin paljon näyttää nartuilla merkitsevän ero karvallisen ja karvattoman koiran välillä. Muuten tämä tyttö tulee päivä päivältä vain rakkaammaksi. Oma persoona alkaa näkyä; Muske on sekoitus raisusta pojanvesselistä ja hienostuneesta Ladysta. Tilanteesta ja päivästä riippuu, ollaanko hieman itsepäisiä vai näytelläänkö loukkaantunutta:)) Hirvittävät ukonilmat eivät olleet myöskään Musken juttu, ja kyllähän sitä itsekin välillä ihmetteli lähteekö kattokin päältä! Muske on tänä kesänä kunnostautunut muutenkin erikoisella tavalla; punkit tuntuvat erikoisesti viihtyvän Musken turkissa ja niitä on saanut jatkuvasti nyppiä irti Expotista huolimatta. Pari päivää sitten oli taas oikein ällöttävä iso otus poskessa! Ensi keväänä ostan kaikille kaveruksille punkkipannat, koska olen kuullut niistä hyviä kokemuksia esimerkiksi Tiina V-M:ltä, mm. teho kestää liuosta pidempään Etenkin himouimareiden kohdalla, kuten Muske, ei liuoksesta ole kovin paljon hyötyä, eikä sitä saisi muutenkaan joutua veteen. Eilen meillä oli vihdoinkin (odottavan aika on pitkä!) havaittavissa jotain muutakin punertavaa, kuin kotipihallamme olevat pihlajanmarjat. Nimittäin Antjen juoksut alkoivat n. 2 viikkoa etuajassa 8 kk:n laskennan perusteella. Tämän mukaisesti Antje astutetaan viikolla 35. Astutuksen jälkeen päivitän kotisivuni tältä osin. Kuvia tulee tietenkin otettua edestä ja takaa ja vähän siltä väliltäkin. Ja tuleehan tilanteesta tietenkin raportoitua myös täällä blogissa:))

Kaikkien aikojen lämpöennätys +37,2 C!!!

2010-07-29T20:07:00.005+03:00

Welmoed Muske

Kuten jo kaikki tietävät, tänään sitten saavutettiin kaikkien aikojen lämpöennätys! Kyllähän tuo v. 1914 ennätyskin (+35.9C) oli jo melkoinen lukema, mutta +37.2C tuntuu jo ihan mahdottomalta Suomen oloissa! Ainakin minulta on ollut kaikki veto pois, eivätkä koiratkaan voi hyvin tällaisella helteellä. Vaikka Kissmo on mielestäni ikäisekseen pirteä kaveri, kärsii se luultavasti kuumuudesta koiristamme eniten. Onhan meidän iki-ihanalla Kissmo-pojalla jo ikää kohta kymmenen vuotta, joten olen pyrkinyt olla rasittamatta sitä liikaa. Tänään olimme kuitenkin vaihteeksi taas uimassa. Ilma oli utuinen ja samea eikä vesikään näyttänyt yhtään siniseltä. Johtuneeko naapurin tulipaloista? Kissmo nautti rantavedessä touhuamisesta yksinään kaivellen jotain mielenkiintoista rantahiekasta, mutta tytöt leikkivät ja uivat nuoruuden innolla. Ennen kotimatkaa koirat joivat autossa ison pullollisen vettä! Musken silmäluomessa on vielä muisto punkista, mutta muuten tulehdusta silmässä ei enää ole. Eläinlääkäri teki oikean päätöksen antaessaan antibioottikuurin, sillä oudot, hieman tulehtuneet patit (ötökän pistot) mahastakin onneksi hävisivät saman tien muutaman nautitun tabletin jälkeen. Tänä vuonna on muutenkin ollut poikkeuksellisen paljon kaikenlaisia ötököitä, ainakin näillä kulmilla ja meidän talon liepeilläkin (muurahaisia, kiukkuisia ampiaisia, kärpäsiä ymv.). Ehkäpä nekin ovat lisääntyneet ennätysvaihtia poikkeuksellisen kuumassa ja kosteassa ilmassa. Kuvassa Muske taas vauhdissa. Sorsanmetsästyksen alettua saamme varmaan Musken kanssa aikaiseksi myös vesilinnun hakutreenejä. Ja ehkäpä meitä onnistaa ja pääsemme vielä mejä-kokeeseenkin tänä syksynä, vaikka vaikeampaa se taitaa täällä "Suur-Suomessa" olla. Harmittaa vieläkin mejä-kokeen peruuntuminen antibioottikuurin takia:(( Joka päivä tutkin Antjea sillä silmällä, josko ne juoksut alkavat. Merkkaaminen sen kuin vain tihentyy, ja sitä on huvittava seurata. Antjella on nimittäin kaikessa kiireessä tapana nostaa toinen takajalkansa sojottamaan kohti puun juurta, varsin poikamaisesti. Tällä kertaa ei muuta kuin tietokone kiinni ja ukkosmyrskyä odottelemaan (näyttää vähän uhkaavalta).

Varokaa punkkeja - Look out mites (ticks)!

2010-07-18T13:28:00.006+03:00

Antje

Antje´s breakfast - blueberries!

Disgusting mite is removed!

Lämmintä on riittänyt, kuten tiedämme. Lämpö ja kosteus taitaa tuoda mukanaan muitakin lieveilmiöitä kuin tukalan olon, nimittäin PALJON punkkeja! Olen aina suojannut koirani Exspot-liuoksella. Muskea ei kuitenkaan voi estää möyrimästä ja tonkimasta kaikkea mahdollista - uimisen lisäksi! Ja vauhtia riittää! Viime viikon lopulla olimme meille vieraalla, heinikkoisella järvellä Musken kanssa, jossa Muske tietenkin ui ja kahlasi muutaman tunnin. Illan punkkisyynissä löysin Musken toisen korvan takaa punkin. Lisäksi mahan alusta oli täynnä pieniä paukamia, luultavasti hyttysen tai jonkun muun ötökän pistämiä (tai niissäkin oli ollut punkki?). Ainakin ne kutisivat kovasti, koska Muske niitä raivokkaasti "hoiti". Seuraavana aamuna en ollut uskoa silmiäni; Musken oikean silmän kyynelteiden kohdalla, osin silmäluomella oli punkki, ja silmä oli turvonnut melkein umpeen. Toinen punkki löytyi huulen sisäpuolelta! Kaipa nuo inhottavat punkit olivat yön aikana kömpineet muualta turkista, koska illalla silmässä ei ollut mitään (ei siis koiria sänkyyn!). Kumpaakaan en saanut poistettua, tai en uskaltanut lähteä punkkia ainakaan silmän läheltä poistamaan, jotta en olisi tökkäissyt terävillä pihdeillä silmään. Muske nimittäin ei yhtään tykännyt kun touhusin pinsettien kanssa lähellä silmää, ja tytössä olikin pitelimistä. Silmä oli tulehtunut ja se vuoti. Heräsinkin yöllä kerran siihen, kun Muske kieriskeli matolla hieroen siihen päätään. Luulin, että Muskella oli kuuma (tosin ilmalämpöpumppu oli säädetty puhaltamaan kylmää ilmaa). Ei muuta kuin eläinlääkäriin aamulla vähän nolona punkin poiston takia. Mutta eipä se turhaa ollut, kun kysymys on kuitenkin niinkin arasta paikasta kuin silmästä. Eläinlääkärissä kuulin, että tänä kesänä punkkien poisto mitä kummallisemmista paikoista on ollut heille arkipäivää. Toivottavasti ruma jälki Musken silmäluomesta aikanaan häviää. Todella ikävää on myös se, että Musken antibioottikuurin takia jouduimme siirtämään ensi viikonlopun mejä-kokeen:(( Kuulostaa niin meidän tuuriltamme!! Kainuun matkan jälkeen olen tehnyt Muskelle yhdet jäljet, ja se todella näytti ymmärtävän mistä oli kysymys! Hyvin innokas ja tarkka tyttö työskentelemään! Ensi viikon alussa oli tarkoitus tehdä vielä yhdet jäljet, mutta enpä taida nyt antibioottikuurin aikana ja kovassa helteessä Muskea rasittaa. Onneksi tämä ei sentään ole maailmanloppu, ja uusia kokeitakin tulee, mutta silti todella harmittava juttu. Punkkien kanssa kannattaa olla tänä kesänä erikoisen tarkkana!

Antje on alkanut kasvattamaan taas turkkiaan, ja ihmeen nopeasti karva on taas lähtenytkin kasvuun (ja ne pilkut jääneet vähemmälle). Häntäkin on jälleen tuuhettunut. Kovasti Antje myös merkkailee eli ilmoittelee pojille missä hän on liikkunut. Luulenpa, että viimeistään kuukauden sisällä Antjen juoksut alkavat. Tänään aamulenkillä Antje nautti ensimmäisen aamiaisensa ahmien rakastamiaan ihania, pulleita mustikoita roppakaupalla, kieli mustana:))

On Saturday I found disgusting mite (tick) from Muske´s eyelid. I couldn´t take it away myself, it was too close to her eye. Besides, Muske did not like when I made so much of her eye area:)) So, we needed veterian´s help. The eye was also infected because of a mite and/or Muske was "caring" herself at night. So, now Muske has a course of antibiotics, just in case. Unfortunately that means we had to carry forward a tracking test of weekend. During last weeks we have had very hot and clammy in Finland, temperature about 34C/93,2F. It´s not normal in Finland, and it´s also too hot to many Finnish people and dogs as well. But, unfortunatelly good environment to mites.

Antje has got a lot of new coat. She also has started "marking" very often: "Hello boys, here I am". So, I think her bleedings/period will start during one month, maybe earlier. As told, Antje will be mated from this period. There are lots of blueberries at the moment in the woods, so Antje had an acceptable breakfast in the morning:))

Kooikereiden erikoisnäyttely - Finnish Club Show of Kooikers

2010-07-11T16:52:00.009+03:00

Lovely newcomer, male puppy Amber´s Sundancer v.d. Toetesteijn
Owners: kennel Cavalriina´s and Elina Kemppainen

Handsome Manusia´s Diesel seems to enjoy living in Finland

Antje´s father, Milfeddyg Innemend Elaika "Kelmi"

Ensimmäinen Suomessa järjestetty kooikereiden erikoisnäyttely järjestettiin eilen Suomen Metsästysmuseon puistoalueella Riihimäellä. Yllä olevat kuvat ovat näyttelypaikalta. Päällimmäisenä ajatuksena tätä kirjoitettaessa ja näyttelyä muistellessa om: napakymppi suoritus! Paikka oli erinomainen niin koirien kuin ihmistenkin näkökulmasta; esim. koirien ulkoiluttaminen, saniteettitilat, upea varjoisa puisto, tarjoilu, parkkipaikat ja niin edelleen. Tämä oli siis kerrassaan loistava paikka koiranäyttelylle, etenkin rotukohtaiselle näyttelylle, joka ei tuskin koskaan paisu liian suureksi. Näyttelyn järjestäjät onnistuivat erinomaisesti niin suunnittelussa kuin toteutuksessakin. UPEAA!!!! Uskomattoman hieno suoritus!!! Oli todella mukavaa tavata niin paljon kooikereita omistajineen yhtä aikaa. Valitettavasti kaikkia ei edes ehtinyt tervehtimään, aika kului niin nopeasti! Paljon onnea tätäkin kautta kaikille voitokkaille koirille omistajineen/kasvattajineen! Mukavina lisäpalkintoina näyttelyssä jaettiin myös "kauneimmat korvakorut", kaunein pää" ja kaunein häntä" -palkinnot. Ja lapsi/koira-kilpailu oli hellyyttävää katsottavaa! Selvästi näki, että tulevia handlereita/kasvattajia(kin) on jo kasvamassa! Onnea myös lisäpalkintojen voittajille!

Mekin olimme Antjen kanssa "korvakorukisassa". Tässä kehässä oli paljon kooikereita, joilla oli jotakin samaa, eli juuri nuo pitkät, mustat korvakorut. Siellä seistessä mietin, miten ihmeessä tuomari pystyy valitsemaan tästä joukosta ne kauneimmat korvakorut!? Ja miksiköhön kaikkia kauniit korvakorut omaavia koiria ei oltu kutsuttu kehään. Esimerkkinä Kelmi, jolla minun mielestäni on kauniit korvakorut. Varmaankin kuitenkin tasapainoinen kokonaisuus ratkaisi, sillä nämä palkinnot menivat koirille, jotka muutenkin sijoittuvat palkintosijoille. Mietin myös sitä, että olisiko mahdollista jakaa vastaisuudessa nämä palkinnot luokkakohtaisesti. Silloin tämän palkinnon voisi saada koira, jolla todella on hyvä häntä/hännän kanto, korvakorut tai pää, vaikka luokan voittaisikin kokonaisuutena paras koira (ellei nyt luokan voittajalla sitten sattuisikin olemaan myös ne kauniit korvakorut, pää ja häntä, useimmiten näin kai on, mutta ei tosiaankan aina!). Huvittavaa oli se, että Antjen kanssa seisoimme myös "häntäkisassa", eli Antje kutsuttiin sinne ohuen siimahäntänsä kanssa, joka väriltäänkin oli vähän "niin ja näin":)) Tässä oli tainnut tulla jokin lipsahdus (oikein nolotti!), mutta onneksi tämäkin kisa oli meidän kohdaltamme nopeasti ohi, ja palkinto meni sen ansainnelle koiralle. Tosin olisin odottanut, että tuomari olisi häntäkisassa juoksuttanut koiria, sillä luulisi häntien arvioinnin olevan koiran seistessä vaikeaa? Ja mitenkä häntää voi arvioida, kun toisilla se riippui jalkojen välissä, toisilla liehui innokkaasti ja joillakin oli pystyssä? Vai oliko ratkaisu hännän paksuudessa? Antjen tulos valioluokassa oli ERI (ei sijoitusta) + oikein hyvä arvostelu, miinuksena edelleen kehno/suttuinen turkki, kuten Tanskassakin. Antjen ollessa huonossa turkissa tulee aina lieveilmiönä inhottavat pilkut näkyviin lopputuloksen ollessa todellakin "suttuinen". Eli Antjella on kyllä aina turkissa jonkin verran pilkkuja, mutta ne jäävät armeliaasti useimmiten karvan alle piiloon silloin, kun turkkia on paljon. Valioluokassa oli 14 narttua Antjen lisäksi. Tuomarina nartuilla Mr. Wout Arxhoek (NL). Laitanpa tähän poikkeuksellisesti Antjen arvostelun, koska se on melkein aina samanlainen tai samantapainen(!!???) tuomarista riippumatta, todella hassua (valkoisen värin puhtaudestakin on pari kertaa ennenkin lausuttu turkin ollessa huonossa kunnossa). Mikään toinen koirani ei ole saanut näin samantyyppisiä arviointeja kerta toisensa jälkeen, vaan ovat menneet laidasta laitaan tuomarista ja päivästä riippuen. Tosin tuo "hyvä työkoira" oli mielenkiintoinen. Näkiköhän tuomari mielessään Antjen viillettävän pitkin maita ja mantuja"decoykoirana":)):

"Goog type. Good eyes and ears. Good back and corrrect tailset. Nice body. Good bones, good angulations. Moves very good (well). Nice coat, but white should be cleaner. Good working type."

Finnish first Club Show of Kooikers was real "bullseye"! Over 100 kooikers were entried! Official results/pictures on the sites of Finnish Kooikerhondje ry soon, I suppose. Preparatory/unformal rusults here: http://www.kooikerhondje.fi/index.php?option=com_fireboard&Itemid=90&func=view&catid=6&id=8118&lang=fi

Antje competed with weak coat at the moment. Hence, and according with judge, white colour on her coat is too spotted/not clear enought at the moment. Still, Antje got EXCELLENT on Chambion Class (15 bitchies together). Antje´s judging above.

Musken kanssa Ristijärvellä - Visiting on the Northern Finland with Muske

2010-07-08T20:34:00.010+03:00

Ulla with Elmeri, Santeri and Muske

Wonderful summer place on the Northen Finland!

Muske and the Midnight Sun

Muske and Santeri (3 months)

Eilen palasimme Musken kanssa Kainuun Ristijärveltä, jossa olimme tapaamassa Ullaa ja perheen kolmea sprinkkua, Muusaa, Elmeriä ja kolmekuista Santeri-poikaa. Matka meni mennen tullen yllättävän nopeasti ja hyvin (kiitos jälleen navigaattorin), vaikka kilometrejä kertyi suuntaansa n. 650. Kesälomalaisia ja rekkoja oli tosin paljon liikenteessä, mutta lomallahan ei ole mihinkään kiire. Kaikkia Ullan koiria oli ilo tavata (Ullaa tietenkin unohtamatta!). Muusa on jo saavuttanut kunnioitettavan 11 vuoden iän, mutta on silti mieleltään virkeä ja ihastuttava lady. Parivuotias Elmeri on ehtinyt saada nuoresta iästään huolimatta jo paljon aikaiseksi, onhan tämä komea poika jo jälkivalio ja suorittanut kaksi VAHI-koetta upeasti, joten eipä liene käyttövalion tittelikään enää kaukana. Vaikka en pidäkään itseäni sprinkkuasiantuntijana, on kuitenkin aivan pakko todeta Elmerin tavattuani, että se on yksi komeimmista rotunsa edustajista mitä olen koskaan tavannut; erittäin tasapainoinen, voimakas ja komea uros, jolla on vahva luusto ja erinomainen, iloinen ja sosiaalinen luonne. Aamulla oli mukava herätä Ullan ja Saulin mökillä märkään, ylitsevuotavan ystävälliseen pusuun:)) Ja pikku Santeri näyttää tulevan hyvää vauhtia perässä niin ulkonäkönsä kuin luonteensakin puolesta. Ihmekös tuo, ovathan molemmat pojat samalta kasvattajalta. Santerilla oli jatkuvasti monta "projektia" meneillään, se on hyvin touhukas, rohkea, itsenäinen, sosiaalinen ja reipas poika, joka keksii mitä ihmeellisimpiä juttuja hauskuuttaakseen itse itseään. En tiedä onko Ulla samaa mieltä pihalle ilmestyneestä valtavasta kuopasta, jonne Santeri kantoi lelujaan, haki välillä niitä pois ja taas pudotti niitä kuoppaan sekä kiereskeli mullassa tyytyväisenä!? Kaikesta huomasi, että tämä pentu oli pienestä pitäen tottunut suureen laumaan, niin ihmisiin kuin koiriinkin. Ja koko ajan Santeri näytti kantavan jotain suussaan, hyvä merkki tulevaisuutta ajatellen! Tätä taustaa vasten Muske sai hyvää seuraa koko vierailumme ajan. Ulla teki Muskelle edellispävänä jäljet, kaatona tietenkin hirven sorkka. Ensikertalaiseksi Muske lähti erittäin reippaasti jäljelle ja seurasi sitä jonkin aikaa hyvin. Sitten nenä nousi taivasta kohti nuuskimaan tuulenvireen mukanaan tuomaa riistan hajua. Pari kertaa Muske eksyi tästä syystä jäljeltä, ja jouduin ohjaamaan sen takaisin. Tarkemmmin sanottuna Ullahan se sanoi, että nyt menee väärään suuntaan, sillä itse keskityin vain pysymään Musken perässä enkä huomannut mitään ohjattavaa (heh-heh!). Lopulta löytyi myös kaato, jota Muske nuuski innokkaasti. Ensikertalaisen suoritukseksi tämä oli hyvä alku, sillä Muske osoitti taipumuksia tähän lajiin eikä esim. pelännyt veren hajua, metsässä liikkumista tai kaatoa, kuten minulle on joskus toisen koiran kanssa aluksi käynyt tai olen kuullut tapahtuneen. Harmi vain, että juuri tältä reissulta ei ole kuvia, koska kamera unohtui ottaa metsään mukaan. Tarvitaan siis harjoitusta ja taas harjoitusta, jotta koira ymmärtää mitä siltä odotetaan, edellytyksiä minun mielestäni Muskella on. Mutta nytpä meillä onkin hirven sorkka pakkasessa ja paljon hyvää tietoa miten toimia, joten ei muuta kuin treenaamaan. Tässä asiassa Ullaa parempaa opettajaa ja ohjaajaa tuskin onkaan. Ullan omat jälkivaliot ovat tästä paras esimerkki. Kovasti olemme Musken kanssa lähdössä kokeeseen. Nyt vain jännitämme, sattuuko Musken juoksut alkamaan juuri ikävästi ennen koetta. Naapurin koiralla alkoivat juuri juoksut, jotka viimeksi olivat sekä Muskella että tällä napurin nartulla samanaikaisesti:(( Kaiken kaikkiaan Ristijärven vierailu oli aivan upea! Kuumuus ja itikat vähän kiusasivat, mutta niinhän se näyttää olevan tänä vuonna kaikkialla. Pikku juttu kaiken muun mukavan rinnalla! Muske (ja tietenkin muutkin koirat) nauttivat suunnattomasti mökillä olosta, jossa ne saivat vapaana juosta, uida ja temmeltää. Itse nautin kerrassaan upeista vaaramaisemista, koskemattomasta luonnosta, täydellisestä hiljaisuudesta ja Ullan vieraanvaraisuudesta. Tällaisessa erämaa- ja piilopirtissä mieli todellakin lepää ja kaikki epäoleellinen unohtuu.

Sitten meidän tyttöjen muita kuulumisia. Antjelta ei enää lähde turkkia, mutta ei vielä uuttakaan ole kasvanut. Ehkä hitusen näyttää kuitenkin siltä, että karva lähtisi kasvusuuntaan eikä ainakaan enää lähde pois, joten emmeköhän me Antjen kanssa lähdetä lauantaina erikoisnäyttelyyn Riihimäelle. Onhan tämä näyttely historiallinen tapahtuma, ensimmäinen Suomessa järjestettävä rodun erikosnäyttely, Club Show, jossa vieläpä hollantilaiset tuomarit ja paljon lisäpalkintoja. Ainakaan tällä kertaa meille sijoitus ei ole tärkeää, vaan osallistuminen. Muske on myös pudottanut parissa viikossa kaikki karvansa näyttäen tällä hetkellä lähinnä kulkukoiralta, niin laihan näköinen se on turkitta. Lähes päivittäinen uiminen on vielä nostanut ohuen turkin paikoitellen pystyyn, joten eipä Muskea tahdo enää samaksi koiraksi tuntea. Taisi tässä samalla vaihtua pentuturkkikin, joten mielenkiinnolla odottelen mitä aikanaan tulee tilalle, tuleeko enemmän mustaa vai valkoista karvaa? Joten Musken kanssa emme lähde sunnuntaina missään nimessä Karjaalle näytille, kun ei ole tällä hetkellä mitä näyttää:)) Stabeilla on vaihtunut tuomarikin, joten siinä mielessä pois jääminen ei harmita. Enpä yhtään ihmettelisi, vaikka sekä Muskelle että Antjelle ilmaantuisi piakkoin samanaikaisesti juoksut, viimeistään muutaman viikon sisällä. Kaikki merkit näyttävät viittaavan siihen molempien tyttöjen kohdalla. Sen jälkeen onkin vuorossa jännittävät ajat, kun alkaa Antjen astutusprojekti. Kaikki on suunniteltu valmiiksi, mutta siitä enemmän sitten, kun jotain alkaa tapahtua. Monet ovat jo asiasta tarkempaa tietoa kysyneetkin, mutta tällä kertaa varsin taikauskoiseksi heittäytyneenä päätin, että on parempi toimia kuten monet vanhemmat vastasyntyneen lapsen kohdalla; lapsen nimi paljastetaan vasta ristiäisissä:))

Wi spent very nice time with our friend Ulla and her English Springer Spaniels Muusa, Elmeri and little Santeri (3 months) on their summer place in Nothern Finland. During these days Muske also had the first tracking training organized by Ulla. I was surprised how well Muske did! Just a little bit more excercises, and Muske is ready for her first tracking examination!

Uimamaisteri - Swimming Grad Student

2010-07-02T22:04:00.005+03:00

Muske sai eilen epävirallisesti uimamaisterin tittelin, niin vauhdikasta meno järvellä oli! Antje on tulossa hyvää vauhtia perässä. Kissmo (9½ v.) pitäytyy totutuissa tavoissaan eikä aio vielä heittää (paksua) talviturkkiaan veteen. Mutta onhan rannalla aina paljon muutakin mielenkiintoista puuhaa! Laitoin Picasaan näitä uinti- ja muitakin kuvia Muskesta, Antjesta ja Kissmosta.

Muske has got new, unformal title from myself, "Swimming Grad Student"! Swim- and other pictures of Muske, Antje and Kissmo just added to our Web Gallery: http://picasaweb.google.com/AILMAMU50/SwimmingPicturesJuneJuly2010#

Kesä parhaimmillaan

2010-06-29T19:38:00.002+03:00

Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn

Aamu valkeni helteisenä, joten koirien kanssa oli turha lähteä metsälenkille mäkäräisten ym. ötököiden syötäväksi. Niinpä lähdimme uimaan koko porukan kanssa. Muske oli aivan innoissaan päästessään uimaan. Vesi olikin yllättävän lämmintä, ja Muske olisi viihtynyt vedessä vaikka koko päivän. Meidän kooikerit eivät ole aikaisemmin olleet mitään vesipetoja, mutta nyt Antjea alkoi selvästi harmittaa, kun kaverilla näytti tapahtuvan jotain kivaa vedessä. Antje uikutti rannalla siihen malliin, että haluaisi osallistua vesileikkeihin, mutta ei oikein uskaltanut lähteä syville vesille. Otin Antjen kainaloon ja kahlasin syvemmälle, jonka jälkeen pudotin Antjen varovasti veteen. Ja osasihan tämäkin koira uida! Ja siitä se sitten lähti. Tällä kertaa useimmat uintikuvat jopa onnistuivatkin johtuen varmaankin siitä, että käytin kamerani TV-toimintoa (mitä mahtanee tarkoittaa?) ja salamaa keskellä kirkasta päivää. Päivitän paljon uinti- ym. kesä- ja treenikuvia sen jälkeen, kun palaamme Musken kanssa muutaman päivän kesälomareissulta ensi viikolla. Kovasti lähtee Antjelta karvoja edelleen, joten nähtäväksi jää viitsimmekö tuoda ensi viikolla näyttelyyn tämän "karvattoman perun koiran", jolta se ainakin uinnin jälkeen näytti:))

Tanskan matka

2010-06-26T22:06:00.012+03:00

Jälleen kotona!

Kaverukset Antje ja Muske

Silta Tanskaan

Hotel Scandic Bygholm Park, Horsens/Denmark

Tanskan matka on onnellisesti takana, vaikka näyttelymenestystä ei meille tällä kertaa tullutkaan. Sen sijaan olen vilpittömän iloinen kaikkien suomalaisten kooikereiden upeasta menestyksestä!!! Ilmoitin Antjen näyttelyyn huhtikuun lopulla, koska turkki näytti vielä yllättävän hyvältä vuodenvaihteen juoksujen jälkeen. Pari viikkoa ennen näyttelyä karvat kuitenkin lähtivät Antjen turkista, ja jäljelle jäi (taas) luihu häntä ja paikoitellen kirjavan ihon paljastava turkki. Mutta matkaa en viitsinyt kuitenkaan perua, koska hotellit ja laivamatkat oli jo varattu ja maksettu. Itse olen kärsinyt iskiastyyppisestä selkä- ja jalkavaivasta jo jonkin aikaa. Kiropraktikko teki hyvää työtä parilla "niksauttamisella", mutta mm. istumista olisi pitänyt jonkin aikaa välttää ja tulehduskipulääkkeitä napsia säännöllisesti eikä silloin tällöin, kuten minä tein. Mutta autossa istuen sinne Tanskaan piti kuitenkin päästä sillä seurauksella, että näyttelyaamuna olin suorastaan invalidi pitkän ajomatkan jälkeen. Kipu oli hirvittävä, mutta ei kun kehään vain itsepäisesti! Mahtoi olla huvittava näky, kun konkkasin Antjen vierellä???! Antjekin kääntyi pari kertaa katsomaan mikä minua oikein vaivasi, oli hämillään eikä tietenkään päässyt juoksemaan vapaasti kehässä. No, Antje sai sinisen nauhan huomautuksella "Pretty girl, but a little "light"/ weak coat at the moment". Uskon, että tuomari ei vain kehdannut sanoa, vaikka todennäköisesti ajattelikin, että "kaamea esitys eukolla". Kotona mies ihmetteli, että eikö yhtään hävettänyt ja pitikö Antje itse esittää, kun ei pystynyt? Hyvä kysymys, mutta tehty mikä tehty, itsepäinen kun olen. Näyttely oli hyvin järjestetty ja siellä oli todellakin tilaa ja isot kehät. Isossa hallissa, jossa kooikerit esiintyivät, oli vain 5 kehää! Ihmetystä herätti se, että koirat eivät saaneet lainkaan kirjallista arvostelua. Mahtaako tämä olla se pohjoismainen käytäntö, joka jalkautuu pian Suomeenkin? Pidän käytäntöä huonona, sillä mielestäni näyttelyjen tarkoituksena on nimenomaan saada kuulla tuomareiden/asiantuntijoiden näkemys koirasta ja se, miksi arvostelu on sillä kertaa juuri se mikä se on. Pelkkä "H", "EH" tai "ERI" ei vielä kerro paljoakaan siitä, kuinka rodunomaisesta koirasta on kysymys.

Muuten matka oli kaikin puolin onnistunut, ja Tiina oli todella hyvää matkaseuraa! Laivan saavuttua Tukholmaan ajoimme yhtä soittoa hotelliin, n. 850 km. Matkan aikana juutuimme parin tunnin pituiseen ruuhkaan, mikä vähän koetteli hermoja. Matkaa piristi parinkymmenen minuutin laivamatka sekä ajo siltaa pitkin Tanskaan. Paluumatkalle lähdimme suoraan näyttelystä kohti Frederiksham´nia, josta jatkoimme Stena Linen laivalla Göteborgiin. Tämä kolmen tunnin laivamatkakin oli mukava ja tunnelma koiraporukassa oli rento mm. ruotsalaisten kooikerihmisten seuran vuoksi. Tukholmaan saavuimme seuraavana aamuna. Antje suoriutui pitkästä matkasta todella kiitettävästi ja jaksoi olla aina reipas ja iloinen, vaikka matkaan sisältyi pitkiä automatkoja (nukkui koko ajan), siirtymistä eri laivoihin ja paikoista toisiin, yöpymistä hytissä ja hotellissa (ei haukkunut lainkaan, vaikka jäi yksin ruokailumme ajaksi) sekä PALJON uusia kokemuksia, ihmisiä ja koiria. Viking Linen postimerkin kokoiseen, haisevaan hiekkalaatikkoon Antje ei kuitenkaan hienona neitinä koskenut, eikä tosin moni muukaan koira. Viking Linen järjestelyt eivät aina oikein muutenkaan sujuneet (paljon turhaa odottamista!). Saattoi osin johtua toisella laivalla sattuneesta ikävästä tapaturmasta, mutta kaikkea ei voi kuitenkaan laittaa ko. tapatumaan piikkiin. Esim. laivalla kuulutettiin, että auton omistajia kehotetaan siirtymään välittömästi autokannelle/autoihin, mutta sinne ei päässytkään pitkään aikaan!? Ihmiset (="hyvin iloluontoiset ihmiset", vanhukset, lapset, koirat ym. matkustajat) sulloituivat 5-kannelle talloen ja tönien toinen toisiaan paniikinomaisesti ja odottaen pitkän tovin autokannelle pääsyä. Antje olisi varmasti tallottu hengiltä, ellen olisi ottanut sitä syliin. Horsens´issa sijaitseva hotelli, jossa asuimme, oli vanha, hotelliksi muutettu herraskartano upeine tiluksineen ja puutarhoineen, jossa koiria sai ulkouluttaa. Ruoka ja etenkin aamiainen oli parasta mitä koskaan olen nähnyt. Hotellissa ei ollut hissiä, joten ei ehkä sovellu liikuntavammaisille, jotka kantavat painavaa reppua selässään (heh-heh!). Matkan aikana minulta hälveni epävarmuus ulkomailla ajamiseen (navigaattori on kuin hyvä ystävä!), joten uudelleen tulee varmasti lähdettyä vastaavalle tai jollekin toiselle ulkomaanmatkalle autolla jatkossakin! Oli mukava tavata niin koti- kuin ulkomaisia kooikerihmisiä ja tietenkin myös kooikereita. Tästä matkasta jäi paljon mukavia muistoja ja tuli solmittua uusia tuttavuuksia, eikä iskiaskaan enää vaivaa kovin paljoa (0len noudattanut kehotusta syödä jonkin aikaa minulle määrättyjä tulehduskipulääkkeitä). Toivottavasti parin viikon kuluttua pääsen jälleen näyttelymatkalle Riihimäelle ja Karjaalle "kunniakkaammin", vaikka tuskin Antje ehtii siihen mennessä ainakaan turkkiaan kasvattaa...?

Matkalta palattuamme Muske ja Kissmo otti Antjen ylitsevuotavan iloisesti vastaan. Tänään Muske suorastaan liimautui Antjen viereen, kuten kuvista näkyy..., herttaista! Toinen liikuttava tapaus sattui paluumatkalla Ruotsissa, jolloin levähdimme eräällä huoltoasemalla. Pihalle ilmaantui pieni, hyvin laiha kissa, joka naukui surkeasti ja etsi kontaktia ihmisiin. Ulkonäöstä ja kunnosta päätellen se oli viettänyt viikkoja tai kuukausia eksyksissä tai hylättynä, mutta se ei luultavasti ollut villikissa, koska ei karttanut ihmistä. Annoin sille vähän kinkkua, jota se söikin varovasti. Meitä todella säälitti tuo pieni, nälkiintynyt kissa, mutta emmehän voineet sitä mukaankaan ottaa. Eräs rekkakuski seurasi tilannetta ja keskusteli kissasta myös huoltoaseman pitäjän kanssa. Lopulta rekkakuski nappasi kissan kainaloonsa ja lähti kohti rekka-autoaan. Toivoimme Tiinan kanssa, että mies todella otti kissan mukaansa matkakumppaniksi ja huolehtii siitä jatkossakin. Seurasimme tilannetta autostamme. Rekkakuski oli hyväntahtoisen ja lempeän näköinen mies, jota myös näytti säälittävän tuo pieni, yksinäinen kissa, joka toivottavasti on nyt saanut uuden omistajan.

Muske 1 vuotta - Muske 1 Year!

2010-06-21T22:11:00.004+03:00

Tänään meidän rakas Muske, Welmoed Muske v.d. Eenhoornleijn, täyttää kokonaista yksi vuotta! Paljon onnea Muskelle ja koko W-pentueelle! 1-vuotiskuva otetaan Juhannuksen jälkeen. We also got nice Birthday greetings to Muske and hole W-litter from Marjolein and Mirjam:

De puppen van het W-nest zijn vandaag 1 jaar!!

Allemaal van harte gefeliciteerd en we hopen dat jullie nog net zo blij met ze zijn als een jaar geleden!
Mirjam en Marjolein Kennel van de Eenhoornleijn

Pikaisia kuulumisia

2010-06-15T22:35:00.002+03:00

Aika on mennyt töitä tehdessä vuoden kiireisimpänä aikana, mutta huomisen jälkeen alkaa pitkä loma! Todella mahtavaa! Tasan viikon kuluttua suuntamme Antjen ja Tiinan kanssa Ruotsin kautta Tanskaan. Meille tulee varmasti upea matka! Pian sen jälkeen lähdemme Musken kanssa Ristijärvelle, jossa Muske pääsee itse asiaan eli kokeilemaan hajuaistejaan, ja minä saan oikein asiantuntijaopastusta Ullalta koiran ohjaamisesta metsällä. Maltan tuskin odottaa tätäkin mielenkiintoista reissua. Ja onpahan kummatkin tytöt taas lähdössä pitkästä aikaa näyttelyynkin samana viikonloppuna (10.-11.7.). Antjella onkin edessään tuolloin oikein juhlava näyttely, Suomen ensimmäinen Club Show yhdistyksemme 10-vuotispäivän kunniaksi Riihimäellä! Muske lähtee samana viikonloppuna Karjaalle. Forssaankin olimme Musken kanssa kovasti menossa, mutta ilmoittautumisaika pääsi kaikessa kiireessä unohtumaan:(( Paljon mielenkiintoisia tapahtumia siis tulossa lähiviikkoina, joista enemmän kuvien kera myöhemmin.

Drentsen peltopyykoiran pentuja!!!

2010-05-31T23:49:00.004+03:00

Drentsen peltopyykoira eli Drentsche Patrijshond, lyhyesti Drent, on myös keskiajoilta peräisin oleva vanha, hollantilainen rotu, muistuttaen käyttäominaisuuksiltaan ehkä enemmän stabya kuin kooikeria. Metsästyskäytön lisäksi "Drent" sopii monenlaiseen muuhunkin harrastukseen. Se on luonteeltaan miellyttävä ja helposti koulutettava. Hiljattain on Ruotsiin syntynyt ihastuttava Drent-pentue (pentueen vanhemmat hollantilaisia), ja kuulin ystävältäni Lisa Manfredssonilta, että ainakin yksi pentu (mahdollisesti kaksi) on vielä vapaana. Tämä on rotu, jonka ottaisin itselleni kooikerin ja stabyn kaveriksi. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole mahdollista. Olisi kuitenkin mukavaa saada tästä pentueesta pentu Suomeen! Jos kiinnostuit, otathan pikaisesti yhteyttä Lisa Manfredssoniin, Kennel Talmora (englanniksi tai ruotsiksi), hän kertoo mielellään lisää rodusta ja syntyneestä pentueesta. Yllä olevassa kuvassa yksi syntyneistä pennuista. Voit olla halutessasi myös minuun yhteydessä, välitän viestisi Lisalle ja voin toimia tarvittaessa yhteyshenkilönä. Lisan s-posti: lisa@tallmora.se

Lisan sivuilta löytyy lisää tietoa ja kuvia sekä myös linkkejä hollantilaisille Drent-sivuille (kontak & länkar).

Hellekauden jälkeen

2010-05-26T23:15:00.007+03:00

Hellekauden jälkeen ollaan taas siirrytty toiseen äärimmäisyyteen, kuten tavallista, mutta eipä tarvitse Antjenkaan enää riiputtaa kieltään siihen malliin kuin kuvassa:)) Viime viikonloppuna täällä päin Suomea oli kovia ukkosmyrskyjä rankkasateineen ja jopa rakeineen. Kun sunnuntaiaamunakin satoi kaatamalla ja odotettavissa oli edelleen ukkoskuuroja, päätin olla lähtemättä Antjen kanssa Haminaan. Isäntä on edelleen ulkomailla, enkä viitsynyt jättää taloa vartioimatta enkä Muskea ja Kissmoa yksin kotiin värjöttämään etenkin, kun täällä on poikkeuksellisen usein mm. pitkiä sähkökatkoksia. No juu, vähän kyllä harmitti, mutta varmaankin oli paras ratkaisu, sillä sunnuntaina ukkonen rysähteli oikein kunnolla. Kesällä olemme menossa useimpaan näyttelyyn, eikä Tanskan matkakaan enää kaukana ole. Löysimme ihanan hotellin lähempää kuin oletin (vanha, entisöity herraskartano), joka sijaitsee vain 60 km näyttelypaikalta. Matkan vuoksi tuli uusittua myös ajokortti, sillä paperiversio ja n. 20 vuotta sitten otettu kuva ajokortissa ei ehkä olisi ollut oikein uskottava ja riittävä dokumentti ulkomailla:))

Koirien kanssa olemme liikkuneet paljon lähimaisemissa. Täällä on ihania järviä ja metsälampia. Suopursut kukkivat kauniisti, mutta suota pitänee jatkossa vähän enemmän kunnioittaa. Kissmo nimittäin pulahti eräänä päivänä veteen, joka päällisin puolin näytti ihan pelkältä sammaleelta. Onneksi Kissmo suhtautui asiaan tyynen rauhallisesti ja pääsi omin avuin ylös. Ei siis ollut mikään pelottava "kaiken imaiseva" suo, josta jo lapsena varoiteltiin. Muske nauttii vedestä kovasti, vaikka tänään oli tulla takapakkia. Järvellä oli erittäin kova tuuli ja isot aallot löivät rantaan. Muske on tähän asti uinut vain koirauimalassa ja peilityynessä järvessä, joten isoille aalloille piti ensin haukkua ja yrittää ottaa niitä tassuilla "kiinni". Vähän taisi pelottaa pientä koiraa. Lopulta Muske kuitenkin rohkaistui menemään veteen. Järvillä on edelleen poikkeuksellisen paljon siitepölyä. Ensin luulin sitä joksikin leväksi (jopa sinileväksi, vaikka olikin keltaista!), mutta lähikaupan rouva kertoi ilmiön johtuvan siitä, että sekä lehtipuut että kuusipuut kukkivat (kukkivatko puut?) poikkeuksellisesti tänä vuonna yhtäaikaa. Kotisivuille päivitetään lähiaikoina pari uutukaista kuvaa jokaisesta koirastamme. Järvi- ym. kesäkuvia olen lisännyt tänään myös Picasaan. So far, hot and sunny days (+/- 28 C) are over in Finland. Still, there are some new Summer pictures about Muske, Antje and Kissmo at Picasa Web Album. Our websites will be updated soon, as well (sites of Muske, Antje and Kissmo).

Stabyväki tapasi Suvisaaristossa - Staby Meeting in Suvisaaristo

2010-05-15T22:39:00.003+03:00

Photo: Muske is getting to know a wildfowl

Suomen stabyväki kokoontui jälleen sankoin joukoin Espoon Suvisaaristoon. Aamulla sää oli vielä melko kolea, mutta iltapäivällä alkoikin sitten kesä, joka näillä näkymin jatkuu helteisenä vielä jonkin aikaa - ehkäpä koko kesän!? Musken kanssa saimme nauttia mukavasta seurasta, erittäin hyvästä tarjoilusta ja monipuolisesta ohjelmasta. Koirakoilla oli mahdollisuus tutustua mm. näyttelyn, agilityn, noutamisen (niin maasta kuin vedestäkin) ja verijäljen saloihin. Parikymmentä kuvaa laitoin albumiin, ja ne löytyvät täältä. Kuvatekstejä lisäilen (ja mahdollisesti vielä jonkun kuvankin), kunhan ehdin. Työt pitävät kiireisenä vielä pari viikkoa ennen kesäloman alkua.
We spent very nice Stabij Meeting in Suvisaaristo/Espoo, again. This meeting was the first one to Muske. Lots of fun, good service and possibility to explore different types of activities. Just a perfect day! Some more photos here.

Äitienpäivä

2010-05-09T21:15:00.007+03:00

Maria ja Muske

Äitienpäivää vietettiin koleassa säässä, mutta lämpimissä tunnelmissa perhepiirissä. Koirat olivat aivan innoissaan tavatessaan taas pojat ja Marian. Antje yllätti meidät täysin ylitsevuotavalla ystävällisyydellään Mariaa kohtaan; tervetulotoivotuksista ei tahtonut loppua tulla, niin iloinen Antje oli Marian tapaamisesta. Toki muutkin koirat olivat innoissaan, mutta Antje ei tavallisesti näytä tunteitaan näin voimakkaasti. Harmi, että ei ollut jo eteisessä kamera valmiina:)) Parjantaina tipahti postilaatikkoon odotettu kirje Eviralta: Antjen seeruminäyte osoitti hyväksyttävää vasta-ainetasoa. Hotellin (tai motellin) kanssa oli tulla ongelmia, sillä saamani tiedon mukaan Herning lähialueineen on tupaten täynnä. Tämä oli tietenkin odotettavissa, mutta onneksi meille löytyi hotelli 100 km:n päästä näyttelypaikalta. Sehän ei ole matka eikä mikään kesällä ajella, ja voihan olla mukavaakin yöpyä vähän rauhallisemmissa maisemissa.

Ensi viikolla tulee (kai) sitten kesä juuri sopivasti, sillä Helatorstaina on jälleen odotettu staby-tapaaminen Espoon Suvisaaristossa. Viime vuonna siellä oli laskujeni mukaan ainakin 35 stabya, nyt voi olla enemmänkin. Sinne sitten suuntamme Musken kanssa ensi viikolla. Paikka on koirien kannalta napakymppi tällaisiin tilaisuuksiin, sillä iso tontti on kokonaan aidattu rajoittuen mereen. Luvassa siis paljon staby- ym. kuvia lähiaikoina!

Häijään näyttely - Häijää Show

2010-05-02T18:57:00.005+03:00

Tänään lähdin aamulla varhain ajamaan Musken kanssa Mouhijärven Sastamalaan huonosti nukutun yön jälkeen. Yöllä heräsin nimittäin klo 2.30 kauheaan, toden tuntuiseen painajaisuneen. Unessa Muske oli kadonnut, ja etsin sitä hätääntyneenä joka paikasta. Paikka oli sellainen, jossa oli paljon koiria (esim. koiranäyttely). Huusin ja huusin Muskea hädissäni nimeltä, mutta tyttö oli kertakaikkiaan kadonnut olemattomiin. Kun luulin jo löytäneeni Musken, se olikin aina joku toinen koira:(( Kun heräsin tästä kauheasta painajaisunesta, minun oli pakko heti tarkistaa, onko Muske oikeasti kadonut vai ei. Ja siellähän se Muske nukkui tyytyväisenä omalla paikallaan! Pakko tunnustaa, että aamulla kaivoin vanhan, perinnöksi saamani unikirjan vuodelta 1929 esille, uni oli niin "elävä" (*heh-heh*). Kirjan mukaan huoli ja hätä merkitsee menestystä ja onnea, ja mitä huolestuneempi on, sitä enemmän hyvää siitä seuraa. No, uskoo ken haluaa, mutta niinhän siinä kävi, että tänään Muohijärven Sastamalassa Muske sai elämänsä ensimmäisessä virallisessa näyttelyssä (JUN) ensimmäisen sertinsä ollen myös rotunsa paras! Sää oli kyllä aivan kauhea! Taivaalta satoi myrskyisän tuulen saattelemana vettä, räntää ja rakeita. Järjestysmiesten piti tulla tuomaan jopa tuomarikatokseen lisätukia, jotta se ei olisi lentänyt ilmaan! Muske kävi näyttelypaikalla myös ammattivalokuvaajalla kuvattavana. Kuvat tulevat s-postissa lähiaikoina. Siksi Musken Häijään näyttelystä saama lehmälelu ja pokaalit saavat toistaiseksi juhlistaa tätä loppujen lopuksi hienoa päivää! Onnittelut myös Bägbys Antoniolle omistajineen BOS-sijoituksesta! Today we spent very nice even cold showing day with Muske in Mouhijärvi/Sastamala, about 190 km from our place. The weather was awful; cold and stormy and it was raining water, wet snow and hail by turns! However, Muske´s first official show was lucky. Her placement was EXC/1, BB1, CC and BOB! There was also professional photographer on the showing place, so "winner picture" of Muske will be published later. Until that, the goblets and Muske´s new cow toy from the show place dignify for this successful day:)) The best stabij of opposite sex was Bägbys Antonio (f. Felle Tjebbe Fan Us Hunen Freon, m. Molargårdens Alva). Gongratulations to him, his owner and breeder!

Hauskaa Vappua!

2010-04-29T22:51:00.003+03:00

Nyt on sitten oma piha-aita porttia vailla valmis, ja koirat saavat pian nauttia elämästään myös omalla aidatulla pihalla ilman, että lähtevät tapailemaan jokaista naapurin turrea. Toivottavasti viikonlopun sää suosii muitakin pihatöitä kuin myös sunnuntain ryhmänäyttelyämme Mouhijärvellä - ja tietenkin Vapun juhlijoita. Meillä Vappu taitaa kulua tosiaankin noissa pihatöissä. Maanantaina olimme Antjen kanssa eläinlääkärillä. Antje istui oikein nätisti ja rauhallisesti koko sen ajan, kun eläinlääkäri otti verinäytteen vasta-ainemääritystä varten. Jos tulos on OK (ja oletettavasti jo tämän ikäisellä koiralla näin on), on tämäkin asia hoidettu kuntoon ennen Ruotsin kautta tapahtuvaa Tanskan matkaa. Musken kanssa olimme tänään Imppareiden toko-treeneissä, jossa olikin tällä kertaa paljon osallistujia. Muske oli aivan innoissaan -ei niinkään treeneistä, vaan kavereista, joten tätä puolta täytyy taas treenitauon jälkeen kahdestaan palauttaa mieleen. Ensi viikolla uusi reissu, jolloin keskittyminen itse asiaan ehkä sujuu jo hallitummin. Tänään sain myös Marikoon meille suunnitteleman bannerin/käyntikortin, ja pitihän se heti innokkaasti tänne Blogiinkin laittaa! Kiitos Mari oikein paljon tästä hyvin "meidän oloisesta", kauniista kortista! Lisää kuulumisia viikonlopun jälkeen. Siihen asti hyvää ja aurinkoista Vappua kaikille!

Muske 10 kk/months

2010-04-22T23:48:00.005+03:00

Eilen meidän "pikku pallero" Muske täytti jo 10 kk, ja näyttääkin melkein aikuiselta. Kotisivuille päivitettiin myös pari kuvaa, ja pitihän tännekin laittaa merkkipäivän kunniaksi yksi versio noista kuvista. Parin viikon päästä Muskella on sitten edessään elämänsä toinen näyttely, tällä kertaa Mouhijärvellä. Näyttelysivuilta huomasin, että siellä saa kuvatuttaa koiransa ammattivalokuvaajalla 5 euron hintaan. Joten ainakin uuden kuvan kanssa saavumme näyttelystä kotiin:)) Helsingin ja Haminan näyttelyiden välillä mietin pitkään, koska ovat samana viikonloppuna. Helsingissä olisi ollut hollantilainen tuomari, mutta valinnan ratkaisi lopulta Haminan Bastioni, joka on todella mukava paikka (ainakin aurinkoisella, lämpimällä ilmalla). Haminasta on tullut sitäpaitsi jo melkein perinne, ja aina on jäänyt mukavat muistot tuosta paikasta ja näyttelyjärjestelyistä mieleen. Sinne siis matkaamme Antjen kanssa 23.5. Antjenkin on hyvä verestää näyttelyesiintymistä ennen Tanskan matkaa. Siinäpä näyttelyt toistaiseksi. Lumisen ja pitkän talven jälkeen koirat ovat olleet jotenkin löysässä kunnossa, joten muutaman viimeisen viikon aikana ovat saaneet melkein päivittäin tehotreenejä (=parin tunnin metsälenkkejä vapaana juosten). Jonkin verran ollaan treenattu myös esiintymistä ymv. tottelevaisuuteen liittyvää. Nyt näyttää siltä, että kropat alkavat taas kiinteytyä hillittömän ja vallattoman metsässä touhuamisen seurauksena - ja uusia ihania hajuja on paljon! Kissmo ottaa nykyään vähän rauhallisemmin keskittyen nuuskimiseen ja metsämyyrien metsästykseen riehuamisen sijasta, mutta nauttii suunnattomasti saadessaan touhuta omiaan kaikessa rauhassa. Ihanaa, että tulee kesä! Odotan jo innolla mitä kaikkea muuta se tuo tullessaan:))

Järvimaisemia - Lakes?

2010-04-13T19:43:00.008+03:00

Maisemakuva ja kuva Antjesta eivät ole viime syksyltä, vaan ne on otettu tänään. Kuten kuvista näkyy, kaikki tuo valtava lumimäärä on hävinnyt ihmeen nopeasti! Tilalle on tullut "järviä", joissa noin viikon sisällä Itämereltä, Pohjanmereltä ja ehkäpä Saksastakin asti Suomeen palanneilla laulujoutsenilla on mukava uiskennella:)) En ollut eilen aamulla töihin ajaessani uskoa silmiäni, joten tänään varustauduin ottamaan kuvan tuosta luonnon ihmeestä. Maanviljelijöitä ei varmaankaan tilanne huvita yhtään, joten toivottavasti pellot kuivuvat nopeasti ja kevätkylvöt voivat alkaa! Finjalta ja perheeltään tuli tänään myös terveisiä kuvien kera. Kuvat on otettu 20.3., joten laitoin kuvat "talvialbumiin" , jossa päivämäärä 11.3.2010. Finjalla on aina ollut paksu turkki, mutta tänä talvena turkki on entisestään tuuhentunut. Oikein tuli ikävä Finjaa, ja toivotammekin Finjan kyläilemään, kunhan saamme pihan aidattua. Aitaprojekti alkaa ensi viikolla ja pitäisi olla valmis melko pian. These photos (the view and Antje) are not from last Autumn, they are taken today. As you can see, we have not snow anymore. Instead of that, we have got new "lakes". That means, there is overflows on many fields. During last week swans have came back to Finland again, and they seem to like swimming on these "field lakes". On behalf of farmers I hope overflows will disappear very soon. Some photos of lovely Finja added to Album 11.3.2010. Hopely we meet Finja soon again!

Metsäretkellä jälleen - Walking in the woods again!

2010-04-07T23:55:00.005+03:00

Kissmo and Muske

Antje

Vihdoinkin lumi on sulannut niin paljon, että metsässä pystyy jo melko hyvin kulkemaan. Koirat olivat aivan innoissaan päästessään pitkän talven jälkeen haistelemaan metsän tuoksuja, mielenkiintoisia jälkiä, ihmettelemään outojen lintujen ääniä - ja maistelemaan varpuihin kuivuneita marjoja! Itselläkin oikein "sielu lepäsi", kun enää ympärillä ei kaikki ole vitivalkoista, vaan vihreä väri ja sen muunnokset alkavat työntyä esiin. Tosin valkoinen lumi on paljon kauniimpaa kuin tämä sulanut lumi. Parasta kai onkin, että Suomessa voi todellakin nauttia vuodenaikojen vaihtelusta etenkin tänä vuonna, kun kevättä on saanut odotella pitkään. Kotiin päästyämme koirat olivat märkiä, likaisia, mutta ilmeisen tyytyväisiä ja rojahtivat heti lattialle nukkumaan syötyään murkinansa. Näyttelyreissutkin alkavat jälleen kiinnostaa kesän lähestyessä, ja lähdemmekin Musken kanssa toukokuun alussa Häijään näyttelyyn Mouhijärvelle. Antjellekin olen suunnitellut näyttelymatkaa myös toukokuulle, paikka on vielä avoinna. Kesäkuussa Antje lähtee Tanskaan, eikä pidä tietenkään unohtaa kooikereiden erikoisnäyttelyä, joka pidetään 10.7. Muske, Antje and Kissmo enjoyd very much as having long walking in the woods for a long time! We still have snow, but not so much anymore. So, today it was easy to walk on the woods again. It was so funny looking for activity of dogs; all of them were snuffing peace of ground together for a long time:)) Muske was hunting "something" fanatically, and Antje loved to eat dried blueberries - as usual. Some new pictures on the Album. We also have planned some showing trips to Muske and Antje in the near future.

Hyvää Pääsiäistä - Happy Easter Season!

2010-04-01T12:07:00.003+03:00

Pari päivää sitten sain naapurin tytöltä lahjaksi hänen koulussa piirtämänsä hauskan kuvan Muskesta ja heidän Omppu-gorgista. Tästä kuvasta tuli oikein hyvä mieli! Mielestäni se toimii myös pääsiäistervehdyksenä, sillä aurinkoa ja lämmintä on luvassa! Enpä muuten taidakaan aloittaa vielä uutta blogia, vaan tsekkaan vanhat tekstit ja ujutan sinne vielä jonkun kuvankin. Ehkä tosiaan kysymys oli vain päivityksestä tai vastaavasta. Eihän tästä blogista ja kaikista muistoista voi noin vain luopua:))

Oikein mukavaa Pääsiäisen aikaa kaikille!

This very nice drawing is made by our lovely neigbour´s girl Heta who has always loved Muske very much. The other dog is their gorgi Omppu. Nice, isn´t it? Happy Easter Season!

New photos about our dogs after some weeks (days?) - pictures without snow!!!

Bloggerissa ongelmia jälleen!

2010-03-29T23:15:00.004+03:00

Jotain kummallista ongelmaa jälleen Bloggerissa! En ole tarkoituksella vaihtanut yläpalkin kuvaa enkä poistanut Blogistani kuvia - ne vaan eivät näkyneet enää!!?? Mitään en ole säädellyt enkä muuttanut, mutta kuvat vain häipyivät eivätkä enää ilmestyneet takaisin (muutamaa kuvaa lukuun ottamatta). Kärsimättömänä ja pedanttina tyyppinä päätin lopulta poistaa "näkymättömien" kuvien koodit kokonaan. Ehkäpä kuvia oli kapasiteettiin nähden liikaa; eihän tämän kai ole tarkoituskaan olla mikään albumi:)) Tai sitten Bloggerissa oli teknisiä ongelmia, ja olin liian hätäinen poistaessani kuvat. Niin tai näin, jatkossa pyrin lisäämään/vaihtamaan kuvia useammin kotisivuille. Albumia tulee tietenkin päivitettyä kevään tultua ihan oikeasti, mutta ehkäpä sinnekin pitäisi jossain vaiheessa hankkia lisätilaa. Eli tämä Blogi taitaa tulla tiensä päähän, ja sain tästä hyvän syyn aloittaa uuden Blogin kirjoittamisen. Täytyypä alkaa suunnittelutyö, kun löytyy siihen aikaa. Tämän Blogin säilytän kakkosblogina ja kirjoittelen siihen kuulumisia, kunnes uusi versio valmistuu. Kuvia en tänne enää uskalla ladata, ja uusi Blogikin kannattanee pitää kuvien suhteen kohtuuden rajoissa. Muuten meille kuuluu hyvää. Musken kanssa olimme viikonloppuna Eilaa ja "pikku" Lyyliä tapaamassa Nurmijärvellä (voiko leonbergista sanoa "pikku"?). Oli kiva tavata Lyyli, joka oli oikein ystävällinen ja avoin 5-kuukauden ikäinen pentu - ja tietenkin hyväkäytöksinen! Ensimmäisten juoksujen jälkeen Muske on muuttunut pennusta aikuiseksi tarkoittaen sitä, että ystävällisyys ja avoimuus on säilynyt, mutta pennun leikit eivät enää vieneet mukanaan aivan yhtä innokkaasti kuin kuukausi sitten vielä oli asiat. Nyt meillä on siis täällä kotona hienostunut, arvokkaan oloinen Lady Muske. Eilalle tätäkin kautta suuren suuret onnittelut Leonberg-yhdistyksen myöntämästä arvokkaasta kunnian osoituksesta, joka tuli tehdystä erinomaisesta työstä leonbergien parissa! Kevät innostaa taas suunnittelemaan näyttelymatkoja. Tosin Lahden näyttelyn ilmoittautumisaika pääsi unohtumaan (olin suunnitellut lähteväni Antjen kanssa), mutta onneksi kevät ja kesä tuo tullessaan monia, monia näyttelyitä. Musken kanssa taidamme lähteä seuraavaksi näyttelymatkalle jonnekin päin Suomea.

Arkisia kuulumisia - Kissmo´s bathday

2010-03-18T01:31:00.018+02:00

Mitään kovin kummallista ei ole tapahtunut viime päivinä, paitsi että kokonainen viikko on vierähtänyt flunssan kourissa. Tänään (tai oikeammin myöhään eilen illalla) oli jo sen verran parempi olo, että päätin tehdä Kissmolle perusteellisen keväthuollon. Kissmo tassutteli kuuliaisena kodinhoitohuoneeseen, jossa harjattiin turkki aluskarvoja myöten, poistettiin lumessa möyrimisen jäljiltä muutama takku korvien takaa, siistittiin tassut, leikattiin kynnet, putsattiin korvat, silmät ja hampaat sekä muutenkin stilisoitiin sieltä täältä. Tässä vaiheessa Kissmo jo kainosti ilmaisi olevansa tyytyväinen, mutta vielä oli kylpy edessä. Kaiken kukkuraksi Kissmo sai vielä kylpytakin päällensä, johon se ei ole aikaisemmin tottunut. Kun "mamma" kuitenkin selitti, että näin saadaan turkki sileäksi ja kiiltäväksi, hyväksyi se kypytakikin. Vähemmästäkin menee vanhempi herrasmies noloksi:)) Muske ihmetteli pitkään Kissmon outoa takkia ja kummallista "pahaa" shampoon tuoksua nuollen Kissmoa myötätuntoisesti ja asettui sitten Kissmon viereen nukkumaan. Antjea ei näkynyt sattuneesta syystä näihin aikoihin missään. Eipä tiedä Antje, että sama on pian edessä meidän raisulla poikatytölläkin:))

Muutaman lämpimän päivän jälkeen ehdin jo toivoa lumien alkavan sulaa, mutta ei, parin päivän sisällä sitä taitaa tulla paljon lisää!? Eikö tämä ikinä lopu? Pihallemme on tulossa parin päivän sisällä runsaasti puutavaraa (toivottavasti hyvin suojattuna), sillä heti lumien sulattua alkaa varaston rakentaminen ja pihan aitaaminen. Toivoisin, että koirat pääsisivät pian nauttimaan myös omalla pihalla olosta, mutta näillä näkymin aitaa ei pääse pystyttämään vielä pitkään aikaan. Harmillista, mutta kaipa se kevät ja kesä joskus tulee, täytyy vaan jaksaa odottaa.

Today Kissmo had bathday and he was washed and cared from head to toe. After all he had to keep a lounger first time in his life. Of course every gentleman would be abashed! But, when "the lady of the house" said "You will have dried, shiny and clean coat because of that and it´s too cold walking with wet coat in the snow and could", he accepted also it. Our poor, kindly Kissmo! Muske was wondering Kissmo´s lounger and "strange" smell after bath, and she was licking Kissmo sympathetically. After that Muske wanted to sleep close to her friend:)) Antje was "disappeared" somewhere. I do not have to wonder why is that:))

Kevättä ilmassa rytinällä - Almost Spring?

2010-03-11T20:22:00.007+02:00

Viime yönä heräsimme hirveään rytinään, ja koko talo tärisi. Myös koirat ilmoittivat tästä odottamattomasta yöllisestä kummajaisesta haukkuen. Oli nimittäin jäänyt ne lumityöt katolla tekemättä, ja koko valtava lumimassa vyöryi katolta maahan yhdellä kertaa! Mitä taakseen jättää, sen edestään löytää, joten tämä kuvan painava, märkä kasa sekä samanlainen vuori talon toiselta puolelta täytyy nyt lapioida pois talon liepeiltä:(( Toisaalta, tämä tarkoittanee kevään tuloa, sillä parin päivän ajan on ollut useita lämpöasteita ja aurinko on paistanut ajoittain suorastaan kuumasti. Niin oli myös tänään, ja paikoitellen lumen alta alkaa jo pilkistää jotain muunkin väristä maata kuin valkoista. Tein aamupäivän tiiviisti töitä kotona, jonka jälkeen lähdin fysioterapeutille niskaa vetristämään; rentoutti mukavasti monen tunnin tietokoneen äärellä istumisen jälkeen. Valitettavasti työpaikalla ergonomiasta ei ole senkään vertaa tietoa kuin työhuoneessani kotona, joten monet keskittymistä vaativat työt on mukavampi tehdä kotikoneella. Työssä meitä on lisäksi monta henkilöä samassa huoneessa. Myöhemmin tänään lähdin treenaamaan Musken kanssa lähikulmille, koska meiltä jää nyt Musken juoksujen takia hallitreenit väliin joksikin aikaa. Kameran nappasin (taas!) mukaan, olihan aivan upea keväinen ilma. Tosin niitä leskenlehtiä ei vielä näkynyt, joten jos olet kyllästynyt toisintoihin eli lumikuviin, ei kannata Musken viimeisimpään albumiin kurkistaa:))

Sunny, warm and springlike days in Finland nowadays! Last night we woke up for very strange noise and "thunder" - in heaps of snow slided down from the roof of our house! Well, that means the Spring is coming, atleast:)) More sun - better pictures? I hope so. I added(again) some new "almost" Spring pictures about Muske (and some pics about Antje) to Album.

Stabyhoun Club Show in Finland

2010-03-07T17:18:00.015+02:00

Musken viikonloppu on ollut varsin vaiherikas. Musken eräänlainen mörkökausi alkoi viime torstaina tokotreeneissä; Muskeen ei saanut mitään kontaktia. Muutos oli tapahtunut yhdessä yössä? Perjantaina olimme jälleen Klaukkalan koirapuistossa (hienoin ja isoin koirapuisto, jonka olen nähnyt, ja pienille koirille oli toinen yhtä iso kenttä!). Tämäkään reissu ei mennyt kuten tavallisesti; kaikki urokset yrittivät kilvan astua Muskea, joka ei ymmärtänyt yhtään mistä on kysymys ollen hyvin vaivaantunut, ja eräs vanhempi narttu ärisi Muskelle aika pahasti. Muske oli todella hämillään, ja lähdimme häntä koipien välissä kotiin. Sama meno jatkui tänään, jolloin vuorossa oli ensimmäinen virallinen Suomen Stabyhounkerhon järjestämä rotunäyttely eli Club Show. Aamulla mietin viitsinkö lähteä Musken kanssa ollenkaan matkaan. Muskelle ei ruoka maistunut ja entinen iloinen ja reipas tyttö oli tipotiessään. Päätin kuitenkin lähteä, koska edellinenkin pentunäyttely jäi väliin muista syistä. Näyttelyssä Muskesta olivat taas urokset kiinnostuneita, mutta Muske ei ollut kiinnostunut yhtään mistään. Musken mieli ailahteli suuntaan jos toiseenkin. Välillä käväisimme ulkona, ja sitten Muske halusikin taas sisään - ja toisinpäin. Vain muutaman kerran näin hännän heilahtavan. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Musken ensimmäiset juoksut alkoivat, kuten olin näistä merkeistä jo jonkin aikaa uumoillutkin. Kaipa se on koirankin elämässä aikamoinen muutos siirtyä murrosikäisestä aikuiseksi koiraksi, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän:))

Suomen ensimmäinen Stabyjen Club Show oli todella hienosti järjestetty, ja tunnelma oli suorastaan kotoinen. Tuomarina toimi Tanya Ahlman-Stockmari. Hän paneutui jokaisen koiran arvioimiseen erittäin perusteellisesti ja huollellisesti. Yllättävänä mutta hauskana yksityiskohtana oli se, että tässä näyttelyssä sovittiin arvostelut lausuttavan myös suullisesti. Näin sai myös yleisö hyvän käsityksen rodun piirteistä ja ominaisuuksista. Kuten arvata saattaa, Muske ei ollut ensimmäisessä (pentu)näyttelyssään todellakaan parhaimmillaan. Yllätyksekseni tuomari lausui kuitenkin pääasiassa positiivisia asioita Musken ulkonäöstä, ja niinpä Muskesta tuli VSP-pentu ruhtinaallisten palkintojen kera: ruusuke, pokaali, punainen kaulapanta, nätti kaulahuivi, pehmolelu (Muske nukkuu tämän pikku nallen kanssa parhaillaan) ja kaksi possunkorvaa!!! ROP-pentu oli kaunis urospentu Bobby JR Fan´t Molenars Hiem. Onnittelut komealle nuorelle herralle! Muut tulokset ja kuvia tulossa Suomen Stabyhounkerhon sivuille lähiaikoina. Kaikkinensa tapahtuma oli kerrassaan upeasti järjestetty - hyvä Suomen Stabyhounkerholaiset! Odotan jo innolla toukokuuta, jolloin on jälleen vuorossa Suomen Stabyjen kevättapaaminen merellisessä, upeassa miljöössä Espoossa!

Today we had first formal Club Show of Stabijs in Finland judged by Mrs. Tanya Ahlman-Stockmari. This event was very well organized with warm and happy feeling and atmosphere. Well done Finnish Stabyhoun Club! Muske was best of oppisite sex (BOS) on puppy class. BOB-puppy was nice young centleman from Holland as well, Bobby JR Fan´t Molenars Hiem. Our congratulations to him, his owner and breeder! All results with pictures on the sites of Finnish Stabyhoun Club (Suomen Stabyhounkerho) as soon as possible. I´m already looking for next event of our club, Staby meeting on the begin of May! Some pictures (numbers 3-21) from Club Show here: http://picasaweb.google.fi/elli.pehkonen/StabyhounBreed#
Pictures: Elli Pehkonen

Hiihtoloma - Winter Holiday

2010-02-25T23:01:00.012+02:00

Meneillään olevaan talvilomaviikkooni on sisältynyt paljon lisää lunta, pari upeaa aurinkoista päivää ulkoilun merkeissä koirien kanssa sekä tietenkin kisojen seuraamista. Lunta tuli täällä(kin) pari päivää sitten todella paljon. Näillä kulmilla sitä taitaa olla jo n. metrin verran. Talojen katoillakin on hirvittävän muhkeita lumipeitteitä, ja naapurustossa onkin näkynyt katoilla lumimiehiä. Me taidamme säästää tuon ihanuuden viikonloppuun. Pikku hiljaa sitä alkaa jo toivoa, että saisi tuntea oikeaa maata jalkojensa alla. Keväällä on mielenkiintoista nähdä mitä lumen alta paljastuu. Myyrätuhoja esimerkiksi? Lumessa on ainakin näkynyt talon liepeillä pikkuruisia jalanjälkiä. Tosin en tiedä ovatko ne myyrien vai talon uumeniin hakeutuvien hiirien jalanjälkiä. Aika näyttää:))

Muske täytti 21.2. peräti kahdeksan kuukautta. Onko meidän pieni pallero jo niin vanha?! Sen kunniaksi kotisivuillemme on laitettu Muskesta pari tuoreempaa kuvaa (Musken sivu/pictures). Antjenkin 3-vuotissyntymäpäivät lähestyvät, eli 3.3. Antje täyttää pyöreitä vuosia. Eilen ja tänään on tosiaan ollut aivan mahtavat ilmat. Tänään huomasin, että talon aurinkoisella puolella oleva lämpömittari näytti +15 astetta, ja ulkoillessakin oli tulla aivan hiki auringon lämmittäessä. Postissa eräs mies kuitenkin totesi, että ei kannata vielä innostua, sillä maaliskuussa ennustetaan tulevan vielä kovia lumimyrskyjä ja pakkasia. Lisäksi kevät venyy pitkälle. Kuulin, että tieto on peräisin luotettavalta "sääprofeetalta"...?! Ulkoillessamme olen ottanut eilen ja tänään pääasiassa Antjesta ja Muskesta merkkipäiviensä vuoksi kuvia Picasaan. Muske on muuten aivan hullaantunut hevosiin(lumen, ihmisten ja koirien lisäksi). Meitä lähellä on kaksi hevostilaa. Eilen kävimme Musken kanssa katsomassa Islannin hevosta ja Shetlannin hevosta, joista tuli napattua myös kuvat. Muskessa oli pitelemistä, sillä tyttö oli väkisin tunkemassa itseään aitaukseen:)) Kuten sanottu, kaikella on rajansa, myös lumen määrällä ja talven kestolla. Seuraavissa kuvissa toivon mukaan pilkistävät jo leskenlehdet maasta.

Our Muske became 8 months on 21th of February. Antje will be three years on 3.3. Two fresh pictures about Muske on her site/ pictures. I also have added some very snowly but sunny pictures (mainly about Muske and Antje) to Picasa Web Album.

Muske syntymäpäivillä - Muske at Birthday Party

2010-02-21T21:13:00.016+02:00

Muskesta on tullut oikein kuuluisa pienessä Läyliäisten kylässä eikä varmaankaan vähiten siksi, että Muske käyttäytyy kaikkia kohtaan aina ystävällisesti. Ja onhan staby näyttävä ja vielä melko tuntematon rotunakin. Tänään saimme kutsun naapuritytön 10-vuotissyntymäpäiville. Erikoisesti mainittiin, että myös Muske on tervetullut kylään. Meillä oli erittäin mukavaa, ja Muske käyttäytyi oikein kauniisti nauttien myös leikeistä perheen gorgityttö Ompun kanssa, joka on suunnilleen Musken ikäinen. Ja Omppu antoi vieraanvaraisesti Musken auliisti pureskella jättiluutaan! Oli kiva tutustua lähemmin mukaviin naapureihin:)) Parin viikon kuluttua meillä onkin sitten toisenlaista ohjelmaa, sillä Muske lähtee stabyhounien Club Show´hun, joka on samalla meidän ensimmäinen yhteinen näyttelymme. Mielenkiintoista nähdä miten Muske suhtautuu näyttelytilanteeseen. Toivottavasti ei luule tulleensa pentukerhoon, jossa sitä odottaa tällä kertaa poikkeuksellisen monta mukavaa leikkikaveria! Häkin otan varmuuden vuoksi mukaan, vaikka epäilen, että Muske haluaa olla "siellä missä tapahtuu", eli tutustua koiriin ja ihmisiin. No, tietenkin toimitaan tilanteen mukaan. Näyttelypaikalla täytyy luonnollisesti jokaiselle taata oma rauhansa etenkin, jos vastapuoli niin toivoo. Antjella on menossa jonkinasteinen valeraskaus ja karvaa lähtee tukuttain, joten näyttelyreissuille ei tällä hetkellä kannata Antjen kanssa lähteä.

Muske is already very famous stabij in our small village because of her always friendly and happy behaviour, I believe. Today she was invited to the Birthday Party of our neighbour´s doughter who became ten years old. We spent very nice time with neighbours, and naturally Muske enjoyed playing with their gorgi girl Omppu! After two weeks Muske will have different experience. We are going to Finnish Club Show of Stabijs. It´s fantastic we have own Club Show in Finland! I´m sure this event will be very nice, as well!

Aurinkoinen talvipäivä - Sunny winter day

2010-02-10T20:38:00.010+02:00

Vihdoinkin ihanan aurinkoinen talvipäivä, joten töistä tultuani lähdin ensin kamera mukanani Musken kanssa "hankitreeneihin" (tekee oletettavasti hyvää kropalle ja on omiaan kuluttamaan nuoren koiran ylimääräisen energian) ja sen jälkeen vielä koko porukan kanssa uudelle lenkille. Muske nautti lumileikeistä koko nuorella sydämellään! Sainkin otettua kerrankin aurinkoisia talvikuvia Muskesta, jota ei olekaan tullut kuvattua tänä pimeänä aikana läheskään yhtä useasti kuin Musken ollessa pikkupentu. Kissmon ja Antjen liityttyä seuraan oli aurinko jo valitettavasti laskenut, mutta aurinkoisia (ja parempia?) kuvia luvassa myös Antjesta ja Kissmosta sitä mukaa, kun aurinko suvaitsee näyttäytyä:))
Some new sunny and funny winter pictures about Muske on the Gallery of Frisian Gem:
http://picasaweb.google.com/AILMAMU50/WelmoedMuskeVDEenhoornleijn#
Muske really enjoyed running and playing in the deep, white and soft snow, as you can see from the pictures!

Hiljaiseloa - ainakin melkein

2010-02-04T19:04:00.015+02:00

Tänään meno alkoi sisätiloissa olla niin vauhdikasta, että päätimme lähteä koirien kanssa jälleen pitkälle metsälenkille. Kuvassa Muske ja Kissmo odottelevat "Mamman" varustautumista tähän koitokseen. Koskematonta lunta oli tietenkin paljon, joten tunnin rämpiminen n. 70 cm:n umpihangessa kävi todellakin työstä ja hiki nousi pintaan! Mutta koirilla oli hauskaa, ja sen jälkeen maistui ruoka ja uni, joka jatkuu edelleen... Jopa porukan pienin, Antje, jaksoi ihmeen hyvin liikkua metsässä. Tosin välillä Antjesta ei näkynyt kuin päälaki, vähän selkää ja hännänpää:)) Vaikka maisemat ovat suorastaan ihania, ovat kovat pakkaset ja valtava lumimäärä rajoittaneet koirien kanssa touhuamista ulkona. Esim. treenit ovat jääneet pakkasen vuoksi minimiin. Muske on myös jäänyt olosuhteiden pakosta "näyttelypimentoon", mutta tähän on tulossa muutos viimeistään parin kuukauden kuluttua. Nimittäin marraskuun pentunäyttelyyn emme ehtineet, koska odottelimme vielä Musken papereita kotimaastaan. Tammikuun pentunäyttely jäi väliin sattuneesta syystä (Antjen pentuehaaveet), ja Tampereen KV-näyttelyyn emme pääse, koska Muske täyttää 9 kk vasta seuraavana päivänä (!!!) eikä tässä näyttelyssä arvostella pentuja (sattuipa kivasti tämäkin!). Harmittaa hiukan, että en huomannut Turun KV-näyttelyn pentuluokkaa. En tosiaan kiinnittänyt tähän huomiota, koska useimmiten ei pentuja KV-näyttelyissä arvostella. Kaikki helmi-maaliskuun ryhmänäyttelyt ovat suunnalla Tuusniemi-Ähtäri-Polvijärvi-Korpilahti, eli meiltä n. 250-400 km:n päässä. Näillä keleillä en viitsi lähteä ajelemaan 500-800 km:n päivämatkoja pennun kanssa ulkonäyttelyihin. Yksi näyttely on sentään lähempänä, nimittäin Kouvolan ryhmänäyttely 6.3. (vain 140 km), mutta sielläpä on sama tuomari, joka on myös seuraavana päivänä Stabyhounien Club Show´ssa, johon Muske on jo ilmoitettu! Jotenkin tuntuu triviaalilta käydä näytillä samalla tuomarilla kahtena peräkkäisenä päivänä:)) Tosin eihän tuo kiellettyäkään ole..., täytyy miettiä, mutta tuskinpa lähdemme. Positiivista on se, että päivä päivältä valosta saa nauttia enemmän, ja kohti kevättä ollaan menossa! Ajatuskin jo piristää, ja ehtiihän Muske käydä vielä monissa näyttelyissä elämänsä aikana. Odotan todellakin kevättä ja kesää, jolloin ulkoilu ja muu toiminta koirien kanssa pääsee taas vauhtiin, pihatyöt alkavat ja myös koirat saavat nauttia oleilusta ihanalla, vihreällä pihanurmella. Ja ennen kaikkea, pääsevät taas uimaan!

Pakkaspäiviä

2010-01-28T22:01:00.009+02:00

Pakkaspäiville ei näytä loppua tulevan, mutta parempi näin kuin pimeä loskakeli. Tosin koirat varmaan toivoisivat toisinpäin, sillä kovin pitkiä ulkoilulenkkejä eivät tassut kestä. Ainoa, jota sää ei tunnu millään tavoin haittaavan on Muske. Takit lämmittävät jonkin verran, ja kova vauhti pistää veren kiertämään. Olen käyttänyt koiria metsälenkillä juoksemassa, pakkasesta huolimatta, koska ovat siihen pennusta asti tottuneet. Lyhyempi juoksulenkki vapaana on näin kylmällä kuitenkin parempi vaihtoehto kuin pidempi lenkki hihnassa kävellen. Täälläkin on tosiaan ollut todella kovat pakkaset, ja tänäänkin mittari näytti -19 astetta, jota vielä pahensi kova puuskittainen tuuli. Kotiin tullessamme huomasin Kissmon ontuvan jonkin verran toisella etutassullaan. En ole huomannut mitään ihmeellistä sattuneen. Annoin äsken tulehduskipulääkettä ja seuraan tilannetta pari päivää. Saattaa olla jokin venähdyskin, onhan Kissmolla jo ikää ja kylmä ei välttämättä tee hyvää vanhoille luille ja nivelille. Toivottavasti ei ole mitään vakavampaa. Kaiken kaikkiaan tästä poikkeuksellisesta kylmästä kaudesta on ollut Euroopassa monia ikävempiäkin seurauksia kuin mahdollinen koiran jalan kipeytyminen, joten kyllä toivoisin sään jo hieman lauhtuvan. Viime viikonloppuna teimme Antjen kanssa pikavisiitin Turkuun. Lähtiessämme matkaan mittari näytti -26 astetta, mutta Turussa ei ollut iltapäivällä kuin -10 astetta. Ehdimme paikalle juuri kooikerkehän alkaessa. Pikavisiitin jälkeen (olimme Turussa vain 2 tuntia) pitkähkö ajomatka takaisin kotiin tuliaisina valioluokassa ERI/PN3. Juoksujen jälkeen Antje ei ollut ihan parhaimillaan omana iloisena itsenään, pikemminkin hieman alavireinen. Onnea kaikille voittajille, etenkin Annelle kooikereineen, joille päivä oli oikein lottopotti:)) Ajomatkalla kotiin mietin, että jatkossa olisi ehkä viisainta vierailla Antjen kanssa harvakseltaan lähiseudun näyttelyissä etenkin nyt, kun Antje on jo valioitunut. Ulkomaannäyttelyt ovat tietenkin eri asia. Hintaa tällekin matkalle tuli yli 100 euroa (ilmoittautuminen, bensakulut, kahvi ja sämpylä näyttelypaikalla sekä parkkipaikka 7 euroa!).

Sininen hetki

2010-01-16T23:55:00.009+02:00

Aika on mennyt kuin siivillä, jonka vuoksi blogikirjoittelukin on jäänyt vähäisemmäksi. Kaipa sitä on vaipunut jonkinlaiseen talviuneen luontoa seuraten. Vastaavasti päivien pidetessä ja kevään koittaessa tapahtuu jälleen kerran piristyminen kevättuulien myötä. Toisaalta olen nauttinut myös tänä vuonna talvesta, joka on ollut ihmeen kaunis ja runsasluminen. Ja eipä ole tarvinnut paljon koirien tassuja pestä näillä keleillä! Koirille kuuluu hyvää ja kaikki nauttivat lumesta suunnattomasti. Vaikka lunta on paljon, olemme olleet säännöllisesti metsälenkeillä, kuten tavallisestikin. Tosin ensi talvena olen päättänyt hankkia lumikengät:)) Kovin moni on odottanut ja toivonut saavansa pennun Antjelta, joten lukuisille mukaville pentua kysyneille perheille ja muillekin kerrattakoon, että valitettavasti pentusuunnitelmat ovat siirtyneet elokuulle. Huolelliset sunnitelmat elokuuta ajatellen ovat jo käynnissä, mutta niistä tarkemmin sitten, kun astutus alkaa olla ajankohtaista loppukesästä. Muske on kasvanut ja kehittynyt paljon, mutta luonteeltaan Muske on edelleen pentumaisen leikkisä ja aina yhtä ystävällinen ja avoin kaikille. Sekä Antjen että Musken kanssa pistäydymme kevään aikana muutamissa näyttelyissä. Antje suuntaa Turkuun ensi viikon lopulla ja Muskelle on myös luvassa näyttelymatkoja kevään aikana. Tänään sain vihdoinkin ladattua joitakin talvisia kuvia albumiin. Kuvia on tullut otettua jonkin verran joulu-tammikuussa, mutta läheskään kaikki eivät ole onnistuneet. Albumissa kuvat ovat aikajärjestyksessä niin, että tuoreemmat kuvat ovat ensimmäisinä. Sunnuntaina pitäisi pilkottaa aurinko pitkästä aikaa, joten ehkä saan vielä muutaman valoisamman kuvan lisättyä samaan albumiin. Some winter pictures added to Web Album. On those pictures our playful, happy and friendly young Lady Muske is 6 - 6½ months (on the album latest pictures are first). And after few days she is already seven months!

Kissmo 9 vuotta (Years)!

2010-01-02T10:40:00.010+02:00

Tänään meidän iki-ihana, lempeä, kuuliainen ja viisas (kuten silmistä näkyy?) kooikerimme Kissmo täyttää jo 9 vuotta! Paljon onnea Kissmo! Kissmo on pysynyt kaikki nämä vuodet terveenä ja on meidän mielestämme yllättävän nuorekas veitikka ikäisekseen, josta olemme tietenkin iloisia. Uusi vuosi ja Kissmon syntymäpäivä tarkoittaa minulle myös sitä, että jälleen päästään ns. normaaliin päiväjärjestykseen. Taakse ovat jääneet Joulun hössötykset ja Uuden Vuoden tulitukset! En tarkoita, että en nauttisi joulunajasta, päinvastoin. En vain pidä siitä kummallisesta paineesta mitä se nykymaailmassa tuo tullessaan. Raketit kuuluvat tietenkin uuden vuoden juhlintaan, mutta en ymmärrä miksi niitä pitää räiskiä useita päiviä ennen ja jälkeen varsinaisen vuoden vaihtumisen? Kokemuksemme mukaan esim. Ranskassa raketit lähetettiin taivaalle vuoden vaihtumisen merkiksi juuri oikeaan aikaan, keskiyöllä. Näin juhlistettiin tätä suurta tapahtumaa, nimenomaan vuoden vaihtumista. Kooikerimme Kissmo ja Antje eivät onneksi ole koskaan pelänneet ilotulitteita. Musken kanssa jännitin miten käy, sillä kokemus oli ensimmäinen. Muske ei myöskään kiinnittänyt asiaan mitään huomiota sisällä, vaikka pauke oli melkoinen. Koska Muske on vasta 6 kk, täytyy sen kuitenkin päästä tarpeilleen useammin kuin vanhemmat koiramme, joten päätin käyttää Muskea pikaisesti vain omalla pihallamme tarpeilla. Pahaksi onneksi jostakin lähitalon pihalta lähetettiin juuri silloin raketti suoraan meidän jalkojen juureen!!!:(( Muske tietenkin pelästyi, samoin minä! Muske rauhoittui kuitenkin nopeasti, mutta toivon mukaan tästä ei jäänyt pysyvämpää muistoa mieleen. Toisaalta, Muske on niin reipas koira, että en usko näin käyneen. Ainakin tapauksen jälkeen ei ole ollut ongelmia uloslähdön suhteen eikä muutenkaan merkkejä päälle jääneestä pelosta. Ensi vuonna täytyy varmaankin lähteä Lappiin, jonnekin syrjäiseen paikkaan nauttimaan vuoden vaihtumisesta, sillä vuosi vuodelta inhoan aina vain enemmän noita raketteja. Turhaa rahaa ja ympäristöjätettä taivaan tuuliin! Uskon, että monet koiranomistajat ovat kanssani samaa mieltä eikä vähiten opaskoiran omistajat, joille koiran pelästyminen voi aiheuttaa todellisen vaaratilanteen. Toivoisin, että ihmiset joskus ymmärtäisivät rajoittaa rakettien lähettämistä lyhyempään ajankohtaan ja pitäisivät tästä rajoituksesta myös kiinni. Silloin esim. koiranomistajat voisivat turvallisin mielin ulkoiluttaa koiransa sopivana ajankohtana ennen paukkeen ja räiskinnän alkamista, ja kaikki voisivat tyytyväisinä nauttia vuoden vaihtumisesta! Itse olen aikoinani hoitanut myös silmävammapotilaita ja voin sanoa, että ilotulitteet aiheuttavat joka vuosi paljon turhaa kärsimystä. Tämä kaikki voitaisiin välttää, mikäli järjen käyttö otettaisiin enenevässä määrin juhlintaan mukaan.

Hieman alavireisestä kirjoittelusta huolimatta toivon kaikille oikein Hyvää ja Onnellista vuotta 2010! Itse toivomme kovasti, että saisimme nauttia kooikerpentueesta tämän vuoden aikana. Kerromme kotisivuillamme ja täällä blogissa aiheesta lisää, mikäli näin onnellisesti pääsisi käymään:)) Today our lovely kooiker Kissmo, who has very intelligent and smart eys, became 9 years old! Our big congratulations with warm hugs belongs to Kissmo! Even Kissmo is already older gentleman, he still is like a young, frolicsome boy!! Happy New Year to all of you! We hope getting a litter from Antje during 2010! If we are lucky, you can read more about this very awaited affair from our web sites and here, as well.

Joulutervehdys - Christmas Greetings!

2009-12-21T19:06:00.005+02:00

Joululoma- Christmas Holiday

2009-12-17T20:03:00.010+02:00

Joululomani on alkanut vihdoinkin (!) ja otin tänään pitkästä aikaa kameran mukaan suunnistaessani koirien kanssa lenkille. Mittari näytti -20, ja ulkona oli tosiaankin mielettömän kylmä!!! Koirilla oli tietenkin takit päällä, ja päästessään juoksemaan metsässä vapaana, ei niillä tuntunut olevan yhtään kylmä. Tosin kovin pitkään ei tällaisessa pakkasessa voi ulkoilla takeista huolimatta. Muske on niin enenrginen, että tarvitsee vastapainoksi sisätiloissa paljon virikkeitä etenkin, jos ulkoilu jää vähäisemmäksi. Eila Honkasen temppukirjasta vinkkejä koiran kanssa touhuamiseen sisätiloissa(kin) onkin löytynyt! Itse taisin palelluttaa tänään oikeasti sormeni yrittäessäni kuvata koiria. Rukkasten kanssa kuvaaminen ei oikein onnistunut, eikä onnistunut muutenkaan yllä olevaa kuvaa lukuunottamatta. Kaipa se pitää uskoa, että kylmän kangistamilla sormilla ei tarkkoja kuvia saa, kun ei ole riittävästi valoakaan. Ehkä kuitenkin laitan joitakin tänään ottamiani kuvia galleriaan, täytyypä vielä niitä katsoa, tai sitten otan uusia. Antjen viime viikonlopun menestyksen innoittamana laitoin eilen postiin ilmoittautumisen Turkuun, joten tammikuussa pääsevät sekä Muske että Antje näyttelyyn.

Nowadays it has been very cold in Finland, today even -20º C !! Still, the dogs have enjoyed, playing and running in the forest some time because of their new winter coats:))

In the picture our lovely "Lady Frost", Muske. We are spending Christmas Holiday some weeks, so more pictures later. Muske´s first puppy show will be 10.1., and Antje´s turn is 24.1., again.

Pohjoismainen Voittajanäyttely- Nordic Winner Show: Antje Finnish Champion!

2009-12-15T23:34:00.014+02:00

Tätä kirjoittaessani meidän uusi Suomen MV Antje nukkuu tyytyväisenä olohuoneen parhaalla paikalla takkatulen lömmössä. Koirat tulivat jokin aika sitten iltalenkiltä, ja vaikka Antjella koirakavereineen oli takki päällä, oli Antje nostellut tassujaan siihen malliin, että kotiinpäin oli käännyttävä melko pian. Kesälläkin Antje tykkää loikoilla auringon paahteessa, joten -20 asteen lukemat ovat varmasti aikamoinen sokki pikkuneidille. Sunnuntaina lähdimme Antjen kanssa ajamaan kohti Messukeskusta jo seitsemän aikoihin aamulla välttääksemme ruuhkat. Löysinkin vielä parkkipaikan aivan C-sisäänkäynnin läheisyydestä, eikä sisääntulokaan ollut vielä ruuhkautunut. Tähän asti näytti lupaavalta, sillä Antje asteli iloisesti kehän laidalle. Tavoitteeksi tälle näyttelyreissulle pitkän tauon jälkeen olin asettanut ainoastaan sen, että näkisin Antjen esiintyvän yhtä iloisesti kuin aina ennenkin. Kun sitten kehätoimitsija nosti vaaleanpunaisen nauhan Antjelle laatuluokan merkiksi, olin onnellisempi kuin koskaan. Paras narttu-kisassa Antje oli neljäs, ja sekin tuntui hyvältä. Tässä vaiheessa en enää odottanut mitään, mutta kuinkas kävikään - 1-3 sijalle sijoitetut nartut eivät enää voineet vastaanottaa sertiä, joten serti siirtyi Antjelle tehden samalla Antjesta Suomen Muotovalion! Tässä taitaa olla myös vastaus siihen, miksi näyttelyt ovat kerta toisensa jälkeen niin haastavia: koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu! Tuntui tosi kivalta saada kooikerväeltä kannustusta ja vilpittömiä onnentoivotuksia, josta kiitos kaikille! Päivä oli kaikin puolin onnistunut, ja ennen kooiker-kehän alkamista oli todella mukavaa saada seurata stabyjen esiintymistä samassa kehässä. Lämpimät onnittelut täältä Läyliäisistä kaikille kooiker- ja stabyvoittajille taustajoukkoineen!

Yllä olevan kuvan Antjesta Pohjoismainen Voittaja-näyttelyssä ja paljon muita upeita kuvia molemmista viikonlopun näyttelystä on ottanut Anniina Korjus. Kiitos Anniina, että sain sinulta luvan laittaa tämän erittäin onnistuneen kuvan Antjesta Blogiini!

Nordic Winner Show in Helsinki 13.12.2009. Results of kooikers: http://voittaja.kennelliitto.fi/FI/pmvoittaja2009/tulokset/fci8/fci8.htm
Results of stabijs:
http://voittaja.kennelliitto.fi/FI/pmvoittaja2009/tulokset/fci7/fci7.htm

Helsinki Winner 2009 and Nordic Winner 2009/pictures of kooikers by Anniina Korjus:

http://picasaweb.google.fi/kooikerpoitsut/Voittaja2009PohjoismaidenVoittaja2009#

Kuulumisia

2009-12-13T00:35:00.010+02:00

Mitään järisyttävän ihmeellistä ei ole viime aikoina tapahtunut. Työkiireitä on ollut, kuten aina tähän aikaan vuodesta. Kuvien ottaminen on jäänyt todella minimiin, mutta eiköhän tähänkin saada parannusta Joulun jälkeen päivien pidetessä. Huomenna suuntaamme Antjen kanssa Messariin - jännää:)) Tammikuussa on sitten Musken vuoro päästä ensimmäiseen pentunäyttelyyn. Kuvassa tytöt lopen väsyneenä pitkän lenkin jälkeen, vierekkäin kuten tavallista. Muske ei jaksanut edes liikahtaa, vaikka salama välähteli, vaan nukkui tyytyväisenä pää Antjen takamuksen päällä. Antjelta taas ei jää mitään huomaamatta. En ole koskaan onnistunut ottamaan Antjesta kuvaa silmät kiinni, vaikka nytkin yritin saada mahdollisimman autenttisen kuvan nukkuvista kaveruksista. Mukavaa lähteä huomenna Helsinkiin, varmasti tulee huikea kooiker- ja stabypäivä! Nyt nukkumaan:))

Muske koirakylpälässä - Muske was swimming!

2009-11-27T23:19:00.016+02:00

Muske täytti vajaa viikko sitten jo peräti 5 kuukautta! Aika on mennyt todella nopeasti, vastahan toimme pikku palleron Hollannista Suomeen! Eilen olimme Musken kanssa pimeää paossa Hyvinkään Onnenkoira koirakylpylässä . Uintiaika oli varattu pelkästään pennuille, ja jokainen pentu sai uida yksin altaassa oman henkilökohtaisen avustajansa kanssa. Kylpylän uintivierailla tulee olla pelastusliivit päällä. Mielenkiinnolla odotin miten Muske tähän uuteen harrastukseensa suhtautuu, sillä neiti ei tähän mennessä ollut uimista vielä kokeillut. Muutaman juoksuaskeleen vedessä otettuaan Muske ymmärsi homman idean nopeasti ja ui pontevin vedoin peräti kuusi kertaa pitkän altaan päästä päähän. Aluksi koirien tulee oppia nousemaan altaasta omin avuin luiskaa pitkin ylös. Muutaman uintikerran ja ohjauksen jälkeen Muske jo huomasikin, että sitä luiskaa pitkinhän sieltä altaasta pääsee ylös. Meillä oli Musken kanssa todella mukavaa, ja ensi viikolla otetaan reissu uusiksi. Saimme myös terveisiä ja ihania valokuvia Musken kasvattajalta, jonka luokse jäi asumaan yksi Musken siskoista, Willemijn. Toinen kuva on kauniista stabij-tytöst nimeltä Willemijn.. We spent nice time at Dog Spa of Onnenkoira with Muske. She swimmed even six times from beginning to end of the pool! Every puppy had to wear life-jacket during swimming. They also had "personal trainer" in the pool. I was surprised Muske swimmed so well! This was very nice experience to both of us, so next week same again! We also got greetings from Marjolein with so nice pictures of Muske´s sister Willemijn. She is lovely stabij girl who has got so beautiful head, as well!

Finja and Tara

2009-11-23T22:59:00.016+02:00

Mukavia kuulumisia kuvien kera Finjan perheeltä! Finja on saanut uuden kaverin, kun perheeseen on saapunut Howavart-pentu Tara. Tällä hetkellä Tara on 5 kuukauden ikäinen ja tietenkin iloinen ja vilkas veitikka, kuten tuon ikäisen pennun kuuluukin olla. Kokoerosta huolimatta Finjan ja Taran leikit sujuvat mukavasti. Ennestään perheessä asustaa Finjan kaverina Ines-kissa, joka täyttää ensi vuonna kunnioitettavat 20-vuotta!

Nice greetings with pictures from Finja´s Family! They have got new puppy, Howavart-bitch Tara. Nowadays Tara is 5 months old, friendly and joyful puppy. Finja enjoys playing with Tara a lot - despite of different size between these Ladies:)) Ines, the cat of Family, will be even 20 years old next year!

Muske & Väinö

2009-11-18T20:33:00.012+02:00

Tänään ei todellakaan ollut mikään ulkoiluilma sateisen ja synkän sään vuoksi, mutta onneksi oli pentujen leikkikoulupäivä koirakoulu Visiossa! Astuttuamme ovesta sisään vastassa oli lauma pentuja tervehtimässä. Mutta eniten huomiota Muske sai leonberginkoira Väinöltä. Jostain syystä Väinö on ollut ihastunut Muskeen ensitapaamisesta lähtien, Musken ollessa vasta 8 viikon ikäinen. Muske oli aivan otettu komean Väinö-pojan ylitsevuotavista rakkaudenosoituksista. Meno oli kaikin puolin hurjaa eikä valokuvien ottaminen sen vuoksi oikein tahtonut onnistua. Leikkikoulun päätteeksi, koirien hieman rauhoituttua, sain kuitenkin napattua pari hauskaa kuvaa Muskesta ja komeasta poikaystävästään Väinöstä (om. Antje Casper). Today we were at puppy playing club of Dog School Visio again with Muske. Muske met handsome Leonberg´s Dog Väinö for a long time. And an old affair was bursting into flame, again! Naturally Muske was very pleased for all those kissies and endearments:))

Lumi tuli ja ja meni

2009-11-17T17:20:00.020+02:00

Mitään isompaa lumimyräkkää ei sitten tullutkaan viime viikolla. Sensijaan parin päivän ajan saimme nauttia hienoisesta lumipeitteestä ja yhdestä todellisesta pakkaspäivästä (-15 astetta). Kylmyyden voinee aistia kuvastakin:)) Muskea ei näy tyyni ja kylmä sää haittaavan, kuin ei myöskään Antjea ja Kissmoakaan ole koskaan haitannut. Yleensä olemme ottaneet koirille talvitakit esille vasta, kun kostea, tuulinen ja kylmä ilma yllättää. Lumi siis tuli ja meni, ja nyt täällä on todella pimeää, sumuista, märkää, likaista, kuraista ja savista (tulee ikävä Kiljavan puhtaita metsiä!). Eilen haimme Musken kanssa isännän lentokentältä puolen yön tienoilla. Matka Ranskan Cannesista oli sujunut mukavasti Itävällan kautta; ei siis lakosta aiheutuneita ongelmia. Itävaltalaisen lentoyhtiön kone Wienistä Suomeen saapui suhteellisen ajallaan. Sensijaan ajomatka Lopelta Helsinki-Vantaan lentokentälle ja takaisin n. yhden aikaan yöllä oli mielenkiintoinen, etenkin Lopen suunnalla - eteen ei nähnyt kuin muutaman metrin erittäin sankan sumun ja pimeyden vuoksi. Ei auttanut mitkään tehovalot asiaan. Minusta on alkanut tuntua, että tämä on erikoisesti loppilainen ilmiö. Johtuneeko laajoista peltoaukeista ja ympäröivistä järvistä? Tosin nyt on ollut sumuista muuallakin, mutta täälläpäin sumu näyttäytyy poikkeuksellisen sakeana. Tarkkana saa siis olla, sillä alueella liikkuu paljon hirviä ja peuroja. Tänäänkin ajotiellä asteli kaunis peura kaikessa rauhassa. Muske oli muuten innoissaan lentokentällä pyrkien tekemään tuttavuutta jokaisen kanssa. Useimpia se näytti huvittavan, paitsi erästä miestä, joka loi Muskeen todella murhaavan katseen. Pitänee muistaa, että kulttuurierot voinevat vaikuttaa siihen, kuinka suhtaudumme koiriin, olivatpa ne sitten kuinka ihastuttavia tahansa. Ja syödäänhän sitä jossain päin maailmaa koiran lihaakin, jota pidetään suurena herkkuna (ilmeisesti myös kyseisen herran kotimaassa).

Tällä viikolla ajattelimme lähteä Musken kanssa Onnenkoira (ent. Koirakylpylä Aptus) uimalan pentu-uintiin Hyvinkäälle, mutta se siirtyy ensi viikoksi työkiireiden vuoksi. Samasta syystä emme eilen päässeet koirakouluunkaan, mutta huomenna on tarkoitus mennä pitkästä aikaa pentujen leikkikouluun. Keskiviikon penturyhmä onkin nimeltään Rymyryhmä; sopii hyvin Muskelle, joka on huippuriehakas olematta hyökkäävä. Pitänee ottaa taas kamera mukaan. Odottelemme vielä Hollannista yhtä todistusta Muskelle (kaksi olemme jo saaneet), jonka jälkeen pääsemme rekisteröitymään Suomen Kennelliittoon. Musken kanssa ajatuksena on suunnata tammikuussa ensimmäiseen pentunäyttelyyn. Nyt on siis taas lauma koossa, ja koirat näyttävät olevan myös tyytyväisiä päästessään taas "urheilullisemmille" lenkeille kuin minun kanssani. Ainakin pötkähtävät heti nukkumaan tullessaan ovesta isännän kanssa sisään:))

Lumisadetta odotellessa

2009-11-09T09:29:00.011+02:00

Aamulla nousimme koko porukka varhain, sillä lähdin viemään isäntää klo 5.30 lentokentälle. Koirat olivat aivan ihmeissään; mitä nyt tapahtuu kesken unien:)) Epäreilua, että toinen viettää viikon Ranskan Cannesissa tuttavaperheen luona, meidän tyttöjen ja Kissmon jäädessä pitämään taloa keskelle kaamosta! Tänään lähti myös toinen poikamme toiselle puolelle Ranskaa lomailemaan (terveisiä Marialle!). No, huomenna on luvassa taas lunta ja lumitöitä, ja siitähän koirat pitävät! Viimeksi lunta sataessa oikein pyryttämällä, Muske hyppi ja pomppi aivan innoissaan yrittäen ottaa kiinni isoja lumihiutaleita. Olisipa ollut kamera mukana! Eiliseltä metsälenkiltä tuli niin synkkiä ja pimeitä kuvia, että oikein masensi katsoa, joten lumen tuomaa valoa todella kaipaisi. Onneksi kohta on edessä vuoden kohokohta, voittajanäyttelyt Messarissa. Siitä ei ole enää pitkälti Jouluun, jonka jälkeen päästään taas päivä päivältä kohti valoisempia aikoja. Muuten meille kuuluu hyvää; saamme pian Marin taitavasti toteuttamat uusituneet kotisivut käyttöömme ("jotain vanhaa ja jotain uutta"), ja Antjen kanssa odottelemme innolla jo Messarin näyttelyä.